Pages

Heikon miehen ratkaisu

Olen joskus tullut ilmaisseeksi, että en kannata Men Going Their Own Way-liikettä, tai sen kotimaista vastinetta, ns. laasaslaisuutta. Kyseinen liike on olemassa siksi, että nyky-yhteiskunnan avioliittoinstituutio pelaa naisen pussiin, samoin kuin yhteiskunnan väkivaltakoneisto ja mitä niitä muita nyt on. Heidän mukaansa ainoa voittava siirto on olla pelaamatta ja jäädä pariutumiskierron ulkopuolelle, hakata tattia ja olla katkeria (ja ne, jotka kokevat olevansa alfoja etsivät paljon irtoseksiä nettipornon ohella tai sijaan). He ehkä ilmaisevat itse lopputuleman vähän eri sanoin, mutta samalla sisällöllä. Kuitenkin kun voittamisesta tuli kyse, niin tarkkaan ottaen mitä he siirrollaan voittavat?

Vastaus on: ohimeneviä mielihyvän hetkiä, joita pilaamassa on se tunne, että ei tässä pitäisi olla elämän koko sisältö. Täältä katsoen, perheellisenä miehenä, heidän "voittonsa" näyttää suuremmalta tappiolta kuin sellaisen miehen, jonka elämä on avioerohelvetin myötä murskattu. Jälkimmäistä kun voi sentään sanoa mieheksi.

Tässä kohtaa tarkka MGTOW-aktiivi huomaa käytetyn ilmauksen, huudahtaa "häpeätekstiä" ja "manning up on jo niin 2012 ettei sitä enää osta kukaan", minkä jälkeen kirjoituksen lukeminen päättyy. Huomio on kuitenkin aiheellisesti negatiivisesta sävystään huolimatta ensisijaisesti todellista asianlaitaa kuvaava: erohelvettiin päätynyt mies otti riskin ja epäonnistui. Laasaslainen ei ota riskiä, koska pelkää päätyvänsä samaan ja koska pelikentän vinouteen vetoamalla kätevästi luistaa siitäkin, että saattaisi tulla ei vain eron uhriksi vaan jo aikaisemmin torjutuksi.

MGTOW-kaverin ensisijaiset motivaattorit ovat siis pelko, riskien välttäminen ja vastuunpakoilu. Viimeksi kun tarkistin, näistä mikään ei lukeutunut maskuliinisiin piirteisiin ja aika harva niistä on kehuttava. Minä ymmärrän ne motivaattorina naisella paljon helpommin, sillä tämä faktisesti on miestä heikompi, voi tulla raskaaksi ja on pariskunnan se osapuoli, jota on suojeltava. Miehestä on vaikea sanoa samaa.

Tietty riskin ottaminen on pelottavaa, etenkin kun elää ainoaa elämää, jonka on saanut. Se tietysti, että valitsee hävitä jo ennen kilpailun alkua egonsa suojelemiseksi, tuhlaa kyseistä elämää paljon tehokkaammin: se antaa pelon ohjata elämäänsä ja estää kasvamasta ihmisenä tasolle, jolla epäonnistumiset, niiden pelko ja egonsa suojaaminen eivät olisi elämän keskeinen päämäärä. Asia on näin siitä riippumatta, haluaako sen sivuuttaa nimeämällä sen häpeänappuloiden paineluksi. Se ei riipu siitä miksi sitä nimittää.

36 kommenttia:

Korppi on oikeus kirjoitti...

Olen heikko mies, minusta on tuskin koskaan perustamaan perhettä. Viihdyn liian hyvin yksin, suurin osa ajastani kuluu omissa ajatuksissani. Ihmisseura käy pitkällä aikavälillä pahemman kerran hermoilleni, en näe miten henkiset resurssini voisivat riittää perheen ylläpitoon. Tietenkään en olisi yksin, mutta silti. Näen perheen ja isyyden ideaaleina ja ihailen niitä, jotka sen roolin kykenevät täyttämään. Pahoin pelkään, ettei minusta itsestäni ole koskaan siihen.

Miesaktivisti ja MGTOW-porukka on siitä hämmentävää sakkia, että he uhriutuvat samalla kaavalla kuin feministit. Merkittävin ero feministeihin tulee lähinnä siinä, että he tunnustavat sukupuolten synnynnäiset erot. Toisaalta, heidän paheksumisensa epämiehekkyydestä lienee yhtä hyödyllistä kuin maahanmuuttokriitikon haukkuminen rasistiksi.

MGTOW ei siis ole feminismin vastavoima, vaan vastinpari; molemmat kilpailevat samasssa ekologisessa lokerossa eli uhristatuksessa.

MGTOW sun muut ovat kuitenkin ohimeneviä asioita, suurimmalle osalle miehistä perheen perustaminen on vahva sisäinen motiivi. Ajat muuttuvat ja arvot vaihtuvat, en usko nykymenon jatkuvan enää kauaa. Huolestuttava skenaario on se, että ihmiset hakeutuvat järjestyksen kaipuussaan islamin helmaaan, mitä jo jotkut naiset tekevät.

Tupla-J kirjoitti...

Kyse ei ole kenenkään haukkumisesta miksikään. Se, että epämiehekkään elämäntavan valinneet miehet eivät ole miehekkäitä, on fakta. Se, että he kokevat sen loukkaavana, on vain bonus.

Nykyrappion turmeleman ihmisen tunnistaa varmimmin siitä, että hän loukkaantuu kuullessaan totuuden.

Veikko Suvanto kirjoitti...

Korppi on oikeus: Olen heikko mies, minusta on tuskin koskaan perustamaan perhettä. Viihdyn liian hyvin yksin, suurin osa ajastani kuluu omissa ajatuksissani. Ihmisseura käy pitkällä aikavälillä pahemman kerran hermoilleni, en näe miten henkiset resurssini voisivat riittää perheen ylläpitoon. Tietenkään en olisi yksin, mutta silti. Näen perheen ja isyyden ideaaleina ja ihailen niitä, jotka sen roolin kykenevät täyttämään.

Perheen voi kyllä perustaa epäsosiaalinen ja yksin viihtyväkin ihminen, riittää kun löytää puolison, joka on riittävän sosiaalinen ja ymmärtää toisen epäsosiaalisuutta. Tietenkin varsinkin lasten ollessa pieniä heidän kanssaan on vietettävä melko paljon aikaa, mutta se ei liene sellaista sosiaalisuutta, joka kävisi epäsosiaalisen henkilön voimille. Ei ole mitenkään harvinaista tavata sellaista perhettä, jossa isä viettää aikaansa paljolti töittensä tai harrastustensa parissa ja kodinhoidon ja seurustelun tapaisista asioista vastaa enimmäkseen äiti. Mitä taas "isyyteen ideaalina" tulee, kannattaa muistaa se täällä hiljattain annettu ohje: ei tarvitse olla täydellinen, riittävän hyvä riittää.

Tietenkin jos perheen perustaminen ei ole se oma juttu, niin ei siinä mitään, mutta perheelläkin on useita erilaisia malleja, eikä (yltiö)sosiaalisuus ole sen perustamiselle mikään conditio sine qua non.

Imulippo kirjoitti...

Sellainen selkeä asiavirhe kirjoituksessasi on, että Laasanen ei missään nimessä ole MGTOW vaan paremminkin yleis-MRA ja etenkin pesunkestävä PUA. Laasanen haluaa miesten kehittyvän naisia paremmiksi manipuloijiksi eli pelaavan naisten omaa peliä, kun MGTOW:n tarkoitus on vapautua lapsuudessa kalloon taotusta tarpeesta saada olemassaololleen ja teoilleen naisen hyväksyntä. Käsittääkseni yleensä MGTOW:ksi ajaudutaan karvaan kokemuksen kautta. Näpit ovat palaneet parisuhteessa ja sitä kautta silmät avautuneet, ja he ketkä ovat itselleen rehellisiä, hyväksyvät naisen manipuloivan luonteen osana naisen biologista imperatiivia ja siksi jättäytyvät pois pelistä. Mutta onhan tämä myös persoonallisuuskysymys: niin kuin Korppi on oikeus mainitsi, jotkut vain viihtyvät paremmin itsekseen.

JJ:n puheet naisettomasta miehestä katkerana runkkarina ilmentää loistavasti naisten, ja muiden mangiinojen (= mies, joka sanoo edstävänsä tasa-arvoa, mutta joka kuitenkin puolustaa naista tilanteissa missä hän ei puolustaisi miestä), harjoittaman manipuloinnin valtaa: sitä, että mies voi olla jotain positiivista vain naisen kautta, ei omana itsenään. Parisuhteista kieltäytyvä ja itselleen elävä mies koetaan lähtökohtaisesti aina negatiivisena hahmona, koska naisten manipulatiivinen valta perustuu siihen, että manipuloija on haluttava kohde, josta ollaan kiinnostuneita ja MGTOW, kieltäytymällä pelaamasta, kieltää naiselta tämän vallan. Siksi MGTOW ärsyttää useimpia naisia aivan erityisesti, paljon enemmän kuin pelkkä MRA.

Pojat ehdollistetaan salakavalasti lapsena uskomaan siihen, että he ovat huonompia kuin tytöt ja että heidän olemassaolonsa tarkoitus aikuisena on palvella naisia. “Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista, koiran häntätupsukoista. Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista.”
Pojat on tehty negatiivisista asioista, tytöt positiivisista. Aivopesu jatkuu siinä herkässä iässä, jolloin hormonit hyrräävät. Miehekkään miehen koulutus kulminoituu armeijaan harmaissa suoritettavaan sotilasvalaan, jossa (mies)orja vannoo puolustavansa (nais)orjuuttajiaan vaikka kuolemalla näiden puolesta. Miehekäs mies -käsite ei ole testosteronin tuotetta eikä miesten keksimä juttu ollenkaan, vaan seksuaalisen palkitsemisen ja rankaisemisen keinoin naisten ylläpitämä tila, jolla miehet saadaan tarvittaessa uhraamaan itsensä. Huomaatko itse miten sinutkin on ehdollistettu uskomaan palvelijan rooliisi?

Jokainen nainen, joka ei ole ottanut niskalenkkiä biologisesta imperatiivistaan, näkee miehen ensisijaisesti hyödykkeenä ja vasta toissijaisesti yksilönä, jolla on oikeus elää itselleen, etsimättä hyväksyntää naisilta. Jokaisen miehen ja pojan olisi oman etunsa nimissä syytä ymmärtää tämä mahdollisimman nuorena.

Miehet ovat kautta historian ottaneet riskejä jos palkintona on ollut sosiaalista statusta tai maallista mammonaa. Olen taipuvaisempi uskomaan siihen, että se länsimaissa havaittu ilmiö, että miehet välttelevät sitoutumista parisuhteeseen, johtuu enemmänkin siitä, että palkinto ei ole suhteessa riskiin kuin siitä, että miehet olisivat nykyään heikompia kuin ennen. Todellista heikkoutta on murtua sosiaalisen paineen alla ja toimia vastoin sisäistä vakaumustaan. He, jotka ottavat riskin ja menevät naimisiin sosiaalisen paineen takia, vasta ovatkin heikkoja.

Miehekäs mies = viettiensä vietävissä oleva Pavlovin koira, joka ei arvosta itseään.

Paperinen Puskistahuutelija kirjoitti...

Tämä oli aika idioottimaista paskaa. Ei kaikkia ole tarkoitettu lisääntymään, eikä se ole mikään "maskuliininen" ja "velvollisuus". Tuollainen kaikki horina tuo aina esiin todellisen syvällisen perspektiivin (olemassaoloon sinänsä) puutteen.
Ei kaikki elukatkaan lisäänny vaan eläinlaumoihinkin syntyy paljon ns ylijäämäjengiä jotka kuitenkin ovat joskus myös hetero-hyödyksi niille lisääntyneille.
Sitäpaitsi; lähinnä NAISET tuppaavat määrittelemään sen, mikä on "maskuliinista". Ja ne määrittelevät sen AINA niin, että se tukee heidän kontrolliaan ja vähentää miehen vapautta. SE on FAKTA.
Tuplis; lisääntyminen on mahdollista. Ei pakollista.

Mutta P.s en ole lainkaan loukkaantunut.... mutta snadisti ärsyyntynyt.

"tutkimattomia ovat herran tiet" eikö se niin mennyt?

Tupla-J kirjoitti...

VS:
Myönnettäköön, että en ole lukenut Laasasen tekstejä paljonkaan. Ne, jotka olen lukenut, antoivat mainitun kuvan. Voi olla, että kuva on väärä.

Mitä tulee miehen rooliin, on se jokaisella sivilisaatiolla suurelta osin samanlainen - sivilisaatio on itsessään maskuliininen rakennelma. Se on useimmiten miesten itse(kin) toisiltaan edellyttämä standardi, toisinaan myös yhteisön tai jumalten.

Jos kyseessä olisi naisten keksintö, edellytettäisiin miehekkäältä mieheltä nimenomaan PUA-elkeitä sosiaalisesti rakentavan käytöksen sijaan, kuten primitiivikulttuureissa usein onkin.

Tupla-J kirjoitti...

Ohos, vastaus olikin imulipolle, tosin vastasi se myös PP:n väitteeseen.

Imulippo kirjoitti...

"Sitäpaitsi; lähinnä NAISET tuppaavat määrittelemään sen, mikä on "maskuliinista". Ja ne määrittelevät sen AINA niin, että se tukee heidän kontrolliaan ja vähentää miehen vapautta."

Juuri näin. Asetelma muistuttaa ainakin minusta hieman työelämää. Työnantaja pyrkii kontrolloimaan työntekijää kun taas työntekijä tavoittelee maksimaalista vapautta.

"Jos kyseessä olisi naisten keksintö, edellytettäisiin miehekkäältä mieheltä nimenomaan PUA-elkeitä sosiaalisesti rakentavan käytöksen sijaan, kuten primitiivikulttuureissa usein onkin."

Miehekkään miehen rooliin voi kuulua mitä tahansa mitä naiset miehiltä haluavat. Naisten intresseissä on muokata miehen käytöstä haluamakseen, juurikin sen takia koska mies on naiselle ensisijaisesti hyödyke. Nainen tarvitsee miestä enemmän kuin mies naista - sekä psykologisesti että fyysisesti.

Tupla-J kirjoitti...

Menee "not even wrong"in puolelle. Syy lienee marxilaissävytteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen, toki peilikuvana feminismin versiolle, mutta ei yhtään vähempää virheellinen. Kiittäkää näkökannastanne Gramscia, sieltä se juurii.

Katsokaas, sivilisaatiota rakentavan ja ylläpitävän maskuliinisen roolin tehtävä ei ole lähtöisin naisilta. Muun muassa tästä syystä naiset eivät suuremmin siihen vetoa tunne, ja siitä syystä miesoikeusihmiset ovat naisille katkeria. Ensin heiltä odotetaan miehisyyttä eikä sitten saa edes fjöösaa vaikka melkein kaikki tehtiin mitä piti. Hyvin lavealla sanan "melkein" merkityksellä.

Kyllä, miehet ovat naisille monessakin mielessä hyödykkeitä. Sama toisinpäin. Se ei ole nollasummapeli, päinvastoin.

Kuitenkaan sivilisaation takana eivät ole naiset. Tästä vahvana todisteena yksikään matriarkaatti ei ole koskaan noussut sivilisaation tasolle. Vastaavasti kaikkein biologisimmalla tasolla pelaavat naiset, hypergamiset alaluokkalaiset, valittavat alituiseen sekä kunnon miesten puutteesta ja mieltävät sellaisiksi valinnoistaan päätellen lähinnä antisosiaaliset öykkärit. Biologisesti naista ei vedä puoleensa sivilisaatio, pitkäjänteisesti toimivin projekti, vaan voima ja valta.

Miesasiajengi haukkuu väärää puuta.

Tupla-J kirjoitti...

Hypergaminen sosioekonominen alaluokka, piti sanomani.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Veikko, kaipa sitä noinkin on. En vain tiedä kestäisivätkö hermoni lapsikatrasta. Oma jälkikasvu on kuitenkin vastuu, jota ei voi kantaa puolivillaisesti.

Tuplis:Nykyrappion turmeleman ihmisen tunnistaa varmimmin siitä, että hän loukkaantuu kuullessaan totuuden.

En tiedä loukkaannunko totuudesta, mutta nykyrappion turmelema olen.

Pari muuta kommentoijaa tuntuvat käsittäneen roolit hieman väärin. Tietysti naisilla on miehen rooliin ja miehisyyden käsitteesen vaikutusta, he säätelevät valintapreferensseillään miehiä. Mutta tämä tapahtuu myös toiseen suuntaan, naiseus määrittyy miestenkin kautta. Se on vuorovaikutusta, ei pohjimmiltaan mikään sortaja/alistettu-asetelma. Se on tosin totta, että esimerkiksi avioliittolainsäädäntö on miesten kannalta epäedullinen. Mutta sillä ei ole tekemistä varsinaisten roolien kanssa, lähinnä niiden vääristymien.

Kaikista miehistä tai naisista ei tietenkään vain ole vahnemmiksi. Ja heidän on läytettävä resurssinsa johonkin muuhun. Lisäksi ylijäämä kummassa tahansa sukupuolessa johtaa perheettömyyden kasvamiseen. Kiina on tästä hyvänä esimerkkinä, siellä on järjettömän abortointipolitiikan vuoksi suuri miesten ylijäämä.

Joidenkin mielestä on epäoikeudenmukaista, että perheen perustaminen nähdään arvokkaampana kuin vapaaehtoinen lapsettomuus tai yksinäisyys. Minusta se on vain loogista, lapset uusintavat yhteiskuntaa. Yksin jättäytymiselle voi olla hyvät syyt, eikä sitä ole välttämättä syytä tuomita, mutta näen perheen yksilöä arvokkaampana. Ja kuten Tuplis jossain tekstissään joskus sanoi, mieheyden ideaali on olla hyvä isä ja naiseuden ideaali on olla hyvä äiti.

Tupla-J kirjoitti...

Koo, hyvin sanottu, ja tokko niitä, joita nykymeno ei olisi osaltaan pilannut. Hankala sitä on immuuni olla kulttuurille jossa on varttunut.

Imulippo kirjoitti...

"Miesaktivisti ja MGTOW-porukka on siitä hämmentävää sakkia, että he uhriutuvat samalla kaavalla kuin feministit."

Valta on sillä ryhmällä joka nähdään uhrina. Miehekkään miehen myytti estää miehiä edes ajattelemasta uhriutumista, koska miehet on ehdollistettu näkemään valittaminen negatiivisena asiana. "kestä kuin mies!", "älä valita vaan ole mies!" jne. Ensimmäinen askel feministien hegemonisen vallan murtamiseen on siis valittaminen aina kuin se on mahdollista.

MGTOW:n suurin vihollinen on käsittääkseni konservatismi, joka pitää yllä miehekkään miehen myyttiä. Nämä kaksi ideologiaa ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään. Itse koen olevani jossain välimaastossa. MGTOW-porukka yleisesti ottaen hyväksyy sijaissynnytyksenkin, mikä romuttaa lapsen oikeuden (biologisiin) vanhempiinsa. MGTOW-liike tuntuu olevan suorastaan sivilisaatiovastainen, niin yksilökeskeisesti he näkevät oman juttunsa.

Tiedemies kirjoitti...

Mnoo, minusta tämä koko juttu ja "keskustelu" ajautuu sivuraiteille jossain määrin. Yllä esitetyt huomiot kulttuurista ovat minustakin suunnilleen oikeita, mutta niillä on relevanssia yksilölle jos ja vain jos yksilö ottaa ne "omikseen".

Tarkoitan tällä sitä, että kyllä, kulttuurissa esiintyvät maskuliinisuuden monet piirteet todella palvelevat sellaista ajatusta että mies on naisen palvelija ja miehen olemassaolon ainoa oikeutus on palvella naisen tarvetta perustaa perhe elättämällä ja asettamalla omat tarpeensa tyystin tälle tavoitteelle alisteiseksi.

Tämä on kuitenkin vain yksi todella kapea näkökulma. Aivan samaan tapaan naisille tyrkytetään kulttuurissamme käsitystä, että naisen on ihan pakko haluta perhettä ja lapsia; ja toisaalta feminististä peilikuvaa jonka mukaan moinen on pelkkää patriarkaalista hapatusta.

Nämä kaikki kumpuavat siitä perin kiusallisesta tosiasista, että ihmisen biologiset tarpeet ovat mitä ovat mutta niiden päälle on niin kauhean helppo rakentaa kaikenlaisia ylimääräisiä käyttäytymismalleja ja merkityksiä. Kristallisoituneena ne tunteet ja vietit joita ihmisillä on, ovat lopulta aika yksinkertaisia, eikä niissä edes ole mitään kauheasti "ymmärrettävää". Me voimme toki selittää niitä asioilla kuten evoluutiolla, ja ne selitykset osuvat kohtuullisen hyvin oikeaan, mutta koska ihminen kykenee muodostamaan elämänkaarensa aikana motivaatioita jotka eivät oikeastaan mitenkään palvele näitä tarkoituksia, niin ei niistä voi oikein mitään primääristä "oikean hyvän elämän" ohjetta ammentaa.

Uskonnosta toki voi, jos siihen uskoo.

MGTOW-liike on perustaltaan tavallaan joo ihan oikeassa, mutta sen piirissä sivuutetaan aika herkästi se, että se viholliskuva tai "naisten yhteiskunta" on vain aika lailla osatotuus. Riskejä, rakenteita, yksittäisiä (ja melko yleisiä) tapauksia miesten joutumisesta alakynteen, kyllä, ja aivan oikein, mutta olen Tupliksen kanssa kyllä täysin samaa mieltä perhe-elämän tärkeydestä.

Tiedemies kirjoitti...

Jatkoa: Toteasisin vielä sen, että perheellisen miehen tragedia *voi* toki olla suuri, jos avioero tulee ja etenkin jos käy niin että lasten huoltajuus menee täysin ja (ex)vaimo vie kaiken.

Avioerokaan ei kuitenkaan useimmiten merkitse perheen tuhoutumista. Se kyllä vaikeuttaa, tuo lisää riskejä, ja on henkisesti äärimmäisen raskas prosessi. Se, murskaantuuko mies "avioerohelvetin" myötä, on toki paljon sen yhden naisen (vaimo/ex-vaimo) ja naisvaltaisten sosiaaliviranomaisten mielivallan armoilla, muttei täysin. Omalla asenteella voi vaikuttaa omaan toimintaansa ja omalla toiminnallaan voi vaikuttaa asioihin joita avioerosta seuraa.

MGTOW-liikkeen heikkous onkin ylenpalttinen pessimismi näiden riskien edessä. Kaikki erot eivät ole -- itseasiassa aika harva ero on -- täynnä ex-vaimon ja sosiaaliviranomaisten likaista peliä. Sellaisen riski on olemassa, ja kun sellaista tapahtuu, niin mies häviää yleensä. Mutta hävittyäänkin mies voi miettiä missä määrin antautuu pessimismille. Lisäksi omat arvot kirkastuvat aina kriisin keskellä, jos vaan suostuu niitä kirkastamaan. Miehelle jolle perhe on tärkeä, ero on menetys, mutta samalla mahdollisuus tutkia sitä, mikä siitä perheestä itselle todella tekee tärkeän. Esimerkiksi lapset ovat miehelle usein huomattavan paljon tärkeämpia kuin hän haluaa myöntää; riitaisassa erossa nainen käyttää tätä helposti hyväkseen murskatakseen miehen. Tämäkin on totta, ja todellinen riski, mutta jos sitä riskiä ei ota, ei voi tietää mikä itselle on tärkeää.

"Manning up" on minusta kuitenkin vähän väärä termi ja väärä "ryhtiliike". Miehen on mielestäni paljon mielekkäämpää rauhoittua omien arvojensa äärelle ja todella miettiä mikä on tärkeää. Porno/irtoseksi/whatever tuskin oikeasti ovat kenellekään tärkeitä asioita, pikemminkin ne ovat jotain lyhytaikaisia korvikkeita tai turrukkeita. Ei ideana ole "kestää kuin mies", vaan kohdata se, mikä tuntuu pahalta ja myöntää että tuntuu pahalta. Itsesääli ja uhriutuminen eivät mitään auta, ne ovat yrityksiä syyttää ja pistää joku muu ottamaan vastuu elämästä. Todella palkitseva elämä on mahdollista, mutta se on mahdollista vain kun ymmärtää että ihminen lopulta ei voi valita olosuhteitaan, eikä olosuhteita vastaan kiukutteleminen mitään auta. Ainoastaan oma suhtautuminen ja omat valinnat ovat merkityksellisiä. Niitä ei kannata antaa pelon tai ahdistuksen valtaan; pelko ja ahdistus ovat olemassa ja se on hyvä myöntää. Mutta todella rohkea ei ole se, joka ei pelkää, vaan se joka kohtaa pelkonsa.

IDA kirjoitti...

Papit ovat yleensä hyviä neuvomaan näissä. Mikäli heillä on homma kasassa he ovat tavallaan ulkopuolisen neutraaleja ;)

Valkea kirjoitti...

Kun liberaali yhteiskunta perustuu suurimmalta osin manipulaatioille, se saastuttaa kaiken muunkin. Manipulaatio on kilpailua vallasta/rahasta/maineesta/statuksesta/tms. melkein keinolla millä hyvänsä. Kun ihmiset näkevät sitä kaikkialla ympärillään, he alkavat soveltaa samaa ajatusmallia myös miesten ja naisten välisiin suhteisiin. Se, että liberaali yhteiskunta puuttuu manipulaatioillaan miesten ja naisten välisiin suhteisiin naisten eduksi vain pahentaa tilannetta. Miehen ja naisten välinen suhde aletaan nähdä salakavalana ja juonittelevana taisteluna vallasta jne. Todellisuudessa toimivassa parisuhteessa mies ja nainen täydentävät ja auttavat toisiaan, hiovat vuosien kuluessa pahimmat ja huonoimmat särmät pois toisistaan ja sopeutuvat toisiinsa pienine omituisuuksineen ja oikkuineen päivineen. Manipuloivassa kontekstissa ihmiset ajattelevat pelkästään sitä mitä he saavat, ja kokevat kaiken antamisen katkeroittava rasituksena ja loukkauksena. Hyvässä parisuhteessa toiselle antaminen tuottaa enemmän iloa ja onnellisuutta kuin jonkin saaminen. Toisen ilahduttaminen, auttaminen ja hellä kohtelu tuottaa iloa itselle, ja toinen tekee vastavuoroisesti samaa, josta syntyy positiivinen. Vaikka yhteiskunta ympärillänne on myrkyllinen, älkää antako sen myrkyttää mieltänne. Luokaa mielenne sisälle turmeltumaton oma hyvä "yhteiskuntanne", joka säteilee hyvää kaikkialle sosiaaliseen piiriinne.

Valkea kirjoitti...

Tarkennus: "Toisen ilahduttaminen, auttaminen ja hellä kohtelu tuottaa iloa itselle, ja toinen tekee vastavuoroisesti samaa, josta syntyy positiivinen *kierre*.

Tupla-J kirjoitti...

Tämä vielä kiinnitti huomioni:

JJ:n puheet naisettomasta miehestä katkerana runkkarina ilmentää loistavasti naisten, ja muiden mangiinojen (= mies, joka sanoo edstävänsä tasa-arvoa, mutta joka kuitenkin puolustaa naista tilanteissa missä hän ei puolustaisi miestä), harjoittaman manipuloinnin valtaa: sitä, että mies voi olla jotain positiivista vain naisen kautta, ei omana itsenään.

Kun ottaa huomioon, että teksti, josta on puhe, ei mainitse naisia sanallakaan, ja keskittyy ainoastaan siihen huomioon, että MGTOW-liike koostuu ämmistä, joiden määräävät luonteenpiirteet eivät ole sen enempää kulttuurisessa kuin biologisessakaan mielessä maskuliinisia. Se myös kertoo kirjoittajastaan, että hänen maailmansa todella pyörii naisten ja näiden mielipiteiden ympärillä, eikä hän kykene edes käsittämään sitä, että asia ei ole kaikkien muiden kohdalla samoin.

Sama on myös ilmaistu lyhyemmin eräälle heikäläiselle: You're bit of a pussy and rather angry about it.

Tiedemies kirjoitti...

Tavallaan Tupliksen viimeinen kommentti vetää vähän vyön alle. Olen toki samaa mieltä siitä mielikuvasta, joka MGTOW-liikkeeseen liittyy, mutta perusperiaate "emme halua pelata peliä, jonka säännöt ovat feministien laatimat", on kuitenkin aivan mielekäs, enkä usko että Tuplis on siitä lainkaan eri mieltä.

Viimekädessä, jos pitää heteroseksuaalista perhe-elämää toivottavana ja hyvänä elämänä, niin onhan siinä vaihtoehdossa pakko *jotenkin* ottaa kansaa siihen, miten perhe pääsee noin ylipäätään syntymään. Ei se vaimo tipahda jostain taivaalta tuohon vaan, ja jos ei yhtään ole naisista kiinnostut, eikä piittaa lainkaan siitä, mitä naiset noin yleensä ajattelevat, niin eipä se kovin helpolta vaikuta se perheen perustaminen.

Tarkoitan tällä, että maskuliinisen ja perhekeskeisenkin miehen täytyy valita *jokin* suhde siihen miten keskimäärin tai yleensä parisuhteiden muodostuminen tapahtuu. Jos ja kun MGTOW-liikkeen naiskuvassa on edes jotain mikä pitää paikkansa, niin on selvää, että osa miehistä jäisi kokonaan ilman parisuhdetta vaikka kaikki olisivat kuinka miehekkäitä ja "hyviä", koska lopulta pariutumisen lainalaisuudet aivan vääjäämättä jättävät jotkut miehet yksin. Miehisillä hyveillä, jos niillä positiivinen vaikutus tässä onkin, voi siis vain tiettyyn rajaan asti parantaa keskimäärin tilannetta, jonkun rajan jälkeen yksilön laadun paraneminen tarkoittaa jonkun toisen jäämistä ilman.

Tässä mielessä en lainkaan halveksu MGTOW-tyyppisiä liikkeitä, koska joku jää kuitenkin omilleen. Yhteiskunta tekee karhunpalveluksen itselleen, jos sen sääntöjen muokkaamista jatketaan siihen suuntaan että MGTOW-periaatteet tuntuvat aina vain houkuttelevammilta aina vain suuremmalle miesjoukolle.

On selvää, että ensimmäisenä liikkeeseen siirtyvät ne joilla Tupliksen mainitsemat motivaatiot (pelot, riskien välttö, vasuunpakoilu jne) ovat voimakkaimmat, mutta pelin sääntöjen muuttuessa miehille keskimäärin epäedullisemmaksi, alkaa olla vähemmän mielkästä puhua tällaisista piirteistä, erotuksena siitä että on täysin rationaalista jättäytyä ulkopuolelle, kun riskit kasvavat ja vastuun kylkeen ei tule mitään sitoumusta tai minkäänlaista palkitsevuutta. Emme ole tällaisessa tilanteessa vielä, mutta on selvää että yhteiskunta on kehittynyt sellaiseen suuntaan.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka näin "aivovammakonservatiivisesta" ;) näkökulmasta Tiedemiehen kommentit saattavatkin vaikuttaa välistä hiukan ylimielisiltä ja yliampuvilta, niin halutessasi osaat kyllä olla myös harvinaisen terävä ja looginen kaveri noissa arvioinneissasi. Varsinkin tuo viimeisin kommenttisi ampui napakymppiin ja kiteytti mielestäni liki täysin kaiken olennaisimman, jonka olisin itsekin halunnut tuoda tässä esiin.

Varsinkin tuohon seikkaan, että valitettavasti avioliitosta on tullut länsimaisen miehen kannalta aikamoinen taloudellinen ja oikeudellinen riski, tulisi ehdottomasti kiinnittää asiasta käytävässä keskustelussa huomattavasti nykyistä suurempaa huomiota. Riskit todellakin kasvavat, ja sitoumukset ja palkitsevuus vastaavasti vähenevät. Eritoten, kun tuollaisen riskin aktualisoituminen voi helposti potkaista jalat alta ihan pahemman kerran, myös niiltä miehiltä, jotka ovat siihen saakka osanneet pelata ihmissuhteissaan kaikin puolin mallikkaasti (ihan henk.koht. kokemusta tällaisesta ei onneksi ole, mutta pariakin tapausta läheltä seuranneena voin sentään jotain väittää tästäkin tietäväni)

Myös pariutumismarkkinoita tulisi voida, aivan oikein, kyetä tarkastelemaan myös ja nimenomaan markkinoina, ja jokaisilla markkinoilla kun esiintyvät myös omat syrjäytymisvaikutuksensa. Toimivilla markkinoilla peli noin pääsääntöisesti on kontribuutioltaan plussummaista, mutta tietyn, sinänsä täsmälliseltä sijainniltaan vaikeasti määriteltävän pisteen jälkeen peli voi muuttua, ja muuttuukin, nolla- tai jopa miinussummaiseksi, ja tällöin on väistämätöntä, että myös niitä Mustan Pekan käteensä saavia tulee yhä taajemmin. Kunkin pelaajan oman realistisen riskienarvioinnin merkitys alkaa sitten korostua tässä pelissä yhä enemmän, vaikka kuinka sanotaankin, että ei se pelaa, joka pelkää. Missä määrin näitä markkinoita ja niihin sisältyviä riskejä sitten voidaan ohjailla mahdollisimman optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi, onkin jo ihan oman keskustelunsa väärti, enkä siihen ota tässä yhteydessä erityisempää kantaa.

On toki totta, että MGTOW:n kaltainen toiminta sisältää koko joukon infantiileja piirteitä, en itsekäään pidä mm. sen omaksumia uhridiskursseja oikeastaan muuna kuin feminismin vastaavien inversseinä. Mutta edelleenkin komppaan Tidaria siinä, että eräänlaisista kannustinvaikutuksiin (tässä tapauksessa negatiivisiin) reagoimisesta siinä on osaltaan kysymys myös. Mitä palkitaan sitä saadaan aina enemmän, ja mistä rangaistaan, se yleensä on ajan oloon vähenemään päin. Eli ei jokin länsimainen toisen ja kolmannen aallon feminismi suinkaan ole tuhonnut maskuliinisuutta an sich, vaan lähinnä nakertanut pohjaa sen herrasmiesmäisiltä ilmenemismuodoilta, erään relevantin esimerkin mainitakseni. Parantaako tällainen sitten lopulta naisten omaakaan asemaa varsinkaan pitemmällä tähtäimellä, päätelköön itse kukin tykönään. Ja 40 vuotta miesvihan ja miehiin kohdistuvan mustamaalauksen lietsontaa sun muuta silmille sylkemistä nyt ei vaan voi mennä lopultakaan ohi ilman vastavaikutuksia, joten on pikemminkin kummallista, että jotain MGTOW:n kaltaista liikehdintää ei ole ilmaantunut jo aiemmin. Olkoonkin, että se taitaa lopulta olla enemmänkin osa sitä samaa sairauskertomusta jota vastaan se on hyökkäävinään kuin sen menestyksellistä lääkintää.

Tupla-J kirjoitti...

Jep, tunnustusta sinne mihin se kuuluu: Tiedemiehen kommentit ovat olleet tähän ketjuun erittäin viisaita. Parempia kuin omani, ainakin.

Totta kai MGTOW-liikkeelle on kysyntä ja sen olemassaololle syy. Se on totta myös, että nykytyylinen (avioliitto)lainsäädäntö on vahvasti kallellaan miehiä vastaan. Se tekee avioliitosta paljon suuremman riskin ja melkoista extremeurheilua siihen verrattuna, mitä se on ollut puolisen vuosisataa takaperin. Rahkeet, joita tänä päivänä onnistuneeseen avioliittoon vaaditaan, ovat suuremmat, kuin aikaisemmin. Se tekee siitä monille miehille rationaalisesti katsottuna huonon diilin.

Yllämainittu on täysin totta siitä riippumatta, että kyseinen liike vetoaa erityisesti vähemmän maskuliinisiin miehiin, ydintekstissä mainituista syistä.

Kuitenkin sivilisaatio kysyy jatkuakseen niitä miehiä, jotka ottavat valloitettavakseen sen Everestin ja lentävät kuuhun, niin typerää kuin molemmat pelkästä riskiarvion kantilta katsoen ovatkin. He voivat epäonnistua, ja suistua turmioonsa. Mutta se, mitä kukaan ei voi kiistää, on, että he ovat Miehiä.

Nörtti kirjoitti...

Näin "semisti MGTOW:nä" kommentoisin hiukan tätä bloginpitäjän kirjoittamaa pätkää:
"Rahkeet, joita tänä päivänä onnistuneeseen avioliittoon vaaditaan, ovat suuremmat, kuin aikaisemmin. Se tekee siitä monille miehille rationaalisesti katsottuna huonon diilin.

Yllämainittu on täysin totta siitä riippumatta, että kyseinen liike vetoaa erityisesti vähemmän maskuliinisiin miehiin, ydintekstissä mainituista syistä.

Kuitenkin sivilisaatio kysyy jatkuakseen niitä miehiä, jotka ottavat valloitettavakseen sen Everestin ja lentävät kuuhun, niin typerää kuin molemmat pelkästä riskiarvion kantilta katsoen ovatkin. He voivat epäonnistua, ja suistua turmioonsa. Mutta se, mitä kukaan ei voi kiistää, on, että he ovat Miehiä."

Tänäpäivänä ei lennetä kuuhun eikä kiivetä Mount Everestille. Tai jotkut tietty tekevät noistakin elämäntavan, mutta ne eivät ole tämänpäivän kuuhunlaskeutumisia ja everestinvalloituksia. Tämän hetken kuuastronautteja, vuorikiipeilijöitä ja löytöretkeilijöitä ovat nörtit, jotka kehittävät internetiä, elektroniikkaa, teollista internetiä, käyttöliittymiä ym. asioita kiihtyvällä vauhdilla, ja taistelevat paikalleen betonoitujen yhteiskuntien ja suuryritysten herra isoherroja vastaan. Yhteiskunnan kehityksen puolesta.

Antavatko naiset poikkeuksellisen paljon, tai edes keskimääräisen paljon pilua ja lämpöä näille nörteille, jotka käyttävät elämänsä yhteiskunnan (ja naisten) elintason parantamiseen? Yksinkertainen vastaus: muutamaa julkkisrikasta poikkeusnörttiä lukuunottamatta, EIVÄT.

Imulippo kirjoitti...

Kiva huomata, että keskustelu jatkuu edelleen. :)

Se on käynyt selväksi, että naisten ja miesten suhteista puhuttaessa JJ kokee miesten valittamisen epämaskuliinisuutena. Kuitenkin hän on sitä mieltä, että avioliitto on miehille epäedullinen sopimus. Mikä on siis se tapa, miten miesten pitäisi JJ:n mielestä tähän reagoida, kun valittaminen ainakin on väärä tapa?

Imulippo kirjoitti...

Voiko vuorikiipeilijä tai astronautti olla JJ:n mielestä mies, jos hän kuitenkin valittaa miesten ja naisten suhteissa ilmenevistä, epäoikeudenmukaiseksi kokemistaan asioista? :)

Tupla-J kirjoitti...

Nörtti:
Tämän hetken kuuastronautteja, vuorikiipeilijöitä ja löytöretkeilijöitä ovat nörtit, jotka kehittävät internetiä, elektroniikkaa, teollista internetiä, käyttöliittymiä ym. asioita kiihtyvällä vauhdilla, ja taistelevat paikalleen betonoitujen yhteiskuntien ja suuryritysten herra isoherroja vastaan. Yhteiskunnan kehityksen puolesta.

Antavatko naiset poikkeuksellisen paljon, tai edes keskimääräisen paljon pilua ja lämpöä näille nörteille, jotka käyttävät elämänsä yhteiskunnan (ja naisten) elintason parantamiseen? Yksinkertainen vastaus: muutamaa julkkisrikasta poikkeusnörttiä lukuunottamatta, EIVÄT.


Ei riskiä saati vaaraa, ei mitään mitä toiset eivät uskaltaisi. Sex appeal toissavappuisen perunasalaatin luokkaa, vähän enemmän kuin Simo Frangenilla. Arpa ei voita.

Yleishyödyllisyydestä ei palkita. Riskinotosta palkitaan, jos menestytään. Tietty jos naista tai pimppiä pitää jonkin sortin "palkkiona", on halujen kohde jo nostettu jalustalle. Naisissa taas on sellainen puoli, että jos sellaisen nostaa jalustalle, niin se ei kyllä katso silloin enää jalustalle nostajaansa. Naisesta on sinänsä ihan kiva olla palvottu, mutta ei se palvojaansa kykene kunnioittamaan.

Tupla-J kirjoitti...

Imulippo:
Se on käynyt selväksi, että naisten ja miesten suhteista puhuttaessa JJ kokee miesten valittamisen epämaskuliinisuutena.


Virhetulkinta. Kyse ei ole vähimmässäkään määrin siitä, miten Tuplis asian kokee. Kysymys on siitä, miten asiat ovat. Tupliksen henkkoht mielipiteet ovat asiassa yhdentekeviä, kuten muidenkin.

Kuitenkin hän on sitä mieltä, että avioliitto on miehille epäedullinen sopimus.

Riippuen tietty miehistä ja palkkatasoista, mahdollisista avioehdoista ja noin. Muttajoo, asiaan liittyvissä riitatilanteissa yhteiskunta on by default naisen puolella ja mies on "syyllinen" kunnes toisin todistetaan.

Mikä on siis se tapa, miten miesten pitäisi JJ:n mielestä tähän reagoida, kun valittaminen ainakin on väärä tapa?

Kirjoitus ei käsittele, eikä Tuplis tässä yhteydessä muutenkaan käsitellyt, politiikkaa. Kyse on MGTOW-jengin feminiinisistä lähtökohdista (joihin muuten sisältyy se, että Valtelle valittaminen ratkaisee ongelmat) ja elämänasenteesta.

Mitä asian poliittiseen ulottuvuuteen tulee, en usko nykymuotoisen demokratian kykenevän mitenkään ratkaisemaan miesten surkean kohtelun ongelmaa. Ongelma poistuu aikanaan yhteiskunnan romahduksen myötä, koska kaiken järjen mukaan uutta pykäävät eivät halua tehdä samoja virheitä kuin edeltäjänsä, vaan ennemmin rakentaa jotain kestävää.

Toki mieskin voi valittaa, vaikka valittaminen itsessään ei olekaan miehistä käytöstä.

Imulippo kirjoitti...

"Naisissa taas on sellainen puoli, että jos sellaisen nostaa jalustalle, niin se ei kyllä katso silloin enää jalustalle nostajaansa. Naisesta on sinänsä ihan kiva olla palvottu, mutta ei se palvojaansa kykene kunnioittamaan."

Tämä on se reisiliha, mille MGTOW on perustunut. Vapautta manipuloinnista. Joku voisi tosin sanoa, että MGTOW:t ovat naisten shit testeissä epäonnistuneita ja siksi katkeria. Mutta onko todellakin väärin olla katkera, jos yhteiskunta antaa sellaista signaalia, että tietyllä tavalla toimimalla maksimoit mahdollisuutesi tiettyyn lopputulokseen, sen lopputuloksen kuitenkin ollessa päinvastainen? (viittaan tällä tietenkin siihen ristiriitaan miten naiset sanovat pitävänsä kivoista miehistä mutta suosivat seksipartnereina pahoja poikia.) Mielestäni ei.

"Kirjoitus ei käsittele, eikä Tuplis tässä yhteydessä muutenkaan käsitellyt, politiikkaa."

MGTOW-asiat liittyvät niin tiiviisti jokapäiväiseen politiikkaan, että MGTOW-liikkeen käsitteleminen erillisenä ilmiönä ilman yhteiskunnallista ulottuvuutta on kuin tietoinen valinta nähdä pieni kuva ison kuvan sijaan. Se on totta, että suhtautuminen miesten valittamiseen on pääosin kielteistä, mutta ajat muuttuvat, niin kuin esimerkiksi Laasasen blogin kommenteista on havaittavissa. Maahanmuuttokriittisyyskin oli polttouunien luukkujen availua vielä 2008 kunnallisvaalien alla, ei ole enää.

"Mitä asian poliittiseen ulottuvuuteen tulee, en usko nykymuotoisen demokratian kykenevän mitenkään ratkaisemaan miesten surkean kohtelun ongelmaa."

En minäkään koska naisten puolta pitää lähes kaikki naiset ja suurin osa miehistä, miesten puolta pitää aniharva nainen ja pieni osa miehistä. Tässä asiassa lukumäärä pyyhkii laadulla lattioita.

Tupla-J kirjoitti...

Mutta onko todellakin väärin olla katkera, jos yhteiskunta antaa sellaista signaalia, että tietyllä tavalla toimimalla maksimoit mahdollisuutesi tiettyyn lopputulokseen, sen lopputuloksen kuitenkin ollessa päinvastainen? (viittaan tällä tietenkin siihen ristiriitaan miten naiset sanovat pitävänsä kivoista miehistä mutta suosivat seksipartnereina pahoja poikia.) Mielestäni ei.

On. Katkeroitumisella ei tee muuta kuin torpedoi omaa tulevaisuuttaan. Yhteiskunta tietty antaa väärää signaalia, mutta sitä se antaa nykyisellään about kaikessa muussakin. Selavii.

Mitä tulee paha poika/kiva mies -dikotomiaan, on se väärä. Pahuudessa sinänsä on kaikenlaisia kriminaalibändäreitä kiihottavia juttuja itsessään, mutta toisaalta harvempi mies haluaa hullua naista (paitsi ehkä bylsiä), joten pahaksi sinänsä ei ole mitään järkeä ryhtyä. Kivuudesta taas sellainen juttu, että kiva ei ole seksikästä, koska kiva on by default alistuva. Nainen ei halua alempiarvoista miestä vaan hyvän miehen, jota ei voi käyttää ovimattona. Silkka selkäranka ratkaisisi massiivisen enemmistön katkeroitujien ongelmista. Sellaisen hankkiminen ja ylläpito tosin kysyy enemmän kuin valittaminen ja käteenveto, so there's that.

MGTOW-asiat liittyvät niin tiiviisti jokapäiväiseen politiikkaan, että MGTOW-liikkeen käsitteleminen erillisenä ilmiönä ilman yhteiskunnallista ulottuvuutta on kuin tietoinen valinta nähdä pieni kuva ison kuvan sijaan.

Kun puhe on kyseisten jannujen psykologiasta, poliittisen ulottuvuuden käsittely jää käsitellyn asian ulkopuolelle. Maailmankatsomukseni ei ole marxilainen enkä täten koe henkilökohtaisen olevan poliittista.

Se on totta, että suhtautuminen miesten valittamiseen on pääosin kielteistä, mutta ajat muuttuvat, niin kuin esimerkiksi Laasasen blogin kommenteista on havaittavissa.

Valitettavasti heihin suhtautuminen ei muuta sitä mitä he ovat. Epämiehekäs mies on epämiehekäs riippumatta siitä, sanooko sitä kukaan ääneen, vähän samaan tapaan kuin homoliitto on kelvoton täysin riippumatta sen virallisesta asemasta.

Anonyymi kirjoitti...

Täyttä asiaa Tuplis. Modernit hedonistiset ihmiset (niin miehet kuin naisetkin) tietävät kyllä mistä ovat vapaita, mutta eivät mihin ovat vapautuneet. Perinteisistä sukupooli- ja perheroolien ”näyttelemisestä” on kyllä vapauduttu, mutta ironisesti monesti saadaan osaksi surullisen pellen rooli absolute fabulous kidulttina.

Kannattaa huomata uskonnon otteen herpaantumisen ihmisistä tässä(kin) asiassa. Kristityille, pakanoille, buddhalaisille ja musulmaaneille miehen rooli on transsendenttien antama kohtalonosa, mutta ateisteille miehisyys ja naiseus ”riippuu niiqu konseptista.”

Sitten vähän kritiikkiä. Pyytäisin Tuplis pikkuisen jarruttelemaan näissä jutuissa. Teet aika ehdottoman jaon ketkä ovat miehiä ja ketkä eivät. Vaikuttaa, että olet alkanut osoittelemaan sormella niitä joita katsot itseäsi heikommiksi. Tämä ei taida olla ihan nasaretilaisen opetusten mukaista? Ymmärrän, että olet nyt oikeutetusti miehisen ideaali-minäsi huipulla (onnittelut perheen lisäyksestä) ja olet mielestäsi oikeutettu lausumaan ylisanoja miehisyydestä, mutta tietynasteinen nöyryys on kuitenkin kristitty hyve ja suojaa pelleksi joutumiselta.

Kannattaa muistaa, että pienten ympyröiden kuningas on aina narri isojen ympyröiden kuninkaalle. Aina! Muistutan, että maailmasta löytyy sotalordeja, jengipomoja, pukkeja, rikkaita a´ la Arno Jurmala jotka ovat siittäneet enemmän mukuloita kuin sinä, valloittaneet huippupaikan sosiaalisen hierarkian huipulla valtataisteluissa joissa henki on pelissä ja varanneet perheelleen enemmän resursseja omassa konseptissaan kuin sinä omassasi tyyliin presidentti Obiang – siis maskuliinisilla saroilla kunnostautuneita alfoja joiden mielestä luultavasti sinä pienine perheinesi et ole mies etkä mitään.
T. Allaspalo

Tupla-J kirjoitti...

Allaspalo:
Sitten vähän kritiikkiä. Pyytäisin Tuplis pikkuisen jarruttelemaan näissä jutuissa. Teet aika ehdottoman jaon ketkä ovat miehiä ja ketkä eivät.


Se on vähän väärin luettu. Jako siinä, mikä on ja ei ole maskuliinista käytöstä kyllä on aika ehdoton, mutta se ei ole myöskään mielipiteestäni riippuvainen.

Toki ilmaisen brutaalisti, että MGTOW-liike ei ole maskuliinisuuden pelastus eikä maskuliininen edes itsessään, mutta se on totta. Ongelman tunnistaminen mahdollistaa sen ratkaisemisen.

Vaikuttaa, että olet alkanut osoittelemaan sormella niitä joita katsot itseäsi heikommiksi.

Joo, tällaisen kuvan kirjoituksesta voi saada. Meinasin siitä ja vanhemmuuden ylpeyden ansoista kirjoittaakin, mutta vapaa-aikaa hahmotella ja rustailla on nykyään tosi vähän. Se kuva minusta osoittelemassa peiliin katsomatta kuitenkin jättää huomiotta sen, kun en erikseen mainitse, että minä en ole maskuliinisuuden alfa ja omega. Tykkäisin olla, mutta Herrasta Jeesuksesta jäädään sekä sanoissa että teoissa kauas. Ikävä kyllä joka päivä. Havaintoja asioiden laidoista on kuitenkin aika helppo tehdä jos on opetellut olemaan ottamatta niitä henkilökohtaisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Jako siinä, mikä on ja ei ole maskuliinista käytöstä kyllä on aika ehdoton, mutta se ei ole myöskään mielipiteestäni riippuvainen.

Aha, hyvä pointti.

Toki ilmaisen brutaalisti, että MGTOW-liike ei ole maskuliinisuuden pelastus eikä maskuliininen edes itsessään, mutta se on totta. Ongelman tunnistaminen mahdollistaa sen ratkaisemisen.

Totta. Mielestäni MGTOW-liike olisi toimiva jos se tyytyisi vain neutraalisti kertomaan mahdolliset uhat joita avioliittoon ja parisuhteeseen miehelle liittyy (jonkun tahon senkin täytyy tehdä) ja millä tavoin naiset pelaavat ihmissuhdepelejä, ja toteaisivat päälle: ”No niin pojat, tässä on pelisäännöt. Eläkää (ja pariutukaa jos niikseen tulee) näiden sääntöjen puitteissa sitten ihmisiksi.” Mutta MGTOW tyypit ottavat edellä mainitun lisäksi feministien tavoin uhri-position ja nostavat kidultiuden sekä parisuhteen välttelyn ideaaliksi, haukkuvat kaikki muuta mieltä olevat tyhmiksi ja lataavat vielä mukaan kaiken maailman hedonistisia pelimiesohjeita.

Se kuva minusta osoittelemassa peiliin katsomatta kuitenkin jättää huomiotta sen, kun en erikseen mainitse, että minä en ole maskuliinisuuden alfa ja omega.

Ystävällisenä vinkkinä, voisit tuoda tuota viimeistä vähän paremmin esille.

T. Allaspalo

Tupla-J kirjoitti...

Pannaan korvan taakse. Noin yleisesti ottaen pyrin välttämään kirjoitusteni aiheena olemista.

petturi kirjoitti...

Olen varmaan se, joka tässä syytetään, mutta tämä pitkä ja laadukas kommenttiketju osui silmiini vasta nyt. En osaa heti vastata kaikkeen esitettyyn. Silti pari esikommenttia. Ensinnäkin miesasiamiesten "vaatimukset" ovat mielestäni esitetty lähinnä kieli poskessa osoittamaan, miten järjettömiä feministien vaatimukset ovat. Toiseksi (anonyymin) miehisyyteni pilkkaaminen on ok, se on harmitonta joskaan ei mielestäni kovinkaan toimivaa retoriikkaa.

Varsinainen kommenttini on kolmessa osassa:

1. Miehekkyys on itsenäisyyttä ja vapautta. Nämä ovat joko-tai käsitteitä. Vapaus on joko vapautta kaikesta tai sitten ei mitään. Ei ole "korkeampaa" normistoa, jonka noudattaminen alettaisiin luokitella vapaudeksi. Tämä siis tuohon "vielä kovempien jätkien" juttuun.

2. Miksi on moraalista olla individualisti? Vapaata ihmistä on vaikea saada tekemään mitään ilkeää tai epäoikeudenmukaista. Emme ole paskalla kuorrutettua paskaa. Pahat teot tehdään melkein poikkeuksetta painostettuna. Yleensä niin, että koetaan valittavan pienempi kahdesta pahasta. Tämän vuoksi on epämoraalista luopua vapaudestaan ja alistua tilanteeseen, jossa voi tulla painostetuksi moraalinsa vastaisiin tekoihin.

3. Vaikka individualismi on tärkeintä elämässä ja auktoriteetit kannattaa aina kyseenalaistaa, suurin osa kaikesta, mitä meille opetetaan ja kerrotaan on järkevää ja hyväntahtoista. Ainakin itse olen huomannut, että suurin osa vanhempien, opettajien, lääkäreiden, poliisien ja esimiesten opastuksista on esitetty vilpittömästi omaa parastani tarkoittaen. Siksi kannattaa olla kriittinen ja MGTOW, että vaikka nämä asiat aiheuttavat vahvoja tunteita, koko maailma ei ole paska ja epäluotettava. Eivät naisetkaan "halua" alistaa ja kuohia miehiään vaan miehet aiheuttavat sen itse hankkiutumalla tilaan, jossa voivat tulla helposti manipuloiduksi.

Tupla-J kirjoitti...

Petturi,
Olet enimmäkseen hakoteillä. Se, mitä miehisyys on, ei ole retoriikkaa. Sen toteaminen, että epämiehekkäät valinnat ja lähtökohdat eivät ole miehekkäitä, ei ole hyökkäys. Sen sijaan siinä kuvataan todellisuutta sellaisena kuin se on.

Kohdassa 1 tulet määritelleeksi vapauden olemattomaksi, meitä kun kahlitsevat lukemattomat tekijät, niin fyysiset kuin psyykkisetkin. Käsite on absoluuttisena melko vaikea edes yrittää hahmottaa.

Vapaus, niin hieno asia kuin yleensä onkin, ei ole miehistä. Miehisyys on luonteenpiirre, vapaus ei. Miehekästä on kyseisen luonteenpiirteen mukainen käyttäytyminen.

Kohta 2 antaa ymmärtää, että kokemuksesi olemassaolevista ihmisistä on vähäinen. Se, kuten myöskään kohta 3, ei liity käsiteltyyn aiheeseen.

petturi kirjoitti...

ok