Pages

Kulttuurisodan rintama ja strategia tänään

Konservatiiviset, uskonnolliset ja pidempää aikaorientaatiota suosivat tahot ovat jo kymmeniä vuosia kirjoittaneet teräviä analyyseja, argumentaatioita ja mielipidekirjoituksia, joilla ovat pyrkineet kääntämään länsimaita perikatoon ajavaa trendiä.  Kuitenkin liberaalit, pikemminkin totalitaristiset äärivasemmistolaiset hännystelijöineen, ovat saaneet tänä aikana voittoja kerran toisensa perään, ja tänä päivänä keskimääräisen kansalaisen arvomaailma on merkittävästi liberaalimpi kuin parikymmentä vuotta takaperin.  Konservatiivisilla tahoilla puolestaan vallitsee epämääräinen "me ollaan hävitty tää peli"-tunnelma.  Konservatiivien taistelu kulttuurin puolesta on siis epäonnistunut pahasti.  Miksi ja mitä asialle tehdä?

Ensimmäinen syy on se, että konservatiivi ei halua osallistua.  Politiikan tulisi olla yksityisasia eikä sillä sovi kanssaihmisiä kiusata.  Ryhtymällä tuottamaan propagandaa omien puolelle saa hänessä aikaan tuntuman siitä, että hän laskeutuu vastapuolen tasolle ja häviää taistelunsa sillä hetkellä, kun hänen omasta suustaan kuuluisi oman puolen äläwäläbälä.  Syy on helposti ymmärrettävä - autuaita ovat hiljaiset ja sivilisaation rakentaminen kysyy paljon pitkäjänteistä, hidasta työtä, jonka vaikutukset kypsyvät ajan kanssa ja kumuloituvat hiljalleen.  Siinä on tiettyä arvokkuutta.

Virhe konservatiivin tuntumassa on siinä, että sivilisaatiota voi rakentaa rauhan aikana, ei aktiivisessa konfliktissa.  Sodan, jossa vain yksi osapuoli ymmärtää olevansa mukana, lopputulosta ei ole vaikea aavistaa.  Konservatiivisesti ajattelevan tulee ymmärtää, että sivilisaation rakentamiselle on aikansa, mutta sen puolustaminen kysyy välitöntä efforttia, riippumatta siitä, pitääkö sivilisaation puolustaja siitä vai ei.

Toinen syy konservatiivisen kulttuurinpuolustuksen epäonnistumiseen on väärin valittu rintama.  Neljännen sukupolven konfliktissa ei tarvita niinkään syväanalyyseja ja rationaalisia argumentteja, vaan volyymia.  Kun tänä päivänä halutaan tuoda tärkeät asiat framille, pitää ne siellä ja puolustaa niitä, välineet ovatkin facebook ja twitter.  Kahden viimeksimainitun ja lööppien kautta yleiseen mielipiteeseen ollaan onnistuttu vaikuttamaan hämmästyttävän paljon, eikä kyseisen propagoinnin älyllisellä vetoavuudella ole ollut merkitystä.  Valtaosa ihmisistä toimii tunteidensa varassa - mukaanlukien konservatiivit - mistä syystä alituinen propaganda vastapuolen loputtomista lähteistä on lannistanut monet.  Konservatiivien taistelumoraali on matalalla.

Vaikka dialektikko pesee väittelyssä retoriikkaan nojaavan milloin tahansa, voittaa jälkimmäinen vähemmän perehtyneen silmissä tuottamalla sloganeillaan tunteisiin vetoavia ärsykkeitä, jollaisista loogiset argumentit eivät käy.  Dialektikko ei halua, vaikka häneltä usein siihen rahkeet löytyvätkin, lähteä itse retoriikan polulle ja myöntää, että tänä päivänä kulttuurisotaa käydään lööpeillä, Twitterillä ja Facebookilla.  Pienet, kannustavat tai vastapuolta vastaan käyvät viestit toimivat: ne tuottavat tunteen siitä, että taistelua ei käydä yksin eikä turpaan ole tulossa, päinvastoin.  Joukossa on voimaa.  ISIS jatkaa taisteluaan vaikka maailman tappiin asti, ja pitää taistelijoiden moraalia yllä jatkuvalla kotijoukkojen tuella.

Kolmas syy konservatiivien kulttuurisen kamppailun tappiollisuuteen on halu olla ennen kaikkea kohtuullinen.  Tämä tarkoittaa sitä, että kaikesta keskustellaan ja kaikessa pyritään kompromissiin.  Siinä, missä tämä on erinomainen elämänohje tilanteisiin, jossa molemmat osapuolet toimivat samoin, on se kulttuurisessa kamppailussa itsetuhoista.  Tämä johtuu siitä, että vastapuoli ei tee mitään myönnytyksiä konservatiivien suuntaan - he tinkivät korkeintaan siitä, minkä verran vasemmalle tällä kertaa mennään.  Voit olla varma, että tehtyäsi pienen myönnytyksen ja kuviteltuasi sillä pääseväsi rauhaan, on vastapuoli seuraavana päivänä penäämässä uusia myönnytyksiä.  Ja kun aikaa kuluu, havaitaan, että yhteiskunta, jota oli tarkoitus konservoida, on muuttunut lyhyessä ajassa niin paljon, ettei sitä ole yrittämälläkään samaksi tunnistaa.

TL;DR?  Tässä lyhyemmin:
Sivilisaation puolestapuhujan nyrkkisäännöt ovat
1)  Ymmärrä olevasi keskellä konfliktia.  Vastapuoli ei tarvitse voittaakseen kuin passiivisuutesi.
2)  Retoriikka on ystäväsi, tue sillä omia ja rusikoi vastapuolta.  Asiakeskustelu ei toimi massamedioissa.
3)  Twitterillä ja Facebookilla saa pienellä vaivalla helposti enemmän näkyvyyttä kuin kourallisella blogitekstejä.
4)  Ole jyrkkä ja vastusta kaikkea mikä on vastapuolelta lähtöisin.  Jokainen tekemäsi myönnytys pelaa vastapuolen pussiin.

Näillä mennään.

5 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tuosta kuvailemastasi konservatiivista tunnistan kyllä hyvin pitkälle itseni, ja olen koko lailla samaa mieltä kanssasi. Meille ”kulkue” on jokseenkin vastenmielinen. Ja muutenkin kuvailit nykytilannetta varsin osuvasti. A. Stubb on hyvä esimerkki siitä. Twitter-poliitikko. Paljon muotoa, vähän sisältöä. Lisäisin kirjoitukseesi kyllä vielä sen, että kun vastapuolen hallussa on likipitäin koko media, niin vaikeaahan siinä on mielipidettään esille tuoda.

Tiedemies kirjoitti...

Konservatiivit hävisivät pelin yli 400 vuotta sitten. Kopernikaaninen vallankumous oli ja meni.

Tupla-J kirjoitti...

Näkemys tuokin, ja täysin älytön, kuten tapana on. Se, millä on rahkeet säilyä, ei voi pitkässä juoksussa hävitä sille, millä niitä ei ole.

Sametti kirjoitti...

Olen miettinyt samaa.

Voisin kutsua itseäni militantiksi konservatiiviksi. Kaikki puheet on puhuttu jo aikoja sitten. Nyt on aika tarttua aseisiin ja muodostaa rivit.

IDA kirjoitti...

Konservatiivit loivat 400 vuotta sitten sen tieteen, jota Tiedemies nyt käyttää.