Pages

Syöpä, lääkärit

Katsoivatten asiakseen erota töistä kun siivoton plebeiji nostettiin arvohierarkiassa heidän yläpuolelleen, syöpälääkärit siis.  Kyseessä oli kaiken lisäksi 11 kuukauden väliaikaisuus, ja virkaan otettiin siis sama tyyppi, joka oli ennenkin hoitanut toimialuejohtajan sijaisuudet kyseisessä laitoksessa.  Tämä manööveri kysyy siinä määrin khutspaa että meikäläisen on vaikea käsittää näiden tapausten olevan ihmisiä ollenkaan.  Tällainen perseily, jonka kärsivinä osapuolina ovat, kuinka ollakaan, koko härdelliin täysin viattomat ja kovasti avun tarpeessa olevat ihmiset, ja joiden hyvinvointi ei näy näitä hippokrateenvalan vannoneita kiinnostavan yhtään niin paljon kuin oman egon pönkittäminen.  Ja miksi näin?

No siksi, että meillä on lääkärikartelli, joka takaa jokaiselle lääkärinkoulutuksen läpäisevälle käytännössä varman ja julmetun hyväpalkkaisen pestin riippumatta siitä, miten tämä Jumalasta seuraavana, ellei itseään numero unonakin pitävä, toisia ihmisiä kohtelee.  Se, että lääkäreillä on Suomessa maine vähintäänkin omalaatuisina, ellei peräti täysin kaheleina, ei ole sattumaa.  Se johtuu siitä, ettei heiltä edellytetä kuin ammattitaitoa.  Inhimillisyys saa loistaa poissaolollaan, ja sen näkee vaivatta, jos vain tulee katsoneeksi, miten lekurit esimerkiksi tässä tapauksessa niin hoitajia kuin potilaitaankin kohtelevat.

Ongelman ratkaisu?  Vedetään kusipäitä turpaan kunnes oppivat tavoille  Lakkautetaan kartelli ja lisätään lääkärikoulutuspaikkoja, niin, ettei joka toinen nykyisin vastaanottava lääkäri ole joko ihmissaasta tai maahanmuuttaja, joka ei osaa riittävästi suomea kommunikoidakseen potilaan kanssa.  Tällöin lääkäreille, kuten muillekin työssäkäyville, käy niin, ettei jokainen yksilö enää olekaan korvaamaton, vaan sillä antisosiaalisuudella, jolla pääsisi kilometritehtaalle mistä tahansa muustakin sosiaalisessa ympäristössä tapahtuvasta ammatista, pääsisi eroon myös lääkärinpestistä.

Saattaisi olla, että kun liksat putoavat markkinatasolle normaalin kilpailun sääntöjen puitteisiin ja inhimillistä kohtelua voidaan alkaa edellyttää, voisi kyseiseltäkin ammattikunnalta alkaa löytymään ripaus nöyryyttä.  Ehkäpä homma jopa alkaisi edellyttää jonkinlaista kutsumusta käsittämättömän ahneuden ja egon sijaan.

6 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Oletan, että sensuurin sijaan edellinen viestini on jotenkin mennyt muuten hukkaan.

Sisältö oli jotakuinkin tämä: Olen samaa mieltä siitä, että lääkärien kartelli tulee rikkoa, mutta lääkärien koulutuspaikkojen lisääminen on vaarallinen tie. Olen nähnyt mitä tapahtui ohjelmistoalan DI-koulutukselle, kun koulutusmääriä lisättiin vuosituhannen vaihteessa. Se ei ollut kaunista katseltavaa.

90-luvun puolivälin tienoilla tyypillinen tuore ohjelmistoalan uusi DI-opiskelija oli kirjoittanut Laudaturin pitkästä matematiikasta, englannista ja reaalista, ja huonoinkin hakija sai pääsykokeesta pistemäärän joka olisi oikeuttanut kiitettävään arvosanaan mikäli kyseessä olisi koe tai tentti.

Muutama vuosi sitten mediaaniopiskelijan YO-arvosana matematiikasta oli c, ja marginaalinen pääsi sisään pistemäärällä, joka ei missään koulussa millään arvosteluperusteella oikeuttaisi hyväksyttyyn arvosanaan.

Lääkärin koulutuspaikkoja voidaan kyllä lisätä kohtuullisesti ennenkuin tämä tilanne tulee vastaan, mutta sen kanssa on syytä olla varovainen. Lääkäri saa helposti aikaan paljon pahempaa jälkeä kuin DI...

Tupla-J kirjoitti...

Se kyllä on totta, että edellytettäviä standardeja ei ole järkevä ruveta laskemaan.

Ironmistress kirjoitti...

Niin no. tässä pitää muistaa Dilbertin periaate: tomppeleimmista asiantuntijoista tehdään pomoja, sillä siellä he aiheuttavat vähiten vahinkoa.

Sillä, että DI-koulutus on kärsinyt inflaation, ei ole juurikaan merkitystä: fiksuimmista dippainsseistä tulee koodareita, suunnittelijoita ja ylläpitäjiä kuten tähänkin asti, ja niistä cumun jannuista sitten pomoja. Kaikki voittavat, kun parhaat spesialistit myös pysyvät spesialisteina eivätkä lähde manageriaaliselle uralle.

Johtajana pärjää vähän heikompilahjainenkin, kunhan vain on säntillinen eikä ihmissuhteissaan täysi tunari. Jos tuo Tampereen sokora johtuu siitä, että lääkäreitä muka voi johtaa vain toinen lääkäri (pah!), niin ratkaisu on lisätä koulutusta ja myös valvoa, että niistä toheloimmista tulee sitten managereita, tutkijoita, konsultteja jne ja että he poistuvat praktiikasta mahdollisimman nopeasti. Näin parhaat spesialistit pysyvät edelleenkin erikoislääkäreinä. Kaikki voittavat.

Valkea kirjoitti...

Kuten niin usein, nim. Tiedemiehen kirjoitus näyttää pintapuolisesti hyvältä, mutta ei kestä lähempää tarkastelua.

Ihmiset parantavat itseään jo nykyisin kotikonstein, ja kysyvät toisiltaan neuvoja parantumiseen, vaikka heillä ei ole siihen liittyvää koulutusta, ja saavat usein apua sairauksiinsa. Keskinkertaisilla papereilla varustettu lääkäri pystyy auttamaan parantumista enemmän. Toimivilla markkinoilla ei ole joko tai jakoa vaan hienovaraisia sävyjen asteikkoja. Lääkärit voivat jakautua tehtävien vaativuuden mukaan erilaisiin tehtäviin. Keskinkertaisilla papereilla tai lahjoilla varustettu lääkäri on todennäköisemmin esimerkiksi terveyskeskuslääkärinä, huippupapereilla tai lahjoilla varustettu lääkäri on todennäköisemmin esimerkiksi aivokirurgina. Lisäksi markkinoilla lääkärit voivat kykyjensä ja taitojensa mukaan erikoistua monella tavalla, esim. keskinkertaisempi lääkäri saattaa erikoistua terveyskeskuslääkärityyppisessä tehtävässä niihin sairauksiin, joissa hänellä on varma osaaminen ja tietous, ei kaikkien mahdollisten sairausten yleisosaamiseen. Toimivilla markkinoilla lääkäreillä on kykyihinsä, saavutuksiinsa ja osaamiseensa perustuva maine, joka vaikuttaa heidän hinnoitteluunsa. Keskinkertaisilla papereilla varustettu lääkäri on huokeampi kuin huippupapereilla varustettu, mutta voi työsuoritustensa, kokemuksensa, jatkokoulutuksensa jne. avulla parantaa mainettaan, ja siten lisätä hintaansa. Huokeampi hinnoittelu voi mahdollistaa hyvän hinta-laatu suhteen, edullisia löytöjä, vähävaraisemmille edullisempia vaihtoehtoja, säästöjä säästävälle, jne. Moniin lääketieteellisiin operaatioihin liittyy riski riippumatta siitä kuinka taitavia ja osaavia lääkärit ovat; riski on normaali osa lääketiedettä ja toimivilla markkinoilla asiakkaat pystyvät arvioimaan eri lääkärien, tutkimusten ja lääketieteellisten operaatioiden riskejä osana kulutusvalintaa. Usein asiakkaat eivät koe tarvitsevansa huippulääkäriä esim. jonkin suhteellisen tavallisen sairauden hoitamiseen, joten he tyytyvät tavalliseen tai keskinkertaiseen.

Toimivat lääkärimarkkinat eivät sulje pois sitä, että niitä on subventoitu jotenkin esim. köyhimpien auttamiseksi ilmaisilla vakuutuksilla tai sairaanhoitoa varten annettavilla vouchereilla. Köyhät voivat silloin suhteellisen vapaasti valita mistä sairaanhoitoa markkinoilta hakevat. Tuloihin suhteutettu omavastuuosuus köyhimmille tekee heidän valinnoistaan normaaleja markkinavalintoja muistuttavia; he voivat esim. keskittyä säästämiseen tai panostaa enemmän sairaanhoidon hyvään laatuun ja maineeseen.

Nim. Tiedemies on sääntelyn, rajoitusten ja monopolien kannattaja.

Tiedemies kirjoitti...

Ei pidä paikkaansa. Pulaa on TK-lääkäreistä, ja se on niin ankeaa työtä, että lääkärit ottavat mieluummin puolet pienemmän palkan työterveydenhuollossa tai erikoislääkäreinä kuin menevät TK-lääkäriksi.

Jos lääkäreitä ylikoulutettaisiin, niin ylijäämäporukka menisi ensin paskaduunilääkäreiksi, ja kun tulppa poistuisi erikoissairaanhoidosta, niin siellä olot heikkeneisivät entisestään. Fiksuimmat lääkärit päätyisivät edelleen työterveyshuoltoon, yksityisiin sairaaloihin jne, ja sairaaloissa fiksut pyrkisivät johtotehtäviin tai karkaisivat. Fiksu on fiksu pyrkiessään suunnilleen mihin tahansa.

Suurempi ongelma on TK-lääkäreiden paskat työolot.

Tiedemies kirjoitti...

Valkea on toki oikeassa, jos asia suhteutetaan *toimiviin markkinoihin*, mutta oma kirjoitukseni lähti siitä että sääntely, rajoitus, ja monopolit ovat erillinen ongelma.

Minä en kannata sitä, että lääkäreillä on kartelli, enkä sitä että julkisella sektorilla on de facto monopoli erikoissairaanhoitoon, mutta tämän monopolin korjaaminen ei onnistu pelkästään sillä että koulutetaan lisää lääkäreitä.

Minulla ei ole edes mitään sitä vastaan että koulutusta vapautetaan; DI:tä voisi kouluttaa niin paljon kuin halutaan, mutta tämä ei toimi kovin hyvin jos koulutus on ilmaista ja kouluttavan henkilökunnan resurssit ylhäältä päin asetettu ja määrätty. Jos koulutus tapahtuisi markkinaehtoisesti, tilanne olisi tietenkin toinen.

Valkean väite siitä että kannattaisin sääntelyja, monopoleja jne, on aivan virheellinen. En näe mitään mieltä väitteessä, ottaen huomioon että olen toistuvasti tehnyt selväksi että olen päinvastaista mieltä ja argumentoinut moneen otteeseen rajoitteiden purkamisen puolesta.

Rajoitteiden purkaminen on kuitenkin monimutkainen asia. Jos puretaan yksi rajoite samalla kun pidetään jokin muu rajoite (tai peräti vahvistetaan sitä), voidaan tuottaa enemmän haittaa kuin alkuperäinen tilanne. Useimmiten kaikkien rajoitteiden purkaminen on kuitenkin parannus, mutta tässähän ei puhuttu siitä, vaan pelkästään siitä että lisättäisiin koulutusmääriä. Pelkkä koulutusmäärien lisääminen ei yksin todennäköisesti korjaa mitään vaan voi pahentaa ongelmaa toisaalla.