Pages

Uskontoevoluutiosta

Aikoinaan lempitarinani uskontoja koskien oli tarina uskontojen evoluutiosta. Se menee osapuilleen näin: alkuihminen antoi selittämättömille asioille ja luonnonvoimille nimet, jotka sitten alkoi mieltää persooniksi ja joiden suosiota tai palveluksia yritti erilaisin keinoin havitella. Kun tämän yhdisti sieniä syöviin shamaaneihin, jotka pääsivät jättämään kemiallisesti taakseen psilosybiinin puutteesta johtuvan käsityksemme todellisuudesta, jotka sitten kertoivat retkistään jumalten maissa, ei liene ihme, että ihmislaji on pykännyt kaikenkarvaisia jumaluuksia ja erehtynyt pitämään näitä tosina. Aikojen saatossa näistä sitten syntetisoitiin uusia, kehittyneempiä käsityksiä yhdistelemisen ja kulttuurievoluution kautta, ja päädyttiin uskontoihin, jotka nyt tunnemme. Näistä sitten tieteellinen ajattelu on älykkäät ihmiset vapauttanut, ja halleluja, olemme niin paljon pidemmällä kuin ne haisevat paimentolaiset tuhansia vuosia sitten.

H. L. Mencken joskus totesi, että jotakuinkin kaikille ihmistä pidempään askarruttaneille ongelmille löytyy ratkaisu, joka on siisti, uskottava ja väärä. Ei sillä, etteikö jokin uskonto olisi voinut syntyä ja kehittyä yllämainitulla tavalla. Se vain ei selitä uskottavasti moniakaan uskontoja, ja esimerkiksi kristinuskon kohdalla se on lapsellisen helppo tunnistaa ja todistaa vääräksi.

Kristinusko kun ei perustu legendoille saati myyteille, vaan historialliseen todistusaineistoon Jumalaksi uskotun henkilön elämästä tunnettuna ajankohtana ja tunnetulla alueella. Tämä aiheuttaa yllä kuvattua uskontojen evoluutiota selitysmallia suosiville suuria hankaluuksia, koska heillä on usein kova tarve nähdä Jeesuksessa yhdistelmiä eri jumalhahmoista Horuksesta Mitraan ja niin edelleen. Historiallisen aineiston mainitseminen heille aiheuttaa helposti oikosulun ja jätetään totaalisesti huomiotta, koska Hypoteesin On Oltava Tosi.

Miksi näin? Ilmaisen kärkevän kannan, joka varmasti ärsyttää joitakuita. Motiivini ei kuitenkaan ole ärsyttää, vaan puhua totta. Tarve uskoa hypoteesi todeksi ei nimittäin tule tyhjästä. Se tulee sen sijaan tarpeesta oikeuttaa välinpitämättömyys jos ei tietoinen ja tahallinen laiminlyönti uskonnollisia näkemyksiä kohtaan - varsinkin jos ne sanovat mitään oikeasta ja väärästä. Hypoteesin on oltava tosi, koska jos se ei ole, ollaan kusessa. Tästä syystä kristinuskon erityinen asema suhteessa siihen kaikuu helposti kuuroille korville: kuulijalla on liikaa henkistä pääomaa kiinni lähtöoletuksessaan voidakseen ottaa asiat vastaan sellaisena kuin ne ovat. Harva haluaa vaalimansa ja itselleen jossain mielessä toimivaksi kokemansa maailmankuvan romahtavan.

6 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Kaupan päälle kristinuskoa on maudotonta ymmärtää, ellei ymmärrä judaismia siihen pohjalle.

Kristinusko on ensisijaisesti judaismin lapsi. Se syntyi judaismista juutalaisessa kulttuuripiirissä ja juutalaisessa miljöössä. Jeesus itse oli mitä suurimmassa määrin rabbi ja edusti juuri sitä samaa juutalaista amatöörioppineiden traditiota, joka on kautta aikojen uudistanud judaismia sisältäpäin.

Kun ymmärtää sitä kulttuuria, ja ymmärtää toisaalta Talmudia ja rabbiinista judaismia sekä farisealaista traditiota, kaikki palat loksahtelevat kohdalleen.

Ei Jeesuksella ollut mitään tekemistä sen enempää Mitran, Isiksen, Tammuzin, Persefonen kuin Mardukinkaan kanssa. Hän oli juutalainen rabbi, joka teki sen pesäron halakhaan, että hän tulkitsi halakhaa kuin lakimies, ei kuten rabbi yleensä. Hän tulkitsi sitä roomalaisen oikeuden ja sen oikeusperiaatteiden, mukaan ei kirjaimellisesti. Judaismissa lisäksi ensimmäinen käsky otetaan hyvin vakavasti.

Tupla-J kirjoitti...

Minusta tuo ensimmäinen lause kommentissasi on hassu: Nimenomaan juutalaiset ovat niitä, jotka eivät vaikuta tajuavan kristinuskosta yhtään mitään. Ehkä se on luonteva seuraus kristinuskon ja juutalaisuuden välirikosta, mistä asti juutalaiset ovat olleet enemmän tai vähemmän kaunaisia.

Sikäli on tavallaan totta, että Jeesus oli mitä suurimmassa määrin juutalainen, ja kristinusko on sitä, mitä juutalaisuuden olisi pitänyt olla.

Paperisella puskistahuutelijalla on mielenkiintoisia kirjoituksia juutalaisia koskien - ainakin sellaisia, joita ei voi lukea mistään muualta.

Ironmistress kirjoitti...

Tuplis, juutalaiset ovat kansa, jolle on annettu valtava määrä älykkyyttä mutta hyvin vähän viisautta.

Ikävä kyllä.

Toteamus "kristinuskoa on mahdotonta ymmärtää ellei ymmärrä judaismia" tarkoittaa juuri sitä, että kristinuskon juuret ovat täysin judaistiset. Sen teologia, eksegeesi, juhlat, rituaalit - kaikki ovat judaismista peräisin. Indoeurooppalaisesta kulttuuripiiristä kristinuskossa on lopultakin vain vähän aineksia, ja monet pakanallisiksi tulkitut ainekset ovatkin alunperin ympäröivien pakanakulttuurien kristinuskosta omaksumia, kuten joulu.

Ehkä ainoa merkittävät indoeurooppalainen ainekset kristinuskossa ovat keikkalainen filosofia, roomlainen laintulkinta ja aurinkokalenteri.

Mikäli yritämme ymmärtää kristinuskoa indoeurooppalaiselta pohjalta, kuten valistusfilosofit, humanistit tai ateistit yleensä yrittävät, joudutaan väistämättä hyllyvään suohon. Mutta jos lähdetään tulkitsemaan asiaa judaismin pohjalta ja pidetään mielessä rabbiininen perinne, kaikki aukeaa helposti. Tällöin ymmärtää myös, että Jeesus on satavarmasti ollut historiallinen henkilö, ja että evankeliumeja voi pitää silminnäkijätodistuksina.

Ehkä vain on todettava, että juutalaiset kuuluvat ruukinmatruunan tavoin paksupäiden heimoon. Kristillinen teologia on filosofialtaan täysin ylivoimaista judaistiseen nähden, ja kaupan päälle Talmud vahvistaa tietämättään, että kaikki tapahtui sinä kohtalokkaana pääsiäisenä täsmälleen kuten evankeliumit kuvaavat; ja myös mitä Jeesuksen viimeiset sanat todella tarkoittivat.

IDA kirjoitti...

"Minusta tuo ensimmäinen lause kommentissasi on hassu"

Samoin minusta. Judaismi syntyi vasta paljon kristinuskon jälkeen. Toki Vanhaa liittoa on ymmärrettävä, mutta ei välttämättä sen judaistisia tulkintoja. Ei kai niitä haittaakaan ole tuntea, mutta missään tapauksessa ne eivät ole mikään perusta.

IDA kirjoitti...

"Minusta tuo ensimmäinen lause kommentissasi on hassu"

Samoin minusta. Judaismi syntyi vasta paljon kristinuskon jälkeen. Toki Vanhaa liittoa on ymmärrettävä, mutta ei välttämättä sen judaistisia tulkintoja. Ei kai niitä haittaakaan ole tuntea, mutta missään tapauksessa ne eivät ole mikään perusta.

Ironmistress kirjoitti...

IDA, judaismi sellaisena kuin se on tänään on kulttuurievoluution tulos, ja farisealaisen tradition suora jatkumo. On väärin väittää, että se olisi syntynyt "paljon kristinuskon jälkeen" - messiaanisten ja rabbiinisten lopullinen välirikkohan tapahtui vuonna 90 jKr Jamnian synodissa.

Judaismissa tuo traditio sekä kulttuurillinen jatkumo on säilynyt paljon puhtaampana ja alkuperäisempänä kuin kristinuskossa, juurikin hyvin legalistisen ja suoraan sanoen ortopraktisen laintulkinnan vuoksi. Siinä kulttuurievoluutio on päässyt vaikuttamaan paljon vähemmän kuin kristinuskossa. Siksi ne aspektit, jotka ovat kristinuskossa hämärtyneet ja muuttuneet tunnistamattomiksi aikojen saatossa, ovat judaismissa läsnä.

Ja juuri tämän vuoksi on syytä ymmärtää judaismia, jos aikoo ymmärtää kristinuskoa. Juuri sen takia, että ymmärtää mikä koko jutussa oikein on pointti. Ei se, että pelätään ankaraa ja julmaa jumalaa, joka nakkaa Helvettiin pienimmistäkin virheistä ja uskotaan neitsyestä syntyneeseen ja kuolleista heränneeseen jannuun, vaan se, miten eletään hyvä elämä.