Pages

Nyhvöjen viha

Olen varma, että nyky-yhteiskunnassa aniharva on todella kohdannut todellista suuttumusta kenenkään muun kuin lapsen taholta.  Tämä on luultavasti seuraus siitä, että väkivalta ja aggressiivinen käyttäytyminen on leimattu yhteiskunnallisesti kategoriseksi pahaksi parikymmentä vuotta sen jälkeen kun sillä tuli pelastettua maamme itsenäisyys.  Miehekkään, voimallisen suuttumuksen on korvannut yhtäältä pidäkkeetön "lets hakataan porukalla joku randomi jauhelihaks" -sekoilu ja yleisemmin passiivis-aggressiivinen, suoraa kohtaamista ja konfliktia viimeiseen asti välttelevä väninä.  Nämä ovat molemmat nyhvöjen vihan ilmentymiä, kaukana siitä rakentavasta ja yleensä varsin nopeasta keinosta ilmaista suuttumusta ja oikaista vänkyrät.

On varmaan niitä, joiden mukaan on erinomaisen miehekästä käydä jonkun tuntemattoman kimppuun porukalla ja mätkiä tämä rammaksi, mutta he ovat väärässä.  Miehekkyys kun ei ole luonteeltaan destruktiivista, vaan rakentavaa.  Happyslapperit ja jengiapinat eivät onnistu tavoittamaan miehisyyttä, vaan korkeintaan eläimellisyyden (mistä eläintenystävät ainakin voivat olla monta mieltä), heittelehtien impulssiensa vietävinä kuin lapsipsykopaatit.  Voima sen enempää kuin tahtokaan eivät yksin riitä, vaan ne tarvitsevat oikean suunnan voidakseen olla miehekkäitä.

Kuitenkin tarkoitus on puhua maahanmuuttaja- ja alakulttuurivähemmistöjen aggression sijaan erityisesti nössöjen aggressiosta tai pikemminkin sen välttelystä.  Nykyään yhä laajemmalle levinnyt näkökulma on se, että mulkku saa olla mutta turpaan ei saa antaa.  Lopputuloksena on yhteiskunnallinen maksimi oman elämänsä lakimiehiä, jotka jaksavat moralisoida, vääntää, aukoa ja lässyttää typeryyksiä loputtomiin ja tekevät siten kaikkien ympäristössään olevien ihmisten elämästä sietämätöntä.  Koska ihmisistä massiivinen enemmistö tykkää olla kilttejä ja sisäistää heille opetetun moraalin, tarkoittaa tämä sitä, että ainoa sopivaksi katsottava keino puuttua näihin tosielämän trolleihin on puhua näitä vastaan eli toisin ilmaisten lisätä bensaa näiden liekkeihin.

Totuus on se, että passiivis-aggressiivinen nenän tai näppäimistön läpi änisty suolto jatkuu tasan niin kauan kuin sen annetaan jatkua.  Selkärangattomana nykyaggression sanansaattaja perääntyy, todennäköisemmin antautuu, välittömästi kun tämä kokee konkreettisten seurauksien mahdollistuvan.  Luonnollisesti sen takia, että käytännössä kaikki pelaavat sovinnaisten sääntöjen mukaan, myös näitä sosiaalisten konventioiden porsaanreikiä härskisti hyväksikäyttäviä tahoja vastaan, aniharvalla näistä on kantaväestöä kohtaan mitään sellaista kynnystä, jonka jälkeen turpa menisi kiinni.  Kummasti se assburgerin hinku aukoa päätään vain pysyy hallinnassa aina niiden tahojen ympärillä, joiden kohdalla nämä kokevat seurausten olevan mahdollisia - vaikkapa mustalaisten tai maahanmuuttajien läsnäollessa.

Monia varmasti kiinnostaa se, että mikä helvetti sitten pakottaa nyhvöt olemaan narisevia ilonpilaajia, ja vastaus tähän on yksinkertainen: koska he tietävät olevansa nyhvöjä, ja vihaavat sitä vielä enemmän kuin niitä, joihin vihaansa epäsuorasti purkavat.  Parannuskeino näiden aiheuttamaan sosiaalisen ympäristön saastuttamiseen on riittävällä volyymilla tarjoiltu isällinen avokämmen, joka toistetaan tarvittaessa (harvemmin tarvitsee).

Suomalaisille miehille tekisi hyvää kasvattaa selkäranka ja asettua puolustamaan sitä, minkä hyväksi ja oikeaksi tietävät, vaikka se onkin kyseisellä hetkellä aina vaativampi ratkaisu kuin alistuminen kaiken maailman roskasakin antisosiaalisen käytöksen edessä.  Se kun on niin, että vaikka oikea toiminta kysyy kerralla enemmän, painaa vääryyden sietäminen ja ympärillään salliminen päivästä toiseen pidemmän päälle paljon enemmän.  Se on saanut yhteiskuntamme miehet polvilleen ja murskannut liian monelta näistä selkärangan kokonaan.

Selkärangan kasvattamisen ensimmäinen askel on lakata pelkäämästä ja ottaa joskus turpaansa.

0 kommenttia: