Aikoinaan lempitarinani uskontoja koskien oli tarina uskontojen evoluutiosta. Se menee osapuilleen näin: alkuihminen antoi selittämättömille asioille ja luonnonvoimille nimet, jotka sitten alkoi mieltää persooniksi ja joiden suosiota tai palveluksia yritti erilaisin keinoin havitella. Kun tämän yhdisti sieniä syöviin shamaaneihin, jotka pääsivät jättämään kemiallisesti taakseen psilosybiinin puutteesta johtuvan käsityksemme todellisuudesta, jotka sitten kertoivat retkistään jumalten maissa, ei liene ihme, että ihmislaji on pykännyt kaikenkarvaisia jumaluuksia ja erehtynyt pitämään näitä tosina. Aikojen saatossa näistä sitten syntetisoitiin uusia, kehittyneempiä käsityksiä yhdistelemisen ja kulttuurievoluution kautta, ja päädyttiin uskontoihin, jotka nyt tunnemme. Näistä sitten tieteellinen ajattelu on älykkäät ihmiset vapauttanut, ja halleluja, olemme niin paljon pidemmällä kuin ne haisevat paimentolaiset tuhansia vuosia sitten.
H. L. Mencken joskus totesi, että jotakuinkin kaikille ihmistä pidempään askarruttaneille ongelmille löytyy ratkaisu, joka on siisti, uskottava ja väärä. Ei sillä, etteikö jokin uskonto olisi voinut syntyä ja kehittyä yllämainitulla tavalla. Se vain ei selitä uskottavasti moniakaan uskontoja, ja esimerkiksi kristinuskon kohdalla se on lapsellisen helppo tunnistaa ja todistaa vääräksi.
Kristinusko kun ei perustu legendoille saati myyteille, vaan historialliseen todistusaineistoon Jumalaksi uskotun henkilön elämästä tunnettuna ajankohtana ja tunnetulla alueella. Tämä aiheuttaa yllä kuvattua uskontojen evoluutiota selitysmallia suosiville suuria hankaluuksia, koska heillä on usein kova tarve nähdä Jeesuksessa yhdistelmiä eri jumalhahmoista Horuksesta Mitraan ja niin edelleen. Historiallisen aineiston mainitseminen heille aiheuttaa helposti oikosulun ja jätetään totaalisesti huomiotta, koska Hypoteesin On Oltava Tosi.
Miksi näin? Ilmaisen kärkevän kannan, joka varmasti ärsyttää joitakuita. Motiivini ei kuitenkaan ole ärsyttää, vaan puhua totta. Tarve uskoa hypoteesi todeksi ei nimittäin tule tyhjästä. Se tulee sen sijaan tarpeesta oikeuttaa välinpitämättömyys jos ei tietoinen ja tahallinen laiminlyönti uskonnollisia näkemyksiä kohtaan - varsinkin jos ne sanovat mitään oikeasta ja väärästä. Hypoteesin on oltava tosi, koska jos se ei ole, ollaan kusessa. Tästä syystä kristinuskon erityinen asema suhteessa siihen kaikuu helposti kuuroille korville: kuulijalla on liikaa henkistä pääomaa kiinni lähtöoletuksessaan voidakseen ottaa asiat vastaan sellaisena kuin ne ovat. Harva haluaa vaalimansa ja itselleen jossain mielessä toimivaksi kokemansa maailmankuvan romahtavan.