Pages

Oikeuslaitoksesta

Ruukinmatruuna kirjoitti blogissaan Jenna Lepomäen murhajutusta, tai enemmänkin sitä seuranneesta oikeusfarssista jälkilöylyineen. Hän tuli siinä todenneeksi kaikenlaista siitä, millaisten periaatteiden mukaan oikeuslaitoksen tulisi toimia, jotta se toimisi, mutta ei tarjonnut siihen konkreettisia keinoja, vaan ainoastaan ylevältä kuulostavia tavoitteita. Ruukinmatruunalainen juridiikka kaatuu siihen, että hän ei ole ymmärtänyt ehkä oleellisinta kirjoittamaani aforismia:

Hyvettä ei voi pakottaa. Ja armo on hyve.

Armo ei kuulu oikeusistuimelle, koska se ei ole moraalinen esikuva vaan tuomioistuin. Armo kuuluu taho(i)lle, jotka ovat kärsineet vääryyttä, ja on heidän asiansa valita suovatko sitä vai eivät, ja jos niin minkä verran. Jos tuomio ei täytä kansalaisten ja uhrien oikeustajun vaatimuksia, synnyttää se vakavasti otettavan tilauksen oman käden oikeudelle. Täten tuomion on oltava ankaruudessaan siinä määrin kova kuin tekokin, suhteuttaen toki niin, ettei oikeuslaitoksesta tehdä murhaajaa tai rampauttajaa, vaan korvataan aiheutettu vahinko vapaudenriistolla (ilman lomia, tack so mycket!) ja materiaalisin korvauksin (jotka maksetaan vaikka pakkotyöllä jos ei muuten - muiden lainkuuliaisten tehtävä ei ole toimia roskasakin ensisijaisena sosiaalitaskuna vaan korkeintaan korvata se osa, mitä täystyöllistetty rikollinen ei pysty työllään takaisin maksamaan).

Tästä seuraa, että ainoa taho, joka voi perustellusti edellyttää väkivaltarikoksista teon vakavuuteen suhteutettuna alle maksimisuuruisia rangaistuksia on rikoksen uhri itse. Tämä on ainoa keino pitää huolta siitä, että ihmiset eivät ota oikeutta omiin käsiinsä ja menetä luottamusta oikeuslaitokseen. Se kun on niin, että mikään määrä sanahelinää rikollisen "parantamisesta" tmv. ei hämää kenenkään oikeustajua vähääkään: riippumatta siitä, mihin lässytykseen oikeuslaitos oikeustajun raiskaamisensa pohjaa, kokevat sekä uhri että tähän lainkuuliaisina samaistuvat, että oikeuslaitokseen ei voi luottaa.

Seuraisiko tästä yhteiskunnan koveneminen ja gandhilainen kaikkien sokeutuminen? Ehkä, jos kaikki olisivat pohjimmiltaan samanlaisia kuin rikosten tekijät, mutta koskeivät ole, niin epäilen syvästi. Ruukinmatruunan mukaan Yhdysvaltain rangaistuskäytäntö on syynä siihen, että siellä tehdään enemmän rikoksia kuin Euroopassa. Väite kestää ihan kivasti siihen asti, että katsotaan, ketkä siellä linnassa oikein istuvat. Yhdysvaltalainen eurooppalaisperäinen ei tilastollisesti katsoen ole tippaakaan rikollisuuteen taipuvaisempi kuin leikkirangaistuksiin kasvatetut eurooppalaisserkkunsa. Täten vankilatuomioiden määrää selittää "brutalisoiva rangaistuskäytäntö" paljon huonommin kuin monikulttuurisuus, jonka ansiosta kukaan ei enää muistuta keskenään sotiville mustille ja hispaanoille, että ihmisiksikin voisi olla.

Asiaa liipaten: Joku tavanomaisen pähkähullu toimittaja kuvittelee, että olisi kaikkien etu päästää paloittelumurhaajat vapaalle jalalle opettelemaan uudestaan ihmisiksi olemista - sillä viisiin kaikki voittavat. Näin ei ole asia. Esimerkiksi murhaajan tapauksessa murhattu, tämän omaiset ja mahdollinen myöhempi ja lopullisesti syntymättömäksi jäävä jälkikasvu ei voita. Murhaajan laittaminen kiven sisään on sellaisen yksilön eristämistä muista, jolla ei olisi ollut alunperinkään mitään asiaa elää vapaana - asia vain on niin, että tilanne on mahdollista todeta vasta jälkikäteen, mistä syystä eristäminen on vasta sitten järkevästi ajatellen mahdollista. Se, että estetään aiheuttamasta enempää korvaamatonta tuhoa, kuin se, että pahantekijän hengissäpito ja vartiointi kiven sisässä maksaa. Jälkimmäisillä on hinta, elämällä ei.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pahan teon rankaisematta jättäminen on pahan teon palkitsemista ja näin ollen rohkaisee ja synnyttää lisää pahuutta.

Armo ei itsessään ole mikään hyve automaattisesti, vaikka saattaa sitä joissain yksittäistapauksissa olla.

t. Pörri Orava

Tupla-J kirjoitti...

Totta, kummatkin lauseet.

Ironmistress kirjoitti...

Juutalaiset huomasivat jo parituhatta vuotta sitten, että liian ankarat rangaistukset brutalisoivat kansaa ja että niillä on päinvastainen vaikutus kuin tarkoitetaan.

Siksi he tekivät Mooseksen lain rangaistuksista käytännössä mahdottomia langettaa ja toteuttaa ja asettivat maallisen lain Mooseksen lain edelle. Myöhemmin Talmudiin lisättiin kohta, että Mooseksen lain mukaisia rangaistuksia voidaan langettaa vain, jos Temppeli on olemassa.

Eli hekin tunnustivat roomalaisen oikeuden ylivertaisuuden tapaoikeuteen nähden.

Mutta mitä armoon tulee, niin armon ensimmäinen edellytys on katumus. Ilman katumusta ei armoa voida antaa, ts. todella paatuneille tapauksille ei mitään armoa tule antaakaan. Heille ainoa mahdollisuus on antaa oikeuden toteutua kaikessa ankaruudessaan.

Tupla-J kirjoitti...

Matruuna, jos kommenttisi ensimmäisen lauseen oletus lain brutalisoivasta vaikutuksesta olisi tosi, miten selität sen, että huolimatta vuosisataisesta altistuksesta tälle ihmisestä tahdottoman rikollisen muovaavalle taikavoimalle Yhdysvaltain eurooppalaisperäinen väestö ei ole yhtään sen rikollisempaa kuin kotimaan serkkunsakaan?

Väite ei saa uskottavuutta sillä, että sentapaisen on joku muikin kaheli joskus jossain saattanut esittää. Se saa uskottavuutta todellisuuteen ja/tai logiikkaan nojaavilla perusteilla. Näillä näkymin evidenssi sotii pahasti väitettäsi vastaan.

Ironmistress kirjoitti...

Todettakoon, että USA:ssa vangeista mustia on noin 40% koko vankipopulaatiosta. Valkoihoisia on noin 40%, loppujen ollessa pääosin latinoita.

Noin 700/100 000 valkoihoisesta miehestä on USA:ssa vankilassa. Luku on liki kahdeksankertainen Euroopan maihin verrattuna. Joko amerikkalaiset valkoihoiset miehet ovat tyhmempiä, impulsiivisempia, riskinottohalukkaampia tai amoraalisempia kuin eurooppalaiset - tai sitten amerikkalainen oikeusjärjestelmä rakastaa overkillejä.

Tuo "three strikes and you're out" -lainsäädäntö vaihtelee osavaltioittain. Osavaltiosta riippuen sen piiriin kuuluvat rikokset vaihtelevat - ja kyllä, pizzapalan varastamisesta on saattanut joissakin osavaltioissa, kuten Kalifornisassa, saada 25 vee tai elinkautisen.

Ankaraa ja brutaalia lainsäädäntöä kutsutaan englanniksi adjektiivilla draconian. Se ei tule lohikäärmeistä, vaan Ateenan lainsäätäjästä Drakonista. Drakon ja hänen lakinsa olivat tunnettuja todella brutaaleista rangaistuksista (kuten siitä, että työttömille langetettiin kuolemantuomio) ja hänen lakinsa kauniisti sanoen eivät toimineet. Vasta paljon humaanimpi Solon sai Ateenan lainsäädäntöön jotain tolkkua - ja Ateenaa pidettiinkin lainsäädännön esimerkkivaltiona aina roomalaisaikaan saakka.

Spartassa puolestaan Lykurgos ja hänen lakinsa ovat legenda. Tässä tosin Platonin ihanteellinen Sparta ja Thukydideen reaalinen Sparta eroavat toisistaan. Thukydideen reaalinen Sparta oli läpikorruptoitunut sotilasdiktatuuri, ja persialaiset pitivät spartalaisia kaikista kreikkalaisista kaikkein helpoimmin lahjottavina.

Tupla-J kirjoitti...

Luku on liki kahdeksankertainen Euroopan maihin verrattuna.

Jos vaikkapa mietitään sitä, että meillä Jolli-sedät pääsevät parissa vuodessa vapaaksi rikastamaan lähimmäistensä elämää, soisi täkäläisenkin luvun olevan ainakin kertaluokkaa suurempi.

Ei sillä, etteikö jenkkilän vankilasysteemi (ja oikeussysteemi ylipäätään) olisi mätä. Minä vaan sitä, että kun aina tohotat tuosta ihmisten brutalisoitumisesta niin ainakaan se ei tuliaseilla tehdyissä murhissa näy: tahti on pienempi kuin Hollannissa.