Pages

Vaarallinen näkemys

Tulin keskustelleeksi edellisviikolla jonkin verran kristinuskosta ja siitä, että pidän melkoisena imperatiivina kyseisen uskon raamatullisuutta.  Toista mieltä oleva piti luultavana, että noudatan sen moraalista sisältöä valikoiden, ja että niin pitääkin tehdä, koska kyseessä on ihmisten kirjoittama ja kääntämä opus, jossa on anakronistisia moraalisääntöjä ynnä muuta, esimerkiksi naispappeutta ja homoseksiä koskien.  Lisäksi esitettiin näkemys, että hyvä ja paha ovat aikasidonnaisia, ja lakkaavat olemasta voimassa tiettyjen ehtojen täyttyessä.  Esimerkkinä tästä esitettiin Intian liikaväestö, jonka tapahduttua "lisääntykää ja täyttäkää maa" ei enää päde.  Minun silmiini nämä näkemykset ovat virheellisiä ja vaarallisia.

Ensimmäinen kysymys on, josko toteutan kristillistä moraalia* kuten se on enkä melkein.  Myönnän heti kättelyssä, että en noudata, syntinen kun olen, mutta pyrin siihen kyllä ja tunnustan sen oikeaksi. En tiedosta valikoivani sitä millään lailla saati esittäväni Raamatussa synniksi tai Jumalalle iljetyksinä ilmoitettuja asioita moraalisesti oikeina.  Ainoa varsinainen todistuskappale väitteen puolesta oli se, etten noudata Mooseksen viidennen kirjan lakeja sellaisenaan, muun muassa siinä mielessä, että syön mieluusti possua.  Halukkuuteni syödä kristittynäkin possua juontaa juurensa Jeesuksen (Matt. 15:11) lausuntoon ja Paavalin opetukseen (Room. 14:14) siitä, etteivät juutalaisten puhtauskäsitykset koske muita kuin juutalaisia.  Olen avoin oikaisulle, jos olen ymmärtänyt asiassa jotain väärin.

Anakronistiset moraalisäännöt, hyvän ja pahan aikasidonnaisuus ja omapäinen, valikoiva tulkinta koska kyseessä on ihmisten kirjoittama teos, ovatkin sitten huomattavasti vähemmän yhdentekeviä väittämiä.  Ensin tulkinnasta: on totta, että Raamattu, kuten kaikki muutkin maailman kirjat, ovat ihmisten kirjoittamia.  Se kuitenkin on kristinuskon ainoa todellinen opaskirja, vastaavasti kuin vaikkapa shakin säännöt ovat ainoa todellinen säännöstö shakille, riippumatta siitä, että ne ovat peräisin ihmisen kynästä.  Voi olla, että kirjassa on käännösvirheitä, ja voi olla, että ymmärrän jotain väärin, mutta nähdäkseni se ei anna kristitylle mitään lupaa esimerkiksi olla noudattamatta suoria ja selviä kieltoja ja tunnustamasta, että se, mitä synniksi sanotaan, myös on sitä.  Se, että emme satu pitämään jostain säännöstä, ei tarkoita, että se ei päde.

En muista lukeneeni mistään kohtaa kyseistä kirjaa, että hyvä ja paha muuttaisivat määritelmäänsä aikasidonnaisesti, ja että pahaksi määritelty muuttuisi hyväksi tai toisinpäin.  Se ei myöskään ole filosofisesti kestävä näkemys, sillä jos hyvän ja pahan määritelmien kriteereihin ei kuulu pysyvyys, silloin tekojen moraalisuutta on mahdoton arvioida, sillä ei tiedetä päteekö se vai ei.  Olen aikoinani asiaa pohdiskellessani tullut siihen tulokseen, että niin kauan kuin ihmislaji ei muutu biologisesti niin radikaalisti, että se, mikä on joskus ollut tälle suotuisaa, lakkaisi olemasta sitä, ja samoin se, mikä on sille joskus ollut tuhoisaa, lakkaisi olemasta sitä, ei voida vedota moraalin muuttumiseen ajan kuluessa.  Täten koska ihminen on sama laji kuin 5000 vuotta takaperinkin, ovat oikea ja väärä edelleen samat, ja se, mikä oli väärin tuolloin, on väärin tänäänkin, ja toisinpäin.

Argumentti, joka nojaa maan täyttymiseen Intiassa, ei nähdäkseni myöskään invalidoi kristillistä moraalia.  Tämä johtuu siitä, että intialaiset, jotka eivät pääsääntöisesti ole kristittyjä, eivät toteuta saati pyri toteuttamaan kristillistä moraalia.  Se, mitä Intian väestöräjähdysalueilla tapahtuu, ei siis ole minkäänlainen indikaattori siitä, mitä tapahtuu, kun noudatetaan kristillistä moraalia.  Sen sijaan se kertoo, mitä tapahtuu, kun noudatetaan sikäläistä moraalia.  Se, että he kyllä täyttävät maansa, ei tarkoita, että he noudattaisivat kristillistä moraalia miltään muilta osin, ja kyseinen kehotus ei yksinään ole koko kristinuskon moraali.  Se, että omaksumalla yksi osa kristillisestä moraalista ja nakataan pitkät muista, ei tarkoita kuin sitä, ettei yksi pääsky kesää tee.  Kristinuskon moraali on kaikki tai ei mitään: joko sen omaksuu ja pyrkii noudattamaan tai sitten ei.  Sen hylkääminen yhdeltä osin tarkoittaa sen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Eri mieltä kanssani olleen näkemykset ovat vaarallisia, koska ne vastaanotettuina kumoavat kristillisen moraalin ja korvaavat sen zeitgeistin mukaisella konformismilla, muistuttaen siten maamme evankelisluterilaisen kirkon "kaikista on tunnuttava hyvältä" -moraalia.  Hedelmistään puun tuntee, sanotaan, ja moraalinen imperatiivi yrittää miellyttää kaikkia ja antaa kaikkien tehdä mitä lystää vailla seurauksia on resepti yhteiskunnalliseen katastrofiin useammaltakin kantilta.

Kuten tavallista, olen avoin aiheesta keskustelulle ja kaikenlaisten rustaukseeni liittyvien virheiden oikaisuille.

*Ymmärtääkseni kristillinen moraali tarkoittaa rakkauden kaksoiskäskyä, ja sitä kuvaavia konkreettisia esimerkkejä on ripoteltu valtava määrä ympäri Raamattua.

6 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Täyttäkää maa niin, että se on 'täynnä' eikä ole autio, mutta missään kohti raamattua ei lue, että maa pitäisi täyttää yli äyräidensä niin että ihmisillä ei ole mahdollisuuksia elämiseen.

IDA kirjoitti...

Onko ylikansoitus edes fataali ongelma? Näin äskettäin kartan, johon oli piirretty ympyrä, joka sulki juuri ja juuri sisäänsä Intian ja Kiinan. 3/4 maailman ihmisistä kuulemma asuu ympyrän sisällä.

Tupla-J kirjoitti...

En tiedä mikä on tilanne ylikansoituksen suhteen. Kai sitä paikallisesti jossain on, mutta planeetan kantokyvystä minulla ei ole hajuakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mietin pitkään miten tähän oikein vastata.

Ensi reaktioni luettuani kirjoituksen oli vihastus siitä, kuinka sanojani on vääristelty noin kovin pahoin tavalla, jonka tulkitsin alun perin jopa tarkoitushakuiseksi ponnahduslaudaksi kärjistävälle blogikirjoitukselle.

Useamman päivää asiaa mutusteltuani tulin tulokseen, että minun pitänee pyytää anteeksi, koska jos noin olet puheeni tulkinnut, niin tällöin olen loukannut sinua ja se ei ollut tarkoitukseni.

Kommunikaatioon tarvitaan kaksi ja usein jos viesti jää ymmärtämättä, on syy sen lähettäjässä. Kuitenkin nyt kiinnittäisin huomiota siihen, että olet ottanut esimerkkini tiiviiseen syyniin yrittämättä (tai siltä vaikuttaa) ymmärtää mitä olen hakenut takaa eli mikä järki niissä esimerkeissä on ollut.

Nettikeskustelu ja blogikulttuuri painottavat tällaista lähestymistapaa ja niinpä olen nyt päättänyt jättää tämän blogin seuraamisen. Olen varma, että sinulla on tiukat argumentit vastuakseeni ja saat ne toki tänne lukijoidesi iloksi kirjoittaa (ja niin toki blogin pitäjän jollain tapaa "kuuluukin"), mutta jos haluat minun ne lukevan, niin lähesty minua jotain muuta kanavaa pitkin.

Tämä päätös siis ei ole protesti - olen vain todennut, että netitse tällaisista asioista keskusteleminen on hedelmätöntä. Tai jopa pahempaa johtaen mustiin, mätiin hedelmiin ja kunnioituksen kaikkoamiseen, mitä en missään nimessä halua ja johon en usko meidän voivan päätyä muuten kuin netitse.

Sitten lyhyesti siitä, mitä ajoin oikeastaan kaikilla noilla esimerkeillä takaa.

Possunsyönti oli huono esimerkki ja myönnän sen täysin. Se mitä hain takaa oli, että Raamattu on ihmisen kirjoittama monta tuhatta vuotta sitten. Tämä on erittäin tärkeä konteksti, joka pitää ottaa huomioon aina Raamattua luettaessa. Siellä on paljon arkielämäänkin liittyviä huomioita ja ohjeita, jotka ovat monen tuhannen vuoden takaa.

Jos Raamattu kirjoitettaisiin nyt, siellä tuskin puhuttaisiin palvelijoista ja ehkäpä siellä mainittaisiin vaikkapa Internet. Raamatun kirjaimellinen tulkinta, johon siis ymmärtääkseni et sorru (btw), on minusta täysin pähkähullua, koska se missaa tämän äärimmäisen tarkan ajallisen dimension tuoman kontekstin.

Samoin muissakin osa-alueissa on tärkeä huomioida konteksti. Klassinen esimerkki lienee että lepopäivänäkin saa sammuttaa tulipalon.

Olen edelleen sitä mieltä, että omatunto on Pyhä Henki ja kanava Jumalan tahtoon. Sen voi rikkoa ja sitä voi olla kuulematta, mutta jos sitä kultivoi ja kuuntelee rehellisin sydämin, niin ei joudu harhaan.

Konteksti on minusta voimassa myös "täyttäkää maa" -kohdassa. Ajatus, että on epäkristillistä olla tuottamatta niin paljon jälkikasvua kuin suinkin mahdollista on minusta täysin väärä. Tuhat vuotta sitten oli tärkeää pukata jälkikasvua ja varmistaa yhteiskunnan jatkuminen, mutta ei enää.

Mutta lupasin pitää tämän lyhyenä. Voit analysoida sanomani kohta kohdalta, mutta pyydän, että koetat löytää sieltä sen mitä yritän sanoa avoimin mielin ja molemmin puolisen kunnioituksen hengessä, sillä siten se on kirjoitettu. Vasta-argumentteja on nimittäin takuulla helppo löytää, kuten aina nettikeskusteluissa.

-M-

Tupla-J kirjoitti...

Ensi reaktioni luettuani kirjoituksen oli vihastus siitä, kuinka sanojani on vääristelty noin kovin pahoin tavalla, jonka tulkitsin alun perin jopa tarkoitushakuiseksi ponnahduslaudaksi kärjistävälle blogikirjoitukselle.

On aina mahdollista, että vedän johtopäätöksiä liian pitkälle ja/tai yksinkertaisesti ymmärrän väärin, sillä vaikka koetan katsoa asioita bona fide, on meillä eri lähtökohdat, ja tällöin kohtalaisen todennäköistä, että ainakin jotain menee hutiin. Keskustelussa, joka pitää jättää ajanpuutteen takia kesken, on usein vaarana, että näkemyksiä ei olla tuotu esiin parhaassa valossa vaan pikemminkin ensimmäisillä mieleen nousevilla sanoilla, ja ainakin minulla ne tapaavat jättää toivomisen varaa.

Useamman päivää asiaa mutusteltuani tulin tulokseen, että minun pitänee pyytää anteeksi, koska jos noin olet puheeni tulkinnut, niin tällöin olen loukannut sinua ja se ei ollut tarkoitukseni.

En minä usko loukkaantuneeni, sen sijaan jäin vain pureskelemaan sanottua itsekseni. Teen sitä aika paljon saatuani aihetta punnita sekä omia että toisten näkemyksiä suhteessa toisiinsa.

Kuitenkin nyt kiinnittäisin huomiota siihen, että olet ottanut esimerkkini tiiviiseen syyniin yrittämättä (tai siltä vaikuttaa) ymmärtää mitä olen hakenut takaa eli mikä järki niissä esimerkeissä on ollut.

Koetin (ja koetan) ymmärtää edelleen, mutta koska en ole ilmeisesti tajunnut punaista lankaa, koetin tavoitella sitä esimerkkiin paneutumalla. Ajattelin, että jos esimerkki nojaa hyvään perustaan, tällöin esimerkkikin olisi hyvä.

Nettikeskustelu ja blogikulttuuri painottavat tällaista lähestymistapaa ja niinpä olen nyt päättänyt jättää tämän blogin seuraamisen.

Harmillista, tosin vähänpä täällä nykyisin seurattavaa onkaan.

Possunsyönti oli huono esimerkki ja myönnän sen täysin. Se mitä hain takaa oli, että Raamattu on ihmisen kirjoittama monta tuhatta vuotta sitten. Tämä on erittäin tärkeä konteksti, joka pitää ottaa huomioon aina Raamattua luettaessa. Siellä on paljon arkielämäänkin liittyviä huomioita ja ohjeita, jotka ovat monen tuhannen vuoden takaa.

Osittain siitä syystä olen mielissäni siitä, että en ole juutalainen. Kuitenkin minua ihmetyttää, jos siellä tosiaan on jonkinlainen moraalinen ohjenuora, joka olisi vanhentunut. Ehkäpä ajattelen asiasta enemmänkin siten, että Raamatullisen moraalin päällimmäisenä ovat metakäskyt, ts. rakkauden kaksoiskäsky, ja että kaikki muu moraalinen ohjeistus on yksinkertaisesti esimerkkejä joko siitä, miten niitä tavoitella, tai siitä, missä moni kompastuu. Ihmisen oma moraalinen kompassi kun on luonnostaan rikki ja sojottaa ainakin osan aikaa väärään suuntaan.

Jos Raamattu kirjoitettaisiin nyt, siellä tuskin puhuttaisiin palvelijoista ja ehkäpä siellä mainittaisiin vaikkapa Internet. Raamatun kirjaimellinen tulkinta, johon siis ymmärtääkseni et sorru (btw), on minusta täysin pähkähullua, koska se missaa tämän äärimmäisen tarkan ajallisen dimension tuoman kontekstin.

Hylkään literalismin muun muassa sen antiraamatullisuuden takia – sanottiinhan siinä suoraan Jeesuksenkin puhuneen vertauskuvin.

Samoin muissakin osa-alueissa on tärkeä huomioida konteksti. Klassinen esimerkki lienee että lepopäivänäkin saa sammuttaa tulipalon.

Jep – ja myös Jeesus opettaa näin.

Olen edelleen sitä mieltä, että omatunto on Pyhä Henki ja kanava Jumalan tahtoon. Sen voi rikkoa ja sitä voi olla kuulematta, mutta jos sitä kultivoi ja kuuntelee rehellisin sydämin, niin ei joudu harhaan.

Voi olla. Itse tosin tunnen valitettavan usein tilanteessa voimakkaampana ärsykkeenä esimerkiksi mainitsemani kostonhimon, vieläpä koen sen täysin oikeutetuksi, vaikka sitten myöhemmin omatuntoni saattaisi sanoa muuta. On vaikea ohjata itseään oikeaan suuntaan sellaisen tunnon perusteella, jonka olemassaolon havaitsee vasta tilanteen mentyä ohi. Saatan siinä mielessä tarvita Raamatun moraalista ohjeistusta konkreettisine esimerkkeineen enemmän kuin sinä toimiakseni oikein silloin, kun luonto vetäisi väärään suuntaan.

Tupla-J kirjoitti...

Konteksti on minusta voimassa myös "täyttäkää maa" -kohdassa.

No mikä jottei. Olisi se kummallinen kehotus, jos se tarkoittaisi ”tehkää niin pirusti lapsia ettette (saati he) mahdu elämään ihmisiksi”. Kuitenkin on historiallisia esimerkkejä sivilisaatioista, jotka tekivät itsestään hyvin pitkälti selvää päätettyään, että heidän tehtävänsä ei enää ole täyttää maata vaan voivat sen sijaan täyttää sen tyhjiltä osin barbaareilla. Se ei tehnyt mm. Roomalle hyvää – se ruokki syntyperäisten roomalaisten hedonismia yhtäältä ja toisaalta taas toi barbaarikulttuurit yhä kasvavissa määrin heidän keskuuteensa. Riippumatta muista ongelmistaan jo se olisi riittänyt Rooman kaatamiseen.

Ajatus, että on epäkristillistä olla tuottamatta niin paljon jälkikasvua kuin suinkin mahdollista on minusta täysin väärä. Tuhat vuotta sitten oli tärkeää pukata jälkikasvua ja varmistaa yhteiskunnan jatkuminen, mutta ei enää.

Yhteiskunnan jatkuminen, sukunsa jatkaminen, on aina tärkeää. Muistettava on, että se ei ole välttämättä helppoa muun muassa siksi, että yllättävän moni jää yksin, etsimättä / kelpuuttamatta kumppaneita, joihin heillä olisi rahkeita. Ja sitten on niitä, joilla ei vain ole rahkeita. In the end those are right who are left, sanovat, minusta osuvasti.