Pages

Viisaudesta ja älykkyydestä

Tulin miettineeksi sitä, mitä on viisaus.  Vanhana D&D -roolipelaajana heti erotan sen älykkyydestä, joka on kykyä oppia, omaksua ja käsitellä informaatiota.  Kutsuin sitä joskus kokemuksen rintaääneksi, ja luonnehdin sitä yhdessä älykkyyden kanssa lausumalla: "Älykkyys on sitä, että osaa tehdä jotain, ja viisaus sitä, että tietää mihin sitä on syytä käyttää."  Tämä paljastaa viisaudesta jotain, mutta ei ilmaise sanan sisältöä selväsanaisesti.

Sitten tulin oivaltaneeksi, että viisaus tarkoittaa, ainakin siten kuin sen ymmärrän, hyvyyttä.  Se tarkoittaa keinojensa kohdistamista oikein, yksilön moraalista kelpoisuutta.  Vastaavasti pahuus on aina jonkin typeryyden (vaan ei tyhmyyden, joka on vain älykkyyden inverssi) valtaan heittäytymistä, enkä kykene mitenkään kuvittelemaan viisasta pahantekijää.

Älykkyyttä, pidetään tänä päivänä hyveistä varmaankin suurimpana.  Se on kahdesta syystä typerää: ensinnäkin älykkyys on pitkälti synnynnäinen ominaisuus eikä yksilö voi vaikuttaa siihen kovinkaan paljon, ja toiseksi ihmisen älykkyys ei kerro mitään hänen hyvyydestään.  Mao ja Stalin olivat kiistatta älykkäitä miehiä, mutta heidän älykkyytensä vain maksimoi heidän pahuutensa vaikutuspiirin.

Älykkäät ihmiset myös tapaavat olla ylpeitä älykkyydestään, ja mitä ylpeämpiä he ovat, sitä typerämmin he älykkyyttään käyttävät.  Olen aikoinani syyllistynyt, ja nähnyt lukuisien muidenkin syyllistyvän siihen, että he hyökkäävät älykkyydellään viisauden kimppuun, kyseenalaistavat sen ja pyrkivät tuhoamaan sen lukemattomin eri tavoin.  Nimenomaan siksi, että älykäs ihminen kykenee muovailemaan käsityksensä viisaudesta nurinpäin, kun taas tyhmä ei kykene, totesivat kommunistit, ettei heidän tarvitse kantaa huolta älymystöstä, koska he kykenevät uskottelemaan itselleen mitä tahansa - ja heidän toteamuksensa piti paikkansa.  Heidän älykkyytensä eksyttää heidät ja tekee heistä niin typeriä, etteivät he kykene asettumaan mitään pahuutta vastaan.

Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä syvemmän kuopan hän itselleen kaivaa poikkeamalla viisauden kaidalta polulta.  Siksi niiden, joille on suotu paljon älyä, on kaikkein tärkeintä hankkia viisautta, vaikka niin tekemällä he erottuvat aina vain vähemmän viisaista tyhmyreistä, joista älyä ihannoiva haluaa pysytellä mahdollisimman kaukana.  Viisaalle älykkyys on parhaimmillaankin työkalu, typerälle se on vastaus kaikkeen.

Älykkyyteen on viisasta suhtautua nöyrästi ja olla ihannoimatta sitä - ylpeys siitä tekee hulluksi.

11 kommenttia:

iese_83 kirjoitti...

Ihan suht, viisaasti puhuit ! (kirjoitit). Buddha on viisas ja leedskalnin älykäs. Thats it !.

Ironmistress kirjoitti...

Älykkyys on sitä, että ymmärtää, että lohikäärmeet vaarantavat terveytesi. Viisaus on sitä, että ymmärtää, ettei nukkuvaa sellaista kannata mennä potkimaan hereille.

Ruukinmnatruuna on elämässään tavannut yhden ihmisen, jolla on ollut WIS kolmella nopalla heitettynä 18.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta on myös yksi versio muotoa: Älykäs selviää helposti tilanteista joihin viisas ei koskaan joudu.

Tai eräs, ehkä ei niin osuva - Tyhmä on se joka ei opi virheistään, älykäs on sellainen joka oppii omistaan ja viisas oppii myös muiden.

Tuo moraalisen hyvyyden hoksaus tukee ainakin omaa kokemusmaailmaani, joten siihen on helppo yhtyä.

Itselleni on jonkin aikaa sitten muotoutunut näkemykseksi, että sitä parempi mitä enemmän maailmassa on onnellisia ihmisiä, koska onnelliset ihmiset harvoin ovat niitä, jotka aiheuttavat muille ongelmia.

Tämä lähinnä siltä kannalta että muiden onnistuminen ei todennäköisesti ole itseltä pois, joten siitä että vaikka naapuri voittaisi lotossa tai häntä muuten onni potkisi, niin moisesta ei kannata olla kateellinen vaan ennemmin iloita jos hänellä menee hyvin ja ennemmin käyttää positiivisena kannustimena itselle, jos hyvin meneminen näyttää johtuvan yrittämisestä ja asenteesta, eli itsekin voi tavoitella parempaa, mitä se sitten onkaan.

Tämä ei ole mikään aukoton näkemys eikä sellaiseksi tarkoitettukaan, mutta näkemykseni mukaan jo omalta kannalta on vain fiksumpaa luoda ympärilleen positiivista auraa, vaikka siitä ei itselle konkreettista tai välitöntä hyötyä olisikaan.

Valkea kirjoitti...

Tupla-J,

kirjoituksesi mielestäni tällä kertaa painotti asioita hiukan erikoisella tavalla.

Ensinnäkin ihmiset voisivat olla paljon nykyistä viisaampia pelkästään käyttämällä ns. tervettä järkeä, koska terve järki on sopeutunut ratkaisemaan monia vaikeita ja monimutkaisia asioita helposti ja nopeasti. Esim. melkein kaikki tietävät tervettä järkeä käyttämällä mielensä sopukoissa, että maahanmuuttopolitiikka ei ole järkevää, mutta propagandan, psykologisen manipuloinnin, ristiriitaisten poliittisten etujen ja sosiologisen kiristämisen takia harva uskaltaa käyttää sitä, sanoa sitä julki tai ajatella sitä loppuun saakka. Terve järki muodostaa suuren osan viisauden perustasta, mutta valitettavasti nykyisin ei voi olla viisas ilman älykkyyttä, tai ilman jonkin älykkään henkilön apua. Tämä johtuu siitä, että terveen järjen lisäksi monimutkaisessa yhteiskunnassa täytyy ymmärtää monimutkaisen yhteiskunnan toimintaa voidakseen ajatella tai toimia viisaasti. Pelkän terveen järjen käyttäjät kyllä tajuavat, että jokin on vialla, mutta eivät monimutkaisessa yhteiskunnassa pysty analysoimaan tilannetta, vetämään johtopäätöksiä ja luomaan järkevää ja pitävää suunnitelmaa tms. Pelkän terveen järjen käyttäjät jäävät nykyisin älykkäiden huijattaviksi tavalla tai toisella, eivätkä pysty tekemään sille juuri mitään, eivät pysty toimimaan (kovin) viisaasti nykyisissä olosuhteissa. Itseasiassa älykkyydestä puhutaan liian vähän ja sitä arvostetaan liian vähän henkilökohtaisena ominaisuutena. Sitä pidetään, kuten sanoit, jonkinlaisena automaattisena ilmiönä, johon ei tulisi tai saisi kiinnittää huomiota. Ihmisillä on toisaalta tapana myös olettaa, että älykkyyttä voidaan tuottaa koulutuksessa kuin makkaraa tehtaalla (osin sen takia, että kun älykkäälle älykkyys tuli niin helposti, automaattisesti, niin miksipä sitä suuremmalla syyllä vaivaa näkemällä sitä ei pystyisi tuottamaan halutulla tavalla lisää). Näin ei tietenkään ole.

Jos ja kun Jumala antaa jollekin henkilölle älykkyyttä, hänen on syytä arvostaa sitä ja käyttää sitä hyvin, jotta se ei valu hukkaan tai tule käytetyksi pahuuteen. Juuri älykkyyden arvostamisessa (kuten myös muiden lahjojen ja valmiina annettujen asioiden arvostamisessa), huomion kiinnittämisessä siihen ja älykkyyden huomioon ottamisessa sen todellisella painoarvolla on viisauden alku yhdessä terveen järjen kanssa. Jumalan lahjoihin ei tule suhtautua väheksyen, muuten ne menetetään, ja ne vievät paljon hyvää mennessään.

Kristityn maailma on täynnä merkitystä.

Älykkyyden arvostaminen ei tietysti tarkoita menemistä toiseen äärimmäisyyteen, esim. älykkyyden sokeaa palvontaa tai sen huomioimatta jättämistä, että älykkyys on monin tavoin vaarallinen kaksiteräinen miekka.

Tupla-J kirjoitti...

Ruukinmatruuna,
Minusta tuo on aavistuksen ongelmallinen versio. Koen molempien niistä olevan osa älykkyyttä. Viisasta voi jossain tilanteessa olla lohikäärmeen päälle käyminen, vaikka todennäköisyyslaskenta antaisikin häviävän pienet mahdollisuudet voittoon. Se olisi teko, joka jäisi älykkäältä tekemättä, mutta jonka viisas ja puhdassydäminen voisi tehdäkin.

Ajattelen muutenkin kai vähän eri tavalla. Kasvilla ei ole älykkyyttä sen enempää kuin viisauttakaan, joten se voi "tajuta" vain käsitteen "minä haluan". Kehittyneemmillä eläimillä puolestaan jonkinlainen syy-seuraussuhteen tajuaminen onnistuu ja ne onnistuvat kehittämään tietynlaisen utilitarismin, jolloin ohjenuorasta tulee "minä haluan, jos se kannattaa". Ihminen puolestaan saattaa kyetä jalostumaan tästä vielä korkeammalle levelille ja astua utilitarismin yläpuolelle ja lisätä vielä määrteen "jos se on oikein". Ensimmäinen ei kysy älyä saati viisautta, toinen kysyy älyä ja kolmas viisautta.

Tupla-J kirjoitti...

Anonyymi,
Tuttuja sanontoja nuokin, ja etenkin ensimmäinen on omalla tavallaan hyvin osuva, vaikka meneekin jonkin verran sivuun esittämästäni versiosta.

Onnellisuus on kyllä siitä mielenkiintoinen asia, että mitä korkeammalla se on prioriteettilistalla, sitä mahdottomammaksi sen saavuttaminen tulee. On pikemminkin niin, että mitä enemmän oikein toimin, sitä onnellisempi olen sen sivutuotteena, kun taas onnellisuuden tavoittelu tuotti Tantaloksen tuskia.

Tupla-J kirjoitti...

Valkea,
Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa tavalla, joka antaisi ymmärtää älykkyyden itsessään olevan jotenkin paha tai vähättelemisen arvoinen asia, vaan pikemminkin vain työkalu, jonka käyttäjän hyveellisyydestä riippuu se, miten hyviä tulokset ovat.

Kuitenkin siinä, missä älykäs typerys kuvittelee ratkaisevansa kaikkien ongelmat listimällä massiivisen määrän hallintoalamaisiaan ja orjuuttamalla loput, tietää älykäs ja viisas, että kunnolla ei voi olla toisten puolesta eikä hyvänteon mittakaava kovinkaan helposti saavuta samaa kuin hirviöksi ryhtyvällä. Tuhoaminen on aina helpompaa kuin rakentaminen.

En ole samaa mieltä siitä, että ns. maalaisjärkeä käyttävää voisi helposti nyky-yhteiskunnan intelligentsia uunottaa, vaikka toki se on helpottunut merkittävästi peruskoululaitoksen arvottaessa ihmisiä laadullisesti nimenomaan älyllisen asteikon kautta ja implikoiden, että älykkyys on tärkeintä, kun viisautta ei edes mainita. Se opettaa ihmisiä ihastelemaan älykkyyttä niin, että he lakkaavat käyttämästä tervettä järkeä ja luottaa sokeasti virallisuutta hehkuviin auktoriteetteihin, johon heitä on vähintään yhdeksän vuotta aktiivisesti koulittu. Minusta se on erinomainen esimerkki siitä, miten se, joka tekee älykkyydestä epäjumalansa, käyttää sitä vaientamaan viisauden äänen.

Voi kyllä olla, että ihmiset arvostavat omaa älykkyyttään liian vähän, ja sijaistavat sen taikauskolla auktoriteettien ihmeelliseen ylivertaisuuteen, laiminlyöden siten sekä itsensä että sitä kautta myös toisensa.

Valkea kirjoitti...

Tupla-J,

poikkeaisin hiukan osasta siitä mitä sinä sanot. Koulutus ja työtehtävät ovat menossa kohti suurempaa kaavamaisuutta ja vähempää älykkyyden käyttöä. Valmiiden kaavamaisten menetelmien käyttö on yleistymässä ja älykkyyden ja luovuuden käyttö on vähentymässä. Toisin sanoen ihmisistä tulee yhä enemmän suurten organisaatioiden rattaita, jotka toistavat tehtävässään ennalta määrättyjä kaavoja, ja eivät käytä älykkyyttään ja luovuuttaan. Tämä näkyy esim. psykologiassa psykoanalyysin tyyppisen luovuuden ja älykkyyden käytön vähenemisenä, ja kognitiivis-behavioralisten kaavamaisten tekniikoiden käyttämisen yleistymisenä, ja siten mm. psykiatrien tyytyväisyyden, positiivisen omakuvan ja motivaation vähenemisenä. (Bargh & Lee-Chai, 2000)

Suurin osa älykkäistä on koulutettu niin kaavamaisiksi, että he osaavat kyllä pitää omaa tehtäväänsä yllä systeemissä, mutta he eivät pysty muuttamaan systeemiä tai keksimään sille vaihtoehtoja. Siten liberaali systeemi painottaa enemmän rutiininomaista muistamista kuin älykkyyden käyttöä. Liberaali systeemi näkee aidon älykkyyden vaihtelevassa määrin vaarallisena, koska se ei sopeudu liberaalin systeemin kaavamaisuuteen. Liberaali systeemi on myös älykkyyden käytön kannalta tukahduttavan konformistinen, kuten seuraava lainaus filosofi James Kalbilta ja professori Thomas Bertonneaulta toteaa:

"“How often do our leaders say or write anything that would be of interest if a different name were attached? Can anyone imagine Hillary Clinton thinking something she isn’t supposed to think?” This has been true for three decades and is most evident in the vacuity of the collective production of the university presses during that time and continuing in the present. The elite paradigm of “diversity” leads to stultifying intellectual conformity."

Ei intelligentsia pysty pitkällä tähtäimellä "uunottamaan" tervettä järkeä käyttäviä kovin paljon politiikan lopputulosten suhteen, he kyllä huomaavat jossain vaiheessa tilanteensa muuttumisen huonompaan, mutta intelligentsia kyllä pystyy luomaan tilanteen, jossa keskivertoälykkyydellä varustettu ei pysty tekemään kovin paljon tilanteen muuttamiseksi, koska se on liian monimutkaista. Se on mitä suurimmassa määrin "uunottamista", ja systeemi on luotu tahallisesti sellaiseksi, vaikka on tietysti muitakin syitä systeemin nykyiselle muodolle.

Valkea kirjoitti...

Lisäisin vielä, että älykkyyden säilyttäminen ja sen merkityksen ymmärtäminen on myös kristillinen tavoite. Lähes ensimmäisiä tarinoita raamatussa on Joosefin kertomus. Joosef on veljiään nuorempi ja älykkäämpi, ja hän näkee unia joissa vanhemmat veljet kunnioittavat vertauskuvallisesti häntä. Joosefin suurempi älykkyys kumoaa vanhempien veljien esioikeusoikeuden ja jopa Joosefin vanhempien suuremman arvovallan. Vaikka vanhemmat veljet suuttuvat Joosefin puheista, heittävät hänet kaivoon ja myyvät hänen orjaksi ohikulkevalle karavaanille, Joosefin älykkyys kumoaa lopulta nämä esteet ja pahanteon, ja monien vaiheiden jälkeen Joosefista tulee faaraon korkein neuvonantaja ja ministeri. Myöhemmin Joosef tapaa veljensä, ja todellakin, he kunnioittavat nyt Joosefia. Joosef laittaa ensin veljensä ahtaalle synneistään, mutta sitten lopulta paljastaa henkilöllisyytensä, tekee sovinnon veljiensä kanssa ja auttaa sukulaisiaan monin tavoin. Joosefin orjaksi myyminen oli ollut osa Jumalan suunnitelmaa, jota mitkään veljien teot eivät pystyneet kumoamaan. Ja älykkyydellä on taipumus ja potentiaali kumota kaikenlaisia etukäteisiä järjestelyjä, vakiintuneita sääntöjä ja organisaatioita, ja traditioita. Koska älykkyydellä on tämä kumouksellinen potentiaali, on tärkeää valjastaa se palvelemaan hyvää, ja ohjata se suojelemaan niitä rakenteita, jotka ovat tärkeitä. Joosef kunnioittaa Jumalaa, ja auttaa ja suojelee sukulaisiaan ja kansaansa.

Ironmistress kirjoitti...

Erehtyminen on inhimillistä, mutta jotta saataisiin asiat todella pahasti sotkettua, tarvitaan haltia.

Tolkien kuvaa juuri tätä asiaa - kun valtava määrä älykkyyttä yhdistyy hyvin vähäiseen määrään viisautta - Silmarillionissa. Suurhaltiat, noldor, olivat kaikista vapaista kansoista älykkäimpiä ja lahjakkaimpia - ja silti he onnistuivat vetämään suunnilleen kaikki muut mukaansa tuhoon toivottomassa taistelussaan Morgothia vastaan.

Vasta TSH:ssa, siis Kolmannen Ajan lopussa, noldor olivat saavuttaneet älykkyyden ohella myös viisautta. Kantapään kautta.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta viisaus on kokonaisuuksien ymmärtämistä ja oman aseman hahmottamista niissä. Esimerkiksi tässä tapauksessa mieheltä puuttuu viisaus. Hän ei tajua naisensa tarpeita, omaa asemaansa suhteessa ja oman ajattelunsa ahtautta.

http://www.city.fi/suhteet/blogit/2390/olen+oma+itseni+enka+vain+toiveiden+kohde/123770