Pages

Vaihteeksi linkkipostaus

The Crimson Reach: Open-borders immigration is a selfish position that helps the rich get richer
Maverick Philosopher: How Some View Religion
Mangan: The Rise of Mental Illness and Obesity
RoissyBig Mistake
The Social Pathologist: Democratic Man Has No Balls. Some Conservative Political Art
Vox Day: Anti-racism and the Law of Unintended Consequences

Ei näin:
Drew Magary: Never Give Your Kid A Cold Shower: Advice From The Worst Dad On Earth
Otsikon jälkimmäinen osa pitää toivoakseni paikkansa, ja kun sen ottaa todesta, otsikon ensimmäisen puoliskon uskottavuus pääsee oikeisiin mittasuhteisiin.

Kun jolla vuotaa korjataan se poraamalla siihen lisää reikiä

Hallituksen nerokas työryhmä on tullut siihen lopputulokseen, että Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia.  Nähkäätten kato työvoimapula ja eläköityvät työssäkäyvät ja sen semmoiset, niin kyllähän silloin täytyy mennä ja avata ovet maahanmuuttajille.  Työryhmä sai asetettua kolme mehukasta tavoitetta:

1) avoimuus maahanmuutolle turvallisuudesta kuitenkaan tinkimättä,
Tämä saavutettaisiin sallimalla maahanmuutto lähinnä länsieurooppalaisista valtioista ja rajoittamalla rajusti vieraskulttuurista maahanmuuttoa.  Todennäköistä on, että hallitus ottaa hommakseen rajoittaa vastakin länsieurooppalaista maahanmuuttoa jatkamalla sitä linjaa, joka takaa hyvät tulot niille, jotka muuttavat maahan olemaan tekemättä mitään ja niistävät nekin vähät niiltä jotka töissä käyvät, varmistaen, että maahanmuuttoa tapahtuu ainoastaan niistä paikoista, jotka tuovat kotimaidensa turvallisuusongelmat mukanaan.

2) maahanmuuttajien tehokas kotoutus yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ja sijoittuminen työelämään

Koska maahanmuuttajat eivät ole länsieurooppalaisia länsieurooppalaisista kulttuureista, tätä ei tule tapahtumaan.  Ainoa tehokas keino päästä tavoitteeseen olisi katkaista välittömästi kaikki tuet jokaiselta perheeltä, joka ei elätä itseään omalla työpanoksellaan määräaikaan mennessä.  Tavoitteeseen pääsyssä auttaisi sekin, että kaikki toimet mamujen oman kulttuurin, kielen ja erityisoikeuksien tukemiselle lakkautettaisiin välittömästi.  On melkoisen epätodennäköistä, että mitään kyseisistä toimista toteutetaan, sen sijaan rahaa kaadetaan entistä enemmän palveluihin, jotka tuottavat maahanmuuttaville tyhjäntoimittajille kotoisat, mutta materiaalisesti paremmat, olot, edellyttämättä näiltä edes sitä, että olisivat ihmisiksi.

3) asennemuutos suomalaisten keskuudessa, jotta syrjintä ja rasismi saadaan kitkettyä.

Asennemuutos suomalaisten keskuudessa saataisiin aikaan soveltamalla edellämainittuja toimenpiteitä ja purkamalla kaikki yhteiskunnalliset rakenteet, jotka asettuvat maahanmuuttajien puolelle kantaväestöä vastaan.  Viimeksimainitut kun ovat tehokkain mahdollinen keino varmistaa, että mamut ja kantaväestö asettuvat ja pysyvät eri leireissä ja että kyseiset leirit ovat keskenään vihamielisiä.

Koska minkään edellämainituista ja asiaan kohennusta tuovista korjausliikkeistä tekeminen edellyttäisi paitsi selkärankaa, myös käytännössä sen tunnustamista, että kaikki, mitä maahanmuuton suhteen on tähän asti tehty, on tehty niin päin helvettiä kuin se ylipäätään on mahdollista tehdä, on varmaa, että mitään parannuksia ei tulla tekemään.  Sen sijaan jatketaan suomalaisia vastaan suunnattujen lakien, vihapropagandan ja rahanlypsyn kasvattamista ja keksitään aina vain lisää satuja työvoimapulasta, maahanmuuton mahdollisuuksista ja ratkaisusta huoltosuhdeongelmiin.

Maahanmuutto ei ole rikkaus vaan ongelma.  Sen takia sitä on syytä suitsia ellei minimoida jotta vältettäisiin ne ennen pitkää kansanmurhaan johtavat etniset konfliktit, joita kohti olemme kiihtyvää tahtia menossa, kiitos länsimaalaisten hallitusten, jotka ovat vuosikymmeniä pelanneet vierasväestön puolella kantaväestöä vastaan.  Sitten päivitellään, että miten kukaan ei olisi voinut aavistaa ennalta mitä kävisi, puhumattakaan siitä, että heidän aktiivisesti rakentamansa helvetin syntymä olisi ollut mahdollista estää.

Kumma juttu

Tulin huomanneeksi, että mitä pidempään olen ollut kristitty, sitä useammin tulen tietoiseksi siitä, että se, mitä haluan sanoa, on usein kirjoitettu tyylikkäämmin Raamatussa.  Sitten kun tulen siteeranneeksi sitä, tunnen itseni yhdeksi niistä, jotka muksivat ihmisiä Raamatulla päähän, ja eittämättä uhreistani tuntuu samalta, ja vaikka se, mitä siteerataan, olisikin fiksua, he saavat siitä näppylöitä, koska se on siteerattu Raamatusta eikä Oikeasti Hyvästä lähteestä kuten vaikkapa Martin Luther Kingiltä tai Gandhilta.

Naisen alisteisuudesta

Alkajaisiksi huomautan, että saatan toisinaan yleistää hieman.

Nykynainen on sellainen, eläin, jolle itsemääräämisoikeus on tärkein kaikista, jos häneltä kysytään.  Kuitenkin käytännössä jokainen nykynainen alistuu töihin mennessään pomonsa vaatimuksiin mukisematta, vaikka ei edes välitä pomostaan tuon taivaallista.  Tämä on hänestä luonnollista ja oikein.  Sen sijaan ajatus aviomiehelle tai kumppanille, jota rakastaa, alistumisesta, on suoranainen pyhäinhäväistys ja itsemääräämisoikeus herää työpäivän kestäneestä horroksestaan valmiina totaaliseen sotaan.

Naisen haluttomuus alistua parisuhteessa on universaali ilmiö.  Siinä, missä Raamatussa kehotetaan miestä rakastamaan vaimoaan, kehotetaan vaimoa sen sijaan olemaan miehelleen alamaisia.  Molemmat iskevät sukupuolen tyypillisintä taipumusta vastaan: yhtäältä mies haluaa olla suurimman osan aikaa vain rauhassa ja tehdä omia juttujaan, kun taas vaimo haluaisi intuitiivisesti miehen tekevän sitä, tätä ja vähän tuotakin ja vedellä tätä narussa, toisin sanoen tottelevan itseään.

Se, että kumpikaan osapuoli antaa periksi taipumukselleen, eikä vastusta sitä ja ymmärrä sen tuhoisuutta, povaa erittäin epämiellyttävää ja epävakaata suhdetta.  Ensimmäisessä vaimo kokee tulleensa hylätyksi jäädessään vaille miehen huolenpitoa ja ohjausta, jälkimmäisessä puolestaan mies kokee naisen olevan pomottava, nalkuttava akka, eikä nainenkaan kykene kunnioittamaan miestä, jonka yli kykenee kävelemään, mikä on omiaan vain lisäämään höökiä tämän emotionaaliseen brutalisointiin.

On jotenkin hassua, että siinä, missä nainen on ollut äidin roolissa hyvin pitkälti herra kotonaan, ja tehnyt siellä jotain, mikä täyttää hänet onnella ja tunteella siitä, että hänen elämänsä on täysi, on nykynaisen tilanne toinen.  Nykynainen nimittäin uskoo feministejä, joiden mukaan mitään korkeampaa tavoitetta naisen elämässä ei voi ollakaan, kuin olla samanlainen käytännössä kaikkien kannalta yhdentekevä pomonsa käskyttämä pallinaama kuin tavallinen mies on.  Se syö hänen sielunsa ja tekee hänestä onnettoman, mutta eipähän ainakaan joudu alistumaan hellan ja nyrkin väliin olemaan äitinä jonkun miehen (ikään kuin ne eivät olisi hänenkin) kakaralaumalle!

Rakkaus tarkoittaa toiselle hyvän tekemistä.  Intuitioonsa luottaneen miehen kannattaisi kysyä itseltään, josko vaimolle on hyväksi ja tästä tulee parempi ihminen, jos hänen tarpeensa tuntea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi laiminlyödään, vai siten, että häntä pidetään turvassa, arvossa ja lämmössä.  Vastaavasti intuitiivisen naisen tulisi kysyä itseltään, josko miehelleen on hyväksi ja tästä tulee parempi mies, johtaja ja suojelija sillä, että tätä pomottaa minkä ehtii "tarpeellisilla asioilla" ja asettuu aina poikkiteloin tämän ilmaistessa tahtonsa, vaiko sillä, että tekee perheen eteen minkä voi, osoittaa luottamusta ja kunnioitusta miestä ja tämän ohjausta kohtaan, jotta hänkin, jolla ei ole ollut juuri luontaista hyvän isän ja johtajan arvostelukyvyn lahjaa, voisi siihen oppia, vaikka sitten parin harha-askeleenkin kautta.

On outoa, että nykynaisen mielestä on sopivaa alistua tahoille, joista ei välitä vähääkään, kuten työnantaja tai tuntemattomat ihmiset ja näille kuviteltui "yleinen mielipide", mutta sitten ainoa taho, jonka edessä alistuminen voi oikeasti saada jotain todella rakentavaa aikaan, koetaan myrkyksi.

PS. Erinomainen teksti aihetta sivuten.

Viisaudesta ja älykkyydestä

Tulin miettineeksi sitä, mitä on viisaus.  Vanhana D&D -roolipelaajana heti erotan sen älykkyydestä, joka on kykyä oppia, omaksua ja käsitellä informaatiota.  Kutsuin sitä joskus kokemuksen rintaääneksi, ja luonnehdin sitä yhdessä älykkyyden kanssa lausumalla: "Älykkyys on sitä, että osaa tehdä jotain, ja viisaus sitä, että tietää mihin sitä on syytä käyttää."  Tämä paljastaa viisaudesta jotain, mutta ei ilmaise sanan sisältöä selväsanaisesti.

Sitten tulin oivaltaneeksi, että viisaus tarkoittaa, ainakin siten kuin sen ymmärrän, hyvyyttä.  Se tarkoittaa keinojensa kohdistamista oikein, yksilön moraalista kelpoisuutta.  Vastaavasti pahuus on aina jonkin typeryyden (vaan ei tyhmyyden, joka on vain älykkyyden inverssi) valtaan heittäytymistä, enkä kykene mitenkään kuvittelemaan viisasta pahantekijää.

Älykkyyttä, pidetään tänä päivänä hyveistä varmaankin suurimpana.  Se on kahdesta syystä typerää: ensinnäkin älykkyys on pitkälti synnynnäinen ominaisuus eikä yksilö voi vaikuttaa siihen kovinkaan paljon, ja toiseksi ihmisen älykkyys ei kerro mitään hänen hyvyydestään.  Mao ja Stalin olivat kiistatta älykkäitä miehiä, mutta heidän älykkyytensä vain maksimoi heidän pahuutensa vaikutuspiirin.

Älykkäät ihmiset myös tapaavat olla ylpeitä älykkyydestään, ja mitä ylpeämpiä he ovat, sitä typerämmin he älykkyyttään käyttävät.  Olen aikoinani syyllistynyt, ja nähnyt lukuisien muidenkin syyllistyvän siihen, että he hyökkäävät älykkyydellään viisauden kimppuun, kyseenalaistavat sen ja pyrkivät tuhoamaan sen lukemattomin eri tavoin.  Nimenomaan siksi, että älykäs ihminen kykenee muovailemaan käsityksensä viisaudesta nurinpäin, kun taas tyhmä ei kykene, totesivat kommunistit, ettei heidän tarvitse kantaa huolta älymystöstä, koska he kykenevät uskottelemaan itselleen mitä tahansa - ja heidän toteamuksensa piti paikkansa.  Heidän älykkyytensä eksyttää heidät ja tekee heistä niin typeriä, etteivät he kykene asettumaan mitään pahuutta vastaan.

Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä syvemmän kuopan hän itselleen kaivaa poikkeamalla viisauden kaidalta polulta.  Siksi niiden, joille on suotu paljon älyä, on kaikkein tärkeintä hankkia viisautta, vaikka niin tekemällä he erottuvat aina vain vähemmän viisaista tyhmyreistä, joista älyä ihannoiva haluaa pysytellä mahdollisimman kaukana.  Viisaalle älykkyys on parhaimmillaankin työkalu, typerälle se on vastaus kaikkeen.

Älykkyyteen on viisasta suhtautua nöyrästi ja olla ihannoimatta sitä - ylpeys siitä tekee hulluksi.