Pages

Yhteisöllisty tai tuhoudu

Olen seurannut vuosikausia sitä kehitystä, jonka yhtenä ilmenemismuotona esimerkiksi Ruotsissa tällä hetkellä käydään matalan intensiteetin sotaa suhteellisen pienellä väkimäärällä massiivista kantaväestöä vastaan, eikä kantaväestöllä ole uskallusta sen enempää kuin tietoa konkreettisista keinoista asian korjaamiseksi.  Vastaavasti Suomessa asiasta huolestuneet ovat saaneet aikaan peräti Hommafoorumin ja läpi muutaman kansanedustajan.  Sehän se toimiva keino on, tai siis ainoa virallisesti sallittu ja siten viime kädessä tehoton.  Niin kauan kuin suomalainen odottelee valtion toimia sekä omansa että toisten turvallisuuden eteen ja sanoo "se on heidän, ei minun, hommani", on hän minkä tahansa rötöstelijän näkökulmasta pelkkä uhri joka odottaa tapahtumistaan.

Suomalaiset ovat, etenkin kaupungeissa, joissa on jo syntynyt enemmän tai vähemmän toimintakykyisiä vierasväestön enklaaveja*, jotka kykenevät tehokkaaseen matalan intensiteetin sotaan ja selviytymisestä kilvoitteluun asuinalueillaan.  Vastaavasti käytännössä kaikki, myös maahanmuuton uhkakuvista huolestuneet, istuvat kiltisti kotona, kirjoittelevat nettiin loputtomasti loruja siitä miten demokratia pelastaa, ja kuvittelevat jonkun muun hoitavan omat ongelmansa.  Ei se niin mene.  Jos ongelmia ei hoida itse, niin jonkun muun niihin puuttumista saa odottaa vielä pitkän aikaa sen jälkeenkin kun se on ollut jo myöhäistä.

En tässä kehota rivien välissä jengiytymään ja rusikoimaan satunnaisia maahanmuuttajia jotta nämä oppisivat tarpeellista nöyryyttä suuremman väkivaltapotentiaalin edessä, koska tehokkaampaa ja pidemmälle tähtäävää olisi järjestäytyä yhteisöiksi, jotka kykenevät yhteistyöhön, omaavat korkean sisäisen luottamuksen ja hankkivat sekä kyvyn että tahdon puuttua kohtaamiinsa ongelmiin.  Tämä on osoittautunut esimerkiksi erilaisten uskovaisten, suomenruotsalaisten, mustalaisten, juutalaisten ja maahanmuuttajaväestöjen kesken erinomaisen toimivaksi systeemiksi selviytyä maassa, jossa suuri osa väestöä on varautuneita jos ei vihamielisiä heitä kohtaan.

Tarkoitan jonkinlaisten veljes- tai suojeluskuntien perustamista, joissa miehet kerääntyvät vastaamaan kotiseutunsa turvallisuuden ylläpidosta esimerkiksi partioiden ja epäkohtiin puuttuen.  Sellaista yhteisöä, joka vetää yhtä köyttä ja tukee jäseniään sovituin tavoin, ylläpitää kykyä ja tahtoa puuttua ongelmiin ja niin edelleen.  Valtiovalta ja viralliset tahot ovat tehneet päivänselväksi, että heillä ei ole minkäänlaista aikomusta puolustaa kantaväestön oikeuksia henkeen sen enempää kuin omaisuuteenkaan, vaan päinvastoin kehittää jatkuvasti uusia keinoja kyykyttääkseen näitä valloittajaväestön kunniaksi.  Omiemme ja toistemme turvaaminen on tehtävä, jota ei kukaan muu tule tekemään puolestamme.

Kyse ei ole siitä, huvittaako ennemmin pitää kuntoa yllä, treenata ja hankkia uusia rutiineja, joille ei saa rahallista vastinetta, vaiko lojua sohvalla pitkän työpäivän päätteeksi, katsoa tositeeveetä, juoda sikspäkki kaljaa ja kirjoitella foorumille miten taas suututtaa kun taas kerran jollekulle onnettomalle tapahtui kun ketään ei ollut missään tekemässä mitään asialle.  Kyse on siitä, haluaako itselleen ja lähimmilleen samanlaisen tulevaisuuden kuin muilla kilteillä lampailla kaikkialla länsimaissa - muuttaa pakoon yhä uudestaan valloittajaväestön edestä tai kärsiä jengien ja yksittäistenkin rötöstelijöiden käsissä, vai onko sittenkin valmis pistämään itse tikun ristiin ja myöntää, että jos haluamme elää turvallisella alueella, meidän on tehtävä siitä sellainen.

Moni sanoo kyllä olevansa valmis sinä päivänä kun tarve puuttua asioihin konkreettisesti kohdalle tulee, ymmärtämättä, että se päivä on tänään.

*ok, näitä lienee Suomessa tätä kirjoitettaessa vielä aika vähän.

15 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Ajatus yhteistyöstä on hyvä, mutta muutos nykytilanteesta tuohon on liian suuri yhdellä kertaa tapahtuvaksi. Yhteistyön lisääntymisen täytyy tapahtua vaiheittain ja pidemmän ajan kuluessa, ja kattaa erilaisia asioita. Yhteistyö alkaa pienemmistä asioista ja laajenee suurempiin. Vertauskuvallisesti voidaan ajatella, että on rakennettava kultainen silta nykytilanteesta suurempaan yhteistyöhön, jota pitkin on helppo kulkea.

iese_83 kirjoitti...

Tää on jo vähän sitä nuija-konservatiivisuutta, eikä tule ihan äkkiä toteutumaan. Sillä vaikka Suomlantilaiset ei mitään maailman Valkoisimpia olekkaan, on silti meilläkin tämä Valkeille tyypillinen olemus / Bushidó / Tao / Uskonto eli -yksilöllisyys / individuaalisuus ja tuo itsestäänselvä ideasi, jonka kaikki muutkin on jo aatelleet joka kantilta ympäri, on absoluuttista rienaaa nykyihmisille. Ja se olisi sitä valkeille ja miehille muutenkin, koska kaikki laumaisuus ja yhteisöllisyys yms. on naisten juttu, feminiinistä, rienaa miehelle ja valkealle, maailman ainoalle Individuaalille.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää pohdintaa.

Ongelma on se, että länsimäinen ihminen ei näe eikä ymmärrä olevansa sodassa. Määritelmällisestihän tämä ei ole sotaa. Ei ole virallista armeijaa (Ruotsissa) Irakin tai (Suomessa) Somalian armeijan tunnuksin, ei ole miehiä asein ja uniformuin tappamassa toisia miehiä täällä Suomessa. Ei ole kahden kansallisarmeijan konfliktia. On vain ekslusiivisesti irakilaisista tai somalialaisista koostuvia jengejä, jotka hakkaavat (miehiä) ja raiskaavat (naisia) aina välillä varsinaisia suomalaisia tai ruotsalaisia.

Tämähän on itse asiassa sotaa puhtaimmillaan, sen alkuperäisessä evolutiivisessa muodossa -- vallataan vihollisheimon reviiri alue kerrallaan ja raiskataan sen naiset kunnes kumpaakaan ei ole enää jäljellä ja alue on valloitettu. Mutta 1800-2000-luvun valkoihoisten muodostamien "sodan sääntöjen" mukaan tämä ei ole sotaa ollenkaan. Keskiverto-ihminen ei siis näe maan olevan sodassa, koska sotaa ei ole julistettu eikä sotaa sen nykykäsitteessä käydä.

Niin kauan kuin sodan määritelmää ei saada laajennettua reviiritaisteluun, kaikki "olemme sodassa" puheet tullaan keskiverto-väestön silmissä näkemään huru-ukkojen harhoiksi. Eihän mitään sotaa ole, kun ei ole julistettu sotaa eikä vierasta armeijaa ole maassa?

Kulttuurikritiikki ja vieraiden kulttuurien tapojen arvostelu on mielestäni umpikuja, tapakulttuuri kuvastaa sitä muodostaneita ihmisiä ja heillä on siihen oikeus kotimaassaan. Yksi ongelma on, että akateemisessa maailmassa on 1960-luvulta alkaen muodostettu konsensus, että kaikki ihmiset maailmassa ovat ihan samanlaisia ja muun sanominen tai ajatteleminen on rasismia. Tämän takia ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että vieraita rotuja näkyy yhä enemmän ja enemmän kotimaissammae -- mitäs väriä ihonvärillä on, ihmisethän ovat ihan samanlaisia joten ei mikään muutu.

Husbyn kaltaiset mellakat aiheuttavat otsanrypistyksiä niiden kasvoilla, jotka ovat kyseenalaistamatta omaksuneet tämän konsensuksen -- miksi vieraat mellakoivat meitä vastaan, jos he kaikki ovat samanlaisia kuin me? Selityksiä haetaan "sosiaalisesta eriarvoistumisesta", ja ratkaisuna nähdään tulonsiirrot, jotka eivät koskaan ole tarpeeksi suuria. On tärkeää ymmärtää, että valtava enemmistö ihmisistä jotka näin näkevät tulonsiirrot ratkaisuna vilpittömästi uskovat tähän. Eri rotujen erilaiset ominaisuudet ovat kiellettyjä, joten niitä ei yksinkertaisesti nähdä syynä konfliktiin. Tarkoitan tässä myös sitä, että jos lähdetään kompromissina ajamaan tulonsiirtoja vähemmistöille, ne eivät lopu koskaan koska ne eivät ratkaise mitään tai muuta tätä tilannetta mitenkään.

Minulla ei ole tässä tarjota mitään ratkaisuehdotuksia, kunhan ajattelin ääneen.

Valkea kirjoitti...

iese_83,

Jos yhteisöllisyys on naisten juttu, feminiinistä, muslimit ovat ultrafeminiinisiä ja naismaisia. Ovatko he sinun mielestäsi sellaisia? Maskuliinisuus ja yhteisöllisyys kuuluvat lähi-idän maissa erottamattomasti yhteen.

Tupla-J kirjoitti...

Minusta vastaukseen yhteisöllisyyden maskuliinisuudesta on se, että jokainen tarkoituksenmukaisesti toimiva hierarkinen yhteisö on miesten rakentama ja ylläpitämä. Jos naiset soluttautuvat niiden rakenteisiin, ne lakkaavat toimimasta.

Valkea kirjoitti...

Tarkennus,

muslimit ---> muslimimiehet

Valkea kirjoitti...

Tupla-J:n kommentti at 3:03:00 pitää paikkansa.

Asiaa voidaan tarkastella myös toiselta kannalta. Ennen toista maailmansotaa eurooppalaiset olivat paljon yhteisöllisempiä kuin nykyisin. Elämme nyt solipsistisen individualismin kulta-aikaa. Ja eurooppalaiset miehet ovat nyt paljon feminiinisempiä ja naismaisempia kuin aiempina ajanjaksoina. Eurooppalaisten individualististen miesten reaktio mm. eri puolilla Eurooppaa tapahtuneisiin mellakoihin on ollut feminiininen, naismainen ja alistuva. Tämä artikkeli, vaikka käsitteleekin yksittäistapauksia, kuvastaa laajassa mittakaavassa nykyajan ja aikaisempien sukupolvien miesten eroa, aikaisempien sukupolvien miesten eduksi:

http://socialpathology.blogspot.fi/2013/01/a-tale-of-two-massacres.html

Tupla-J kirjoitti...

Mielenkiintoinen artikkeli, lisäsin sen päivän linkkipostaukseenkin, siinä kun on muutenkin asiaa läheltä liippaavia tekstejä.

iese_83 kirjoitti...

Ai sii. ...no, joo...olen itseasiassa ajatellut itse, syvimmässä ja pimeimmässä sisimmässäni aina välillä, että Musulmaanien tungettelu Länkkärien maille voi tehdä tavallaan hyvääkin juuri siksi, että Muslimit on sangen karkeita ja sikäli kai "maskuliinisia", joten länkkäri-spedet voisivat ottaa oppia, mutta itse ajoin takaa ajatuksissani lähinnä sitä totaalia rienaa, että Muslimit opettaisivat valkoisille miehille / pojille miten sanoa naisille Ei !!. Toki ninkun tuplajiikin jo tuossa pärähti ; miehet ne lähinnä rakentavat, -mutta naiset OVAT nämä "ihmisyhteisöt"- joten kyllä laumaisuus melkeimpä naiseutta on. Esim Juutalaiset ovat periaatteessa naisia. Hieno idishän se on, jos mekin Suomlannin olennot osaisimme olla jonkinlaisessa ME muodossa, laumassa, mutta käytännössä sen yrityskin tekee meistä hysteerisiä "homofoobisia" ja kaikkea sen sellaista. Meillä on suunnaton, suuri kupla ympärillämme, ehkä mualiman suurin !. Me elämme suurissa kuplissa.

iese_83 kirjoitti...

Mainittakoon vielä, että Muslimit nimenomaan esim, nussivat aasejaan ja kameleitaan ja muita vastaavia elukoita, joten mitä ikinä edustavatkaa, miksi vaivata sillä meitä muita. Se ei kai ole niin "Maskuliinista", nussia aaseja. Se on likaista, sitä se on, likaista. Ähclämit ovat siis likaisia, parveilevia vähä-älyisiä, pölyisiä, paleoliittisiä villejä. Typeriä barbaareja, ja jotka köyrivät itse poikia, mutta sitten taas toisaalta / toisaalla, hirttelevät Homoja...?. Keepin it real !.
Minulla on esim. Ählämin seurassa aina vähän vaivautunut olo, kun en voi olla ihan varma, että haluaako tuo vitun piki-musta hullu porautua siankullillaan anukseeni vai ei, vai onko se räjähtämäisillään, vai aikooko se jotain muuta suustaanvaahtovan hullua !. Ei, ei ne Maskuliinisia niinkään Per Se ole, vaan ajassa ja paikassa ja kehityksessä takapajuisia kehareita, pölyisiä hulluja. Seinähulluja. P.s toisaalta onhan Martta-kerhoja ja miehyksille esim Lätkää, joten mene ja tiedä ihan lopullisesti. Ihminen kai sitten on ultrasosiaalinen takertuva-valehteleva-näpistelevä apina.

Tupla-J kirjoitti...

Iese, välillä mietin, mitä aineita tulet nauttineeksi ennen kuin kommentoit - sen verran kaoottiseksi kommenttisi välillä menevät.

Muslimeissa on paljon negatiivisia piirteitä, mutta islamilaisessa kulttuurissa missään päin maailmaa miehekkyys ei ole kirosana. He itse asiassa pitävät sitä suuressa arvossa. Heillä on siitä jonkin verran vääristynyt kuva, mutta vääristyneisyydestään huolimatta he ovat, esimerkiksi suhteessa länsimaalaisiin, miehekkäitä.

Koska totesin jo ylempänä esimerkiksi hierarkkisten, yhteen hiileen vetävien yhteisöjen olevan miehisiä, voi siitä päätellä, etteivät muslimit ole tämän järjestäytyneen miestyypin arkkityyppisiä edustajia. He ovat lähempänä primitiivistä "aggressio on miehistä" -arkkityyppiä. Organisatorisesti miehekästä porukkaa olivat esimerkiksi tasavalta-ajan roomalaiset ja muut sosiaalisesti rakentavia hierarkioita pystyttäneet kansat.

Miehekkyys koostuu niistä ominaisuuksista, joista rakentuu hyvä isä. Individualismilla, ainakaan merkityksessä yhteisöllisyyden vastustaminen, ei ole siinä mitään roolia.

iese_83 kirjoitti...

Jostain syystä minua luulee AINA joku, jossain, vääjäämättä, jonkinlaiseksi huuhaaksi tai, että nappailen jotain huumeita tai vastaavaa !!. Ettekö daijua, että olen nero !?. Ajatukseni on vaikeaa kanavoida sanoiksi, koska niitä on liikaa ja laidasta laitaan ja kommentoin, kuten blogaankin yleensä suoraan, lonkalta ad lib, tajunnanvirtaisesti. En ole teitä "virallisen vakavia" tyyppisiä ihmisiä nääx. Itse en näe uhdessäkään kommentissani mitään ristiriitaista tai kaoottista tai oxymoroonista yms. minun mieleni ja suurimman osan muista, mieli, vain on eri ulttuvuudesta, C´est la vie. Mutta enihuu, se on toki niin, että Ählyillä on tuo näkemys miehyksistä ; brutaalius / väkivalta jne = miehisyys pähkinän kansissa. Mutta lopunkaiken, niin se kai vaan on, että ; naiset on kollektiivi / kollektiivisia ja miehet ovat niitä saaria, itsenäisiä, Robinsson Krusoita. P.s En nappaile mitään, enkä ole ikänä nappaillut, enkä tule nappailemaankaan. (Paitsi suklaata[sitä ehkä voin välillä sulauttaa itseeni ylenpalttisesti, mutta thats it]).

Tupla-J kirjoitti...

iese_83:
Ettekö daijua, että olen nero !?


Veikkaan voivani puhua muiden puolesta, joten vastaan: emme. Se on ihan okei, välillä vaan tulee räpyteltyä silmiä hetki että tajuaa mitä luki.

Mutta lopunkaiken, niin se kai vaan on, että ; naiset on kollektiivi / kollektiivisia ja miehet ovat niitä saaria, itsenäisiä, Robinsson Krusoita.

Se ei ole totta. Suurin lafka jonka perustamiseen nainen kykenee (eikä siihenkään yksin) on perhe. Se on yksi syy siihen, minkä takia naisilla ei ole mitään asiaa hallintoon - he vetävät liikaa kotiinpäin voidakseen ajaa koko maan asioita.

iese_83 kirjoitti...

"Veikkaan voivani puhua muiden puolesta, joten vastaan: emme".

Jaa. No, ...ei maha mitään, kaikkeahan ei voi saada ! :). Iteasiassa on kyllä niin, että naaraat on sittenkin niitä laumahenkisiä ja miehet on (siis oikeat miehet!) niitä Marlboromiehiä jotka kuljeskelevat omia polkujaan, jolleivät kytkeydy naaraaseen. Ei tässä pitäisi mitään ihmeellistä tai uutta tai repäisevää olla. Ihan in bona fide. P.s enkä sanonut, enkä sa edelleenkään, että naiset olisivat siltikään siinä (kollektiivisuudessaan) kovin kykeneväisiä ja tehokkaita.

Valkea kirjoitti...

iese_83,

sinä et vaikuta kovin vakavahenkiseltä kommentoijalta, mutta mainittakoon nyt, että Marlboro-mies on fiktiivinen mainosimago, jolla syötetään valheellisia mielikuvia nykyajan ihmisille. Todelliset "Marlboro-miehet" elivät 1800-luvulla tiiviissä ja uskonnollisissa pienten kaupunkien yhteisöissä, joissa seurakunnat muodostivat yhteisöjen keskuksen.

C'est la vie.