Pages

Totuus vapauttaa

Otsikko on sanontana tuttu varmaankin kaikille, mutta yllättävän harva todella ymmärtää sitä tai pitää sitä paikkansapitävänä.  Monen mielestä totuus pikemminkin kahlitsee, tehden selvää vaihtoehtoisista tavoista katsella asioita, ja toisten mielestä puolestaan totuuden käsite ylipäätään on niin hutera, etteivät he tunnusta sellaista olevankaan.  Vaihtoehtoisten katsantokantojen kannattajat uskovat jonkinlaiseen totuuksien moninaisuuteen, ja käyttävät usein ilmaisuja "sinun totuutesi", "minun totuuteni" ynnä muita vastaavia.  Ajattelin vääntää logiikan keinoin rautalangasta totuuden siitä, missä määrin totuus on mahdollinen, mistä ja mihin se vapauttaa, ja miten monta niitä voi olla.

Onko totuus olemassa?

Ensiksi on määriteltävä, mitä sanalla totuus tarkoitetaan.  Totuus on se, miten asiat todellisuudessa ovat.  Koska mielekkäästi ajatellen me ja meitä ympäröivä todellisuus on olemassa, tästä loogisesti seuraa, että myös totuus niistä on olemassa.  Sen kanssa linjassa olevat näkemykset ovat totuudenmukaisia, siitä poikkeavat vääriä.

Jotkut kyllä ymmärtävät, että näin voidaan tavoittaa materiaalinen ja matemaattinen totuus, mutta heidän mukaansa metafyysisistä asioista, filosofiasta ymv. totuus on mielipidekysymys ja siten mahdoton ratkaista.  Heidän mielipiteensä on väärä, sillä metafyysisistä asioista, kuten moraalista, on olemassa totuus, vaikka se olisi yksinkertaisesti se, että mitään moraalia ei ole ergo nihilismi olisi totta.  Totuus on myös luonteeltaan absoluuttinen eikä riipu millään muotoa kenenkään mielipiteistä sen enempää kuin siitäkään, onko sitä inhimillisin keinoin mahdollista ratkaista.

Kolmannet muistuttavat, että koska materiaalinen maailma on jatkuvan muutoksen alainen, totuus sitä koskevien asioiden suhteen muuttuu alituisesti, ja on siten muuttuva.  Heidän huomionsa on oikea, mutta siitä yleensä seuraava päätelmä siitä, että koska materiaalinen maailma on muuttuva, on myös siinä toimivien olentojen metafyysisten totuuksien muututtava mukautuakseen ympäristönsä muutokseen, ei ole.  Metafyysinen totuus on ajan ulkopuolella ja siten loogisesti muuttumatonta, sillä muutos voi tapahtua ainoastaan ajassa.

Voiko totuuksia olla useampia?

Ei, joskin useammista totuuksista puhuminen on tietyissä tapauksissa mielekästä.  Kaikki erinäisiä asioita koskevat totuudet sisältyvät yhteen, kaiken kattavaan totuuteen.  Täten on mielekästä puhua esimerkiksi totuudesta siitä, josko X tappoi Y:n, ja aivan toisesta totuudesta, vaikkapa sitä koskien, onko 1+1 yhtä suuri kuin 2.  Koska molemmat puheenaiheet ovat totuudenmukaisia, ne ovat osa totuutta, yhtä sellaista, eivät ne kasvata totuuden määrää yhdestä mihinkään.

Tästä seuraa, että A:n käsitys totuudesta ja B:n käsitys totuudesta eivät molemmat voi olla totuudenmukaisia kuin siinä tapauksessa, että ne ovat samat sekä keskenään että totuuden kanssa.  Tästä seuraa, että kuvitelma useampien totuuksien olemassaolosta on loogisesti osoitettu mahdottomaksi.  Kaikki paikkansapitävät näkemykset, havainnot ymv. ovat osa samaa totuutta, yhtä kokonaisuutta.

Ne, jotka puhuvat useammista totuuksista, eivät ymmärrä eroa sen, mitä he ja muut todeksi uskovat, ja sen, miten asiat ovat, välillä.  Toisin sanoen he eivät tiedä mitä käsite totuus tarkoittaa.

Miten niin totuus vapauttaa?

Edeltäneen filosofisen vyöryn lannistamana totuuspluralisti kysyy parkaisten, että "kuinka totuus voisi sitten ketään vapauttaa - sehän kahlitsee kaikki saman ikeen alle?"  Vastaus selviää, kun ymmärretään, että todellisuus siitä, miten asiat ovat, ei piittaa tuon taivaallista siitä, mitä käsityksiä kenelläkään mistään on.  Täten todellisuus asettaa joka tapauksessa rajoitukset sille, miten kukin voi toimia, ajatella ja niin edelleen.  Se on ies, josta ei kukaan meistä voi paeta vaikka miten yrittäisi.  Voimme siis olla vapaita ainoastaan sen puitteissa.

Kyse on siitä, mistä ja mihin totuus vapauttaa - ja toisin kuin totuuspluralisti toivoisi, se ei vapauta tosiasioiden vaan valheen ikeestä.  Totuus vapauttaa ihmisen toimimaan niin vapaasti kuin tälle se tosiasioiden puitteissa on mahdollista, vailla väärien käsityksien aiheuttamia rajoitteita, jotka ovat aina ylimääräistä todellisten päälle.

Tämä kirjoitus on osa totuutta.  Sen kirjoittaja on tietoinen siitä, että ei tule koskaan eläessään tietämään koko totuutta, mutta toivoo voivansa selvittää mahdollisimman paljon ihmiselämän kannalta oleellisimpia osia siitä.  Tärkeimmän hän uskoo löytäneensä.

14 kommenttia:

Veikko Suvanto kirjoitti...

Kirjoituksesta jäi nähdäkseni puuttumaan vastaus siihen kysymykseen, millä perusteella metafyysisistä asioista, kuten moraalista, on olemassa vain yksi totuus. Käsitteletkö sitä tulevassa kirjoituksessa?

Tupla-J kirjoitti...

Kuinka niin? Kaikki on joko totuudenmukaista tai sitten ei, oli kyse fysikaalisesta tai metafyysisestä asiasta.

En oikein kykene edes kuvittelemaan miten metafyysisistä asioista voisi olla useampi totuus. Onko sinulla jokin esimerkki, jotta saisin edes käsityksen siitä mitä käsitellä?

Veikko Suvanto kirjoitti...

Kirjoituksessa mainitsemasi moraali on mielestäni hyvä esimerkki asiasta, josta ei ole olemassa yhtä totuutta samassa mielessä kuin materiaalisista ja matemaattisista asioista on. Esimerkiksi käsitykset oikeasta ja väärästä palautuvat viime kädessä yksittäisten ihmisten arvoihin. "Oikea" ja "väärä" eivät ole ominaisuuksia, jotka materiaalisen maailman asioilla on, vaan ominaisuuksia, joita ihmiset niille antavat. Tietenkin voi olla asioita, joita esimerkiksi kaikki tietämämme kulttuurit pitävät oikeina tai väärinä, mutta tämä ei poista näiden käsitysten subjektiivisuutta.

Jos yhden totuuden olemassaolon metafyysisistä asioista voi perustella jollain muulla tavoin, olisin toki kiinnostunut kuulemaan.

Tupla-J kirjoitti...

Jos "oikea" ja "väärä" eivät ole ominaisuuksia, jotka materiaalisen maailman asioilla on, vaan ominaisuuksia, joita ihmiset niille antavat" pitää paikkansa, se on totuus asiasta. En keksi miten asiassa voisi olla useampi samaan aikaan paikkansa pitävä totuus.

Veikko Suvanto kirjoitti...

No, mutta se että ihmiset antavat asioille erilaisia ominaisuuksia, kuten vaikka "oikea" ja "väärä", on materiaalisen maailman totuus. Mistä tahansa asiasta voi tietenkin totuudenmukaisesti sanoa, että ihmisillä on siitä sellaisia ja sellaisia käsityksiä, mutta tämä on vasta materiaalinen, ei metafyysinen totuus. Metafyysinen totuus olisi esimerkiksi se, että "tappaminen on väärin". Toistaiseksi puhumme vain siitä totuudesta, että "monet ihmiset ovat sitä mieltä, että tappaminen on väärin". Jos ja kun edellinen väite palautuu vain ihmisten subjektiiviseen käsitykseen asioista, se ei ole totuus samassa mielessä kuin jälkimmäinen väite.

Tupla-J kirjoitti...

Veikko:
Mistä tahansa asiasta voi tietenkin totuudenmukaisesti sanoa, että ihmisillä on siitä sellaisia ja sellaisia käsityksiä, mutta tämä on vasta materiaalinen, ei metafyysinen totuus.


Jep. Metafyysiset totuudet ovat luonteeltaan absoluuttisia, ja siten riippumattomia muun muassa siitä, millaisia ihmiset kuvittelevat niiden olevan. Tämä ei tarkoita, ettei joku ihminen saata olla saanut sitä tietoonsa, vaikka se kyllä tarkoittaa sitä, että sitä ei voi materiaalisin keinoin näyttää toteen.

Jos siis esimerkiksi tappaminen on absoluuttisesti väärin, se on väärin riippumatta siitä, mitä kukin ihminen siitä mieltä. Se, että ihmiset nimeävät oikeaksi tai vääräksi asioita ei estä todellisuutta olemasta mikä se on.

Jos taas todellisuus on se, että metafyysistä absoluuttista moraalia, jonka mukaan ei esimerkiksi saisi tappaa, ei ole olemassa, on se sitten absoluuttinen totuus moraalista. Se ei millään muotoa estä ihmisiä keksimästä sellaisia, mutta se tarkoittaisi vain sitä, että jokainen sellaisen asettava ihminen asettaisi toiminnalle(en) vain mielivaltaisia rajoituksia, joita ei olisi mitään varsinaista syytä noudattaa.

Veikko Suvanto kirjoitti...

Tämä ei tarkoita, ettei joku ihminen saata olla saanut sitä tietoonsa, vaikka se kyllä tarkoittaa sitä, että sitä ei voi materiaalisin keinoin näyttää toteen.

Alkuperäisessä kommentissani minua kiinnostikin nimenomaan se, miten totuuden metafyysisistä asioista voi mielestäsi saada selville. En löytänyt siihen kirjoituksestasi vastausta.

Tupla-J kirjoitti...

Ei minulla ole siihen vastausta, jonka uskottavuus ei jäisi kunkin harkinnan varaan.

Veikkaisin, että tunnetuin niistä keinoista on ilmoitus. Se on sikäli vaikea, että sellaista on uskoakseni vaikea jos ei mahdotonta aiheuttaa materiaalisen maailman puolella.

Toisaalta kyllä muistelisin näistä asioista sanotun, että etsivä löytää. Paljon on niitäkin, jotka kuluttavat etsimisresurssinsa nimenomaan siihen, etteivät löytäisi.

Ironmistress kirjoitti...

Jos "oikea" ja "väärä" ovat pelkkiä mielipidekysymyksiä, silloin kannibalismi on pelkkä makuasia.

Veikko Suvanto kirjoitti...

Ironmistress: hyväkin aforismi menettää teränsä, kun sitä hokee satoja kertoja. Tämä vain vinkkinä.

Tupla-J kirjoitti...

Ruukinmatruuna, Veikko on oikeassa. Totuus ei pala tulessakaan, kuten sanotaan, mutta kun argumentti on muodoltaan retorinen ja nojaa sanaleikki- ja shokkiarvoonsa, se vanhenee hirmuista kyytiä.

Ironmistress kirjoitti...

Veikko ja Tuplis, toistolla tehoa.

Pointti on siinä, että kahdesta tai useammasta keskenään ristiriitaisesta argumentista vain yksi voi kerrallaan olla tosi (tai sitten kaikki ovat epätosia). Tämän totesi aikoinaan jo Aristoteles.

Jos objektiivista oikeaa ja väärää ei ole olemassa (vaan kaikki palautuu yksittäisten ihmisten arvoihin), niin kahden tällaisen keskenään ristiriitaisten arvojärjestelmän joutuessa konfliktiin se, kumpi arvo on oikeassa ja kumman mukaan toimitaan, ratkaistaan fyysisellä väkivallalla. Eli vahvempi ja väkivaltaisempi on viime kädessä aina oikeassa.

Tätä heijastaa brittikenraali Sir Charles Napierin suhtautuminen satiin:

Te siis aiotte polttaa tämän lesken elävältä. Te sanotte, että se on teidän kulttuuriinne kuuluva tapa. Hyvä on, voitte rakentaa rovion. Meidän kulttuuriimme puolestaan kuuluu sellainen kansantapa, että avuttoman naisen elävältä polttaminen on murha ja että siitä rangaistaan hirttämisellä. Sillä välin kun te rakennatte rovion, meidän puuseppämme rakentavat hirsipuun. Ja sitten kun te olette polttaneet lesken, sen jälkeen me hirtämme teidät. Noudattakaamme kumpikin tapojamme.

Eli sen, onko ihmisen polttaminen elävältä kansantapa vaiko murha, ratkaisee se, kumman käsityksen taustalla on isompi väkivaltapotentiaali. Tässä tapauksessa Sir Charles Napier osoitti harvinaisen vähän ymmärtämystä hindulaisille kansantavoille ja hindulaisille perinteille sekä ihmiskäsitykselle ja pakotti hindut noudattamaan imperialistis-kristillistä käsitystä, jonka mukaan intialaisen lesken polttaminen elävältä olisi mukamas murha.

Itse jokainen voi sitten omassa mielessään miettiä, mihin tällainen relativismi lopulta johtaa.

iese_83 kirjoitti...

Mitään parempaa tai järkevämpää ihmiskunnan mailla ei ole koskaan sanottu, kuin tuo ; "..sillä totuus vapauttaa, mutta valhe tekee sinusta orjan..". Siinä on kaikki. Ihan kaikki. Koko elämä. Kaikki.

Totuus on sama juttu "metafyysisyydessä" kuin "katuviisaus" ...no, katuviisaudessa, se yksin riittää. Se vähentää tarvetta käyttää väkivaltaa, se tekee sinusta näppärän ja kyvykkään, kykeneväisen luovimaan ja väistelemään vaaroja, könyämättä suoraan niiden syliin. Elän siinä uskossa, että Anglo-Saxoneilla on tällainen, fantastinen sanonta "etukäteen varoitettu, on etukäteen aseistettu".

Tupla-J kirjoitti...

Ruukinmatruuna,
Kyseessä on kirjoitus, jossa lähtökohta on dialektinen, ja kommenttisi muoto ja argumentti ovat retorisia. Implikoitu väite iskulauseessasi on "se ei saa olla totta" kun muut miettivät kysymystä "onko se totta?" ja huomauttavat - aivan oikein - että sillä, pidämmekö tosiasioista, ei ole niiden kannalta mitään merkitystä.

Kun kirjoitus lukijoineen on pitkälti dialektiikkaan taipuvaista, sinne rynniminen retorisilla iskulauseilla on vähän niinkuin kovaääninen pieru hississä: ei varsinaisesti kiellettyä mutta muiden silmissä aika mautonta.

Retorisen ja dialektisen diskurssin erojen tarkastelua.