Pages

Keskustelevat itsensäpaljastajat

Otsikko ei viittaa webbikameroiden ystäviin vaan henkilöihin, jotka eivät pysty puhumaan mistään muusta kuin henkilöistä.  Käymieni lukuisten nettikeskustelujen pohjalta olen pannut merkille, että kyseinen keskustelijatyyppi on luullakseni jokseenkin kaikilla foorumeilla yleisin pitkiä keskusteluja käyvä käyttäjä.  Tässä keskustelijatyypissä on sellainen ikävä piirre, että keskustelu tämän kanssa ei voi edetä mielekkäästi, sillä kyseisessä keskustelijassa ei ole siihen rahkeita.  Ajattelin kirjoittaa tämän pienen kuvauksen, koska dialektisesti suuntautuneille voisi olla hyödyllistä tunnistaa tämän tyypin edustajat mahdollisimman nopeasti, jotteivät haaskaisi aikaansa silloin, kun pyrkimys on tehdä jotain muuta.

Itsensäpaljastajakeskustelija on ihminen, jolle kaikki on henkilökohtaista.  Silloinkin, kun hän on puhuvinaan asiaa, hän puhuu itsestään.  Kirjoittamalla hän paljastaa itseään mitä moninaisimmin tavoin, mutta riippumatta siitä mitä hän kirjoittaa, on kyse aina itseilmaisusta performanssitaiteena.  Tästä seuraa muutamia asioita, jotka hankaloittavat ja yleensä tekevät asiakeskustelusta mahdotonta.

Ensimmäinen on se, että asiaa kohtaan esitetty kritiikki otetaan henkilökohtaisena torjuntana tai hyökkäyksenä.  Tämä sumentaa kyvyn käsitellä asioita ja saa aikaan motiivin käsitellä viholliseksi katsotun henkilöä, josta aletaan etsiä loputtomalla kysymysvyöryllä mitä tahansa kritisoitavaa.  Jo tässä vaiheessa asiakeskustelijan esittäminen paljastuu silkaksi egoilun keppihevoseksi, mutta tunnusmerkkejä on muitakin.

Toinen tuntomerkki on se, että asiat henkilöivät keskustelijat eivät vastaa kysymyksiin.  He joko esittävät vastakysymyksen, joka ei tarkenna esitettyä kysymystä lainkaan (eikä yleensä edes liity siihen), tai sitten performoivat rivin tai useamman itseilmaisuaan, joka ei joko vastaa kysymykseen lainkaan, tai sitten alkavat käyttää sanoja itse keksimissään merkityksissä, joita eivät katso tarpeellisiksi selventää toisille.  Jos keskustelua tällöin jatkaa, se poukkoilee jatkuvasti asiasta toiseen ja sotkee sanojen merkitykset niin, että mahdollisuus kommunikaation tapahtumiseen lähenee asymptoottisesti nollaa.  Tämä on egokeskustelijalle otollinen tilanne, sillä tällöin hänen ei tarvitse myöntää puhuneensa typeriä (mitä itsekorostuksen välikappaleena esitetyt lausunnot yleensä ovat), vaan hän voi kokea taas olonsa turvalliseksi vältettyään hyökkääjän ja ego selviää kolhuitta.

Kolmas tuntomerkki on se, että keskustelua itsensä esiintuomisen keppihevosena pitävä ihminen ei yksinkertaisesti kykene käsittämään sitä, että kaikki muut eivät keskustele samalla tavalla.  Hän projisoi vastapuoleensa oman hinkunsa kaivella kaikin keinoin jotain henkilökohtaista mihin takertua, koska ei tunne mitään muuta tapaa keskustella.  Jos ainoa työkalu on vasara, vastaantulevia asioita tulee pitäneeksi varsin herkästi nauloina.  Hänelle asiakeskustelu, jossa pyritään selvittämään ja/tai ymmärtämään asioita ja näkemyksiä on kuin lentokone viidakon heimosoturille: jotain niin paljon käsityskykynsä ulkopuolista ettei tajua edes ihmetellä sitä.

Lopuksi linkki mainittujen keskustelutyylien vertailuun, joka voi olla huviksi ja/tai hyödyksi.

0 kommenttia: