Pages

Cthulhu, ateistinen jumala


"He who makes a beast of himself gets rid of the pain of being a man."
 - Samuel Johnson 
Olen aina ollut melkoisen viehtynyt H. P. Lovecraftin pykäämään Cthulhu-mytologiaan, jossa kaikenlaisten kulttien jumaluudet olivat konkreettisesti ja fyysisesti olemassa mutta joilla ei ollut mitään käyttöä sellaisille inhimillisille käsitteille kuin hyvä ja paha.  Ihmisen törmäyskurssi näiden olentojen ja seuraajiensa kanssa oli varsin usein kohtalokas, ei vain ihmisen keholle vaan myös tämän psyykelle, joka joutui kohtaamaan todellisuuden mielettömyyden ja kammottavuuden.  Yksi painava syy sen vetoavuuteen oli, huolimatta siitä, että Lovecraft ei kertojana ollut kovinkaan hyvä, se, että se vahvisti maailmankuvan, jota tuolloin pidin todellisena.  Ei tosin siinä mielessä, että olisin uskonut esimerkiksi maan sisässä asuviin kosmisiin mörköihin, vaan siinä, että olimme mitätön piste keskellä mielettömien sattumusten merta eikä todellisuus piitannut hyvästä tai oikeasta mitään - sillä ei ollut persoonaa joka edes voisi hahmottaa käsitteitä.

Kyseessä on tietynlainen suuruuden teologia: koska ihminen on mitättömän pieni massiivisessa maailmankaikkeudessa ja kyvytön selviämään juuri missään siellä, tuntuu ajatus inhimillisen elämän merkityksellisyydestä kosmisella tasolla totaalisen absurdilta.  Kun galaksit syntyvät ja tuhoutuvat, eivät siinä yksittäisen planeetan pallinaamat paljon paina.  Suuressa mittakaavassa ihminen on universumille mitätön samalla tavalla kuin pölyhiukkanen ihmiselle.  Tästä seuraa, että koska ihminen on mitätön, ovat häneen liittyvät asiatkin mitättömiä, ja inhimillinen käsitys hyvästä ja pahasta yhtä lailla mitätön.  Kaikki, minkä varaan ihminen voi elämänsä rakentaa, onkin yhdentekevää.

Tällaisessa maailmankaikkeudessa vain Cthulhu-mytologian hulluin olento, Azathoth, voi olla Jumala.  Azathoth on mieletön, suunnaton kaaos, joka ei ole niinkään yli- kuin ali-inhimillinen - enemmän kasvi kuin toimija, jokin, joka ei pysty hahmottamaan kuin "tapahtukoon minun tahtoni" kykenemättä ymmärtämään sitäkään, mitä tahtoo hetken päästä.  Azathothin ja vähäisempiensä ansiosta ihmisyys on olemassa vain hyvän flaksin ansiosta, ja minkä tahansa kosmisen hirmun huomio saattaa nakata kyseisen olemassaolon romukoppaan minä hetkenä hyvänsä, eikä ihmiskunnasta jäisi edes sitä ympäri Saharan kaikuvaa pierua.

Lovecraftilainen maailmankuva on siihen kuiluun tuijottamista, jossa nihilismi osoittautuu todeksi.  Se ei pysty sen enempää hyväksymään ajatusta jumaluudesta, joka piittaisi hyvästä sen enempää kuin pahastakaan, puhumattakaan ihmisestä.

Kyseessä on kuitenkin massiivinen projektio, ja se toimii näin: koska edes hypoteettinen ihminen ei kykene välittämään pölyhiukkasesta, nimenomaan siksi, että pölyhiukkanen on suhteessa ihmiseen niin mitätön, ei edes hypoteettinen jumaluus voisi samasta syystä välittää ihmisestä.  Projektio sisältää oletuksen, että jumalat ovat, kosmisista mittakaavoistaan huolimatta, pohjimmiltaan samanlaisia piittaamattomia materiaalisen maailman sisäisiä pikkusieluja kuin ihminen pahimmillaan.  Se hylkää sen mahdollisuuden, että olemassa olisi minkäänlaista jumaluutta, joka ensinnäkään piittaisi ihmisistä puhumattakaan siitä, että asettaisi näitä vastuuseen teoistaan.

Cthulhulainen maailmankuva on keskittyvinään todellisuutensa kammottavuuteen, mistä syystä siihen viehtyneet mielellään ajattelevat katsovansa julmaa totuutta silmiin, samalla unohtaen sen turvallisuudentunteen, mikä seuraa siitä, ettei mitään ylempää tahoa jolle olla vastuussa mistään rikkomuksistaan ole.  Se toimii synninpäästönä vetoamalla nihilismiin, ja pieni mitätön ihminen voi elellä tehden aivan mitä huvittaa, koska loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä.

Sillä oletuksella että materialismi olisi totta, mikä voisi olla ihmisyksilölle sen parempi diili, kuin päästä romantisoimaan itseään uskalikkona, joka uskaltaa hyväksyä synkän totuuden kammottavuuden, ja samalla päästä irti niiden kulttuurien ja odotusten kahleista, jotka kasaavat ihmisen niskaan odotuksia joita tämä ei syystä tai toisesta itse välittäisi kantaa?

5 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Ja usein ihmiset toivovat materialistisessa hybriksessään, että kaikki ihmiset olisivat rehellisiä ja moraalisia, kunhan itse saa olla kiero ja salakavala p.rkele.

Tupla-J kirjoitti...

Mutta eiväthän he ole kieroja ja salakavalia. Kaavahan menee näin: If I do something objectionable, it's because of special circumstances, but if someone else does something objectionable, it's because they're fucking assholes.

Kaavan käytäntöön sovellus on valitettavan yleistä.

Valkea kirjoitti...

Tupla-J,

tuo mitä sanot, on sen rationalisointi mitä minä sanoin. Harva haluaa sanoa itselleen olevansa kiero ja salakavala p.rkele. Tarvitaan jokin ylevämpi ja kauniimpi, tai ainakin paremmalta kuulostava selitys.

Ironmistress kirjoitti...

Ruukinmatruuna itse tietää olevansa kiero ja salakavala p*rkele. Siksi hän haluaa pois tästä maailmasta.

Valkea kirjoitti...

Ruukinmatruuna,

ei pidetä turhaa kiirettä sen poislähdön kanssa.