Pages

Valheelle ei voi rakentaa

Vasemmistolaiset (puhun tässä ideologian kannattajista, en puolueen jäsenistä), kiitos luovan termien uudelleenmäärittelyn ja yliedustuksen medioiden ja vaikuttajien piirissä, onnistuvat jyräämään ns. demokratiassa läpi Voimakkaan Tunteen motivoimia uudistuksia.  Kyseiset uudistukset tuppaavat olemaan niitä, jotka antavat yksille toisten kustannuksella ja antavat uskotella, ettei teoilla ole seurauksia ja/tai että kyseiset seuraukset ovat ainoastaan sosiaalinen konstruktio.  Koska massiivinen yliedustus ihmisistä on retorisesti suuntautuneita, retoriset keinot, kuten tunteisiin vetoaminen, häpeänappuloiden tökkiminen ja vastapuolen demonisointi toimivat.  Nämä pseudointellektuellia, emotionaalista käärmeöljyä myyvät tahot voittavat vastapuolensa demokratian puitteissa nimenomaan sillä, etteivät ryhdy asiakeskusteluun.  Koskaan.

Kuitenkaan mikään määrä uskottelua, mustan valkoiseksi valehtelua tai ongelmista huomauttavien demonisointia ei poista todellisuutta.  Se, miten asiat ovat ja toimivat, ei kysy heidän suostumustaan sen enempää kuin mielipidettäänkään.  Teoilla, valinnoilla ja politiikalla on aina seurauksensa, eivätkä ne katoa sillä, että yritetään viedä ihmisiltä keinot puuttua ongelmaan.  Kestämätön ratkaisu ei muutu kestäväksi sillä, että joku - tai vaikka kaikki - haluaa niin.

Sanotaan, että viestintuoja ammutaan aina.  Se on tietyssä mielessä totta.  Ne, jotka tuovat esiin syyt sille, minkä takia nyky-yhteiskunta ei ole säilymiskelpoinen, mitkä asiat sitä rapauttavat ja tuhoavat, ja jotka kertovat, millä keinoin se saattaisi selviytyä kurimuksestaan, eivät useinkaan kerro ihmisille mitä nämä haluavat kuulla.  Se asia, mitä harvat tulevat kuitenkaan ajatelleeksi, on, että nämä tuomiopäivän pasuunat eivät halua kertoa huonoja uutisia.  He haluaisivat kertoa miellyttäviä asioita ja olla pidettyjä kuten muutkin ihmiset, mutta vielä enemmän he haluaisivat säästää sekä läheisensä että kuulijansa vielä suuremmilta huonoilta uutisilta, jotka ovat edessä jos asioiden annetaan edetä omalla painollaan.

Gandalfia kutsuttiin Rohanissa aikoinaan pahanilmanlinnuksi, sillä hän tapasi tuoda synkkiä kuulumisia.  Vastaavasti Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että maailma on heitä tähtensä vihaava.  Vastaavasti ne, joita tänä päivänä syytetään nokkansa toisten asioihin tunkemisesta, toisten syyllistämisestä, taantumuksellisuudesta, ilonpilaamisesta, viharikollisuudesta ynnä muusta, kertovat ihmisille sen, mitä näiden täytyy kuulla, vaikkeivät haluaisikaan.  Vasta kun ongelma on nostettu esiin on sille mahdollista tehdä jotain.

En tarkoita tätä vähättelynä siinä mielessä, etteikö moneltakin niistä, jotka mieluummin jäisivät rauhaan, löytyisi kapasiteettia ymmärtää syy-seuraussuhde ja vähintään alitajuisesti tiedostaa, että valittu polku vie heikoille jäille (jollei ole siellä jo).  Kyse ei ole siitä, etteivätkö he tietäisi poikenneensa kaidalta tieltä, eikä välttämättä siitäkään, etteivätkö he ymmärtäisi sen olevan pidemmän päälle tuhoisaa.  Moni heistä aikoo tehdä parannuksen, sitten joskus.  Ehkä jo huomenna, jolloin voidaankin siirtää sitä vielä huomiseen ja niin edelleen - kuten Augustinus rukoili, että tee minusta pyhä, mutta älä ihan vielä.  He haluavat niin kutsutusti syödä kakun ja pitää sen.

Ongelmana on, että kestämättömät elintavat ovat sellaisia, jotka palkitsevat heille itselleen ja nopeammalla aikavälillä kuin kestävät - joiden vaikutuksesta ihmiset eivät aina edes tajua hyötyvänsä.  Täten ajatellaan, että oikein toimitaan sitten, kun sillä on merkitystä, ja että väärin toimimisesta huomauttaminen ennen kyseistä hetkeä on vääryys itsessään, tunkemista toisten asioihin.  Tällainen ihminen venyttää sen, mitä yhteiskunnasta ja elämästä kokee saavansa, äärimmilleen, ja minimoi oman panoksensa sen eteen, mitä muut voisivat saada.  Ihminen, joka ajattelee toimivansa oikein huomenna, tekee tänään väärin.  Mitä enemmän hänen laillaan toimivia ihmisiä on, sitä nopeammin ja varmemmin yhteiskunta luhistuu tavalla jos toisellakin.

Kun laiva on uppoamassa, ei ole viisasta jäädä laskeskelemaan paljonko vielä on aikaa herkutella, juoda viiniä, lempiä ja kuunnella musiikkia ennen kuin konkreettiset toimet pelastautumista varten on syytä aloittaa.  Todellisuus on täynnä odottamattomia esteitä ja vaikeuksia, jotka pitävät huolen siitä, että oman etunsa maksimoijat arvioivat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna aina väärin kyseistä etuaan silmälläpitäen.

Normaali ihminen ei ryhdy pahanilmanlinnuksi huvikseen.  Hän tekee niin, koska ymmärtää, että itselleen ja toisilleen valehtelemalla ei voi rakentaa mitään kestävää.  Ne pahanilmanlinnut repivät valheen verhot rikki tietoisina siitä, että se tekee heistä maalitaulun.  He eivät etsi omaa etuaan, vaan toisen.  Se, mikä on niin helppo ottaa vastaan pahantahtoisuutena ja kaunana, onkin rakkauden teko.

1 kommenttia:

Paulo Gonçalves kirjoitti...

Hello,
I visited your blog.
Congratulations for your work!! An interesting and nice blog!!
Good luck with your blog!
Greetings from Algarve, Portugal
Paulo Gonçalves

I invite you to visit my blog
http://viajaredescobrir.blogspot.com