Pages

Pragmaattista demokratiaa

Mieleeni juolahti kiinnostava skenaario: millaisia poliittisia ratkaisuja ihmiset tekisivät, jos maksaisivat itse niistä seuraavat kustannukset?  Tarkoitan sellaista skenaariota, jossa ihmiset päättäisivät itse mihin heidän verorahansa menisivät ja mihin ne eivät menisi.  Tällaisessa systeemissä valtion tulisi tulla toimeen sillä rahamäärällä, mitä he minkäkin tehtävän hoitamiseen saavat.  Jos rahat johonkin tehtävään loppuisivat, sillä ei olisi oikeutta siirtää siihen resursseja muista verotuskohteista.  Sillä sinänsä, olisiko verotus määrällisesti sama kuin nykyisin, ei niinkään ole tässä merkitystä, vaan sillä, että ihmiset voisivat vaikuttaa miten heidän maksamansa verot mihinkin kohdistuvat.  Koska tämä olisi suora keino toteuttaa välitöntä demokratiaa sanan varsinaisessa merkityksessä, se paljastaisi paljon nykyistä, poliittisen haihattelun mahdollistavaa ellei jopa varmistavaa systeemiä, paremmin kansan tahdon eikä antaisi poliitikoille mitään käytännön keinoja toimia sitä vastaan.

Oletusasetuksena verokertymää kohdeltaisiin vaikkapa samalla tavalla kuin nyt, mutta muutokset verojen sijoituskohteisiin tehtäisiin sitä mukaa kuin kansalainen katsoisi asiakseen tahdostaan ilmoittaa.  Hauskana kuriositeettina uskoisin sanan idiootti alkavan taas tarkoittaa ihmistä, joka ei ole kiinnostunut politiikasta.

Systeemissä olisi myös sellainen hieno kannustin, että virkamiehet, poliitikot ynnä muut vastaavat tahot tietävät, että jos he eivät kohdista käyttöönsä saamiaan varoja tavalla, jolla kansa haluaisi niitä käytettävän, tietäisivät he tarkkaan, että se heijastuisi hyvin nopeasti ihmisten veronsuuntauskäytäntöön ja toimisi keppinä sille, joka muuten maalaisi käyttöönsä annetuilla rahoilla pilvilinnoja esimerkiksi hukkaamalla miljarditolkulla rahaa ulkomaiden tukemiseen ja tuottamattoman vierasväestön maahantuontiin ja elättämiseen.

Ei sillä, etteikö tällä pragmaattisella demokratialla olisi varjopuolia: pidän todennäköisenä, että sosiaalipummien veronmaksajien rahoilla elättämiseen erikoistunut ala kuihtuisi jokseenkin kokonaan pois, mikä luultavasti aiheuttaisi lyhytaikaisesti melkoista ahdinkoa niille, jotka ovat kuvitelleet voivansa elää loputtomiin elättinä - ja tästä valinnasta johtuen erityisesti heidän läheisilleen (tietty sillä oletuksella, etteivätkö he olisi aiheuttaneet ahdinkoa läheisilleen jo syrjäytymisensä takia).  Ongelma asiassa on siksi, että maassamme todella on niitä, jotka tarvitsevat apua pärjätäkseen jokapäiväisessä elämässä.  Kuitenkin veikkaan, että ongelma jäisi siinä mielessä lyhytikäiseksi, että hyvin lyhyessä ajassa ihmiset tajuaisivat mihin heidän on järkevää verovarojaan sijoittaa siten, että tulos on heidän tahtonsa mukainen.

Pidän myös äärimmäisen todennäköisenä, että niin kutsuttu vihervasemmisto katoaisi muutamassa vuodessa kuin pieru Saharaan.  Kun joutuu itse maksamaan kannattamansa touhun viulut, tietoisena siitä, ettei voi nyhtää samaan tarkoitukseen rahaa muilta, joutuu arvomaailma niin nopealle ja brutaalille törmäyskurssille todellisuuden kanssa, että haihatteluideologiat eivät yksinkertaisesti kestä sitä.

5 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Varmaan oikein päätelty. Mutta samalla katoaisivat myös korkeakulttuurin ja tieteen tärkeätkin osat, pelkään.

Anonyymi kirjoitti...

En oikein usko että näin kävisi.

Ns. korkeakulttuuri saattaisi kärsiä, koska sitä ei kukaan enää niin korkeana pitäisi, onhan se alunperinkin vain ns. veblemin hyödyke, jonka avulla halutaan vain osoittaa omaa eliittiin kuulumista, mutta tiede saattaisi saada jopa enemmän rahoitusta.

Pidän suomalaisia aika pragmaattisina ja tietoisina siitä mistä heidän on kiittäminen elintasoaan. Tosin ns. "tiede" saattaisi kärsiä, mutta tuskin sitä noilla tärkeillä osilla tarkoitit.

Mielenkiintoista olisi se menettely, jolla rahat ohjattaisiin. Nytkin on vaikea sanoa palkonko mihinkin menee, koska se rahavirta on hajautettu monelle hallinnonalalle ja moniin moniin momentteihin. Vaatisi systeemin yksinkertaistamista ja siltikin melkoista alakohtien ruksailua ohjata omia verorahojaan oikeasti sinne minne ne haluaa käytettävän.

Esim. pelkkä "liikenneinfra" ei minulle riittäisi, koska en halua että niitä käytetään tältä momentilta eräiden pohjoisen pikkukaupunkien ohitusteihin siltarumpupolitikoinnin tuloksena, kuten nykyään, ja jätetään oikeasti koko maan kannalta tärkeät investoinnit tekemättä.

Valkea kirjoitti...

Ajatuskokeena hyvä, mutta käytäntöön toteutettuna mahdoton. Ihmisten oikkujen mukaan byrokratioiden pitäisi jatkuvasti ja ennustamattomilla tavoilla muuttua, kasvaa, syntyä tyhjästä, kutistua tai lakkauttaa toimintansa. Byrokratiat eivät voisi luotettavasti hoitaa tehtäviään, kun kaikki niiden aika menisi muutosprosesseihin ja pyrkimyksiin estää ei-toivotut muutosprosessit. Ihmisten manipulointi lisääntyisi vielä nykyisestäkin. Kun ihmiset suuntaisivat rahojaan eri byrokratiakohteisiin, syntyisi keskenään ristiriitaisia ja ehkä päällekkäisiä byrokratioita. Tämä olisi haitallista niissä tapauksissa, joissa byrokratialla on jokin aito funktio, esim. sairaanhoito, mutta tämä voisi olla hyvä niissä tapauksissa, jossa esim. vähemmistövaltuutetun lisäksi perustetaan enemmistövaltuutettu tai suomalaisvaltuutettu. Jälkimmäisessä ristiriita olisi hyväksi. Ideaalitapauksessa vähemmistövaltuutettu lakkautetaan.

Ratkaisujen etsimisessä yleisin ongelma on se, että kehitetään ihmisten ulkopuolella olevia ratkaisuja, systeemejä tai ideologioita, joiden toivotaan ratkaisevan ihmisten ongelmat. Niiden houkuttelevuus perustuu siihen, että ne ovat helppoja. Ideologia tms. hoitaa homman, meidän ei tarvitse muuttua, meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin julistaa sitä ympäriinsä. Fundamentaalinen ongelma on se, että ihmiset on kasvatettu ja koulutettu täysin riippuvaisiksi byrokratioista ja yleisemmin suurista monimutkaisista organisaatioista. Tässä tilanteessa ihmisten automaattinen reaktio on mankua jatkuvasti lisää byrokratioita ja byrokraattisia palveluja. Ihmisten ja byrokratioiden tavoitteiden ja halujen välille muodostuu toisiaan vahvistava symbioosi. Silloin kun ihmiset kasvatetaan ja koulutetaan paikallisesti ja yhteisöllisesti tuottamaan mahdollisimman paljon byrokratioiden palveluita ja tuotantoa korvaavia palveluita ja tuotantoa, byrokratioiden valta murtuu samanaikaisesti käytännön elämässä ja ihmisten mielissä. Ratkaisun täytyy lähteä ihmisten sisäisestä muutoksesta, samalla tavalla kuin aito kristillisyys lähtee sisäisestä muutoksesta. Ihmisten kyvykkyyden, tietojen ja taitojen täytyy lisääntyä jonkin verran, mutta pääasiassa ja eniten suuntautua toisin kuin nykyisin.

Anonyymi kirjoitti...

Esim. pelkkä "liikenneinfra" ei minulle riittäisi, koska en halua että niitä käytetään tältä momentilta eräiden pohjoisen pikkukaupunkien ohitusteihin siltarumpupolitikoinnin tuloksena, kuten nykyään, ja jätetään oikeasti koko maan kannalta tärkeät investoinnit tekemättä.

Voisitko tarkentaa paljonko tällä momentilla ohjataan varoja, paljonko pohjoisen pikkukaupunkien ohitusteihin on mennyt ja mitä "koko maan kannalta tärkeät investoinnit" ovat ja missä ne sijaitsevat ja paljonko ne maksavat?

Tiedemies kirjoitti...

Tällainen olisi (ehkä) mahdollista toteuttaa yhteiskunnassa, jossa ei olisi erikseen mitään julkisesti tuotettua palvelua sinänsä vakinaisia menoja aiheuttamassa, vaan verorahat käytettäisiin projektiluontoisesti tai subventiona jonkinlaisten palvelusetelien tai negatiivisten verojen avulla.

Mutta ajatuskokeenakin tässä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, jokin toiminto saattaisi olla tehokkaampi ja hyödyllisempi kuin miltä päälle päin näyttäisi, mutta koska se ei suoraan vetoa kansalaisten käsityksiin siitä, mikä on "hyvä kohde" tukemiselle, lopputulos voisi olla hyvinkin tehoton. Toiseksi, ongelmaksi voi muodostua myös se, että kun muotimielipiteet muuttuisivat nopeastikin, toiminta ja investoinnit olisivat melko lyhytnäköisiä. Tarkoitan sitä, että jos ihmiset tänä vuonna sankoin joukoin ohjaisivat rahat terveydenhuoltoon, mutta lääkäreitä ei juuri sinä vuonna olisikaan niin paljon, niin olisiko rahat ohjattava lääkäreiden koulutukseen? jos ei, niin silloin raha vain valuisi lääkärien taskuun tänä vuonna, mutta palveluiden saatavuus ei paranisi. Tästä suivaantuneina ihmiset vetäisivät seuraavana vuonna rahat kokonaan pois ja lääkäreitä kouluttautuisi vielä vähemmän. Tms.

En siis sinänsä vastusta ajatusta että ihmisillä pitäisi olla oikeus päättää miten heidän verorahansa käytettäisiin. Ongelmaksi muodostuu se, että jos rahoilla on tarkoitus rahoittaa isoja kokonaisuuksia, niin koordinaatio-ongelmahan siinä on, ja koordinoimaton kollektiivinen päätös ei jakaisi resursseja välttämättä kovin hyvin.