Pages

Politiikka ja tribaali-identiteetti

Minulla on sellainen mielikuva, että politiikka ei ole aina ollut yksilön kannalta samalla tavalla tribalistinen identiteettikysymys kuin se nykyään on.  Saatan ajatella asiasta vähän autistisesti, mutta minun nähdäkseni yksilön kannalta mielekkäin tapa suhtautua politiikkaan on kannattaa asioita, jotka lisäävät hänen ja perheensä hyvinvointia niillä kriteereillä, jotka hän termille kulloinkin asettaa.  Tänä päivänä kuitenkin moni kannattaa politiikkaa, jonka tietää haittaavan sekä itsensä että lähimpiensä etuja niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä, koska ei halua identifioitua väärään heimoon.

Luulisin, että leimakirveen pelko, joka näitä tribalistisesti ajattelevia ihmisiä ohjaa, saa ihmiset äänestämään puoluetta, jota äänestävien porukkaan hän haluaisi kuulua.  Jos haluaa rahaa ja menestystä, äänestetään Kokoomusta, jos puolestaan halutaan olla rehellinen duunari, niin demareita, ympäristöasioista huolestuneet Vihreitä, vastarannankiisket persuja ja maajussit kepua.  Tämä siis siitä riippumatta, mitä politiikkaa mikään näistä puolueista ajaa.  Kyse ei ole ajetusta politiikasta vaan identiteetistä.

En ole varma siitä, minkä takia nykyihmisen identiteetti on niin heikko, että hän on valmis uhraamaan sekä oman, läheistensä että kansansa edun sen nimissä, että hän voi ajatella kuuluvansa johonkin.  Luulisin kuitenkin, että identiteetti ja arvot ovat tänä päivänä niin kutsutusti kiven alla.  Uskonnot, jotka sellaisia tarjoaisivat, ovat vanhanaikaisia, epämuodikkaita ja paha kyllä vaateliaita siinä mielessä, että pelkkä ajattelu minä nyt olen tätä -meiningillä ei niille riitä.  Ehkäpä siis on niin, että kun mitään muuta konkreettista ryhmää, jonka arvoihin voisi identifioitua, ei keksi, identifioidutaan sitten poliittisiin puolueisiin ja mielikuviin siitä, mitkä näiden arvot ovat.

Siinä vain jää huomiotta politiikan varsinainen funktio kansalaisten edunvalvonnan välineenä ja se sijaistuu epämääräiseksi kirkoksi, joka ei edes pysy arvoissaan, vaan myötäilee vuoroin mediaa ja vuoroin alinta yhteistä nimittäjää.  Rohkenen kuvitella, että jos ihmisillä olisi arvot, joihin he luottaisivat, ja identiteetti, joka lepäisi vakaalla pohjalla, kykenisivät he paljon helpommin pitämään huolta siitä, että kannattavat politiikkaa, josta on heille hyötyä, välittämättä siitä, kuka sitä milloinkin ajaa.  Toisin sanoen siis ottaa politiikan politiikkana, eivät identiteettinsä ja ihmisarvonsa määrittelijänä.

Olisi mukava tietää, miten asianlaitaan saisi muutoksen.

2 kommenttia:

Pyrrhos kirjoitti...

Mainio kirjoitus. Samaa olen pähkäillyt itsekin. Mielestäni tämä ilmiö näkyy selvimmin kokoomuksen ja persujen kohdalla. Monet äänestävät kokoomusta koska sitä pidetään rikkaiden ja menestyvien puolueena, johon halutaan samaistua. Monet taas eivät missään tilanteessa voisi äänestää persuja koska eivät halua samaistua tunkkaiseen impivaaralaisuuteen. Sillä politiikan sisällöllä ei sitten olekaan niin kauheasti väliä.

iese_83 kirjoitti...

http://no-maam.blogspot.fi/2013/04/mgtow-activism-part-one.html


http://no-maam.blogspot.ca/2012/05/smoking-truths-by-ezra-levant.html