Pages

Kun Halosen Tartsi kirkkoon liittyi

Luinpa tässä vastikään, että Tarja Halonen liittyi kirkkoon.  Tuntien kyseisen ihmisen historian SETA:n puheenjohtajana ja pesunkestävänä vasemmistolaisena tämä herätti meikäläisessä välittömän epäilyn.  Halonen läksi aikoinaan kirkosta ovet paukkuen aikoinaan naispappeus- ja homopoliittisten kantojensa takia, mutta on viimein sitten tullut takaisin.  Onko hän viimein nähnyt valon ja vastannut Herran kutsuun?  Katsotaanpa, mitä hänellä on asiasta sanottavaa:
"Myönnän, ettei kirkosta lähteminen ollut kestävä ratkaisu. Pois voi lähteä vain kerran, vaikuttaminen on kestävämpää."
Hän ei palannut kirkkoon uskoontulon takia, vaan hän palasi sinne vaikuttamaan.  Hänelle kirkko on politiikkaa, lafka, jota voi luovia haluamaansa suuntaan kun vaan draivia löytyy.  Hän on ei ole tullut kristityksi, vaan hän on tullut tekemään kirkosta haloslaisen.  Siis siinä määrin kuin se ei jo ole: naispappeus on kyseisessä kirkkokunnassa niin kovassa huudossa, että Raamatun ohjeeseen nojaaminen aiheen tiimoilta saattaa aiheuttaa papin viraltapanon.

Joidenkin mielestä uskonto on hyvä renki mutta huono isäntä.  Todennäköisesti Tarja Halonen kuuluu näihin ihmisiin - hän on ottanut tehtäväkseen luovia äidillisesti kirkkoa itselleen sopivaan uomaan.  Jos kappaleen ensimmäisen lauseen ottaa todesta, on tämä täysin järkevä tapa toimia.  Sen sijaan ainutkaan kristitty ei voi allekirjoittaa samaa.  Uskonto ei ole politiikkaa.  Ei kristinusko muutu mihinkään sillä, että nakkaa sen moraalin pihalle ja korvaa sen zeitgeistin mukaisella.  Kirkon politisointi tarkoittaa sen uskonnon ja niiden ihmisten hylkäämistä, jonka uskon puolesta se on perustettu taistelemaan.

Tarja Halonen mainitsee uskovansa johonkin ja pitää hirmuisena loukkauksena, että häntä kutsuttiin aikoinaan ateistiksi.  Tämä on mahdollista.  Kristitty hän ei kuitenkaan ole, vaikka väittääkin tuntevansa itsensä sellaiseksi.  Heti tämän jälkeen hän kertoo uskostaan suureen jumalaan tasa-arvoon, jonka mahdollisesti kuvittelee olevan kristinuskon kantava voima.  Hän myös keksii vuorisaarnaan uutta sisältöä, joka on suorassa ristiriidassa sen tekstin kanssa, mitä vuorisaarna todellisuudessa sisältää.  Halosen versio:
"Mutta kaikkein läheisin asia minulle on kuitenkin Jeesuksen Vuorisaarna: kaikki mikä on laillista, ei ole oikein."
Jeesuksen versio:
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut."
On sinänsä totta, ettei kaikki laillinen ole oikein, silloin, kun laillinen ei ole Jumalan käskyjen mukaista.  Huomio olisi siinä tapauksessa arvokas, että aikomuksena olisi noudattaa Jumalan tahtoa maallisten lainsäätäjien sijaan.  Kuitenkin on ilmeistä, että Haloselle hänen näkemyksensä painavat enemmän kuin Raamatun.  Hän on tullut profetoimaan lammasten vaatteissa, mutta se, mitä hän on sisältä, lieneekin sitten jotain ihan muuta.

22 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Hyvä kirjoitus kaikkinensa ja kuuluisi luetuttaa esimerkiksi lukiossa uskontotunnilla.

Olet ihan oikein kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Halonen tajua Jeesuksen viittaamaan lakiin vuorisaarnassaan ja maalliseen lakiin. Essealaiset noudattivat pilkulleen kymmentä käskyä pitääkseen liiton Jumalan kanssa. Konkreettisesti tämä näkyi esimerkiksi essealaisten kalenterin poikkeavuutena muiden (fariseukset ja saddukeukset) kalentereista. Heille oli tärkeää että sapattia pidettiin sapattina (ja siksi seurasivat aurinkokalenteria).

Halonen taas viittaa maalliseen lakiin juristina, eikä ymmärrä että kristitylle liito Jumalan kanssa on todellinen moraalinen ohjenuora, johon peilaten maallinen laki voi olla väärässä. Kummallista että meillä on ollut presidentti, joka ei ymmärrä näin itsestään selviä asioita uskonnostamme.

iese_83 kirjoitti...

Ehkä tämä ämmä ounastelee, että aika on jo kääntynyt laisiaan vastaan ja yrittää nyt pysytellä asioiden edellä. Tunnustella tulevaa, koska ehkä aattelee, että valkeat palaavat laumoittain Ristinuskon syleilyyn nyt kun meidät on jo peloteltu Musulmaanien uhalla, lakanan valkeiksi. Mutta aika uskomaton muuvi kyllä lopunkaiken !. "Keinot on monet" sano Haloska kun kirkkoon punkes / liittyi. P.s ehkä Marko vois kyl stailaa ne styrkkarit, vai mitä kyrkkeja ne nyt olikin, niin sieltä sisältä. Ne on vähän kolkonlaisia paikkoja.(Toisaalta miksei!?).

Jaska Brown kirjoitti...

Luinpa minäkin tuon jutun. Joskus tekisi mieli potkaista itseään persuksiin sinisilmäisyydestään. Totesin luettuani, että miksi helvetissä tuo muija ei presidenttinä ollessaan ikinä puhunut tai toiminut noin fiksusti (mikä ei silti vielä ole kovin paljon). Ilmeisesti vanhetessa viisastuu. Vasta sinun kirjoituksesi luettuani tajusin että kyseessä on taas pelkkä savuverho kusetukselle.

Aivan erityisesti oksetti se kohta, missä punamuumi hurskasteli "kuinka häntä loukkasi se, että kutsuttiin ateistiksi". No mikä esti silloin sanomasta että "en ole ateisti, uskon Jumalaan". Sitä sopii teeskennellä sitten vasta nyt, kun katsoo sen omiin tarkoitusperiin sopivaksi. Samoin kuin ateistia sopi teeskennellä silloin, kun se oli toimivaa.

Tarja Halonen on sen luokan kiipijä, että Natsi-Saksassa hän olisi melko varmasti päätynyt Bund Deutscher Mädelin johtajaksi. Vähintään. Ehkä jopa ainoaksi naispuoliseksi natsihallituksen ministeriksi. Ura ei kuitenkaan olisi huipentunut Hitlerin itsemurhan jälkeen kymmenen päivän Die Führerin -titteliin Karl Dönitzin tilalla, koska kelpo opportunisti olisi siihen mennessä ymmärtänyt mistä päin tuulee ja vaihtanut puolta. Kuten nytkin.

(Natsikortti vedetty ja väittely päättynyt!)

Anonyymi kirjoitti...

Onko täysin poissuljettu se vaihtoehto, että "ilosanoma" olisi sittenkin koskettanut Tarjan herkkää sydäntä ja hän olisi elämänsä ehtoopuolella päättänyt vastata kutsuun ja hamuta taivaspaikan puoleen?

Toisaalta, ei sekään ole poissuljettu, että kysessä olisi puhtaasti poliittinen veto, jolla olisi tarkoitus parantaa erään salonkikelpoisen, mutta "syrjityn" väestöryhmän valta-asemia ev. lut. kirkossa.
Nyt kun J.Korhonen on päässyt jonkilaiseksi kukkulan kuninkaaksi, niin vallattu sillanpääasema tarjoaisi hyvän astinlaudan entiselle valtionpäämiehelle, joka panisi muutoksen tuulet puhaltamaan. Halosen taustan huomioon ottaen, voisi odottaa, että ensimmäisiin uudistuksiin kuuluisi se, että enemmistö piispoista ja kirkkoherroista olisivat kaappinsa hylänneitä homoja tai lesboja (?).

Tupla-J kirjoitti...

Anonyymi,
Pidän sitä aika todennäköisenä, koska hyvät uutiset sisältävät aivan eri materiaalia kuin mitä Haloska haastattelussa esiintuo.

Uudistus toisi varmasti paljon hyvää, onhan meillä tiedossa mitä tapahtui kun roomalaiskatolinen kirkko hyväksyi homopapit: ne kammoksutut lapsiinsekaantumiset kohdistuivat pääsääntöisesti poikalapsiin...

Jukka kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Kompakti. Osui asian ytimeen.

Anonyymi kirjoitti...

Halonenhan jutussa nimenomaan sanoo olevansa kristitty. Minusta on hieman halpamaista epäillä toisten uskoa. Kyllä kukin omassa sydämessään tietää parhaiten - tarvitseeko sitä edes lähteä arvuuttelemaan.

Ihan yhtä lailla homomyönteiset kristitytkin saattavat sanoa päin naamaa, että et sinä kristitty, kun vastustat rakkautta. Eikä se tunnu hyvältä.

Tupla-J kirjoitti...

Ano2:
"Ihan yhtä lailla homomyönteiset kristitytkin saattavat sanoa päin naamaa, että et sinä kristitty, kun vastustat rakkautta. Eikä se tunnu hyvältä."


Se ei ole niin oleellista tuntuuko se hyvältä, vaan se, onko se totta. Kyseisen argumentin esittäjät ovat tietysti siitä erittäin hankalassa tilanteessa, etteivät he pysty näyttämään väitettään toteen. Ylipäätään se, että he katsoisivat sen mahdolliseksi, edellyttäisi kristillisen rakkauden käsitteen väärinymmärtämistä.

Kyllä minä ainakin tahtoisin toisten kertovan, jos olisin harhautunut kristityn polulta. Riippumatta siitä, tuntuuko se minusta kivalta. Kyse on suuremmista asioista.

Anonyymi kirjoitti...

"Se ei ole niin oleellista tuntuuko se hyvältä, vaan se, onko se totta."

Toki. Ei mua häiritse se, että tuomitsee synnin ja harhaopin. Niin pitääkin tehdä, ja se kysyy rohkeutta ja totuudentajua. Mutta jos tuomitsee ihmisen, niin se on itsessään suuri synti. On vaarallista ruveta väittämään, etteikö toinen olisi silti kristitty. Pitää kuitenkin muistaa, kuinka vähän siihen vaaditaan, eikä tule kasata liikaa taakkoja toisten harteille. Jeesus kuitenkin on jo kantanut kaiken meidän puolestamme. Nämä ovat herkkiä asioita.

Mielipiteet ja faktat eivät ole suurempia kuin usko. Mun mielestä tässä tekstissä on siis pahantahtoista ylitulkintaa.

Tupla-J kirjoitti...

A2:
On vaarallista ruveta väittämään, etteikö toinen olisi silti kristitty
.

Mikä tarkkaan ottaen kristitty mielestäsi on? Riittääkö siihen yksin usko siihen, että Jeesus on Jumalan poika?

Anonyymi kirjoitti...

Näin perusluterilaiselle "yksin usko" on luonteva lähtökohta. En rivijäsenenä sikäli kuitenkaan hirveästi tajua teologian kiemuroista, että osaisin avata asian kaikkia puolia.

Tässä on hyvää keskustelua asiasta:
http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=1022.0

Tupla-J kirjoitti...

A2:
Täältä katsoen tuolla kriteerillä näyttää siltä, että demonitkin olisivat kristittyjä (Mark. 1:23-24). Omasta mielestäni kristityn tulisi ainakin pyrkiä elämään rakkauden kaksoiskäskyn mukaan ja ottamaan Raamatun sanoma oikeasta ja väärästä todesta sen sijaan, että rukkaisi sitä haluamaansa muotoon.

Anonyymi kirjoitti...

No, tiedät kyllä itsekin, ettei luterilainen käsitys ole noin helposti väännettävissä tuohon muotoon. Ei uskon kieli ole insinöörikieltä.

Tietenkin meidän pitää - ja me saamme - elää Jeesuksen opetusten mukaan. Mutta ei se ole mikään helppo kriteeri, jonka mukaan voisimme luokitella muita "hyviksi" ja "huonoiksi" kristityiksi. Ainakin kannattaa olla varovainen, ellei sitten satu tuntemaan ihmistä paremmin. Emmehän itse pysty elämään rakkauden kaksoiskäskyn mukaan sen paremmin kuin Tarja Halonenkaan, vaan teemme sen Jeesuksen avulla, jos teemme.

Minusta on hyvä muistaa sekin, että kristitty tekee usein hyviä töitään salassa. Useinhan sitä näkee kanssaihmisissä juuri ne ärsyttävät asiat. Sitä kukaan ei taas näe, kuinka paljon toinen vaikkapa lahjoittaa rahaa tai kuinka paljon rukoilee toisten puolesta.

Jumala saa mun puolesta määritellä kuka on kristitty ja kuka ei...

Tupla-J kirjoitti...

A2:
Mutta ei se ole mikään helppo kriteeri, jonka mukaan voisimme luokitella muita "hyviksi" ja "huonoiksi" kristityiksi.


Kyse ei ole siitä, onko Halonen hyvä vai huono kristitty. Kyse on siitä, ettei hän ole kristitty ollenkaan. Tämä käy ilmi muun muassa siitä, että hän katsoo itsellään olevan auktoriteetin Jumalan yli kuvitellessaan, että voi ryhtyä muokkaamaan uskonnon moraalista sisältöä.

Voit toki sanoa, että ehkä hän on sydämessään harras kristitty eikä ymmärrä mitä tekee ja/tai on tehnyt, mutta jos voit pitää kristittynä ihmistä, joka erikseen kertoo liittyneensä kirkkoon ajamaan antikristillistä agendaa, niin mitä sisältöä sanalle enää jää?

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on sinun oma tulkintasi. Itse vain näen, että sinä tuolla perusteella turhaan tuomitset toisen ihmisen. Vähän lisää nöyryyttä ja armollisuutta toivoisin...

Eikä tällä ole mitään tekemistä synnin hyväksymisen kanssa. Itsekin olen piintynyt homofobi, inhoan myös politiikkaa ja ties mitä, mutta se ei tarkoita, ettenkö ajattelisi homojen oikeuksien puolustajien voivan olla kristittyjä. Aivan samoin kuin ryövärien, uhkapelaajien tai pienoisrautatieharrastajien. Se olisi kestämätön ajatus.

Sanalle tietenkin jää kaikkein suurin sisältö, mitä on mahdollista. Ja se on vain ja ainoastaan Jeesuksen ansiota. Jos Jeesus on antanut Haloselle hänen syntinsä anteeksi (ja se tuntuu hyvin uskottavalta), mikä sinä olet väittämään vastaan?

Ehkä olen lapsellisen herkkäuskoinen, mutta ei mulla mitään syytä ole väittää vastaan etteikö vaikka Hugo Chavez olisi ollut vahvassakin uskossa. Eivät kristityt ole yhtään parempia ihmisiä kuin muutkaan, melkeinpä päinvastoin.

Tupla-J kirjoitti...

A2:
Viimeisin kysymykseni ei ollut retorinen, vaan odottaa vastaustaan.

Itsekin olen piintynyt homofobi, inhoan myös politiikkaa ja ties mitä, mutta se ei tarkoita, ettenkö ajattelisi homojen oikeuksien puolustajien voivan olla kristittyjä.

Sikäli kun "homojen oikeuksien puolustamisella" tarkoitat käsitteen avioliitto muuttamista sellaiseksi, että saman sukupuolen edustajat saisivat mennä keskenään naimisiin, niin sinänsä kristitty voi kannattaa sitä lupaa siltä osin kun se koskee valtiota, mutta uskova ei voi määrittää uskonnollista avioliiton käsitettä uudelleen. Hänellä ei ole siihen auktoriteettia.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni vastasin jo tuohon kysymykseen. :)

Sanotaan nyt vielä näin, että käsittääkseni taivaassa ei ole homojen oikeuksien puolustajia tai homofobeja, vasemmistolaisia tai oikeistolaisia, järkeviä tai hulluja, rikollisia tai lainkuulisia, luterilaisia tai katolilaisia, presidenttejä tai alkoholisteja... Siellä on kristittyjä.

Se nähdään sitten viimeisellä tuomiolla, kuka on kristitty. Turha meidän on tuomioita jaella.

En siis ota kantaa, onko Halonen kristitty vai ei, koska en tiedä, eikä minun tarvitsekaan tietää. Kysymys ei ole siitä, että sana menettäisi merkityksensä, vaan siitä, että meidän on turha luulla edes ymmärtävämme mitä se sana tarkoittaa, sillä se on ladattu täyteen taivaallisia merkityksiä.

Tupla-J kirjoitti...

A2:
En siis ota kantaa, onko Halonen kristitty vai ei, koska en tiedä, eikä minun tarvitsekaan tietää
.

Ok, luulisin ymmärtäväni, oikaise, jos menee väärin. Sinun mielestäsi kenestäkään ei voi luotettavasti päätellä onko tämä (uskova) kristitty vai ei, eikä tästä syystä kantaa aiheeseen kannata ottaa. Toinen syy voisi olla kehotus jättää tuomitsematta jotta ei tulisi tuomituksi.

En minä kuitenkaan ole tuominnut ihmistä. Olen vain tehnyt havainnon, joka on sisällöltään se, että riippumatta siitä esittääkö Tarja Halonen kristittyä tai kutsuuko hän itseään sellaiseksi, ei hän sitä ole ainakaan siinä tapauksessa, että sanalla ymmärretään olevan jokin kuvaileva ja inhimillisesti ymmärrettävä sisältö. Siitä päätelmästä on loogisesti melkoisen vaikea yrittää päästä irti. En pidä mielekkäänä merkityksellisen kielen mitätöimistä siksi, että sen käyttäminen johtaa epämieluisiin johtopäätöksiin toisten ihmisten toimista. Eivät ne touhut sillä miksikään muutu.

Minun nähdäkseni kristityn velvollisuus on varoittaa vääristä profeetoista, tunnistaa sudet lampaiden vaatteissa ja paljastaa nämä, etteivät he kykenisi johdattamaan viattomia harhaan. Tarkoituksella tämän velvollisuuden laiminlyöminen on perustellusti tulkittavissa välinpitämättömyydeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Kai se suunnilleen noin menee. Kannanotolta toki tuskin useinkaan voi välttyä. Elämähän muuttuisi mahdottomaksi, jos alkaisimme epäillä jokaista mahdollista asiaa, ja pelkäisimme ottaa kantaa siksi koska emme tiedä varmasti mitään... Jossakinhan se raja menee. Jehovan todistajat taas eivät selvästikään enää kristittyjä ole.

Ehkä on epäilyttävää viedä kristitty-sanan merkitys yliluonnollisen tavoittamattomiin sfääreihin, mutta mun mielestä muutakaan mahdollisuutta ei usein ole, varsinkin kun puhutaan tuomitsemisesta. Tuo sana kun kuitenkin on Jumalan käsissä, ja Jumalalle on kaikki mahdollista. Muutenhan kukaan ei pelastuisi. Armo on ansiotonta rakkautta minun, suurimman syntisen, osaksi. En voi koskaan ymmärtää Jeesuksen rakkauden suuruutta, enkä minä(kään) ansaitse sitä, että minua kutsutaan kristityksi. Onneksi minun ei tarvitsekaan.

Eikä mulle ole sitä paitsi tullut Halosesta mitään kovin kauheaa kuvaa. Hänhän ollut mukana mm. edistämässä ihmisoikeuksia. Tuollaiset teot ovat inhimillisesti ymmärrettäviä hyviä tekoja jos mitkä, ja ne voidaan tulkita uskon hedelmiksi. Presidentin virkaakin hän voiti siten, ettei Suomi nyt mihinkään kauheaan turmioon joutunut, vaikka arvojohtajana Niinistö voikin olla parempi.

Ja olen täysin samaa mieltä viimeisen kappaleen kanssa, muuta en ole väittänyt.

En tietenkään ole mikään auktoriteetti tässä asiassa, varsinkin kun tämä menee näin syvälliseksi. Mene kysymään joltain papilta, niin saat paremman vastauksen. Itse ehkä ajattelin kysyä.

Anonyymi kirjoitti...

Juttelinkin erään papin kanssa, en tosin maininnut mistä tapauksesta on kyse.

Ehkä tässä korostuu nimenomaan se, että jossain se raja menee. Ei voi suoraan sanoa että on tuomitsemista, jos väittää että toinen ei ole kristitty. Mutta pitää olla sanoissaan rakkaudellinen, ja usein myös varovainen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiinnostavaa, että herätyskristillisten piirien liepeillä pyörii nykyään hyvin monia puoliuskovaisia, herätyksen tilassa olevia perussuomalaisia bloggaajia, jotka eivät kuitenkaan ole ihan vielä sisällä Jumalan valtakunnassa. Kuten tämän blogin kirjoittaja.

Tupla-J kirjoitti...

Kiva, että moderni fariseuskin kokee kirjoitteluni kiinnostavaksi.