Pages

Islam vastaan rappio

En ole pitkään aikaan kirjoittanut juuri mitään islamvastaista.  Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suhtautumiseni siihen olisi yhtään myönteisempi kuin tähänkään asti - se vain on vähemmän vaarallinen kansallemme ja sen elinvoimaisuudelle kuin länsimaiden tämänhetkiset valtaideologiat.  Koska tämän kirjoituksen funktio ei ole tehdä teologis-ideologista tutkielmaa, käsittelen suuntauksia (kulttuuri)evolutiivisesti.

Nykyisenkaltainen liberaaliksi tai suvaitsevaiseksi itseään kutsuva ideologia hylkää jokseenkin kaikki todellisuuden ilmiöt ja korvaa ne toiveajattelulla.  Tämän jälkeen, kun todellisuus ilmoittaa, että tulokset sen hylkäämisestä kääntävät sen kieltäjäänsä vastaan, suvaitsevaiset tunkevat sormet korviin, syyttävät todellisuutta rasismista, seksismistä ja homofobiasta ja tarjoavat lääkkeeksi juuri sitä, millä edellämainitut todellisuuden suorittamat kurinpalautuksetkin saatiin aikaan: lisää suvaitsevaista politiikkaa ja oikeita ratkaisuja elämässään tekevien kyykyttämistä.

Suvaitsevais-liberaali elämänkatsomus on relativismin suora seuraus: ihmisinä meistä on kiva uskotella itsellemme kaikenlaisia asioita, ja meistä on tylsää tai ikävää, jos joku muistuttaa meitä tosiasioista tai jos todellisuus itse tulee ja kaataa haihattelujemme korttitalon.  Normaalisti kuvittelisi, että tällaisesta vaiheesta pääsisi aikuiseksi varttumalla eroon, tai viimeistään siihen kuuluisaan kolmeenkymppiin päästessään, mutta tämä harvemmin koskee liikkeen ideologeja, sillä näillä saati tekemällään "työllä" ei ole mitään liitoskohtaa todellisuuteen - heidän liksansa maksetaan veroista, ei riipu kysynnästä saati tarjonnasta, eikä monokulttuurisempaa, valkoisempaa ja muusta ideologiansa vaikutuksilta eristetympää seutua kuin heidän suosimansa asuinalueet ja tuttavapiirit löydä itse pirukaan.

Käytännössä suvaitsevais-liberaalin kompleksin hedelmät ovat alituisesti vähenevä lapsiluku, jota koetetaan korvata avaamalla rajat kenen tahansa (oikean värisen) invaasiolle, alituisesti heikkenevä ellei jo miinusmerkkinen huoltosuhde, jota koetetaan korvata niistämällä pienestä tuottavasta luokasta loputtomasti rahaa irti tuottamattomien eduksi, ja nostamalla kaikki yhteiskunnallisesti ja/tai evolutiivisesti kelvottomat ratkaisut, kuten homoseksuaalisen elämäntavan valitseminen, naisten uraputket äidiksi ryhtymisen sijaan, propagoimalla sosialismia lähimmäisistä huolehtimisen nimissä sen sijaan, että edes harkittaisiin näilläkin olevan jotain tekemistä tilansa kanssa, kulutusyhteiskunnan suosiminen maksimoimalla viihdeteollisuuden ja hedonistiseen elämäntapaan kannustavan mainostamisen määrä.  Näin kylväen nännistis-lellistinen suvarikompleksi niittää sukupuuton, vararikon, moraalikadon, yhteiskunnan sisäisen epäluottamuksen ja maksimaalisen laiskuruuden unohtaen tietty nekin ongelmat seurauksineen, joista en muistanut mainita.

Entäpä sitten islam?  Miehen tahto ja sana on laki, naisen asema edellämainitun orja, moraalin sisältö vääräuskoisten kuolema ja kaiken salliminen kunhan se ajaa muslimien etuja.  Kyseessä on alueen sisäiseen etniseen kilpailuun erikoistunut uskonto, joka kukoistaa aina niin kauan kuin sen vastassa on puolustuskyvytön tai korkeintaan samanlaisella eettisellä tasolla oleva systeemi.  Se olisi ehkä paremmin kotonaan pronssikaudella lähi-idässä kuin modernissa maailmassa, minkä puolesta puhuu sekin, että kaikki vauraus, mitä ummalla löytyy, on luonnonvarojensa ansiota.  Islam on systeemi, joka ei tule oikeaoppisena toimeen minkään muun systeemin kanssa, joten se on jatkuvassa sodassa kaikkien, myös systeemiään nykyaikaan kelpoisemmaksi rukanneiden muslimien kanssa.

Islamilainen kulttuuri on tullut tunnetuksi myös ns. kunniaväkivallan ja epätasa-arvoisen oikeuskäytäntönsä takia, mutta sen puolustukseksi on sanottava, että vaikka heidän moraalissaan on barbaarisia piirteitä, niin hittovie, heillä ainakin on moraali.  Yksikään muslimiyhteiskunta ei ole kaatunut eikä tule kaatumaan ainakaan siihen, etteivät he tekisi lapsia.  Tämä on sikäli erinomaisen tärkeä asia, että siinä, missä kansakunta, vaikka ei ehkä hallinto, voi selvitä mistä tahansa muusta katastrofista, on darwin awardin koppaaminen sukupuuton kautta sen sortin virhe, jota ei voi korjata.

En ole siis kirjoittanut islamista tai islamisaatiosta pitkään aikaan siksi, että ne eivät olisi edes realistisia uhkakuvia ilman sen mahdollistavaa nimeltään suvaitsevais-liberaalia mutta tosiasiallisesti autoritaaris-sosialistista hallintopolitiikkaa.  Meillä on kalusto, miesvoima ja luullakseni kansalta kysyttäessä myös tahto nakata muslimit pihalle tai pistää nämä ruotuun milloin tahansa. Me tunnistamme aggressiivisen vihollisen ja kykenemme myös käymään sitä päin.  Sen sijaan suvaitsevais-liberaali kompleksi toimii kuin huume: se orjuuttaa, passivoi ja vierottaa todellisuudesta endorfiinin ja helppoutensa avulla, ja yhtä varmasti kuin pahimmat huumeet, tuhoaa siihen sortuneen totaalisesti.  Kirjoitan siis yhteiskuntaamme rappeuttavia ilmiöitä vastaan enemmänkin kuin sitä, mikä on yhtenä kilpailijana raunioista vasta siinä vaiheessa, kun rappio on päässyt luonnolliseen päätepisteeseensä.

0 kommenttia: