Pages

Identiteettinsä määrittelystä

Tulin lukaisseeksi Hyysärin kuukausiliitteestä hauskan kirjoituksen miehestä, joka väitti olevansa nainen, änkien sitten itsensä uimahallissa naisten puolelle.  Koska yksi yhteiskuntamme eniten huudetuista sloganeista on "sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio", oli tällainen tempaus vain ajan kysymys - en yhtään ihmettelisi, vaikka tämä ei olisi ensimmäinen kerta.  Ilmiö on niin hykerryttävän päätön, etten malta olla tarkastelematta sitä vähän.

Oletetaanpa, että näkemys sukupuolista vain keksintönä otettaisiin todesta.  Minkä veikkaatte olevan todennäköisyys sille, että irstaampi osa heteromiehistä löytäisi äkkiä sisällään asuvan naisen, joka mahdollistaisi miesten hyökyaallon kaikenlaisiin naisille varattuihin tiloihin, joissa nämä kekkaloivat alasti?  Minä luulisin sen olevan aika korkea, etenkin vähän päihtyneiden miesten porukoissa.  Mitään varsinaista kritiikkiä moista toimintaa kohtaan ei voisi kohdistaa, sillä jos sukupuoli on yksin kokijan päässä, voi kuka hyvänsä kokea olevansa miten nainen tahansa vaikka nyt sattuisikin asumaan 120-kiloisen, käytökseltään kourimaan taipuvaisen miehen kehossa.

Toinen juttu on tietysti se, että minkä takia rajoittaa tätä itsensämäärittelyoikeutta pelkästään sukupuoleen?  Jos mies voi kokea olevansa nainen (tai toisinpäin), eikö mies voi yhtä lailla kokea olevansa vaikkapa opossumi tai pikkulapsi?  Eivätkö lasten keskinäiset lääkärinleikit olleet ihan normaalia ja siten sallittua toimintaa?  Ja eivätkö opossumit yleensä harrasta seksiä toisten opossumien kanssa?  Kuinka voisimme siis kieltää nämä toiminnot näiltä herkiltä lapsilta ja opossumeilta, jos kerran se, mitä heidän päässään liikkuu, tai oikeammin, mitä he kokeva ja/tai väittävät päässään liikkuvan, on ainoa merkitsevä tekijä?  No emme millään.

Itsehän olen sitä mieltä, että sukupuoli on, paitsi biologinen tosiasia, myös sosiaalinen konstruktio.  Tämä tarkoittaa sitä, että odotamme miehiksi syystä tai toisesta tunnistettavien otusten käyttäytyvän tavalla, jolla miesten on soveliasta yhteiskunnassamme toimia.  Vastaavasti myös naisten tulee käyttäytyä tavalla, jolla naisten olisi yhteiskunnallisesti katsoen soveliasta toimia.  Tämä johtuu siitä, että sosiaalisessa ympäristössä merkitystä ei ole ainoastaan sillä, miten itse asiat koetaan, vaan myös sillä, miten muut asiat kokevat.

Kuka tahansa voi ryhtyä erakoksi ja kokea omassa rauhassaan olevansa miten lapsenomainen opossumi hyvänsä, mutta kun lähtee sosiaaliseen ympäristöön, joutuu sopeutumaan sen asettamiin rajoihin ja sääntöihin.  Jos siis yhteiskunta näkee ihmisen miehenä, on siinä tälle väkevä motiivi käyttäytyä kuten yhteiskunta sallii miehen käyttäytyvän ja olla astumatta kyseisestä boksista ulos.

Kuitenkaan sukupuoli ei ole yksistään sosiaalinen konstruktio, vaan se on sitä myös biologisesti.  Niin paljon kuin opossumirakas identiteettihäiriöisemme yrittäisikin, hän ei pysty perustamaan haluamansa kumppanin kanssa menestyksekästä opossumien klaania, sillä häneltä puuttuu biologiset edellytykset tuottaa opossumin kanssa jälkikasvua.  Siinä, missä sosiaalisesta sukupuolisesta konstruktiosta voi irrottautua poistumalla sosiaalisesta ympäristöstä ja siten sen vaikutusvallasta, biologiastaan ei ihminen pääse irti yrittämälläkään.  Ihmiseksi syntynyt ihmiseksi kasvaa ja tuottaa ihmisen geenejä.  Sitä ei toiveajattelu, oli se sitten ideologisesti korrekti tai oman fiiliksen mukainen, muuta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun sukupuoli kerran on sosiaalinen konstruktio, miksi on tärkeää, että homot ovat syntyneet homoiksi (ovat siis biologisesti homoja) eivätkä vain perverssejä heteroita?

Anonyymi kirjoitti...

Jos sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, niin sittenhän mm. jenkkiläiset homojen "eheyttäjät" ovat oikeilla jäljillä siinä että ihminen voi muuttua.

Olen joskus tehnyt ajatusleikkejä, että mitäs jos minäkin nyt sitten ryhtyisin naps vain homoksi, jos se kerran on valintakysymys, niin käytännössä olen moisella aiheuttanut itselleni vain epämiellyttävän ällötyksen tunteen. Se ei vain vähempää voisi sytyttää, kiihottumisen ja muun mielihyvän hakemisen kannalta.

Ja en ole koskaan pahemmin välittänyt muiden mielipiteistä omaa elämääni koskevia päätöksiä tehdessäni, vaikka olisin itse joutunut sen takia sosiaalisesti tai muuten kärsimään, joten minun on vaikea uskoa joku sosiaalinen paine pitäisi minut heterona ja estäisi homosteluni. Itseasiassa voisin moisen tehdä ihan vain ärsyttääkseni joitakuita, mutta se vain ei näytä eikä tunnu mahdolliselta. Aivan kuten en tykkää lyödä puukkoa jalkaani tarkoituksella.

En kyllä itse suostu moiseen uskomaan, koska silloin se tarkoittaisi että minustakin voisi eheyttää homon, enkä usko että moinen onnistuisi ilman suht (henkisesti) väkivaltaista aivopesua. Todennäköisesti en olisi kovin ehjä moisen operaation jäljiltä.

Taitaa ongelma olla, kuten monessa muussakin idealismin kukkasessa, että hienoille ajatusrakennelmille ei oikein löydy tukea elävästä elämästä.