Pages

Blogausavautuminen

Vuosien vieriessä sitä on nähnyt monen blogin aloittavan ja lopettavan.  Osa näistä on edelleen verkossa, mutta hiljalleen vain lakanneet kirjoittamasta, ja toiset, kuten Ilkka Kokkarisen terävät blogit, ovat lopettamisensa myötä kadonneet kuin pieru Saharaan.  Toiset taas ovat ikään kuin ajautuneet karsinaan, johon ovat pitkälti juuttuneet enemmän tai vähemmän toistamaan itseään.  Sitten on niitä, joilla varsinainen sanottava on jo sanottu, ja tyytyvät enää kommentoimaan maailman menoa.  Ei sillä, ihan hyviä kirjoituksia silläkin hyvä kirjoittaja aikaan saa.

Itsekin olen monesti miettinyt aikana, jolloin en ole keksinyt kummempaa kirjoitettavaa, että josko pistäisi pillit pussiin.  Viimeisen pari vuotta kirjoitustahtini on vähentynyt ja olen jossain määrin karsinoitunut itsekin pyöritellessäni paljon uskoon ja ateismiin keskittyneitä tekstejä.  Verratessani sitä, mitä olen vaikkapa viime vuonna kirjoitellut, ja blogin muutamaa ensimmäistä vuotta, ihmettelen, jos minulla on alkuperäisiä lukijoita jäljellä.  Välillä tulee sellainen tunne, että olisin kirjoittanut itseni nurkkaan ja ikään kuin kahlinnut itseni siihen, mitä nimimerkki Tuplis on.  Välillä taas tuntuu siltä, että kirjoitusten taso on laskenut.

Ylläolevassa on se vika, että alkujaan en kirjoittanut kirjoittaakseni hyviä tai älykkäitä tekstejä eikä nimimerkillänikään ollut minkäänlaista imagoa.  Kirjoitin vain koska minua huvitti kirjoittaa enkä oikein osannut olla kirjoittamattakaan.  Vuosien saatossa jonkinlainen imago-Tuplis on kuitenkin muotoutunut, ja pikkuhiljaa huomaamattani alkujaan omaksi huviksi rustaillut kirjoitukseni muuttuivat teksteiksi yleisölle.  Se on huono juttu, koska blogikirjoittelusta on tullut huvin sijaan taakka, ja olen ikäväkseni huomannut ajattelevani muun muassa sitä, että minulla on jokin taso, jota pitää ylläpitää. Koen jonkinlaista vastuuta lukijoilleni. Olen tehnyt nimimerkistäni roolin, joka rajoittaa kirjoitteluani, kun alkujaan nimimerkin käyttö mahdollisti vapaan kirjoittamisen.

Yksi asiaan vaikuttava tekijä varmasti on se, että nimimerkkini ei ole ollut pitkään aikaan anonyymi.  Jokseenkin kaikki tuttuni ja omaiseni voivat halutessaan tulla suoran linkin kautta blogiani plaraamaan, mikä on varmasti näkynyt ainakin tekstieni provokatiivisuuden ja sitä kautta hauskuuden vähenemisenä.  Siitä ei pääse mihinkään, että rehvakas perseily on hauskaa ja parhaimmillaan silloin, kun on vähän asiaa siellä seassa.  Säyseä asiallisuus on ehkä salonkikelpoista, mutta kuivaa.  Ero on kuin mehevällä rypäleellä ja nahistuneella rusinalla.

Toinen juttu on se, että minusta paikoitellen tuntuu, että olen pitkälti sen sanottavani sanonut, mitä tarpeen on.  Se, että olen jälkikäteen huomannut kirjoittaneeni sisällöltään lähes samanlaisen kirjoituksen kuin vuosia sitten, ei ole kovinkaan hienoa.  Seuraavaksi luutuisin käyttämään joka postauksessa ensimmäisellä kerralla hauskoja ilmaisuja kuten fair dinkum tai ihminen on ihmiselle Cthulhu.  Joko pitäisi todeta, että tärkeitä asioita olisi syytäkin toitottaa etteivät pääse unohtumaan - myöskään kirjoittajalta - tai sitten keskittyä kommentoimaan ohimeneviä asioita kuten maailman tapahtumia.

Nytkin pieni ääni sisälläni huutaa "älä nyt vaan julkaise tätä, sähän valitat tässä kuin akka" ja "mitä ne lukijatkin susta ajattelee".  Terveisiä sille äänelle vaan, että turpa kiinni mulkku, tää on mun blogi.

5 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Morjens, Tuplis.

Kysyit palautetta blogistasi ja blogikirjoittamisestasi, ja minähän sitä annan. Olen lukenut blogiasi vuosikausia. Tykkäsin blogistasi enemmän silloin, kun olit vielä se härski Tupla-J, jonka minä itse vein aikanaan mukanani islaminuskoisten helvettiin ja josta hän oli mielissään. Jos et muista, niin tuo juttuhan se oli:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2008/06/kmypojat-helvetiss.html

Silloin tykkäsit kirjoituksestani, en tiedä, mitä siitä nykyisin ajattelet. Siinä vaiheessa, kun tulit uskoon, ja aloit kirjoittaa toisella lailla, blogisi on kiinnostanut minua hieman vähemmän. Mutta siinä on edelleenkin ihan hyviä kirjoituksia, joita tykkään lukea, ja blogisi löytyy edelleenkin linkkilistaltani.

Se, että teetkö sinä juttujasi siksi, että sinulla on jotain sanottavaa ja haluat vaikuttaa omalta pieneltä osaltasi ihmisten mielipiteisiin, vai siksi, että sinun täytyy pitää nimimerkkiä Tupla-J hengissä ja saada tietty määrä lukijoita on tietenkin sinun oma asiasi. Itse näen asian oman blogini kohdalta niin, että minua kyrpii tietyt asiat, ja siksi kirjoitan. En siksi, että pidän yllä jotain hahmoa nimeltä Yrjöperskeles. Jos ainut tavoitteeni olisi siinä, että blogillani olisi lukijoita, niin blogini olisi täysin tarpeeton, ja se joutaisi kuolla pois. On mulla elämä muuallakin.

Samoin voisit ehkä itse ajatella. Haluatko sinä sanoa ihmisille jotakin? Vai haluatko, että blogissasi on jatkuvasti tietty kävijämäärä? Jos valitset ensimmäisen, jatka. Jos valitset toisen, anna olla.

Voimia eloon joka tapauksessa ja kaikkea hyvää.

Jaska Brown kirjoitti...

Kirjoituksiasi on aina mielenkiintoista lukea. Olen toki pannut merkille keskittymisesi nykyiseen aihepiiriisi ja vähän ihmetellyt, miksi näin. Toisaalta ihminen muuttuu ja hänen elämäntilanteensa muuttuvat, kuten ymmärtääkseni sinulle on tässä vuosien varrella käynyt. Silloin on luonnollista vaihtaa aihepiiriä, keskittyä tiettyyn aihepiiriin tai levittäytyä laajemmalle.

...pikkuhiljaa huomaamattani alkujaan omaksi huviksi rustaillut kirjoitukseni muuttuivat teksteiksi yleisölle. Se on huono juttu, koska blogikirjoittelusta on tullut huvin sijaan taakka...

Juuri noin voi käydä. Olen huomannut samaa oiretta ja kuten sinäkin, olen nähnyt viisaammaksi potkia oiretta kauemmaksi. Tää on mun juttuni ja mä teen mitä lystään - periaate. Oikeassa elämässä joutuu kuitenkin tekemään ihan riittävästi asioita joita ei oikeasti halua, tämä olkoon henkireikä. Itselleni on aihepiireissä käynyt päinvastoin kuin sinulle, joskus harmittaa ettei osaa keskittyä tiettyyn aiheeseen vaan blogi on varsinaista sekametelisoppaa.

Olemme monissa asioissa samalla puolella ja monissa eri kantilla. Juuri näistä kahdesta syystä - tietysti perusedellytys on se että tekstisi ovat hyvin kirjoitettuja - seuraan blogiasi ja kommentoinkin joskus.

P.S. Minulle oli muuten yllättävää, että anonymiteettisi ei olekaan tiukka. En tietenkään itse tiedä, kuka olet koska ilmeisesti emme ole koskaan tavanneet IRL.

Tuplis kirjoitti...

Yrjöperskeles:
Otettu olen osallisuudestani edelleen, kyllä minä huumorintajuni olen säilyttänyt, vaikka ajan myötä viljellyt sitä kukkaa vähän vähemmän. En oikeastaan tiedä haluanko sanoa ihmisille juurikaan sellaista, mitä ei joku muu sanoisi. Arvonsa on silläkin, että sanon sen sellaisessa yhteydessä, jossa mahdolliset lukijat eivät ole sitä muualta lukeneet. Jos taas haluaisin maksimimäärän lukijoita, kirjoittelisin meikkiarvosteluja, reseptejä ja sisustusta käsittelevää matskua. Kyllä tässä ensisijaisena ideana on edelleen kirjoittaa sitä, mikä minua kiinnostaa tai ärsyttää. Välillä vaan mietin, että lukisinko minä näitä juttuja välttämättä jos en niitä olisi itse kirjoittanut. Koska vastaukseni on, että en aina, on se harmi. Ennen ei tullut mietittyä, että onkohan tämä jo tullut sanottua. Silloin ei ollut niin väliä.

Tuplis kirjoitti...

JB:
Olen välistä ihmetellyt samaa nykyisen aihepiirini suhteen, mutta sillä on varmaan aika paljon tekemistä sen kanssa, että kun kirjoittelen foorumeille, kirjoittelen cityyn, ja siellä on kolmesta viiteen nimimerkkiä, jotka eivät malta millään olla kääntämättä mitä tahansa aihetta lempiaiheeseensa uskovaiset ovat tyhmiä. Jos vastaan on tullut jotain uusia älyttömyyksiä, olen saattanut sitten runnella sen täällä, jotta voin sitten tarvittaessa leikata ja liittää ettei tarvitse toistella samoja omin sanoin. Toinen juttu on se, että kristittyjä yleensä pidetään nyhvöinä ja sille on mukava toimia falsifikaationa. Se kyllä selittää sen, minkä takia esim. nimimerkki Tiedemies pitää antiateistiargumenttikirjoituksiani usein olkiukkoina: hän harvemmin sortuisi moisiin typeryyksiin, joiden yli niissä tramppaan.

Kyhäsin nimimerkkini väännöksenä nimestäni joskus 2003 tai -04 pakkotoisto.comiin innostuessani kehonrakennuksesta ja sinne kirjoittelevasta, keskimääräistä tarmokkaamasta kansanryhmästä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta siihen. Käännyttyäni on olo aavistuksen orvompi, koska en tunne montakaan muuta kristittyä ja toisaalta lempimusiikkiani on edelleen jeesuksentappohevi. Olen vähän yllättynyt siitä, että pidit anonymiteettiani tiukkana, kun minulla on aikanaan ollut vuosikaupalla pärstäkertoimeni profiilissa edustamassa, mutta se voi tietty olla, että et lukenut blogiani vielä ~4 vuotta sitten. Unhoituksesta ei voi olla kyse, koska olet liian järjestelmällinen siihen.

Olisi kyllä villiä ja riemukasta joskus nähdä minkälaisia kavereita ovat Ykä ja Jaska livenäkin. On niitä toki muitakin, esim. reinon tunnen mutkan ja parin yhteisen tutun kautta, kun kirjoitteli pakkotoistolle samoihin aikoihin kanssani.

iese_83 kirjoitti...

Minulla ei ole tuota urautumisen ongelmaa !. Hip hei.

Ja mitä tulee Suomalaisten Blogailuun ; suurin osa Suomlantilaisten logeista nousi esiin ymmärtääkseni, vastaiskuna kuvottaville, dekadenteille MoKutuksen ja muun saastan aijoille. Ja nyt kun niiltä on niska taittunut / absoluuttisesti pahin aika on jo takana (toivottavasti) tai ainakin toiminta on siirtynyt tiskin alle, eikä sitä enään toitoteta niin kuin ennen, on Suomalaiset Blogarit tyhjentyneet, ikään kuin PerSutkin. Kuten Vasemmisto ylipäänsä, koska ovat olemassa vain negaationa, vastavoimana.
P.S Itse en ikinä kirjoita mitään liian hyvää tai oivaltavaa ja syvällistä nettiin, koska kuten Jokeri sanoi, "jos olet hyvä jossain, älä koskaan tee sitä ilmaiseksi".