Pages

Onko Jumala mulkku?

Yllättävän moni asiasta kanssani keskustellut ihminen on sitä mieltä, että Jumala, sellaisena kuin Raamattu tämän kuvaa, on joko paha tai mulkku.  Näkemyksen taustalla vaikuttavat usein sellaiset tulkinnat, että Jumala kohtelisi ihmisiä epäreilusti järjestäen yhdelle hyvää ja toiselle pahaa vailla mitään ilmeistä syytä, toisinaan näyttäen jopa rankaisevan meistä parhaita siitä, että tekevät hyvää.  Toiseksi perusteeksi esitetään usein, että kaikkivoipa voisi halutessaan poistaa kärsimyksen ja pahuuden, ja että ainoa mahdollinen motiivi olla tekemättä näin on silkka pahuus.  Tällaisten henkilöiden mielestä Jumala voi hyvinkin olla olemassa, mutta ei ansaitse palvontaa tai kannatusta.  Tarkastelen asiaa vähäsen.

Viimeisin kerta, kun törmäsin teodikeaan vetoamiseen, siinä esitettiin seuraavanlainen kuvio:
* Jumala, joka on kaikkivaltias ja kaikkitietävä mutta ei kaikkirakastava, on yksinkertaisesti m*lkku. Mistä päästään misoteismiin.
* Jumala, joka on kaikkitietävä ja kaikkirakastava, muttei kaikkivaltias, on heikko. Hän ei ole palvonnan arvoinen.
* Jumala, joka on kaikkivaltias ja kaikkirakastava mutta ei kaikkitietävä, on erehtyväinen. Sellainen jumala ei ole kunnioituksen arvoinen.
Kuviosta huomaa välittömästi, että se ei falsifioi kristinuskoa.  Tämä johtuu siitä, että Jumala, josta kristinusko opettaa, ei suinkaan ole kaikkirakastava, vaan vihaa syntiä ja pahuutta.  Tekeekö tämä hänestä mulkun?  Jos, niin se on aika hankala näkemys perusteltavaksi - pääsääntöisesti tällä kriteerillä Jumalaa mulkerona pitävä on sitä itsekin, tuomitseehan hän Jumalan nimenomaan siksi, ettei varauksetta hyväksy kaikkia ja kaikkea, eli täsmälleen samasta mitä tekee itse.  Ehkäpä kyseisen tahon mielestä Jumalan ei sovi tehdä sitä, mitä hän itse saa tehdä, muussa tapauksessa syytökseltä putoaa pohja.

Jumalaa ei siis voi nimittää mulkeroksi sen takia, että tämä kannattaa hyvää ja vastustaa pahaa.  Entäpä sitten kärsimys?  Voiko Jumalaa syyttää siitä, että maailmassa on kärsimystä?  Kärsimys, kuten kuolemakin, ovat ihmisen ensimmäisen synnin tuotoksia, mistä seuraa, että kun materiaalisen maailman, tällaisena kuin sen tunnemme, mekanismi on polkaistu käyntiin, sen mekanismit toimivat siitäkin huolimatta, että se ei aina tunnu reilulta.  Jumala on syypää mekanismin olemassaoloon, mutta ihminen siihen, että on sen vaikutuspiirissä.  Yhteyksissä, joissa näitä syytöksiä esitetään, tupataan unohtamaan Saatana, jonka houkutukseen ja sitä kautta valtaan Aatami ja Eeva lankesivat.

Siitä voi olla monta mieltä onko oikeudenmukaista rangaista tottelemattomuudesta kuolemalla.  Kuitenkin säännön ja rangaistuksen asetti absoluuttinen taho, joten sen oikeudenmukaisuutta on vähän vaikea kiistää, minkä lisäksi on pidettävä mielessä, että rikkomuksen seuraukset tehtiin tiettäväksi ennen lankeemusta.  Tällöin epäreiluudesta syyttäminen muistuttaa sellaisen lapsen reaktiota, joka kiellon ja seuraukset kuulleena lyö silti vasaralla itseään sormeen ja suuttuu sitten vanhemmilleen siitä, että kävi täsmälleen kuten he sanoivat tapahtuvan (olihan vasara vanhempien ostama).

No entäs sitten se kaikkivoipaisuus?  Otetaan lähtöoletukseksi, että Jumala pystyy mihin tahansa.  Kyseiseen mihin tahansa ei lueta loogisia ristiriitoja, kuten luoda kivi, joka on liian painava kaikkivoivan nostettavaksi - käsite on ristiriidassa itsensä kanssa eikä sillä voi olla mielekästä sisältöä.  Pystyykö Jumala poistamaan kärsimyksen ja pahuuden maailmasta? Kyllä.  Onko se mahdollista poistamatta vapaata tahtoa ja tekemättä ihmisistä tahdottomia?  Ei - jos nämä eivät voi valita väärin, valinnanvapautta missään mielekkäässä merkityksessä ei ole.  Täten havaitsemme, että pahan poistaminen ja samalla valinnanvapauden säilyttäminen on samalla tavalla loogisesti älytön yhtälö kuin kivi, joka on liian painava kaikkivoivan nostettavaksi.

Lopulta pääsemme tutkailemaan kaikkitietävyyttä.  Vanhassa testamentissa on lukuisia esimerkkejä siitä, että Jumala ei ole tiennyt kaikesta.  Hän jopa katuu sitä, että tuli luoneeksi ihmiset.  Kyllä, Jumala on erehtyväinen.  Kysymys kuuluukin: missä asioissa ja miksi?  Vastaus löytyy lähempää kuin aavistaisikaan: Jumala on halutessaan tietämätön ihmisten valinnoista.  Tällöin ihmisten valinnoilla voi olla odottamattomia ja tuskaa niin heille kuin Jumalallekin tuottavia seurauksia.  Kaikkitietävyys kaikesta tarkoittaisi sitä, että ainuttakaan valintaa ei koskaan missään tehtäisi ja että kaikki olisi predestinoitua - sekin on suorassa ristiriidassa valinnanvapauden kanssa.  Samalla huomaamme, että vaikka Jumala on tässä asiassa toisinaan erehtyväinen, ei ole mitään syytä olettaa, että tämä olisi sitä missään muussa asiassa tai etteikö voisi ottaa halutessaan selvää myös niistä asioista, joita ei kyseisellä hetkellä tiedä.

Minun nähdäkseni siis maailman pahat ja ikävät asiat ovat pitkälti suora seuraus valinnanvapaudesta, joka kuitenkin on edellytys merkitykselliselle toiminnalle ja mielekkäälle olemassaololle ylipäätään.  Minusta näyttää siltä, että hyviä syitä nimitellä Jumalaa mulkuksi ei ole.  Jos joku sellaisen tietää, kuulisin siitä mieluusti ja kokeilisin näkemyksen kestävyyttä.

10 kommenttia:

Wilberi kirjoitti...

Lainaus sivulta novahierosolyma.fi:"Maapallollamme on paljon pahaa. On julmia sotia, kurjuutta ja kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta, rikollisuutta ja monenlaista ahdinkoa. On satoja uskontoja ja monia ateistisia maailmankatsomuksia, samoin monenlaisia poliittisia ja taloudellisia oppeja, jotka ovat usein ristiriidassa keskenään. Monet itsekkäät ja pahat ihmiset menestyvät, mutta hyvät saavat kärsiä. Luonnon saastuminen uhkaa maapallon elämää, samoin ydinsota. Tällaisia asioita ajatellessaan moni luonnollinen ihminen kieltää mielessään Jumalan olemassaolon ja tunnustaa luonnon ja materian ainoaksi olemisen muodoksi. Mutta luonnollinen ihminen ei näe aistiharhojensa ulkopuolelle, sillä Herra, joka on itse Ikuinen ja Ääretön, ottaa huomioon vain sen, mikä on ihmiselle hyväksi hänen ikuisessa elämässään. Jumala tähtää siihen, mikä on ihmiselle todella hyvää, eikä siihen, mikä kestää vain muutaman vuosikymmenen. Ihmisen fyysisen kuoleman jälkeinen elämä on se, mihin Jumalallinen Viisaus kiinnittää huomionsa. Luonnollisia asioita Herra ohjaa siltä kannalta, miten ne vaikuttavat ihmisen ikuiseen elämään. Mitäpä merkitsee muutama maan päällä eletty vuosikymmen ikuisesti jatkuvan elämän rinnalla. Olisihan järjetöntä uhrata ihmisen ikuinen onni muutaman vuosikymmenen tähden. Maallinen kunnia ja rikkaus eivät aina ole siunaukseksi ihmiselle. Ne voivat olla suoranaiseksi kiroukseksi monille johtaessaan heitä pois siitä ainoasta, mikä on todelliseksi siunaukseksi ihmiselle. Sisäistetyt hyvyydet ja totuudet ovat todellisia siunauksia, sillä niiden avulla ihminen yhdistyy Herraan ja Hä­nen taivaaseensa."

" Kärsimys, kuten kuolemakin, ovat ihmisen ensimmäisen synnin tuotoksia...","...onko oikeudenmukaista rangaista tottelemattomuudesta kuolemalla."
Miksi kuoleman olisi rangaistus? Jos elämä on siunaus, niin sitä on myös kuolema, koska se on olennainen osa elämää. Kansankielellä: vaihdamme kuolemassa elämäntapaa. Tosin helvettiin menevien ikuinen kadotus ei ole elämää vaan sen vastakohta.

Tahdon suhteen olet oikeassa. Ilman vapaata tahtoa olemme eläimiä. Meitä ei ole luotu kulkemaan raiteilla, teemme vapaasta tahdostamme elämässä lukemattomia valintoja jotka johtavat meitä joko taivaaseen tai helvettiin.

Jumala ei tosin erehdy. Hän tietää kaikkeuden pienimmästä suurimpaan, tulevan ja menneen, alun ja lopun.
"Hän jopa katuu sitä, että tuli luoneeksi ihmiset." Tämä osoittaa Hänen pettymystään useimpien ihmisten valitsemalle tielle. Nooa oli poikkeus ja hänet säästettiin.
Predestinaatiota ei tietenkään ole, mutta Jumala tietää tulevaisuuden ja siten myös vapaan tahtomme seuraukset. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta puhummekin Kaikkivaltiaasta.
Esim. ilmestyskirja ei kerro minkään "kaavan" tai profetian pakollisesta täyttymisestä , vaan jälleen ihmisten vapaan tahdon lopputuloksista. Juudas Iskariotin kohtalo oli Luojan nähtävissä vielä kun hän oli kapaloissa. Jeesus tiesi kauan ennen kuolemaansa kavaltajansa, mutta Juudaksen sallittiin toimia vapaasta tahdosta halunsa mukaan. Olisi erittäin irvokasta kuvitella, että hänet olisi jotenkin ohjelmoitu tähän; hänelle olisi määrätty predestinaatio.
Kaikki tapahtui/tapahtuu, koska Luoja sallii sen kaikkeuden parhaaksi:Matt 10:29-30 "Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.
Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut."

Tuplis kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta kommentista, kommentoin sitä itsekin vähän:

Jos ajatellaan, että Juudaksen toiminta oli Jumalan tahto, olisi se tosiaan irvokasta. Kuitenkin Jumala ilmoitti Moosekselle, että kovettaa faaraon sydämen, mikä ainakin päälle päin näyttää kovasti siltä, että faaraolla ei ole tässä asiassa vapaata tahtoa, vaan toimii kuin NPC roolipelissä.

Ymmärrän kyllä, että temporaalisten määreiden lisääminen Jumalan toimintaan on sikäli lähtökohtaisesti hutera oletus, että tuonpuoleisena tämä on sekä ajan että paikan ulkopuolella eikä sidottu meidän aikaamme. Kuitenkin osallistuessaan aikamme tapahtumiin esim. kommunikoimalla Mooseksen kanssa tapahtui ajassa.

Vastaavasti katumus ilmaisee odottamattomien seurausten ilmenemistä. Ei siinä olisi ollut mitään järkeä, että Jumala olisi tiennyt mitä ennen vedenpaisumustaan tapahtuisi, koska lähetti sen nimenomaan katuessaan luomisensa tuloksia. Vanhassa testamentissa on myös lukuisia kohtia, joissa Israelin valitus yltää Jumalan "kuulolle", implikoiden selvästi, että on ollut aika, jossa Hän ei ole ollut siitä tietoinen.

Näistä syistä pidän todennäköisempänä voliskientiaa (tietää halutessaan) kuin omniskientiaa (ei voi olla tietämättä aivan kaikkea) todennäköisempänä, mutta nämäkin ovat ajallisesti sidottuja määreitä ja sikäli asiassa vaikeita.

Kuoleman rangaistusluonne päättyi uskoakseni vasta Kristuksen uhrin myötä (ja niiltäkin osin vain sydämeltään kristityiltä), ilmoittihan Jumala jo Eedenissä negatiivisena seurauksena ettei puusta saa syödä jottei kuolisi.

Anonyymi kirjoitti...

Protestanttinen teologia ratkaisee teodikean ongelman juuri kaikkivaltiudella: Kaikkivaltius antaa Jumalalle vallan määritellä itsensä hyväksi ja oikeudenmukaiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

En jaksa nyt itse tekstiin puuttua, mutta kerron tosielämän tarinan.

Minulla on kaksi, jo aikuiseksi kasvanutta lasta, joilla molemmilla oli lapsina ns. lapsen usko eli uskoivat Jumalaan, Jeesukseen ja taivaaseen. Ja he myös rukoilivat. Mutta molemmat joutuivat jo melko varhain (8-10 vuotiaina, jolloin aktiivisempi ajattelu myös kehitttyi) kohtaamaan kärsimyksen ongelman ja ajattelemaan elämää hieman raadollisemmalta kantilta. He siis ajattelivat molemmat Hyvän Jumalan ja kärsimyksen välistä suhdetta, joka johti odotetusti epäilyyn. Nyt kun vuodet ovat kuluneet, niin molemmat lapseni ovat päätyneet ajatukseen, että Jumalaa ei ole, tai jos olisikin, niin hän olisi sadisti.

En pyydä mitään hengellistä tukea, vaan totetan, että tuntuisi järkyttävältä alkaa apologisin keinoin taivuttaa näitä lapsiani "uudelleen uskomaan" Jumalaan, samalla mitätöiden heidän oman ajattelunsa ja kokemuksensa elämästä. Jos elmässä olis ollut enemmän hyvyyttä ja onnistumisen kokemista, niin ehkäpä heidän maailmankatsomuksensa olisi toinen, kuin nyt (tosin ei sekään olisi varmaa).

Mielenkiintoista on kuitenkin ensivaikutelman käsite. Jos Jumala tarjoaa ensivaikutelman itsestään kärsimyksen kautta ja sen perimmäisenä syynä, niin kuinka ihminen reagoi?

Ironmistress kirjoitti...

Jos elmässä olis ollut enemmän hyvyyttä ja onnistumisen kokemista, niin ehkäpä heidän maailmankatsomuksensa olisi toinen, kuin nyt

Tämä todennäköisesti olisi myös ruukinmatruunan oma tilanne.

Ironmistress kirjoitti...

On vaikeaa ajatella, että omnipotenssi- ja omniskienssiehtojen vallitessa ilman omnibenevolenssiehtoa, Juudaksen toiminta nimenomaan ei olisi Jumalan tahto. Omnipotenssi- ja omniskienssiehdot ilman omnibenevolenssia johtavat väistämättä siihen, että vapaa tahto on näennäistä ja että predestinaatio-oppi pitää paikkansa, vieläpä nimenomaan Calvinin tarkoittamalla tavalla.

Summa summarum: Ilman omnibenevolenssia ja omniskienssin ja omnipotenssin vallitessa Jumala on kaiken pahan alku ja juuri, syntinen ihminen ei joudu Helvettiin koska hän tekee syntiä vaan hän tekee syntiä koska hänet on jo etukäteen määrätty Helvettiin ja Jumala rankaisee ihmisiä siitä, että he toteuttavat hänen vastaansanomatonta monergista tahtoaan. Fair dinkum.

Jos Jumala voi kaikkivaltiuteen vedoten määritellä itse itsensä hyväksi ja oikeudenmukaiseksi, hän ei tällöin eroa mitenkään yhdestäkään maallisesta despootista ja diktaattorista, jotka itse määrittävät itsensä hyväksi ja oikeudenmukaisiksi, riippumatta siitä, miten he toimivat. Tällainen jumala ei ole muuta kuin kosminen öykkäri, despootti ja koulukiusaaja - eikä varmasti minkään kunnioituksen arvoinen. Tuo on loogisena virhepäätelmänä argumentum ad ignoramum ja ristiriidassa sen raamatunkohdan mukaan, jonka mukaan hän on Rakkaus, ja joka ei rakkautta tunne, ei tunne Jumalaa.

Mutta jos syntiinlankeemuskertomusta lähdetään analysoimaan, se on ilmiselvä ansa. Mietitäänpä: kaksi naiivia ja tyhmän lapsellisen viatonta olentoa keskellä paratiisia, ja siellä keskellä puu, jonka hedelmät näyttävät ihmeen hyviltä ja jossa on lappu EI SAA KOSKEA. Ja sitten joku kertoo, että siitä syömällä saa tiedon hyvästä ja pahasta. Ja sitten kun nuo naiivin lapsellisen tyhmät olennot popsivat siitä puusta, Jumala pomppaa esiin ja sanoo "Hähää! Gotcha!" ja rankaisee heitä siitä, että he lankeavat hänen virittämäänsä ansaan. Eikä edes kyseisten olentojen rankaisu riitä, vaan heidän jälkeläisiään rangaistaan aina maailman toisesta tapista maailman tappiin saakka.

Fair dinkum.

Tuplis kirjoitti...

Mainitun jälkikasvun ja Ruukinmatruunan jumalkäsitys on siis luonteeltaan pakanallinen: jos elämässä kohtaa hyviä asioita, Jumala on hyvä, ja jos elämässä kohtaa ikäviä asioita, Jumala on paha.

Jo Augustinus erotti kristittyjen jumalkäsityksen tästä selvästi: kristitty ei palvo Jumalaa saadakseen itselleen etuja, vaan siksi, että Jumala on hyvä ja sellaisena palvonnan arvoinen.

Kukaan tuskin voi kiistää sitä, etteivätkö Jeesuksen ja opetuslasten kärsimykset olisi olleet ikäviä kokemuksia, kuten myös niin monien kristittyjen marttyyrien aina nykypäivään saakka. Elämme maailmassa, joka pelaa meitä vastaan. Kyseinen maailma ei kuitenkaan ole Jumala eikä täällä Jumalan tahto toteudu juuri muulloin kuin oman toimintamme kautta.

Mitä syntiinlankeemuskertomukseen tuli, seuraukset kerrottiin ennen lankeemusta. A & E katsoivat asiakseen uskoa Jumalan valehdelleen heille ja luottaa ennemmin Saatanan houkutukseen, niittäen mitä kylvivät.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä kun Tuplis viittasi "mainittuun jälkikasvuun" ja A&E:n tapaukseeen, niin voin todeta, että melko vahvasti näyttää häneltä paistavan läpi empatiankyvyn puute (joka on usein tiukan linjan uskovaa ja ateistia yhdistävä tekijä).

On turha myöskään sotkea jonkun Augustinuksen apologisia pohdiskeluja varttuvan lapsen tai teologiaan perehtymättömän aikuisen maailmankatsomuksellisiin kasvukipuihin.

Toiseksi. Aika kevyesti suhtaudut A&E:n tapaukseen. He olivat kuin lapsia, joilta puuttui kokonaan hyvän ja pahan käsiteet. Jumala kyllä sanoi heillä :"Älä...", mutta heiltä kuitenkin puutui käsitteelliset edellytykset ymmärtää, että "totella" olisi parempi tai huonompi, kuin "ei-totella". He olivat siis moraalisesti syyntakeettomia. Ja ilman kokemuksia, he olivat kuin tyhjät taulut. Kuka tahansa olisi voinut kusettaa heitä missä asiassa tahansa. Mutta mitään ei kuitenkaan jätetty sattuman varaan, vaan kusettajista suurin (= kavalin) tuli apuun. Omenasta tuli haukattua pala ja loppu onkin sitten historiaa...

On myös mielenkiintoista ajatella "jumalan näkökulmasta", kun maailmankaikkeuden suurin ja rakastavin äly laittaa vastakkain, luoduistaan lapsenomaisimman ja kavalimman. Mielenkiintoinen skenaario tosiaankin, varsinkin ip-lajin harrastajan näkökulmasta katsottuna;)

Aatamin ja Eevan syyttäminen tottelemattomuudesta on yhtä naivia, kuin syyttäisi kaksi vuotiasta lasta siitä, että lähti namusedän mukaan.

Tuplis kirjoitti...

Ano2:
Tässä kun Tuplis viittasi "mainittuun jälkikasvuun" ja A&E:n tapaukseeen, niin voin todeta, että melko vahvasti näyttää häneltä paistavan läpi empatiankyvyn puute (joka on usein tiukan linjan uskovaa ja ateistia yhdistävä tekijä)
.

Olen itsekin havainnut, että aloitus rempseällä henkilöönkäynnillä on erinomainen keino ryhtyä asiakeskusteluun.

Havaintojen tekeminen saati niiden analysoiminen ei minun nähdäkseni ole minkäänlainen indikaatio empatian puutteesta. Ehkä näet asian toisin ja teillä päin asioiden tarkastelu on merkki välinpitämättömyydestä tarkasteltuja näkemyksiä ja niitä koskevia ihmisiä kohtaan. Täällä on kuitenkin toisin. Voidakseen korjata ongelma on se ensin identifioitava.

Aika kevyesti suhtaudut A&E:n tapaukseen. He olivat kuin lapsia, joilta puuttui kokonaan hyvän ja pahan käsiteet. Jumala kyllä sanoi heillä :"Älä...", mutta heiltä kuitenkin puutui käsitteelliset edellytykset ymmärtää, että "totella" olisi parempi tai huonompi, kuin "ei-totella".

Mahdollisesti juuri siksi Jumala esittikin asian seurauseettisesti eikä sanonut perusteeksi sitä, että hedelmän syöminen on paha asia, vaan, että sen seurauksena kuolee. Jotta varoitus olisi ylipäätään voinut olla varoitus, A & E:n on järkevästi ajatellen ollut tiedettävä mitä sana tarkoittaa.

Ja ilman kokemuksia, he olivat kuin tyhjät taulut. Kuka tahansa olisi voinut kusettaa heitä missä asiassa tahansa.

Tuota noin, mistä päättelet, että heillä ei ollut lankeemukseen mennessä kokemuksia ja että he olivat kuin tyhjät taulut? Onko se jokin Jumalan seurassa olosta väistämättä seuraava asia?

On myös mielenkiintoista ajatella "jumalan näkökulmasta", kun maailmankaikkeuden suurin ja rakastavin äly laittaa vastakkain, luoduistaan lapsenomaisimman ja kavalimman.

Jaa, Jumalako Saatanan lähettikin Aatamia ja Eevaa petkuttamaan? Taisin ihan unohtaa sen kohdan Raamatustani, pitääkin lukea tarkemmin.

Arawn kirjoitti...

Ainakin Jumala lähetti Saatanan kiusaamaan kuningas Daavidia. Ei kun hetkonen, sehän olikin Jumala itse, joka kiusasi Daavidia. Homma meni yksinkertaistettuna niin, että J kuiski Daavidin korvaan: "tee X" ja sittem, kun Daavid teki X, Jumala mylvi ja karjui, että syntiä teit, ruoja, nyt tulee pataan niin, että puntit tutisee. Ja tämä seisoo Raamatussa.

Tämä on itse asiassa minun näkemykseni Jumalasta, jos hän on olemassa. Jumala loi ihmisen sellaiseksi, millainen ihminen on. Joten Jumala on vastuussa, jos oletetaan, että J on omnipotentti ja omnitietävä jne. Minun näkökulmastani J luo ihmisen käytännössä tekemään syntiä ja sitten rankaisee siitä, kun tämä syntiä tekee. Hauska tyyppi.

On ihan selvää, etteivät kristityt ajattele näin (kuka nyt haluaisi koulukiusaajaa palvoa) ja vaikka tämä kuulostaa tylsältä keskustelun torppaamiselta, se on ihan jepa enkä ole hirveän kiinnostunut kinaamaan aiheesta, onko J mulkku vai ei. Mutta kiinnostavaa on, että VT:ssa J kyllä selkeästi vetää muutaman sellaisen tempauksen, että kristinuskon on täytynyt pistää kovasti aikaa ja energiaa siihen, että nämä tempaukset selitetään parhain päin niin, että J onkin hyvä ja rakastava.

Mutta joo, Daavidin Jumala on minun Jumalani.