Pages

Agnostisismin epärehellisyydestä

Käytännössä jokainen tapaamani ateisti, jonka pitäisi koettaa näyttää kantansa rationaaliseksi, lakkaa kutsumasta itseään ateistiksi ja sanoo olevansa agnostikko.  Tämä kätevästi vapauttaa hänet tarpeesta perustella näkemystään mitenkään.  Ongelmalliseksi ja epäuskottavaksi agnostisismin kuitenkin tekee se, että kyseinen "agnostikko" elää kuin gnostinen ateisti, veisaten viis Jumalasta ja tämän tahdosta.  Se, joka uskoo, että Jumala edes voisi olla olemassa, ja/tai myöntää, ettei oikein tiedä mikä tämä on, ei suhtaudu olkia kohauttamalla tahoon, jonka tahdon rikkomisesta seuraa ikuinen kärsimys.  Täten: katsomalla, mitä hänen kätensä tekevät, sen sijaan, mitä hänen suunsa puhuu, havaitaan, että agnostikoksi itseään kutsuva ei ole sitä.

Ylipäätään pidän kyseenalaisena, voiko varsinaista agnostisismia olla kenenkään kohdalla, joka on koskaan kuullut Jumalasta.  Ilmeisen selvää on, että siihen joko uskoo tai ei usko.  Tästä kuultuaan on harvinaisen vaikeaa, ellei mahdotonta, jäädä käsitykseen, ettei tiedä uskooko.  En tiedä ainuttakaan agnostikkoa, jolle kysymys olisi missään mielessä avoin.  He eivät usko.

Pidän agnostisismia siis epärehellisenä sen takia, että yksikään itseään sellaiseksi kutsuva ei sitä ole, vaan käyttää sanaa ainoastaan savuverhona, johon pukeutumalla yrittää antaa itsestään neutraalin ja siten objektiivisen kuvan, tai jonka taakse juoksee joka kerta kun joutuisi vastatusten sen kanssa, ettei hänen uskomuksensa ole luonteeltaan yhtään vähempää uskomus kuin vastapuolenkaan.

edit 7.1.13:
Asiasta keskusteltuani tulin siihen lopputulokseen, että todellisia agnostikkoja on olemassa (siis sellaisia, joilla ei ole tarpeeksi selkeää käsitystä voidakseen todella kokea kumpaankaan suuntaan), ja että tekstini päätelmineen on väärässä.  Jätän sen kuitenkin näkyviin muistuttamaan tarpeesta suhtautua asioihin nöyrästi.

15 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Yleensä agnostikot ovat sitä yleisellä tasolla, eli epävarmoja siitä onko mitään yliluonnollista olemassa, tai haluttomia ottamaan siihen kantaan, tai halukkaita jättämään kysymyksen avoimeksi.

Kristinuskon Jumalaan he eivät tietenkään tunnustuksellisesti usko.

Tuplis kirjoitti...

Jep, haluttomia ottamaan asiaan sanoilla kantaa, teot tosin puhuvat puolestaan.

On tietty niitä, jotka uskovat vaikkapa kummituksiin ja henkiin, mutta eivät ole varmoja kutsuako niitä jumaliksi - jos kutsuisi, ne olisivat sitä polyteistisessä mielessä.

Voi kai olla, että malka on omassa silmässäni, ja agnostikon touhuaminen näyttää identtiseltä ateistin touhuamisen kanssa vain siksi, ettei agnostikko koe tietävänsä aiheesta riittävästi päättääkseen mitä jumaluutta pitää mahdollisena eikä täten tiedä millaista moraalia tulisi pitää mahdollisesti validina.

Tai sitten olen vain tekemisissä pääsääntöisesti epärehellisten ateistien kanssa rehellisten agnostikkojen sijaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Minä voisin kai sanoa itseäni agnostikoksi, mutta en minä oikein itseäni tuosta tekstistä tunnista. En voi sanoa, että en usko. En voi sanoa, että uskon. Sen voin sanoa, että en tiedä. Pyrin kuitenkin elämään pitkälti protestanttisen etiikan mukaan. Siihenhän minutkin on kasvatettu, ja sillä tavalla tämä maakin on suht mukavasti pärjännyt.

Oikein tiukka ateismi taas on minusta ihan yhtä lailla uskonto kuin mikä tahansa muukin.

Anonyymi kirjoitti...

"Ylipäätään pidän kyseenalaisena, voiko varsinaista agnostisismia olla kenenkään kohdalla, joka on koskaan kuullut Jumalasta. Ilmeisen selvää on, että siihen joko uskoo tai ei usko."

Tuossa taitaa olla ajatusvirhe. Tuohon uskoo tai sitten ei mielipiteiden väliin jää se vaihtoehtoinen näkemys, että Jumala mahdollisesti on olemassa, mutta mitenkään varmaa se ei ole. Edelleen, jos Jumala on olemassa, meillä ei ole varmaa tietoa hänen olemuksestaan eikä tahdostaan. On kyllä runsaastikin ihmisiä, jotka väittävä tietävän Jumalan olemuksen ja tahdon, mutta heidän näkemyksensä ovat keskenään hyvin vahvasti ristiriitaisia. Tämä lienee lyhyesti ilmaistuna agnostikon perusasennoituminen. Mielestäni siinä ei ole mitään epärehellistä.

Tuplis kirjoitti...

Yp:
Elämällä protestanttisen (kristillisen) etiikan mukaan suhtautumisesi tosiaan on se, että et käyttäydy kuin uskoisit kristinuskon olevan väärässä. Täten voinen todeta tavanneeni ainakin yhden ihan oikeankin agnostikon.

Se on kyllä aika mielenkiintoinen kanta. Mieleen tulee toinen kaveri, joka myös elää kyseisen etiikan mukaan ja sanoo, että ei usko, mutta toivoo olevansa väärässä.

Anonyymi:
Totuus asiassa on binäärinen, joko Jumala on tosi tai sitten ei ole. Välitila ei voi varsinaisesti olla totta. Kyse on uskosta, ei tiedosta. Uskovalla ei mitenkään välttämättä ole "varmaa tietoa" asiasta yhtään enempää kuin uskomattomallakaan, mutta tämä ei muuta uskon suuntaa mihinkään.

Anonyymi kirjoitti...

Tuplis:
Jumala on tai ei ole, on kyllä loogisesti oikea konstruktio. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että tietäisin, kumpi on todellinen asiantila. Niinpä vastaus kysymykseen, "tiedänkö, että Jumala on olemassa" voi olla :ei, ja samanaikaisesti vastaus kysymykseen "tiedänkö, että Jumalaa ei ole olemassa" voi myöskin olla :ei.

Tuplis kirjoitti...

Anonyymi:
Kysymys ei olekaan "tiedätkö", vaan "uskotko". Ensimmäiseen voi vastata "en tiedä", jälkimmäiseen ei. Vastaavalla tavalla kuin veikkaaja ei voi tietää vetonsa lopputulosta niin kauan kuin voi siihen panostaa, lyö hän silti pelimerkkinsä sille, jonka uskoo tuottavan voittoa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuplis:
Kyllä kysymykseen "uskotko" voi vastata "en tiedä" tai "mahdollisesti" tai "en ole vielä päättänyt". "Uskotko" on niitä kysymyksiä, joiden vastauksia ei voi rajata pelkkään "kyllä" tai "ei" vastaukseen.
Vastaus voisi siis olla esimerkiksi: "Pidän asiaa epävarmana, mutta koska pidän Jumalan olemassaoloa mahdollisena, on käytännöllisintä toimia ikään kuin uskoisin."

Anne Tammelin kirjoitti...

Ihminen ei voi tietää onko korkeampaa olentoa voimassa, koska me olemme sidottu tähän todellisuuteen ja tähän tietoisuuteen. Onko sillä loppujen lopuksi edes väliä mitä on? Jokainen meistä yritää elää omaa elämäänsä, yhteiskunnan normien mukaan, kuten parhaksi näkee. Tämä on minun "uskoni" ja olen pärjännyt sen kanssa hyvin.

Tuplis kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tuplis kirjoitti...

Anna:
Ihminen ei voi tietää onko korkeampaa olentoa voimassa, koska me olemme sidottu tähän todellisuuteen ja tähän tietoisuuteen
.

Ei omillaan, tosiaan. Sen suhteen on mukavaa, että sekä ilmestyksiä että inkarnaatio on tapahtunut.

Onko sillä loppujen lopuksi edes väliä mitä on?

Toki. Esimerkiksi jos kuolemanjälkeisen elon loppusijoituspaikka on todellinen, on siitä varoittavan tahon sanoista väkevä syy ottaa vaari.

On selvää, että emme kykene asiaa eläessämme selville ottamaan, olettaen, ettemme saa henkilökohtaista ilmoitusta. Tällöin koen parhaaksi keinoksi selvittää oikea katsomalla, minkä opetus istuu yhteen todellisuuden kanssa osuvimmin ja missä on eniten tolkkua.

Tuplis kirjoitti...

(Poistettu kommentti oli omani, tässä sama uusiksi, mutta parilla uudella lauseella)

Anonyymi:
Ehkä olemme vain kovasti erilaisia ihmisiä, mutta itse en mitenkään kykene kuvittelemaan tilannetta, jossa minulla ei olisi mitään kantaa käsitteeseen, joka on tuttu.

Esimerkkinä minulta voitaisiin kysyä: kumpi voittaa, KalPa vai TPS kun ne seuraavan kerran kohtaavat? Tietoni aiheesta rajoittuvat siihen, että todennäköisesti puhe on jääkiekosta. En kuitenkaan voi väittää, etten uskoisi - täysin tietoisena siitä, ettei minulla ole hyvää syytä uskoa niin - TPS:n voittavan. Rationaalisesti en ottaisi asiaan kantaa, koska minulla ei ole riittävää infoa jonka pohjalta johtopäätöstä tehdä, mutta se ja uskomus ovat kaksi eri asiaa.

Onko sinulla mitään muuta esimerkkiä tosielämän agnostisismista kuin teismi? Ymmärtäisin ehkä kantasi paremmin.

Tuplis kirjoitti...

Jäi näköjään kirjoitusvirhe tuohon toiseenkin. Se oli suunnattu Annelle, ei Annalle.

Anonyymi kirjoitti...

Tuplis:
On hyvin mahdollista, että olemme hyvin erilaisia ihmisiä. On varsin yleistä, että ihmiset kokevat epävarmuuden niin epämiellyttävänä, että he karttavat sitä kaikin voimin. Minulle, ehkä luonnontieteellisestä taustasta johtuen, asioiden epävarmuus on pikemminkin luonnollinen asiaintila. Sellaisia asioita, joista meillä on varmaa tietoa on hyvin vähän. Jumalan olemassaolo on nähdäkseni yksi näistä asioista. On mahdollista, että hän on olemassa. Tai sitten ei. Niinpä minulla ei ole kantaa siitä, kumpi vaihtoehto on todennäköisemmin oikea. Jos olisi, sehän olisi jo jonkinlainen uskomus.
Käsittääkseni agnostismi ja teismi ovat eri asioita. Ymmärtääkseni agnostikko sanoo: en tiedä onko Jumalaa olemassa. Teisti sanoo: uskon, että Jumala on olemassa, mutta on kovin vaikea sanoa mitään varmaa siitä, millainen hän on.

Tuplis kirjoitti...

Anonyymi:
Kävin aiheesta myös netin ulkopuolella keskustelua, ja tajusin viimein, että esittämäni kanta on virheellinen. Tein pienen korjauksen alkuperäistekstiin. Kiitos panoksestasi ja kärsivällisyydestä.