Pages

Valtio on Oikeassa.

Taannoisessa keskustelussa tulin kohdanneeksi varsin häkellyttävän ilmiön: yhä harvemmalla on enää minkäänlaista moraalista kompassia. Keskustelukumppanini eivät kyenneet edes hahmottamaan, että käsite ryöstö voi olla olemassa missään muussa kuin juridisessa merkityksessä. Heille sanan merkitys määriytyi yksistään lakikirjan sisällön mukaan ja teon oikeus ja vääryys sen mukaan, onko kyseessä lain mukaan rikos. Oli melkoisen vaikea olla ajattelematta, että tässä on homo sovieticus täydellisimmillään: totaalinen välinpitämättömyys oikeasta ja väärästä yhdessä sokean valtiouskovaisuuden kanssa.

Nämä samat ihmiset ihmettelevät toisaalla sitä, minkä takia ateismin myötä leviävä metafyysinen nihilismi voisi olla huono juttu. He eivät yksinkertaisesti kykene tajuamaan legalistis-nihilistisen moraalikäsityksensä ja Gulagin välistä yhteyttä. Heille teot, jotka varsinaisen oikeustajun omaava ihminen tunnistaa vääryyksiksi, ovat täysin okei, kun Valtion Edustaja niin sanoo, eikä niitä saa sitten enää vääryyksiksi kutsua kun yhteiskunnan säännöt on Yhdessä Sovittu.

Tämä ajatus siitä, että valtion lait olisi jotenkin "yhdessä sovittuja", on myös varsin persoonallinen, jos otetaan huomioon, että lainsäätäjä ei vastaa lakiehdotuksistaan kuin eduskunnalle eikä lain läpi ajamista kysytä kansalta prosessin missään vaiheessa. Nämä samat ihmiset  uskovat elävänsä demokratiassa - ilmeisesti sillä perusteella, että saavat parin vuoden välein kertoa, kenen ehdolle asettuneen haluaa päättävän asioistaan tältä kysymättä.

Sanoisin muuten, että sivilisaatiomme on jo syvällä barbarian synkässä yössä, mutta muistelisin barbaareillakin olleen yleensä edes jokin käsitys oikeasta ja väärästä.

10 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Itse asiassa... Missä historian vaiheessa "kansalta" on kysytty mitään olennaista? Millä tiedon määrällä ja syvyydellä se pystyisi päättämään asioistaan?

Toiseksi... Tarvitseeko moraali tai varsinkaan eetillisyys pohjakseen "kirjoituksia", pelotteita, uhkia? Voisiko "omatunto" olla myötäsyntyinen ilmiö terveellä ihmisellä? Onko se vain opittu, ehdollistettu asia?

Tuplis kirjoitti...

Hyviä kysymyksiä, enkä tiedä josko minulla on niihin kummoistakaan vastausta. C. S. Lewis korjoitti Abolition of manin loppuun pienen tutkailun ns. ihmiselle luontaista moraalia käsitellen, ja se sisältää hyviä huomioita, vaikka niiden pohjalta onkin vaikea sanoa paljon varmaa. Omalla kohdallani omatunto vaikenee tai kehottaa jopa vääryyteen kun minulla on koettu motiivi kostaa, mistä syystä olen aavistukaen skeptinen. Sitä vastaan tietty on aineistoa, joka viittaisi jo vauvalta löytyvään tiettyyn reiluuden tajuun.

IDA kirjoitti...

Itse uskon myötäsyntyiseen omatuntoon.¨

Ihmisen pitäisi vain kehittää omatuntontaan. Ei riitä, että joku asia tuntuu pahalta tai hyvältä, vaan pitäisi pyrkiä järjellä selittämään miksi on niin ja miksi kaikissa tilanteissa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitos hyvästä puheenvuorosta. Lienenkö maalaisromantikko, mutta näkisin, että tuollainen ilmiö korostuu kaupungeissa, missä ihmiset ovat toisilleen vieraita. Pelkästään ateismiin tämä ei minusta liity, muistan esmes sen, kun joku vuosi sitten Suomen islamilaisten silloinen päähulitihuliti Khodr Chehab totesi, että 13-vuotiaan kanssa on ihan ok mennä naimisiin, ja sellainen varmaan sotii ateistinkin oikeustajua vastaan. Tosin tulihan paikalliselta fanclubilta aina Soininvaaraa myöten komppia, tyyliin että eri kulttuureissa asiat katsotaan eri tavalla, ja kun heidän lakinsa mukaan asia on ok, niin silloinhan ei vääryyttä varsinaisesti ole tehty.

Itse vertaisin tuota asiaa siten, että jos heppua ammutaan kiväärillä polveen, niin siihen sattuu ihan saatanasti, huolimatta siitä, vaikka paikallinen laki sen jostain syystä sallisikin.

Tiedemies kirjoitti...

En ota kantaa moraalifilosofiseen näkökohtaan, mutta argumenttisi muoto on vähän omituinen.

Perustelet siis väitettä, jonka mukaan ihmiset eivät enää omaa mitään käsitystä oikeasta ja väärästä, siis ovat nihilistejä.

Ensimmäisenä perustelet sitä niin, että ihmiset ottavat "oikean ja väärän" laista, eli selvästi sivuuttavat sen mitä joku muu pitää oikeana tai vääränä.

Toiseksi esität, että laki on huono koska se on ihmisten itsensä laatima. (Ateismi, legalismi, whatever)

Kolmanneksi esität että se ei ole legitiimiä, koska se ei olekaan ihmisten itsensä laatima, vaan The Valtion.

Tämä muistuttaa argumentaatiota B puolustautuu kun A syyttää B:tä ruohonleikkurinsa rikkomisesta. B vastaa tähän, että ensiksikin, en koskaan lainannut ruohonleikkuriasi. Toisekseen, se oli ehjä kun palautin sen, ja kolmanneksi, se oli rikki jo kun sen lainasin.

Tuplis kirjoitti...

Tm,
Sen lisäksi, että luulet minun esittävän eri väitteen kuin tekstissä esitän, luulet näköjään minun perustelevankin sen aivan toisin argumentein kuin tekstissä.

En jaksa toistaa sanomaani kirjoittamalla samaa tekstiä uudelleen toisin sanoin. Lue tarkemmin ja yritä sitten uudelleen, jos siltä tuntuu.

Tiedemies kirjoitti...

Edellinen kommenttini oli ehkä hieman epäselvä, ja paralleelina esittämäni huono argumentti oli huono paralleeli, koska muoto on eri.

Siis, lähdet siitä, että lakikirja "oikean ja väärän" lähteenä ja ankkurina on eräänlaista nihilismiä. Tämä on minusta hassua, koska jos otat uskonnollisen tekstin oikean ja väärän lähteeksi, se eroaa lakikirjasta vain siinä suhteessa, että ko. tekstin sisällön muuttamiseen ei ole mitään yleisestihyväksyttyä prosessia. Itse näet todennäköisesti asian niin että uskonnollinen teksti on tavalla tai toisella peräisin Jumalalta, joten sitä ei edes voi muuttaa; en ota kantaa tähän.

Oletan nyt siis sinun tarkoittavan tässä, että koska lakien muuttaminen ylipäätään on mahdollista, legalismi on mielestäsi nihilismiä.

Kuitenkin kritisoit samaan aikaan lakia siitä, että se ei ole ihmisten itsensä muutettavissa vaan on peräisin joltakin muulta auktoriteetilta.

Se, mitä et eksplikoi, ja ymmärrän kyllä miksi et, on että miten oikea ja väärä määrittyvät jos ne eivät kerran ole lähtöisin jollakin tapaa yhteisestä "sopimuksesta".

Et eksplikoi sitä koska oletat ihmisten vetävän sen johtopäätöksen että uskonnollinen teksti ja oppi ovat tällaisten käsitysten lähteenä, kaiken ihmisten tekemän sopimisen tms tavoittamattomissa.

Tässä on kuitenkin sellainen pienenpieni ongelma, että näiden "totuuden lähteiden" osalta olemme silti vain toisten ihmisten varassa. Jumalat eivät yleisestiottaen ilmesty ihmisille kertomaan oikeasta ja väärästä, vaan jostain syystä ilmaisevat tahtonsa vain joillekin ihmisille ja olettavat muiden vain uskovan näitä joitain harvoja ja valittuja, yleensä vielä vailla mitään muunlaista evidenssiä.

Voit toki nimittää legalismia nihilismiksi (itse en ole legalisti, enkä nihilisti, joten nimitys ei minua mitenkään kosketa) mutta se on sikäli kummallista että laki kuitenkin on olemassa sen jälkeen kun se on kirjoitettu. Nihilismi noin yleensä tarkoittaa sitä että kiistetään kaikenlaiset lähteet totuudelle.

Esität että legalistit aina hyväksyvät Gulagit ja muut, jos ne kirjataan lakiin, mutta sivuutat nyt sen, että legalistienkin mielestä yleensä on legitiimejä (laillisia) ja epälegitiimejä prosesseja joiden kautta lakeihin voidaan sääntöjä kirjata. En puolusta legalismia yleisesti, mutta tämä sinun argumenttisi on heikko, koska se hyppää tämän oikeutusnäkökohdan yli.

Bottom line ja eräänlainen cut the crap: Tosiasiassa et kritisoi legalismia vaan kritisoit sitä, että legalismilla voidaan perustella jotain minkä kanssa et itse ole samaa mieltä.

Tuplis kirjoitti...

Tm:
Oletan nyt siis sinun tarkoittavan tässä, että koska lakien muuttaminen ylipäätään on mahdollista, legalismi on mielestäsi nihilismiä
.

Sanoisin mieluummin niin, että koska mitään muuttumatonta määritelmää oikealle ja väärälle ei legalisti tunnusta,on hän nihilisti. Mutta kyllä, oletuksesi on, hassusta näkökulmasta huolimatta, oikea.

Kuitenkin kritisoit samaan aikaan lakia siitä, että se ei ole ihmisten itsensä muutettavissa vaan on peräisin joltakin muulta auktoriteetilta.

Kyllä. Oikea ja väärä eivät ole mielipidekysymys, eivätkä täten ihmisten muutettavissa.

Tässä on kuitenkin sellainen pienenpieni ongelma, että näiden "totuuden lähteiden" osalta olemme silti vain toisten ihmisten varassa. Jumalat eivät yleisestiottaen ilmesty ihmisille kertomaan oikeasta ja väärästä, vaan jostain syystä ilmaisevat tahtonsa vain joillekin ihmisille ja olettavat muiden vain uskovan näitä joitain harvoja ja valittuja, yleensä vielä vailla mitään muunlaista evidenssiä.

En tiedä onko kristinusko sinulle tuttu, mutta kyseisen uskonnon mukaan hyvän ja pahan absoluuttinen määrittäjä ei tullut ainoastaan konkreettisesti kertomaan oikeasta ja väärästä vaan myös näyttämään esimerkkiä. Kyllä, elämänsä ja opetuksensa kirjasivat ylös ihmiset, joskin sellaiset, jotka kuolivat uskonsa totuudellisuuden puolesta.

Tosiasiassa et kritisoi legalismia vaan kritisoit sitä, että legalismilla voidaan perustella jotain minkä kanssa et itse ole samaa mieltä.

Kritisoin legalistista moraalikäsitystä siksi, että se ei piittaa oikeasta ja väärästä tuon taivaallista.

Tiedemies kirjoitti...

En ihan ymmärrä argumenttiasi, ts. se on epäselvä minulle.

Kristityn on tietyssä mielessä oltava legalisti nimenomaan hänen jumalansa asettaman lain osalta. Sen rikkomisen täytyy olla väärin; miten muuten voi olla "oikeaa ja väärää", ellei se sitten ole subjektiivinen, eli jokaisen yksilön kokemuksellinen ja henkilöhistoriallinen näkemys josta käydään neuvotteluja.


Legalismissa tietysti voidaan hyväksyä kumpi tahansa näkemys, siis voidaan hyväksyä se, että laki on neuvottelun tulos tai sitten voidaan ajatella että laki on peräisin esimerkiksi jumalalta tai kuninkaalta tms.

Kehystyksen kummallisuus tulee siis minusta siitä, että kritisoit legalismia siitä, että se ei ole subjektiivinen (siis lähtöisin oikeasti neuvottelusta eli "yhdessä sovittu") ja toisaalta kritiikkisi ytimessä kuitenkin on se, että legalismi on huono lähestymistapa koska se sivuuttaa "aidon" oikean ja väärän.

Ymmärrän kyllä kritiikkisi pääsääntöisesti koska tiedän taustan: kritisoit sitä, että ihmiset sekoittavat maallisen lain ja kristillisen moraalin ts, käyttävät edellistä, eivätkä jälkimmäistä, ohjenuoranaan, mutta jos haluat sanoa tämän, niin sen voi sanoa suoremminkin.

Legalismi ei kuitenkaan ole nihilismiä.

Tuplis kirjoitti...

Tm:
Kristityn on tietyssä mielessä oltava legalisti nimenomaan hänen jumalansa asettaman lain osalta
.

Tämä ei ole ongelma silloin, kun tahon, jonka legitimiteettiin nojataan, on absoluuttinen.

Legalismi on moraalista nihilismiä. Kun laki riittää, moraalia ei tarvita.