Pages

Tunnemyrskyn tragedia

Tulin äskettäin lukeneeksi onnettomasta naisesta, joka valitteli ahdistuneena epävakaan suhteensa asteittaista pahenemista. Vuoristoratasuhde on vähän niinkuin nopeasti koukuttava huume: se tarjoaa jatkuvalla syötöllä valtavia kemiallisia ärsykkeitä, joista osa on positiivisia ja osa negatiivisia. Sellaisessa ei edes tarvitse olla pitkään jäädäkseen pysyvästi siihen käsitykseen, että suhteen kuuluukin olla sellaista kaaosta.

Oletettavasti aikanaan erotessaan itselleen sopimattomasta kaverista syyllistää vuoristoradan kokenut seuraavaa vähintäänkin mielessään siitä, ettei uusi saa häntä tuntemaan yhtä voimakkaasti kuin aikaisempi.  Tällöin tilannetta voi parantaa sen tiedon omaksuminen, että ainoa syy sille miksi tunne tuntui niin voimakkaalta oli kontrasti kyseisen suhteen aikana.

Numeroilla sama: nykyisen suhteen aikana fiilikset heittelevät -10 ja 10 välillä. Eroa on 20 yksikköä. Seuraavassa suhteessa fiilikset heittelisivät vaikkapa 0 ja 10 välillä. Eroa on enää 10 yksikköä, eikä samasta huipun tasosta huolimatta samaa tajunnanräjäyttävää kemiallista myrskyä 20 yksikön noususta enää voi tapahtua - tämä vain siksi, että ei tehdä samanlaisia pohjakosketuksia.

Edellämainittuihin valtaviin nousuihin murheen alhosta huuman huipulle vuoristoratasuhteilija jää koukkuun.  On erittäin vaikea löytää vuoristoratasuhteeseen päätynyttä ihmistä, joka ei kokisi suurin piirtein jatkuvasti, että nyt mennään koko ajan pahempaan ja pahempaan, mutta sitten selittelee itselleen molemmat onnettomaksi tekevässä tilanteessa pysyttelemisen sillä, että ne hyvät ajat ovat sitten niiiin hyviä.  Todellisuudessa se hyvä juttu, mistä pidetään kiinni kuin hukuttautuva ankkurista, on nimenomaan se nousu, ei hyvä aika.

Ylläoleva asia on kuitenkin vaikea sisäistää, ja moni vuoristoratasuhteeseen kerran päätynyt pysyy sellaisessa joko saman tai toisen kumppanin kanssa, hautaan asti, johon sitten päädytäänkin aivan liian usein ennen aikojaan.

0 kommenttia: