Pages

Saatana, antikristityn tabu

Olen tehnyt merkillisen huomion ihmisistä, jotka kritisoivat kristinuskoa aktiivisesti. He ovat valmiita puhumaan Jumalasta, mutta vain harvoin Jeesuksesta, jossa he näkevät vähemmän kritisoitavaa. Yksi kristinuskon kannalta erittäin keskeinen hahmo, joka jää heiltä poikkeuksetta kokonaan huomiotta, vaikka tämän olemassaolosta erikseen muistuttaisi, on Saatana.

On sinänsä ymmärrettävää, että ihminen, joka syystä tai toisesta hylkää kristinuskon, haluaa nähdä siinä jotain moraalisesti arveluttavaa. Koska kristillisestä moraalista sinänsä sellaista löytyy harvinaisen vähän, siirtyy hyökkäyksen fokus nopeasti kohti Isä Jumalaa. Tätä hän syyttää maailmassa tapahtuvasta epäoikeudenmukaisuudesta ja pahuudesta, koska voisi sen kaikkivoipana estää, syyttääpä tästä Jumalaa itseäänkin, esimerkiksi väittämällä tämän tuomitsevan viattomia kuolemaan milloin Vanhan testamentin puolella, milloin tosielämän tilanteessa, jossa hyväksi katsottu kokee tuskallisen kuoleman pahojen tahojen käsissä, eikä jälkimmäisiä näy pysäyttävän mikään.

Epäoikeudenmukaisuus on tällaisen hyökkääjän mukaan Jumalan vika, koska hän ei estä sitä tapahtumasta - jotkut katsovat tämän jopa aktiivisesti tahtovan sitä. Kuitenkin kristinuskon mukaan Jumala on hyvä eikä tee pahaa. Miksi hän sitten sallii moisen tapahtuvan?

Siksi, että maailma on Saatanan valtakunta eikä Jumalan tahto toteudu täällä usein. Langennut maailma vihaa hyvyyttä ja taistelee sitä vastaan kaikin mahdollisin keinoin - mukaanlukien syyttäen Jumalaa pahuuden olemassaolosta. En tiedä tuliko maailmasta Saatanan valtapiiri sen myötä kun Aatami ja Eeva lankesivat ja valitsivat hänen opastuksensa Jumalan sijaan, mutta pidän sitä uskottavana vaihtoehtona. Se, miksi Jumala ei vie paholaiselta valtaansa, on kysymys, jota käsittelen toisella kertaa pitääkseni tekstin koherenttina ja lukukelpoisen mittaisena.

Joku joskus sanoi, että Saatanan nerokkain juoni oli uskotella, ettei häntä ole olemassa. Kristinuskoa kritisoiville näin asia onkin - he eivät ajattele Saatanan liittyvän kristinuskoon tai maailman epäoikeudenmukaisuuteen millään tavoin, vaan pitävät hänet kokonaan teologisen ymmärryksensä ulkopuolella eivätkä reagoi mitenkään, jos paholaisen olemassaolosta heitä muistuttaa. Ehkä he ajattelevat paholaisen olevan nollatekijä, pelkästään tahdoton Jumalan tahdon orja, kuten kaikki muukin maailmassa. Tällainen teologia istuu kuitenkin islamiin paljon paremmin kuin kristinuskoon, johon sitä on järkevästi ajatellen mahdotonta liittää.

Muistan lukeneeni myös lausahduksen, jonka mukaan ne, jotka hyvät uutiset hylkäävät, pelaavat automaattisesti paholaisen pussiin ja identifioivat tämän tietyssä mielessä puolulaisekseen. En tiedä missä määrin se pitää paikkansa, mutta se omalta osaltaan selittäisi sen, minkä takia antikristitty ei koskaan sano herransa nimeä tai noteeraa tämän olemassaoloa.

Kirjoituksestani voi saada sen kuvan, että pidän sekä uskon hylänneitä ateisteja että antikristittyjä saatananpalvojina, mutta se ei ole pyrkimykseni. Pääsääntöisesti ateisti sen enempää kuin antikristittykään ei noteeraa Saatanaa millään tavoin eikä usko tämän olemassaoloon puhumattakaan tämän tarkoituksellisesta palvelemisesta.  Minun on kuitenkin vaikea kuvitella, että jos Saatana on todellinen, sen suurempaa palvelusta kuin vastustaa kristinuskoa ja jättää sen teologiasta tämän osa kokonaan huomiotta on sille vaikea kuvitella. Se on suora tie misoteismiin ja apostaasiin.

12 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Olin siinä käsityksessä, että kristityt pitävät Jeesusta vain Jumalan yhtenä ilmentymänä. Joten Jumalaa kritisoitaessa kritisoidaan myös Kristusta.

Kuitenkin ateistit kritisoivat paljon luonnontieteen vastaisia näkemyksiä Jeesuksesta, kuten neitseestä syntymistä, kuolleista nousemista ja ihmetekoja.

Pääpointti ateistien kritiikissä on uskonnon irrationaalisuus ja tämä kritiikki pitää sisällään myös käsitykset Saatanasta.

Anonyymi kirjoitti...

Jumala hallitsee myös helvettiä. Ei ole olemassa yhtä pääpirua, saatanaa, jota kaikki kumartaisivat, koska kukaan helvettiin joutuva ei ole tunnustanut maallisen taipaleen aikana mitään itseään suurempaa voimaa.
Pahuus sallitaan, koska sen avulla saavutetaan paljon suurempaa hyvää, kuin ilman sitä. Tästä kertoo ehkä parhaiten Jobin tarina. Samassa kohdin selviää myös se, että Herra ei ketään kiusaa, mutta "Perkeleen" teot sallitaan sen synnyttämän hyvän tarkoituksen tähden.

Tuplis kirjoitti...

Tomi,

Käsityksesi on oikea, mutta tarkoitin sitä, että kritiikki ei kohdistu asioihin, joita Jeesuksena tunnettu kaveri sanoi tai teki.

On varmasti totta, että kaikkein yleisin hyökkäys kristinuskoa vastaan esiintyy muodossa, jossa se höperösti asetetaan ikään kuin vastakkaiseksi tieteelle.

Teologian irrationaalisuutta on puolestaan melkoisen vaikea osoittaa jos sitä ryhtyy käsittelemään rusinat pullasta -menetelmällä.

Anonyymi,

Jos kohta uskonkin, että on olemassa Saatana, helvetillisen hierarkian ykkösnimi, esität hyvän pointin. Itse uskon todellisten syiden sisältävän muutakin, mutta palaan asiaan toisella kertaa.

Kiitos molemmille kommenteista.

Anonyymi kirjoitti...

"Pahuus sallitaan, koska sen avulla saavutetaan paljon suurempaa hyvää, kuin ilman sitä."

Jos tuolla tavoin asian ilmaiset, niin se osoittaa vain, että Jumalakin on joidenkin rajoitusten alainen (samoin kuin ihminen) eikä pysty hyvään, ilman, että olisi pakko samalla sallia jotakin pahaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Pahuus sallitaan, koska sen avulla saavutetaan paljon suurempaa hyvää, kuin ilman sitä. Tästä kertoo ehkä parhaiten Jobin tarina. Samassa kohdin selviää myös se, että Herra ei ketään kiusaa, mutta "Perkeleen" teot sallitaan sen synnyttämän hyvän tarkoituksen tähden.".

Jobin kirja saattaa olla hieman mutkikas, mutta ehdottomasti ristiriidassa Tooran kanssa, jolla myös on suurempi auktoriteetti.

Job 2:3 sanoo mielenkiintoisesti:"Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi."

Tooran valossa Job oli hurskas mies, jonka olisi pitänyt olla täysin turvassa "onnettomuuden kauhuilta". Psalmi 91:9-10 tiivistää Tooran opetuksen:"Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.".

Jobin kirja kuitenkin antaa sen kuvan, että mistään ei voi olla täysin varma - ei myöskään Herran varjeluksesta. Sillä Job kertoo, että saatana oli YLLYTTÄNYT Herran TUHOAMAAN (siis Herra ottaa vastuun saatanan teoista Jobin elämässä) Jobin SYYTTÖMÄSTI.

Tekstin mukaan, siis saatana pystyi yllyttämään Herran tekemään jotakin sellaista, mikä ei hänen ennakoivaan suunnitelmaansa kuulunut. Tämä antaisi Herrasta melko epäluotettavan kuvan. Siis persoona, joka on "yllytyshullu".

Mielestäni Jobin kirjaa on turha yrittää kääntää "parhain päin", vaan pikemmin kastsoa suoraan tekstin ytimeen ja todeta: jos jumalkuva on tekstin mukainen, niin täytyy hyväksyä myös se, että Jumalakin voi olla pahan yllytettävissä ja hän voi yllytettynä tehdä sellaista, mikä ei ole hänen oman, kirjoitetun sanansa mukaista.

Mitä hyvää Jobille (joka oli jo ennestään kaikista Idän miehistä mahtavin ja siunatuin) tästä seurasi? No,hän sai kaksinverroin enemmän hyvää kuin aikaisemmin, mutta hintana oli helvetillinen kärsimys ja suuret menetykset. Näille kärsimyksille ei ollut tekstin mukaan muuta syytä, kuin että saatana yllytti Herran tuhoamaan Jobin syyttömästi. Herralla itsellään ei ollut mitään syytä kurittaa Jobia, paitsi että haluasi näyttää (Herralla ego-ongelma?) saatanalle, että Job kestää.
Vastattavaksi jää myös se, että tarvitsiko Idän mahtavin mies todella tuplasiunauksensa? Lisäksi se Raamatun periaate, että hurskaalle (Tooran mukaan) siunaukset kasaantuvat. Eli ilman kärsimysten tuomaan yllättävää sosiaalista nousuakin - Idän mahtavimmasta miehestä vielä mahtavammaksi, olisi todennäköisesti toteutunut ajan myötä muutenkin, ilman kärsimysten myötävaikutusta.

Tiedemies kirjoitti...

Käsityksesi on oikea, mutta tarkoitin sitä, että kritiikki ei kohdistu asioihin, joita Jeesuksena tunnettu kaveri sanoi tai teki.

Minä en pääsääntöisesti näe mitään syytä kritisoida sitä, jos joku (oletetusti/väitetysti) esimerkiksi osoittaa myötätuntoa sairaille, alempiin sosiaaliluokkiin kuuluville, kehottaa ihmisiä välttämään erilaisia koston kierteitä jne.

Monessa uskonnossa on tällaisia henkilöityneitä moraalisia ohjeita ja esimerkkejä, joissa ei ole mitään kritisoitavaa. En näe mitään erityisempää syytä kritisoida näitä ellei annettu ohje tai esimerkki ole jotenkin huono.

Minä en "kritisoi" myöskään sitä, jos joku uskoo ihmetekoihin (kuolleistaherättäminen, ihmeparantaminen, veden muuttaminen viiniksi jne), tällaiset uskomukset ovat toki mielestäni virheellisiä, ja mielestäni niiden virheellisyys on ilmeinen, mutta jos joku sellaisiin uskoo, niin kyse on perustavanlaatuisemmasta epistemologisesta ongelmasta, joka on mielestäni käsiteltävä erikseen.

En näe mitään kummallista siinä, että uskontokritiikki kohdistuu pääosin uskonnon järjettömyyteen ja heikkotasoiseeen epistemologiaan. Näin on ainakin minun kohdallani, muista en osaa sanoa.

Saatanan kritisoiminen tai esiinottaminen taas on mielestäni jotenkin erikoista, en itse kritisoi sitä puolta uskonosta koska se on niin täynnä ristiriitoja ja erimielisyyksiä (esimerkiksi suuri osa kristityiksi itseään kutsuvista ei usko saatanan olemassaolooon) ja kun olen aikanaan asiasta tivannut vaikkapa papilta, tämän vastaukset saatanan roolista teologiassa olivat ympäripyöreitä ja ristiriitaisia.

Saatanan mytologinen suhde Prometheukseen on kristinuskon suhtautumisessa tietoon yksi juonne, jonka vuoksi kristinuskoa voisi kritisoida. Tämä on kuitenkin sikäli väärin, että Lucifer/Saatana traagisena antisankarina on Miltonin luomus, jos lähdetään Raamatusta niin yhteys ei ole aivan niin vahva. Toki Saatanan/käärmeen kehotus syödä hyvän ja pahan tiedon puusta ja toisaalta Prometheuksen lahja (tuli) ihmiskunnalle voidaan rinnastaa.

Saatanan hahmo on kuitenkin syntiinlankeemuskertomusta lukuunottamatta hyvin pienessä roolissa Raamatussa. Lisäksi Jobin kirjan Saatana todella on Jumalan käskyläinen ja alainen, jolle Jumala vain antaa vapaat kädet.

Tuplis kirjoitti...

Tm:
Saatanan kritisoiminen tai esiinottaminen taas on mielestäni jotenkin erikoista, en itse kritisoi sitä puolta uskonosta koska se on niin täynnä ristiriitoja ja erimielisyyksiä (esimerkiksi suuri osa kristityiksi itseään kutsuvista ei usko saatanan olemassaolooon) ja kun olen aikanaan asiasta tivannut vaikkapa papilta, tämän vastaukset saatanan roolista teologiassa olivat ympäripyöreitä ja ristiriitaisia
.

Voin vain luottaa asiassa sanaasi, sillä en ole itse koskaan tavannut kristittyä, joka ei uskoisi Saatanan olemassaoloon. Pappienkaan kanssa en ole aiheesta puhunut. Se, että tätä ei olisi, herättäisi persoonallisia kysymyksiä esim. siitä, ketä Jeesus tarkoitti puhuessaan lukuisia kertoja Tämän Maailman Jumalasta, ja toinen erinomaisen mielenkiintoinen kysymys on, että kuka Jeesusta sitten kiusasi tämän viettäessä aikaa autiomaassa? Minun nähdäkseni kristinuskosta tulee tosi absurdia kamaa ilman paholaista.

Tämä on kuitenkin sikäli väärin, että Lucifer/Saatana traagisena antisankarina on Miltonin luomus, jos lähdetään Raamatusta niin yhteys ei ole aivan niin vahva.

Oletko lukenut Kadotettua paratiisia? Kertomuksen päähenkilönä Saatana on toki siinä antisankarina, mutta ollakseen traaginen kuvittelisi hahmon edellyttävän edes jotain ylevää pyrkimystä. Kadotetun paratiisin Saatana on kuin ylpeyden personifikaatio, joka ei voi antaa luojalleen anteeksi sitä, ettei ole numero uno.

Toki Saatanan/käärmeen kehotus syödä hyvän ja pahan tiedon puusta ja toisaalta Prometheuksen lahja (tuli) ihmiskunnalle voidaan rinnastaa.

Totta, tosin sillä merkittävällä erolla, että Prometheus ei ollut kreikkalaisten silmissä millään muotoa paha, tuonut ihmisille mitään sellaista mitä heillä ei alunperin ollut, eikä siinä, että hän palautti ihmisille tulen, ollut sinänsä mitään negatiivista seurausta kuin tälle itselleen. Syntiinlankeemuksella on tässä mielessä selvästi syvällisempi sisältö, ja vaikka Pandoran kertomus liittyy suoraan Prometheus-myyttiin, syy-seuraussuhde kulkee siinä aivan eri tavalla.

Saatanan hahmo on kuitenkin syntiinlankeemuskertomusta lukuunottamatta hyvin pienessä roolissa Raamatussa. Lisäksi Jobin kirjan Saatana todella on Jumalan käskyläinen ja alainen, jolle Jumala vain antaa vapaat kädet.

Uudessa testamentissa Saatana on merkittävästi oleellisemmassa roolissa kuin Vanhassa. Myös käskyläinen ja alainen voi rikkoa ylempänsä tahtoa vastaan. Jobin kirja on kyllä mielenkiintoinen, minun pitää tutkailla sitä tarkemmin.

Tiedemies kirjoitti...

Olen parasta aikaa lukemassa Paradise Lostia. Saatanan hahmo tietenkin on ylpeä, ja tämä on hänen motiivinsa. Traagisen hahmosta tekee mielestäni tämän loputon kunnian ja vapauden himo. Mielestäni hahmo ei ole yksikäsitteisti paha.

Minulla ei ole sinänsä kovin suurta hinkua ottaa mitään erityisempää kantaa saatanan hahmoon kristillisessä mytologiassa. Sen voi analysoida monella tavalla. Saatanan hahmo voidaan nähdä eräänlaisena jumalan (joka on hyvä) vastinparina. Jeesuksen kiusaajana saatanan tarina on vähän kummallinen, koska Saatana olennaisesti houkuttelee Jeesusta lupailemalla tälle asioita jotka tämä voisi ihan itsekin itselleen toimittaa, ainakin niiden ihmetekojen perusteella, joita Jeesuksen väitettiin tehneen. Kuten totesin, hahmo vaikuttaa pitkälti ristiriitaiselta suhteessa moneen muuhun Raamatun osaan ja siten pitkälti jonkinlaiselta kerronnalliselta tehokeinolta.

Muutenkin tällaisen kritisoiminen tuntuisi kummalliselta kun en usko että tarinassa noin metafyysisenä on sen enempää päätä tai häntää kuin missään fantasiakirjallisuudessa. Toki sen kulttuurillinen merkitys on kovin suuri, mutta en näe Saatanan hahmoa kovin voimakkaan spesifisen kritiikin aiheena. Jos ylipäätään erilaiset yliluonnolliset olennot ovat pelkkää mielikuvitusta, ne eivät mielestäni vaadi erillistä kritiikkiä.

On totta että Prometheuksen hahmo on monilta osin hyvin erilainen, ja Prometheuksen motiivithan ovat aivan erilaiset kuin esimerkiksi Miltonin Saatanan. Paralleeli on kuitenkin mielestäni mahdollista tehdä. Prometheushan myös saa rangaistuksen Zeukselta, mutta toisin kuin Saatanan tapauksessa, Zeuksen poika (Herakles) lopulta pelastaa myös Prometheuksen.

Ongelmana mahdollisessa kritiikissä olisi kuitenkin se, että jos kumpikaan näistä tarinoista ei ole millään merkityksellisellä tavalla "totta", niiden hahmojen spesifinen kritisointi tuntuisi kummalliselta.

Tuplis kirjoitti...

Tm:
Jeesuksen kiusaajana saatanan tarina on vähän kummallinen, koska Saatana olennaisesti houkuttelee Jeesusta lupailemalla tälle asioita jotka tämä voisi ihan itsekin itselleen toimittaa, ainakin niiden ihmetekojen perusteella, joita Jeesuksen väitettiin tehneen
.

En tiedä olisiko Jeesus voinut toimittaa itselleen mainittuja asioita rikkomatta Isän tahtoa vastaan. Merkillepantavaa kohdassa on se, että Jeesus ei missään vaiheessa kiistänyt, etteikö Saatanalla olisi ollut muun muassa kaikkia maailman valtakuntia antaa - se on vahva indikaattori siihen suuntaan, että tällä on melkoisesti vaikutusvaltaa maan päällä. Kun sen lyö yhteen sen kanssa, että meidän tulee erikseen rukoilla Jumalan tahdon toteutumista myös maan päällä, havaitaan, että täällä ei hommat mene ihan niin kuin iso J soisi niiden menevän.

Anonyymi kirjoitti...

Tiedemies kirjoitti:

"Lisäksi Jobin kirjan Saatana todella on Jumalan käskyläinen ja alainen, jolle Jumala vain antaa vapaat kädet.".

Asia on tuolta osin totta, mutta jos Jobin kirjan kuvaus ajateltaisiin "totena", niin on mielenkiintoista nähdä (jumalkuvan kannalta), että miten helposti Jumala on yllytettävissä (saatana sai toteuttaa sen, mihin Jumala antoi luvan, mutta Jumala piti kuitenkin itseään, samoin kuin Jobikin, vastuullisena Jobin kärsimyksiin)"pahaan" tai Jobin tapauksessa asiaan, johon ei ollut (Jumalan mukaan) mitään perusteita.

Ja lisäksi kaikkitietävä sydämentuntija varmasti tiesi, että Jobin sydämenkätköissä ei ollut mitään kieroa ajatusta Jumalaa kohtaan. Mutta koska asia ei ollutkaan Jumalan ja Jobin välinen, vaan saatanan ja Jumalan välinen, niin Jumalalle oli kunnia-asia vakuuttaa saatana siitä, että Job oli, kuin olikin vilpitön.

Kärsivän ihmisen esikuvana tai lohdutuksena Jobin tapaus on pöyristyttävä. Ja vielä järkyttävämpi se on, jos kuvittelemme, että joku maallinen isä haluaisi varmistua täysin uskollisen ja nuhteettoman miljaldööriperijä poikansa uskollisuudesta, kiduttamalla ja tuhoamalla poikansa terveyden ja omaisuuden. Ja jos poika kestäisi rakastavan isänsä syväluotauksen, niin hänestä tulisi sitten (ehkä muutaman) lisätestauksen jälkeen biljöönääri.

Mutta mitä jos naapurin setä vaikka kertoisi tiedemiehelle, että hänen lapsensa rakastaa häntä, vain,koska tiedemiesisä huolehtii lapsensa tarpeista. Mutta jos isä ei näistä tarpeista huolehtisi, niin lapsi kiroaisi isänsä, eikä enää halaisi. Isä ottaa kuitenkin naapurin sedän haasteen vastaan ja sijoittaa lapsensa asumaan ulkovarastoon, vedellä ja leivällä varustettuna sekä vielä varmuuden vuoksi istuttaa häneen isorokon...kestääkö lapsi isän egoilut naapurin sedälle? No kestihän se, eikä kironnut rakastavaa isäänsä...ei kun poika takaisin terveeksi ja suoraan lelukauppaan ja kauppa tyhjäksi. Ja lapsi jatkaa leikkejään lukemattomien lelujensa kanssa, ja huolehtiva isä katselee vierestä, ellei se naapurin setä tule taas ehdottamaan jotakin mukavaa...Täytyyhän isän kuitenkin olla varma itsestään ja lapsestaan.

Ps. Tiedän kyllä, että nim. tiedemies on ateisti, mutta olettaisin, että hän kuitenkin pystyy eläytymään tähän Jobin kirjan tapaukseen, jota olen kuvaillut. Mutta pointi on se, että tiedemielläkin näyttää olevan perinteinen, kristittyjen melko ulkokohtainen käsitys Jobin kirjasta.

Tiedemies kirjoitti...

Oma tulkintani Jobin kirjasta on tavallaan merkityksetön, koska olen ateisti. Yksi melko tavanomainen tulkinta on, että Jobin kirja on yksinkertaisesti kuvaus sokeasta kuuliaisuudesta Jumalalle.

Tarina sinänsä on aivan sadistinen ja ahdistava, siinä Job siis menettää perheensä, omaisuutensa ja terveytensä. Hän ainoastaan ihmettelee, miksi Herra koettelee häntä, mutta ei kyseenalaista tämän auktoriteettia millään lailla. Se, mikä ei istu modernin ihmisen psyykeen on ajatus siitä, että esimerkiksi Jobin perhe tapetaan ja kaikki on sitten jotenkin OK kun hän saa uudet lapset ja uuden karjan.

Kai sen voi nähdä myös yrityksenä käsitellä pahan ongelmaa noin yleensä. Se ongelma on itselleni merkityksetön. Uskonnollisten oppien todellisuus (tai pikemminkin niiden valheellisuus) ei itselleni lainkaan riipu sellaisesta kategoriasta kuin "hyvä tai paha" tai "oikea ja väärä", koska nämä ovat määreitä joilla on ylipäänsä jokin merkitys vain ihmisten välillä. Pohdinta hyvästä ja pahasta johtaa vain kaikenlaiseen turhaan teoretisointiin maanjäristysten tai myrskyjen "oikeutuksesta", vaikka kyseessä on yksinkertaiset luonnonilmiöt, joita vastaan voi rajoitetusti suojautua vain jos ilmiöiden syntyä voi ymmärtää.

Jotkut selittävät nämä ilmiöt saatanan työnä, koska saatana hallitsee tätä maailmaa. OK, saa ajatella näin, ja tämä voi johtaa tai olla johtamatta rakentavaan asenteeseen esimerkiksi noiden ongelmien suhteen varautumiseen. Pidän pohdintaa kuitenkin pitkälti epämielenkiintoisena.

Tomi kirjoitti...

On ihan selvä ristiriita Saatanan asemasta eri Raamatun kohtien välillä Uudessa Testamentissa ja paratiismyytissä se on itsenäinen mahtava toimija. Muuten Vanhassa Testamentissa Saatana on harvoin esiintyvä, heikko Jumalan käskyläinen.
Vanhan Testamentin jumalkuva vastaa islamin jumalkuvaa, Jumala on kaikkivaltias hyvä ja paha on lähtöisin hänestä.

Uudessa Testamentissa on omaksuttu dualistinen näkemys Saatanasta on tullut paha mahtava jumala.
Tämä näkemys on luultavasi omaksuttu zarathustralaisuudesta, jossa on hyvä ja paha jumala ja niiden välinen taistelu.

Keski-ajan lopulla käsitys Saatanasta itsenäisenä mahtavana toimijana voimistui. Uudella ajalla lähes nykyaikaan asti Saatanaa on pidetty mahtava ja itsenäisenä.
Kuitenkin luonnotieteen kehitys on sysännyt Saatanan jälleen heikoksi monissa kirkkokunnissa.

Suomen luterilainen kirkko ei pidä Saatanaa merkittävänä, eikä helvettiäkään heille ole olemassa.