Pages

Kirkkotaidetta helvetistä

Siitä asti, kun nassikkana tuli joulujuhlassa Pihlajamäen kirkossa käytyä, olen vierastanut maamme vähänkään uudempien kirkkojen taidetta. Syy tälle on se, että normaalisti ristipainotteisen kirkkotaiteen sijaan kyseisessä kirkossa on keskeisessä asemassa valtava abstrakti puulaatta, jonka epämääräisistä pinnanmuodostuksista inhimillinen tarpeeni etsiä edes jotain esittävää löysi imbesillisti tuijottavan paholaisen. Muistelen teokselle olleen jonkin selityksenkin, mutta assosiaatio toista ellei kolmatta metriä korkeaan pirun naamatauluun jäi sitä paremmin mieleen.

Parhaimmillaankin mitäänsanomattomia kirkkorakennuksia on Suomessa rakenneltu viimeisten vuosikymmenien aikana useampiakin, mutta Kampin kentän kappelilla holtittoman rumuuden evoluutio otti jälleen uuden harppauksen. Kappeli ei edes etäisesti muistuta paikkaa, vaan herättää korkeintaan assosiaation toistakymmenmetrisestä wc-pöntöstä, joka on sekä muotoilunsa että ikkunattomuutensa takia erinomaisen epäinhimillisen näköinen.

Koettaessaan pysyä ajan hermoilla ja taiteita tukevana instituutiona kirkko on onnistunut luomaan itselleen imagon, joka työntää aktiivisesti luotaan jokaisen, joka tuntee vetoa kauneutta, hyvyyttä ja totuutta kohtaan. Koska sen tukema taide on rumaa ja luotaantyöntävää, se tukee mahdollisesti ymmärtämättäänkin käsitystä itsestään rappion pesänä, joka ei houkuttele sen kummemmin uskovaisia kuin niitä edistysmielisiäkään, joiden kosiskeluksi  kaunis kirkkotaide on uhrattu.

2 kommenttia:

iese_83 kirjoitti...

Totta kun kirkon rotta. Kyseisen "taiteen"han voisikin mieltää juur ´Kirkon rotaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Minä tykkään Kampin kappelista. Kampin keskuksen ostoshelvettiä vasten pieni yksinkertainen puurakennus tarjoaa pienen palan taivasta. Mikään vanhan tyylin rakennus ei tuohon paikkaan olisi sopinutkaan.

Ei kaikki uusi ole huonoa.