Pages

Maailman suurimmasta skandaalista

Oxfam-järjestön Luca Chinottin mielestä maailman suurin skandaali on se, että maailmasta löytyy 870 miljoonaa kroonisesti aliravittua (IL).  Artikkelin mielenkiintoisin osuus löytyy kuitenkin tästä kappaleesta:

YK-järjestö FAO:n mukaan taistelu aliravitsemusta vastaan on hidastunut vuosien 2007-2008 jälkeen. Syynä hidastumiseen pidetään muun muassa maailmanlaajuista talouskriisiä, kohonneita elintarvikkeiden hintoja, ilmastonmuutosta sekä biopolttoaineiden kasvanutta kysyntää.

Minä voin sinänsä yhtyä mielipiteeseen siitä, että 870 miljoonaa kroonisesti aliravittua on maailman suurin skandaali. Siitä ei kuitenkaan tee silmissäni skandaalia se, että herra Chinottin mielestä nämä kaikki voitaisiin ruokkia, vaan se, että väestöräjähdyksestä kärsivien alueiden kantokykyä on keinotekoisesti nostettu niin, että jokainen niihin syntyvä on tästä syystä tuomittu joko nälkäkuolemaan tai kituuttamiseen "hyvien ihmisten" avustuksilla.  Minä ihmettelen, että millä hyvää kyytiä ylivelkaantuvien maiden hallitukset kuvittelevat maksavansa loputtomat elatusavut alueille, jotka eivät pysty elättämään väestöään - mitä ihmettä he kuvittelevat tapahtuvan "auttamilleen" ihmisille siinä vaiheessa kun rahat loppuvat eikä velkaakaan enää saa?

Autan asiaa aprikoivia tahoja paljastamalla, että kyseiset ihmiset kuolevat, vieläpä harvinaisen epämiellyttävällä tavalla.

Maapallon väkiluku on ylittänyt seitsemän miljardia.  Jokaiselle asiaa hetkeäkään ajatelleelle on päivänselvää, että planeetan resurssit eivät pidemmän päälle mitenkään voi kestää sitä, että ihmisten määrä kaksinkertaistuu muutaman vuosikymmenen välein.  Samaan aikaan kun hyviksi ihmisiksi itsensä lukevat tahot pitävät kovasti huolta länsimaalaisten kulutuksesta, he pyrkivät tekemään kaiken mahdollisen mahdollistaakseen uusien kuluttajien syntymisen alueille, jotka on loppuun kulutettu.  Järkevästi ajatellen luulisi, että kahden keskenään ristiriitaisen tavoitteen ajaminen tuottaisi jonkinlaisen ahaa-elämyksen ja valitun toimintatavan tarkistamisen, mutta nähtävästi näin ei ole asia.

Kyse kun on siitä, etteivät hyviksi ihmisiksi itsensä lukevat tahot yksinkertaisesti kestä järjen käyttöä. Heillä on liikaa emotionaalisia pelimerkkejä kiinni käsityksessään hyvyydestään ja tavoitteidensa oikeellisuudesta voidakseen tarkastella todellisuutta sellaisena kuin se on.

Valitettavaa on, että valtaosa ihmisistä on ja tulee olemaan niitä, jotka eivät kykene tai halua tarkastella asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan uskottelevat itselleen niiden olevan kuten tämä haluaisi niiden olevan - välittämättä siitä, millaisia loogisia ristiriitoja tämä edellyttää.  Tästä syystä dialektinen, totuuteen ja objektiivisuuteen pyrkivä lähestymistapa, ei tule demokratioissa olemaan koskaan yhtä tehokasta kuin retoriikka, jonka pääasialliset vaikutuskeinot ovat tunteisiin vetoamista.

Valhetta vastaan voi ja tulee käydä totuudella, mutta itselleen(kin) voi valehdella myös uskottelemalla, että taho, jolle kulloisetkin tunteet ovat totuutta tärkeämpiä, sillä mieltään muuttaisi.

7 kommenttia:

Miikka-Markus Leskinen kirjoitti...

Et nyt tässä riittävästi arvosta aiheeseen liittyvää moraalista ongelmaa. Kuka suostuu olemaan ensimmäinen ihminen, jolla ei ollut oikeutta olla olemassa? Liikakansoitus on moraalinen dilemma: ketään elossa olevaa ihmistä ei voida syyttää olemassaolostaan. Liikakansoitus on asia, joka vain näyttää tapahtuvan, ja jos jollakin on aiheeseen helppo ratkaisu, se olisi hyvä tässä yhteydessä esittää.

Tomi kirjoitti...

Muuten hyvä kirjoitus, mutta unohtaa yhden seikan. Maailman ruuantuotanto on kasvanut nopeammin kuin väestö. Eli ongelma ei varsinaisesti ole ruuanpuute vaan se, että ruoka tuotetaan siellä missä ihmiset ovat hyvin ravittuja (USA on maailman suurin ruuantuottaja), ja siitä, että ruokaa häviää erilaisisa prosesseissa. Ruokahävikkiä voitaisiin pienentää parantamalla logistiikkaa.

Ruokapulaa voitaisiin helpottaa lopettamalla sen polttaminen. Ruokapula katoaisi, jos ruuan käyttö eläinten rehuna lopetettaisiin, ja ihmiset siirtyisivät kasvis- tai korkeintaan kalansyöjiksi. Nisäkkäiden assimilointitehokkuus on niin huono, että niiden ruokkiminen viljalla on yksinkertaisesti ruuan tuhlaamista.

Tuplis kirjoitti...

M-ML,
Mikä moraalinen ongelma liikakansoitukseen liittyy?

Nähdäkseni väestöräjähdyskupla puhkeaa hyvin nopeasti sen jälkeen kun sen keinotekoinen kasvatus päättyy. Se, että siitä seuraa enemmän tuskaa ja kuolemaa kuin olisi seurannut ilman kuplan rakentelua, on mainitsemieni hyvien ihmisten kontolla.

Ratkaisu väestöräjähdykseen on siis lakata ruokkimasta sitä. Populaatio laskee ennen pitkää tasolle, jota alueen resurssit kykenevät ylläpitämään.

Tomi,
Mielestäni ruuantuotannon kasvu on yhdentekevää, koska logistiikka syö huomattavasti suuremman määrän resursseja kuin ruuan tuottaminen. Mitään hyötyä rehu/fisulinjalle siirtymisestä ei olisi yksinkertaisesti siksi, että tuotettu ruoka on tällöinkin siellä, missä se on tuotettu, eikä siellä, missä sitä on liian vähän.

Tiedemies kirjoitti...

Tämä kirjoitus on ihan ok. Tässä ei syyllistytä mihinkään erityisempään ideologiseen höttöön. Se on myös diskrussianalyyttisesti mielenkiintoinen, koska sen avulla voidaan tehdä ajatuskoe.

Kuvitellaan hetken, että tämän kirjoituksen taustalla olisi esimerkiksi Pentti Linkolan ajatuksille julkisesti kannatusta ilmaissut henkilö.

Kuvitellaan hetken, että tämän kirjoituksen olisi kirjoittanut (mutatis mutandis) joku Vihreiden kuntavaaliehdokas.

Kuvitellaan hetken, että tämän kirjoituksen olisi kirjoittanut (mutatis mutandis) joku perussuomalaisten kuntavaaliehdokas.

Luenta muuttuu kovasti sen mukaan, mitä kirjoittajasta olettaa.

Esitän tämän siksi, että jos ja kun tavoitteena on pyrkiä totuudelliseen näkemykseen siitä, miten asiat ovat ja mahdollisesti tämän pohjalta muodostaa käsitys siitä, miten mahdollisia epäkohtia voisi korjata, teksti pitäisi pyrkiä näkemään samoin riippumatta siitä, kuka sen on kirjoittanut.

Me luemme tekstin taakse tunteita, siis todellisuudessa itse kokemiamme tunteita joita oletamme toisella olevan. Tämä on hyvä pitää mielessä. Mielestäni tämän kirjoituksen pääsääntöisesti mielestäni voi sanoa olevan kirjoitettu, vaikka osa siitä onkin vähän painotuksiltaan erilaista kuin minusta on tarkoituksenmukaista.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies: "Mielestäni tämän kirjoituksen pääsääntöisesti mielestäni voi sanoa olevan kirjoitettu, vaikka osa siitä onkin vähän painotuksiltaan erilaista kuin minusta on tarkoituksenmukaista."

- Yritit sanoa mitä, "hyvin kirjoitettu" vai ...?

Tiedemies kirjoitti...

Niin, siis tässä on hyvä pointti, vaikka olen painotusten kohdalla vähän eri mieltä.

mm kirjoitti...

Omaa aivomyrskyäni asiasta. Arjesta.

-Asuessani kaukaisessa maassa tulin raskaaksi kolmannen kerran. Gynekologi ihmetteli, enkö ollutkaan tehnyt sterilaatiota toisen lapsen jälkeen. Työntäessäni tuota kolmatta sitten rattaissa katukauppias kysyi, miksi meillä oli kolme lasta ja miksi meillä ei ollut steriloitu kahden jälkeen. Kerroin, että meidän maassamme se ei ollut tapana. Kauppias varmisteli, että kai sentään tämän kolmannen jälkeen steriloitiin. Sanoin, ettei vieläkään. Kauppias huusi koko kadun kauppialle ääneen ihmettelynsä: Tätä ei ole vieläkään... Opetus. Tietoa alkaa jo olla.

-Eivät "ne" suostu kuolemaan siellä omassa maassaan. Ne jyrää meitin, vaikka kuinka yrittäisimme sulkia rajamme. Kyllä niitä riittää kaikkialle, jos ruoka omassa maassa loppuu.Opetus. "Ne liikkuvat itse.

-"Ne" tuottavat tavaramme siellä halvemmalla kuin me itse ja me tarvitsemme "niitä" riittävästi pitääksemme yllä oman elintasomme. Opetus. Parasta on, että alamme tuottaa ja valmistaa kaiken tarvitsevamme itse omalla palkkatasollamme omista materiaaleistamme. (Jos katsoo ympärilleen tai edes tähän näppäimistöön, se on tehty "niitten" käsissä todennäköisesti, ja itse asiassa asiaa tuntienkin, toisen vielä köyhemmän naapurimaan halpojen laittomien sosiaaliturvaa vailla olevien siirtotyöläisten työnä.

- Tunnen afrikkalaisen naisen, joka on nelivaimoisen isänsä 36. lapsi 40:stä. Hän on kouluttautunut yliopistossa ja hoitaa omalla kustannuksellaan heitteille jätettyjäkin lapsia kodissaan. Opetus. Jos maailmassa tulee todellinen katastrofi, hän pärjää varmasti, me täällä Suomessa emme. Meillä on teorioita, heillä käytäntö.