Pages

Voiko länsimaalainen sivilisaatio selvitä ilman uskontoa?

Minua on useaan otteeseen kritisoitu ateismin ja erityisesti käännytystyötä harjoittavien ateistien jyrkästä vastustamisesta.  Tätä ovat harjoittaneet itsestäänselvistä syistä erityisesti lähetystyötä tekevät ateistit, mutta vakavammin otan niiden tahojen sanat, jotka eivät tunnusta mitään antiuskonnollista agendaa.  Näistä, usein nationalistisia ja traditionalistisia arvoja tunnustavista ateisteista suurin osa on yhteiskuntaa koskevissa kysymyksissä pääsääntöisesti (ei toki aina) samaa mieltä kanssani.  Heistä osa kokee, vieläpä perustellusti, että isken ateismia kritisoidessani rappioateismin lisäksi myös niin sanotusti omia.  On siis tärkeää esittää oma vastaukseni otsikon kysymykseen voidakseni perustella toimintani.

Ensinnäkin olen sitä mieltä, että muunlaista kuin rappioateismia ei ole olemassa.  Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta tosiseikasta, että vaikka teoriassa ateismin sisältö on pelkkä jumaliin uskomattomuus, käytännössä se ilmenee valitettavan usein myös uskonnollisen moraalin hylkäämisenä - yleensä sillä perusteella, että sen noudattaminen olisi uskontoa tunnustamattomalta tekopyhää.  Kanta on sinänsä looginen, vaikka olenkin sitä mieltä, että käytännössä varsin pitkälle samoihin arvoihin kuin ne, joita kristitty tunnustaa, on mahdollista päästä vaikkapa evolutiivisesta näkökulmasta.  Tämä kuitenkin kysyy yhteisökeskeistä, altruistista näkökulmaa, ja vaatii yksilöltä melkoista uhrautuvaisuutta yhteisön edun nimissä.

Toinen syy, edelliseen nivoutuen, on filosofinen.  Lyhyesti ilmaisten mikään ateistinen eli inhimilliseen auktoriteettiin nojaava moraalijärjestelmä ei ole eikä voi olla lukkoon lyöty*.  Lukemattomista moraalia koskevista keskusteluista ateistien kanssa aniharva on suostunut yrittämään selventää mitä moraalia tunnustaa, puhumattakaan onnistumisesta.  Tästä syystä konservatiivinen, nationalistinen ja traditionalistinen ateisti käy viivytyssotaa jatkuvassa alakynnessä - pienten vääjäämättömien myönnytysten myötä viettipohjaisen hedonismin yhteiskunnallinen maksimointi valtaa alaa, sille kun on aina tilausta.  Samaa ei voi sanoa perinteisistä arvoista, jotka edellyttävät yksilöltä, sen sijaan, että vain soisi tälle.

Voi olla, että ateisti myöntää kaiken ylläolevan todeksi.  Mitä vaihtoehtojakaan hänellä olisi?  Todellisuuden kieltämisellä kun on paha taipumus kääntää se kieltäjäänsä vastaan.  Kuitenkaan hän ei usko voivansa uskoa - hänelle, toisin kuin esimerkiksi kristityt sanovat, uskominen ei ole valinta.  Hän katsoo siis syystä tai toisesta tehtäväkseen äyskäröidä titanicistaan vettä, vaikka tietää, että paatti uppoaa joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Länsimainen sivilisaatio on vasaran ja alasimen välissä, ja sen alasimena toimii mukavuudenhalu, vasaroina on niin kilpailevien kulttuurien arvot kuin liberaalitkin, pääsääntöisesti halupohjaiset, arvot.  Siinä, missä islamin vasara kyllä selviää, ei samaa voi sanoa itseään syövästä hedonismin vasarasta: kiusauksille periksi antaminen heikentää ihmistä ja mitä suurempi motiivi on aistinautintojen tavoitteluun, sitä suurempi on myös motiivi antaa periksi väkivallan edessä.

Solzhenitsynin mukaan jo Neuvostoliitossa havaittiin, että uskonnottoman ihmisen kanssa asiasta kuin asiasta voi vääntää niin kauan, että tämä antaa periksi.  Siellä havaittiin myös, että uskovaisen kanssa tilanne on toinen: sitä, joka ei voi päättää arvojaan, ei voi myöskään joustaa niistä, eikä mikään määrä suostuttelua muuta asiaa miksikään.

Ateismi on oire sivilisaation kaatavasta raihnaisuudesta, ja sille on syytä antaa mahdollisimman vähän tilaa.  Tämä tarkoittaa sen vastustamista kaikissa muodoissaan, riippumatta siitä, onko itse ateisti vai ei.  Ateismia vastustavan ateistin osa ei varmasti ole helppo, mutta ristinsä on jokaisella, joka ottaa taakakseen puolustaa hyvää ja oikeaa tämän maailman ruhtinasta vastaan.

*esittämäni määritelmä ateistiselle moraalijärjestelmälle poikkeaa yleisestä: normaalisti esimerkiksi buddhalaista systeemiä pidetään ateistisena, mutta se, että sen jumala on persoonaton, ei nähdäkseni poista kyseistä tahoa.