Pages

Sosiaalidemokratiaa vastaan

Yksi tuhoisimpia tietämiäni asioita on hyvinvointivaltiomme suurimmaksi saavutukseksi usein mielletty sosiaalidemokratia.  Se on ilmiö, joka on omalta osaltaan valtavassa vastuussa nykyelämän kurjistumisesta niin taloudelliselta kuin henkiseltäkin kantilta.  Koska monet konservatiiveina itseään pitävät tahot kannattavat sosiaalidemokratiaa sellaisena kuin se esimerkiksi 40 vuotta sitten vielä tunnettiin, haluan tehdä tiettyä pesäeroa heihin ja kertoa, mitkä syyt saavat minut hylkäämään sen rappeuttavana systeeminä.

Sosiaalidemokratia rakentuu pitkälti tulonsiirtojen varaan.  Näitä tehdään tahoilta toisille edesauttamaan ihmisten elämistä silloin, kun näiden omat rahkeet eivät siihen riitä (ja laajemmassa mittakaavassa jos halutaan vaikkapa antaa Kreikalle avoin piikki).  Tällöin ihmiset saavat tietynlaisen turvaverkon, joka estää heitä kärsimästä mokiensa seurauksia täysimääräisenä.  Sen tarkoitus on estää äärikäyttäytymistä ja rikollisuutta poistamalla siihen tarvepohjaiset syyt.  Viimeistään tässä vaiheessa varoituskellojen pitäisi soida.

Ilmaisia lounaita ei ole.  Joku maksaa aina.  Ja kuten kaikessa muussakin sosialismissa, maksajana on keskiluokka.  Sosiaalidemokratian pohjana on pähkähullu usko siihen, että perseily lakkaa sillä, että muut maksavat perseilijöiden virheistä ja heidät päästetään kuin koirat veräjästä.  Jokainen asiaa koskaan hetkenkin ajatellut ihminen tietää, että jos typerät valinnat eivät tulekaan puremaan takalistosta tai ne eivät pure tarpeeksi kovaa, niitä tehdään lisää.  Loputtomiin.  Toimintatapojen korjaaminen kysyy aina työtä, ja ihmiset pyrkivät minimoimaan tarpeensa tehdä töitä.  Täten sen sijaan, että virheistä maksaisivat niitä tekevät tahot, niistä pakotetaan maksamaan ne, jotka eivät niitä tee.

Mitä tällainen touhu tekee yhteiskunnan moraalille ja sisäiselle luottamukselle?  Murentaa sitä tehokkaimmalla kuviteltavissa olevalla tavalla: asettuu yhteiskunnan väkivaltakoneiston voimin kunnolla eläviä vastaan niiden puolelle, jotka turmelevat omansa ja/tai toistenkin elämät.  Tismalleen tätä länsimaalaisen sosiaalidemokratian hallinto ja väkivaltakoneisto palvelevat, milloin minkäkin epämääräisen hyvän nimissä.

Moraalin murentumisella on toinenkin seuraus: se turmelee empatian.  Kun auttaminen tapahtuu verovaroin, aniharva kokee enää mitään velvollisuutta pitää huolta lähimmäisistään - puhumattakaan vähemmän läheisistä.  He kokevat, että ovat jo maksaneet siitä, että yhteiskunta hoitaa homman.  Empatian hyve on pitkälti tapettu pakottamalla ihmiset osallistumaan vasten tahtoaan.

Koska auttamispakko on kaikkien tiedossa, on houkutus heittäytyä kasvottomista maksajista - persoonattomasta valtiosta - muodostuvan turvaverkon varaan maksimoitu.  Kukaan ei ole sukua saati ystävä valtiolle, eikä koe mitään velvollisuutta kiitollisuuteen saati takaisinmaksuun saamastaan avusta.  Päinvastoin; yhä useampi kokee, että ensinnäkin heille kuuluu mukava elanto ja toiseksi se, mitä he saavat, ei ole tarpeeksi.  Kyky hahmottaa tuottavan työn ja käsillä olevien resurssien suhdetta heikkenee olemattomaksi, koska siihen ei olla enää missään kosketuksissa.  Sitten aletaan kokea kaunaa ruokkivaa mutta välinpitämätöntä kättä kohtaan.

Sosiaalidemokratia on systeemi, jossa ihmisten tarve (ja sitä kautta myös halu) keskinäiseen kanssakäyntiin minimoidaan ja koetetaan syrjäyttää mahdollisimman moni normaali ihmissuhde instituutioilla, jotka synnyttäisivät jonkinlaisen symbioosin valtiokoneiston kanssa.  Tämän sivutuotteena ihmiset tulevat aina vain välinpitämättömämmiksi mitään muuta kuin omaa napaansa kohtaan, koska instituutioiden tarjoamat vaihtoehdot ovat aina helpompia - heitä kun on näiden kuluttajiksi lapsesta asti koulutettu niin kasvatuslaitosten kuin mainostajienkin taholta.

Setä Samulin hirmuinen vaimo, Samantha-täti, tekee kaikkensa tuhotakseen ihmisten edellytykset ja mahdollisuudet normaaliin, mielekkääseen ja terveeseen elämään - näiden oman edun nimissä.  Yritys suojata huonoja valintoja tekevät ihmiset valintojensa seurauksilta parempia valintoja tekevien kustannuksella tekee käytännössä mahdottomaksi kummallekaan taholle vastata elämästään ja menestymisestään.

Kuka enää voi ihmetellä sitä, että niin kutsutussa hyvinvointivaltiossa ihmiset voivat kasvavissa määrin pahoin, kärsivät mielenterveysongelmista eivätkä luota tulevaisuuteen?

39 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Tuplis: "Koska monet konservatiiveina itseään pitävät tahot kannattavat sosiaalidemokratiaa sellaisena kuin se esimerkiksi 40 vuotta sitten vielä tunnettiin, haluan tehdä tiettyä pesäeroa heihin ja kertoa, mitkä syyt saavat minut hylkäämään sen rappeuttavana systeeminä."

- No en tiedä kuka on kannattanut, mutta ainakaan tätä viimeisintä kirjoitustani ei pidä tulkita kannatuksena vanhalle sosiaalidemokratialle:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2012/05/ajatuksia-yhteiskunnasta.html

Sosiaalidemokratian muutos on siinä esimerkkinä sosiaalidemokratian huonontumisesta, ei alkuperäisen sosiaalidemokratian hyvyydestä (He ovat nykyisin vielä vähemmän työväestön puolella kuin 40 vuotta sitten).

Tuplis kirjoitti...

Ensimmäisenä mielessäni oli nimimerkki Ruukinmatruuna sosiaalidemokratiaa kannattavana konservatiivina.

Kristillisenä konservatiivina olen taipuvainen olemaan poliittisesti libertaari ja toteuttamaan yhteisölle kuuluvat asiat yhteisöllisesti yhteiskunnan sijaan.

Valkea kirjoitti...

En tiedä miten minut luokitellaan poliittisesti, mutta tuosta olen samaa mieltä: "... ja toteuttamaan yhteisölle kuuluvat asiat yhteisöllisesti yhteiskunnan sijaan."

Tiedemies kirjoitti...

En uskonut näkeväni päivää, jolloin puolustan jotain IM:n käsitystä. Sinänsä suhtaudun itse hyvin kriittisesti sosiaaliturvaan, mutta eräs argumentti tulonsiirtojen puolesta on pätevä ja luotaan sitä hieman; IM on esittänyt argumenttinsa erittäin huonosti, koska hän ei oikein hallitse loogista strukturoitua esitystä.

Yksilö tekee elämässään erilaisia valintoja ja näillä on seurauksia, mutta lopputulema ja seuraus eivät riipu pelkästään yksilön omista valinnoista. Osa päätöksistä tehdään olennaisilta osin satunnaisessa ympäristössä, vajavaisen informaation perusteella. So, ihmisen elämäntapahtumissa on stokastinen komponentti, johon yksilö ei voi vaikuttaa.

Vakuutuksen ideana on, että tämän stokastisen komponentin tuottamia odottamattomia tapahtumia vastaan voidaan varautua ilman, että yksilö menettää kaikki resurssinsa, esimerkiksi sairastuessaan. Vakuutuksen ongelmina on kaksi: vapaaehtoisuus tuottaa ns adverse selection- ongelman, koska ne joilla on suurempi todennäköisyys päätyä ongelmiin, hakevat myös suuremmalla todennäköisyydellä vakuutuksen. Toinen, jota yllä kuvaat, on ns. moral hazard, joka tarkoittaa sitä, että vakuutuksen voimassaollessa yksilön riskienhallinta heikkenee, eli ihmisen todennäköisyys "mokata" kasvaa.

IM:n argumentaatiosekamelskassa on usein pyörinyt toiseutena ultraprotestanttinen käsitys Jumalasta jonkinlaisena moraalisena polttolasina, joka antaa hyville hyvää ja pahoille pahaa tässä elämässä, tuottaa moraalikäsityksen, jossa tämä epäonnisuuden stokastinen komponentti on mitätön, tai se nähdään esimerkiksi Jumalan signaalina tai rangaistuksena epäkristillisyydestä. Hyvä tuuri on vanhurskauden merkki. Tällaisessa ajatusmallissa libertarismi on täysin looginen ja moraalisesti oikeamielinen järjestelmä.

IM:n kaltainen "konservatiivi" taas tyypillisesti arvioi stokastisen komponentin suuremmaksi (miksi, tämä on minulle epäselvää; onhan hän toistuvasti esittänyt uskovansa esim Karmaan, mutta en puutu tässä siihen), ja siten arvioi typerien valintojen merkityksen pienemmäksi ja vakuutusteoreettisen tarkastelun olennaisemmaksi.

Nimittäin, ainoastaan kollektivistinen kaikkien vakuutus (= sosiaaliturva) voi täysin eliminoida adverse selection ongelman. On heuristiikkoja, kuten vakuutuksensaajien arpominen jne, mutta nämä eivät yleensä toimi yhtä hyvin.

Sosiaaliturvan idea voi siis olla perusteltu, ja riippua siitä, miten arvioidaan näitä asioita. Kristityt konservatiivit, erityisesti protestantit, yleensä arvioivat stokastisen komponentin vähäisemmäksi ja korostavat moraalikadon merkitystä, kuten tässä tekstissä.

Epäluulo kollektivistisia instituutiota kohtaan on näissä myös yleensä voimakkaana läsnä. Tällaisessa konservatiivisessa näkemyksessä on tapana ajatella, että ihmisen luomat instituutiot ja organisaatiot ovat alttiita erilaisille valtaintresseille ja hyväksikäytölle. Libertaarista näkemyksestä tämän erottaa lähinnä se, että konservatiivi korostaa tällaisen instituution ja yksilön suhteen moraalia rappeutavaa vaikutusta ja libertaari puolestaan näkee instituution yksilön oikeuksien polkemisena, joko suoraan yksilön ja instituution suhteessa tai sitten välineenä, niin että instituutio on keino ekstraktoida resursseja muilta, "hate the game not the player"- tyylisesti. Konservatiiveilla on useammin taipumus nähdä yksilö aloitteellisena ja kyynisenä hyväksikäyttäjänä (sosiaalipummi jne), ja siten korostaa tätä roolia, libertaari taas näkee asian enemmän pelinä joka rajoittaa yksilön vapautta, mutta samalla on valmiimpi myöntämään siinä toimivalle yksilölle synninpäästön. Konservatiiville moraali taas on etusijalla.

Ironmistress kirjoitti...

Tuplis, heität lapsen pesuveden mukana pois.

Sosiaaliturva on nimensä mukaisesti turvaverkko, ei riippumatto.

Ja parasta sosiaaliturvaa on mahdollisimman alhainen työttömyysprosentti.

Tuplis kirjoitti...

Im:
Ja parasta sosiaaliturvaa on mahdollisimman alhainen työttömyysprosentti
.

Olen tästä samaa mieltä. Työttömyysprosentin saaminen mahdollisimman alas kuitenkin edellyttää sitä, että lonnimisesta ei makseta.

Sosiaaliturvan ehkä pitäisi olla turvaverkko, mutta käytännössä sitäkin näkyy käytettävän riippumattona. Täten havaitaan, että sosiaaliturva on äärimmäisen tehoton ja kuten kirjoituksestani käy ilmi haitallinen instituutio. Turvaverkot toimivat huomattavasti paremmin yhteisöllisinä, minkä lisäksi niiden ei tarvitse perustua väkivaltaan ja pakottamiseen kuten valtiollisten.

Tiedemies kirjoitti...

Turvaverkot toimivat huomattavasti paremmin yhteisöllisinä, minkä lisäksi niiden ei tarvitse perustua väkivaltaan ja pakottamiseen kuten valtiollisten.

Yhteisökään ei voi ratkaista moraalikadon ongelmaa muuten kuin painostamalla tms vertaisrangaistuksilla, joten sekin perustuu pakottamiseen.

On sitten makuasia onko tämä olennaista, mutta ajatus että tulonsiirroista pääsisi kokonaan eroon, on harhaa. Jos ne lopetetaan valtiollisella tasolla, niin yhteisöjen pitää ryhtyä niihin. Se voi olla tehokkaampaa moral hazardin kannalta, mutta vakuutusteoreettisesti tuskin on, koska yhteisöt eivät voi olla kovin suuria.

Tässäkin kyse on vain siitä, miten a) uskoo trade-offin tasapainon menevän ja b) mitä arvostaa.

Moraalisen absoluutin käyttö tällaisessa analyysissä on ongelmallista siinä mielessä, että se ikäänkuin tuomitsee huonoksi vapaaehtoisia järjestelyjä, jos niiden osapuolet eivät hyväksy ko. absoluuttia. Esimerkiksi kaikki yhteisöt eivät libertaarissa yhteiskunnassa noudattaisi kristillistä moraalia.

Jälleen kerran, tämä ei mitenkään väistämättä ole mikään argumentti mihinkään suuntaan, mutta se jätetään usein sanomatta ja vihjataan jotain epämääräistä.

Itse en kannata sosiaaliturvaa, etenkään vastikkeellista, koska "vastikkeellinen" tarkoittaa, että raha otetaan pois jos yrittää korjata tilannetta. Sosiaaliturvan, jos sellainen on, tulisi toimia neutraalisti ottamatta kantaa yksilön valintoihin.

Tupliksen keskeinen argumentti tuntuukin olevan pikemminkin toimeentulotuen tai työttömyyskorvauksen tapaista vastikkeellista sosiaaliturvaa vastaan. Esimerkiksi negatiivinen tulovero, sosiaalivakuutustili, tms, eivät kärsi näistä ongelmista.

Itse suosisin perusturvan rankkaa karsimista ja tuloloukkujen poistamista, sekä negatiivista tuloveroa alemmissa tuloluokissa. Jos perustulon tai kansalaispalkan vastustus on riittävän kova, sen voisi korvata jonkinlaisella sosiaalitilillä.

Tuplis kirjoitti...

Tm, minulla ei ole mitään vakuutuksia tai muita vapaaehtoisia turvaverkkoja vastaan. Vastustan tässä nimenomaan toisten ihmisten omaisuuden ryöstämistä. Tietenkään kaikki yhteisöt eivät noudattaisi kristillistä moraalia, mutta he niittäisivät mitä ovat valinneet kylvää. Se on minusta ihan okei.

Moraalikatoa voi tietysti ehkäistä parhaansa mukaan, mutta parantaa sitä ei voi. Inhimilliseen toimintaan ei voi luotettavasti soveltaa mitään kaavaa.

Ironmistress kirjoitti...

Naiset näin yleensäkin kannattavat tulonsiirtoja, sosiaaliturvaa, vahvaa julkista sektoria jne paljon suuremmassa määrin kuin miehet.

Syy on ilmeinen. Jokainen nainen on joko äiti tai potentiaalinen sellainen, ja tiedostaa sekä oman haavoittuvuutensa että lastensa haavoittuvuuden, ja sen, ettei miehiin voi luottaa. Naiset ovat paljon turvallisuushakuisempia ja vähemmän holtittomia kuin miehet, ja pyrkivät välttämään riskejä, velkaantumista jne paljon enemmässä määrin kuin miehet.

Miehet kuvittelevat olevansa haavoittumattomia ja kuolemattomia, ja mielellään ottavat riskejä - holtittomiakin. He kuvittelevat olevansa oman elämänsä herroja.

Jokainen nainen sensijaan tietää, että ihminen voi joutua pulaan täysin ilman omaa syytään ja todella tuhoisin seurauksin. Ihmisen elämänkulku on paljon enemmän seurausta sokeasta sattumasta ja isoista trendeistä kuin hänen henkilökohtaisista valinnoistaan. Ja erityisen haavoittuvaisia tässä ovat naiset ja lapset.

Yhteiskunta, joka rakennetaan heikoimpien ehdoilla, on paljon todennäköisemmin miellyttävämpi kuin sellainen, joka rakennetaan vahvimpien ehdoilla.

Anoppi on tällä hetkellä sairaalassa. Ilman sosiaaliturvaa ja yhteiskunnan sairasvakuutusta hän joutuisi puille paljaille ja menettäisi kotinsa ja kun omat rahat (ja suvun rahat) loppuvat, niin hän joutuisi kadulle tai sukulaisten nurkkiin. Mitä sen jälkeen tekee 80-vuotias leski - itsemurhanko?

Varsinkin, kun anoppi on koko elämänsä tottunut olemaan itsellinen ja kulkemaan omaa polkuaan eikä elää toisten vaivoina ja kustannuksella.

Entäpä sitten vammaiset ja sairaat lapset? Mitä tehdään, jos vanhemmilla ei ole resursseja eikä mahdollisuutta hoitaa heitä? Kaasukammioonko vaan, kuten Kolmannessa valtakunnassa?

Ei.

Vanhan roomalaisen sanonnan mukaan abusus non tollit usus eli väärinkäyttö ei ole oikeinkäytön este. Se, että sosiaaliturvaa väärinkäytetään loisimiseen, ei ole syy lakkauttaa sitä ja jättää satojatuhansia suomalaisia tyhjän päälle oman onnensa nojaan. Tällöin sanktiot tulee kohdistaa väärinkäyttöön, ei käyttöön.

Sosiaaliturvassa on vielä sellainenkin vekkuli puoli, että suurempi ongelma kuin väärinkäyttö on sen alikäyttö. Eli että kymmenettuhannet ihmiset, jotka olisivat oikeutettuja sosiaaliturvaan ja jotka todella hyötyisivät siitä, jättävät hakematta sitä a) syystä b) toisesta - ja aiheuttavat sillä itselleen vahinkoa.

Ironmistress kirjoitti...

Todettakoon vielä, että työttömyysprosentti ei johdu sosiaaliturvan tasosta eikä määrästä, vaan yhteiskunnan toimenpiteistä.

Jotta kapitalistinen yhteiskunta ylipäänsä toimisi, siellä pitää olla tietty työttömyys (NAIRU), sillä jos työttömyys laskee tuon rajan alle, alkaa inflaation kierre. EU:ssa työttömyyttä pidetään tarkoituksella korkeana ettei euro lähde inflatoitumaan. Älkää kysykö, miksi näin on, näin vain on.

Työttömyyttä ylläpidetään keskuspankin korkopolitiikalla. Korot pidetään niin korkeina, että työttömyys pysyy NAIRUn yläpuolella. Korkea työttömyysprosentti myös auttaa palkkojen pitämseen alhaisina.

Työttömyysturva on olemassa siksi, etteivät työttömiksi jäävät putoa puille paljaille ja syrjäydy yhteiskunnan ulkopuolelle. Työttömyysturvan tavoite on, ettei ihminen kuole, mutta ei sillä oikein eläkään. Työttömyysturva ei ole syy vaan se on seuraus. Ilman sitä tilanne olisi vielä paljon hullummin.

Jos työttömyysprosentti syystä tai toisesta kohoaa korkeaksi, tällöin syy ei ole sosiaaliturvassa. Syy on tällöin keskuspankin harjoittamassa korkopolitiikassa.

Suomen sosiaaliturva on jo nykyisellään yksi koko EU:n heikoimpia. Jos sillä loisiminen on kannattavaa, niin silloin ainoa mielekäs johtopäätös on, että palkat ovat niin heikot ja huonot, etteivät ne kata elinkustannuksia. Käy niinkuin sille hullulle miehelle Huittisista. Tällöin ratkaisu ei ole sosiaaliturvan heikentäminen ja köyhien kurjistaminen, vaan palkkojen nosto. Jos kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, vika on tarjonnassa.

Ironmistress kirjoitti...

Ohessa vielä työttömyydestä, ja kuinka sitä ylläpidetään tietoisesti poliittisin päätöksin.

Tuplis kirjoitti...

Yhteiskunta, jossa mennään heikoimpien ehdoilla, menee nopeasti nurin - kannattamaton talous kaatuu varmasti jossain vaiheessa. Keynes olisi ehkä eri mieltä, mutta talousoppinsa on tuottanut katastrofin käytännössä joka kerta kun sitä on alettu soveltaa. Ihmisten omaisuuden ryöstämisen ainoa vaihtoehto ei ole vahvimpien tyrannia, jossa pannaan köyhät kyykkyyn.

Toki ymmärrän, että kalvinistis-nihilistinen ihmiskäsityksesi ei anna syytä uskoa moiseen, mutta kyseinen käsitys on jälleen yksi yritys tehdä ihmisyydestä yhtälö, eikä sekään osu maaliinsa. Se kun liikkuu.

Ironmistress kirjoitti...

Yhteiskunta, jossa mennään heikoimpien ehdoilla, menee nopeasti nurin

Tai sitten ei. Tuo on oikeistolaisten vanhaa retoriikkaa, ja sen taustalla on aivan puhdas k*sipäisyys: köyhät kyykkyyn ja rutiköyhät mahalleen. Tuotahan Wahlrooskin peräänkuuluttaa.

Keynes olisi ehkä eri mieltä, mutta talousoppinsa on tuottanut katastrofin käytännössä joka kerta kun sitä on alettu soveltaa.

Ehei. Se menee niinpäin, että joka kerta kun tapahtuu katastrofi, kaivetaan Keynes esiin ja aletaan soveltamaan että selvitään siitä.

Keynesin talousoppi on nimenomaan kriisinhoitoon tarkoitettu oppi. Sitä ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen talouden ylläpitoon. Mutta talous vaikuttaa aina tässä ja nyt, ei ikinä tulevaisuudessa.

Maailman ensimmäinen keynesiläinen ekonomisti oli varmaan Raamatun Joosef. Seitsemänä lihavana vuonna säästettiin ja verotettiin ja kerättiin varastoja, että seitsemänä laihana vuonna olisi ollut mistä elvyttää.

Ihmisten omaisuuden ryöstämisen ainoa vaihtoehto ei ole vahvimpien tyrannia, jossa pannaan köyhät kyykkyyn.

Eivätkä kohtuulliset tulonsiirrot ole ihmisten omaisuuden ryöstämistä muutoin kuin a) överiksi vedettyinä ja b) paatuneiden narsistien mielestä.

Toki ymmärrän, että kalvinistis-nihilistinen ihmiskäsityksesi ei anna syytä uskoa moiseen,

Kalvinistis-nihilistinen, hih. Täytyykin panna korvan taa :-)

Tuplis kirjoitti...

Tulonsiirrot väkivallalla uhkaamalla on määritelmällisesti ryöstämistä, ryösti sitten "kohtuudella" tai ei. Onko käsite jotenkin vieras?

Käytännössä keynesiläisyyttä toteutetaan yksistään ns. elvytyksellä, mikä ei todellisuudessa ole muuta kuin kuplien rakentamista ja romahduksen paisuttamista.

Ironmistress kirjoitti...

Tulonsiirrot väkivallalla uhkaamalla on määritelmällisesti ryöstämistä, ryösti sitten "kohtuudella" tai ei. Onko käsite jotenkin vieras?

Ja oppivelvollisuus on vapaudenriisto. Ja rokotukset ovat pahoinpitelyä.

Voimme saivarrella asiasta miten haluamme, mutta varsinkin äidit huomaavat hyvin helposti, että mistä todella on kyse ja miksi tulonsiirtoja tarvitaan. Ilman niitä yhteiskunnassa ei olisi lainkaan keskiluokkaa. Olisi vain pieni upporikkaiden eliitti ja valtavat rutiköyhien massat.

Keskiluokka on hyvinvointivaltion lypsylehmä, mutta köyhälistö on pahoinvointivaltion teuraskarjaa. Korkeilla veroilla on myös kääntöpuolensa. Ne pakottavat hallinnon ottamaan vastuuta tekemisistään, sillä ihminen, joka maksaa korkeita veroja, on myös kiinnostunut siitä, mihin niitä verovaroja käytetään. Siksi korkean veroasteen maat ovat harvoin korruptoituneita.

Yhteiskunnassa, jossa veroaste on alhainen, ihmiset eivät tunne juurikaan mielenkiintoa yhteiskuntaa ja yhteisiä asioita kohtaan. Siksi niissä vallanpitäjät saavat huseerata mielensä mukaan. Alhainen veroaste merkitsee yleensä korruptoitunutta valtiokoneistoa.

Käytännössä keynesiläisyyttä toteutetaan yksistään ns. elvytyksellä, mikä ei todellisuudessa ole muuta kuin kuplien rakentamista

Elvytyksellä on rakennettu Suomen moottoritiet, valtava määrä julkista infrastruktuuria sekä suuria määriä tuotantolaitoksia. Että sellaisia kuplia.

Elvytys perustuu Keynesin maksiimiin pitkällä aikavälillä olemme kaikki mennyttä ja että talouselämän syklit ovat liian pitkiä korjatakseen itse itsensä ja paikatakseen massatyöttömyyden. Joosef oli oikeassa: ne seitsemän laihaa vuotta olisivat omilleen jätettynä tuhonneet koko Egyptin.

Elvytyksen ansiosta Suomi selvisi 2008 lamasta säikähdyksellä - toisin kuin 1991 lamasta, jonka laskuja maksetaan yhä. 1990-luvun lamassa Suomi ei elvyttänyt, vaan säästi. Tulos oli työttömyyden räjähtäminen käsiin, konkurssiaalto, pääomapako ja valtava määrä inhimillisiä tragedioita. Kannattiko?

Jos hyvinä aikoina verotusta ei kiristetä ja kuluista säästetä, tottakai silloin katastrofin ainekset ovat ilmassa. Mutta kuka käskee toimimaan typerästi?

Tuplis kirjoitti...

Jaa että vuonna 2008 alkanut romahdus olisi jossain mielessä ohi? Jaa, ehkäpä kaikki länsimaat eivät olekaan selvitystilassa tai syvällä syöksykierteessä sitä kohti... tai sitten ovat. Velkaelvytys ei tälläkään kertaa toiminut eikä taloutta pelasteta turmelemalla tulevilta sukupolvilta kaikki edellytykset pärjäämiseen. Keynesin maksiimi on silkkaa misantropiaa.

Eipä näy korkea veroaste vaikuttaneen suomalaisten haluihin saati mahdollisuuksiin vaikuttaa poliitikkojen sotaan kansalaisiaan vastaan. Jännä juttu sikäli, ettei näytä vaikuttaneen missään muuallakaan.

Ei kannattaisi yliarvioida systeemin kykyä muokata ihmisiä. Kirjoitat jatkuvasti kuin uskoisit ihmisten olevan pelkkä hypoteesi, laskettavissa oleva yhtälö. Ahne nihilisti on sitä mitä on riippumatta siitä, paljonko hänen annetaan toisilta ryövätä eikä parane ihmisenä lainkaan valtansa lisääntymisestä.

LS kirjoitti...

Frank Shostak - What Is The NAIRU?

The relationship between unemployment and inflation, at least as measured by official statistics, has not behaved in a Keynesian-style way for a decades. [...]

The NAIRU is an arbitrary measure, derived from a statistical correlation between changes in the consumer price index and the unemployment rate. What matters here is whether the theory "works" [...]

Contrary to mainstream thinking, strong economic activity doesn't cause a general rise in the prices of goods and services and an economic overheating known as inflation. Regardless of the rate of unemployment, so long as every increase in expenditure is supported by production, no "overheating" can actually occur. The overheating emerges once expenditure is rising without being backed up by production, a situation that can only occur when the money stock is increasing. Once money increases, it generates an exchange of nothing for something, or consumption without preceding production, which leads to the erosion of real wealth.

As a rule, increases in the money stock are followed by increases in the prices of goods and services. Prices are another name for the amount of money that people spend on goods they buy. If the amount of money in an economy increases while the amount of goods remains unchanged more money will be spent on the given amount of goods, i.e., prices will increase. Conversely, if the stock of money remains unchanged it is not possible to spend more on all the goods and services, hence no general rise in prices is possible. By the same logic, in a growing economy with a growing amount of goods and an unchanged money stock, prices will fall.

If the general rise in prices is the outcome of the rising money stock, how can it benefit the economy if inflation stabilizes at 3.4%? This doesn't promote economic growth and stability. It merely erodes real income year by year. People's capacity to save out of their eroding incomes will diminish. Reduced savings hampers the future of economic growth.

Ironmistress kirjoitti...

Jaa että vuonna 2008 alkanut romahdus olisi jossain mielessä ohi?

Protestanttisessa Pohjois-Euroopassa kyllä. Vältyimme samanlaiselta katastrofilta kuin 1990-luvun lamassa.

Nykyinen pula on Vetelä-Euroopan aikaansaannosta. PIIGS-maat ovat porsastelleet itsensä konkurssikuntoon ja meidän pitää pelastaa ne.

Tästä tulisi seurata monta vuotta sukkasaippuaa PIIGS-maille. Meille kelpaisi kyllä muutama saari Kreikasta ja linna Espanjasta velkojen pantiksi.

Jaa, ehkäpä kaikki länsimaat eivät olekaan selvitystilassa tai syvällä syöksykierteessä sitä kohti... tai sitten ovat.

Eivät ole. Saksa, Benelux-maat ja Skandinavia eivät ole minkäänlaisissa ongelmissa. Britannia on korviaan myöten veloissa, mutta entä sitten?

Kyse ei ole siitä, mikä on velkaantumisaste vaan siitä, millä ehdoilla saa lainaa ja millä korolla, vai saako lainkaan. Ohessa aika hyvä tarkastelu aiheesta. Maa ei ole konkassa silloin, jos velat ylittävät maksukyvyn. Se on bankrutissa silloin, jos se ei enää saa mistään lainaa millään ehdoilla.

Kreikka on tässä tilassa. Vaikka sen valtionvelka on prosentuaalisesti pienempi kuin Suomen, sen velanhoitokykyyn ei enää uskota. Britannialla on viisinkertainen valtionvelka, mutta se kykenee hoitamaan ja hanskaamaan sen.

Ohessa aika hyvä tarkastelu aiheesta.

Velkaelvytys ei tälläkään kertaa toiminut

Kyllä, se toimi tällä(kin) kerralla. Kyse on vain siitä, että miten tehdään jälkihoito. Eletäänkö, nyt kun pahimmasta on selvitty muutama vuosi suu säkkiä myöten, vai aletaanko kulutusjuhliin ja porsastellaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

eikä taloutta pelasteta turmelemalla tulevilta sukupolvilta kaikki edellytykset pärjäämiseen.

Se on tehty jo - 1990-luvun lamassa. Silloin päästettiin katastrofi tapahtumaan ja tuhottiin kokonainen sukupolvi.

Keynesin maksiimi on silkkaa misantropiaa.

Voi olla, mutta se on silti totta. Se osoittautui todeksi julmalla tavalla 1990-luvun lamassa.

Eipä näy korkea veroaste vaikuttaneen suomalaisten haluihin saati mahdollisuuksiin vaikuttaa poliitikkojen sotaan kansalaisiaan vastaan.

Ehkä tarvitaan vielä toinen jytky että he ymmärtävät, mistä on kyse. Ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, sellainen on tulossa kuntavaaleissa.

Jaska Brown kirjoitti...

Sata vuotta sitten sosiaalidemokratia ajoi mahdollisuuksien tasa-arvoa. Nyt se ajaa tulosten tasa-arvoa. Sata vuotta sitten minäkin olisin luultavasti ollut demari.

70-luvulla rakennettu turvaverkko on eri asia kuin nykyinen kokovartalokondomi.

Kumitonttu kirjoitti...

Matruunan talouskäsitys pitää paikkansa wanhassa maailmassa, joka perustui suljettuun rahamarkkinaan. Tilanne on nyt täysin toinen. Tilanne on vähän sama, kun minä tulisin neuvomaan raudan sulattamisesta. Eli Matruunan kannattaisi nyt ymmärtää, että on asioita, joihin oma tietotaito ei riitä, vaan kannattaisi kuunnella muita. Silti, en malta olla puuttumatta tähän kommenttiin:

Jokainen nainen on joko äiti tai potentiaalinen sellainen, ja tiedostaa sekä oman haavoittuvuutensa että lastensa haavoittuvuuden, ja sen, ettei miehiin voi luottaa.

Herraisä... En oikein keksi tuohon YHTÄÄN MITÄÄN sanottavaa. Pelottava ajatuskulku. On uskomatonta, että naiset noin typerryttävällä tavalla nostetaan miesten yläpuolelle. Jokaisen luulisi tietävän, että lapsiin kohdistuva pahoinpitely on yleisempää naisten kuin miesten osalta. Käsittämätön lause, jolle en keksi mitään mielekästä selitystä ilman, että menen henkiläkohtaisuuksiin.

Tiedemies kirjoitti...

Keynesin idea perustui muutamaan hyvin yksinkertaiseen ja sinänsä oikeaan havaintoon. Ensimmäinen oli, että marginaalilla ihmiset säästävät enemmän kuin keskimäärin, siis tarkoittaen, että kun ihminen tienaa enemmän, hän säästää suhteessa suuremman osan tuloistaan. Koska korkotaso riippuu rahan tarjonnasta (lainattavaksi annettavat säästöt) ja kysynnästä (velka), niin vapaat rahamarkkinat tuppaavat vahvistamaan syklejä: nousukaudella ihmiset säästävät ja mielellään lainaavat rahaa yrityksille tai sijoittavat niitä esimerkiksi pörssiin. Tämä painaa korkotasoa alaspäin. Tämä on tietenkin normaalia rahamarkkinoiden toimintaa, mutta tässä on overshootin mahdollisuus, eli syntyy kuplia. 30-luvun lamaa edelsi tällainen kupla, eikä Keynesiläisyyttä kyllä silloin oltu vielä nähtykään.

Vastaavasti, laskukaudella ihmiset kyllä pyrkivät säästämään enemmän, mutta ovat haluttomampia lainaamaan rahaa eteenpäin, ja tämä nostaa korkoa. Erityisesti sellaisessa rahajärjestelmässä, jossa on kyllä periaatteessa kultakanta, mutta jossa luottoekspansio on mahdollista, tämä muodostaa ongelman, koska ihmiset haluavat pitää käteistä (= kultaa) eivätkä enää luota pankkeihin. Luottoekspansio nousukaudella kuitenkin tarkoittaa, että kultaa ei pankissa ole niin paljoa kuin ihmisten talletuksia, ja laskukaudella taas ei kyetä maksamaan velkoja takaisin, joten pankkeja kaatuu. Tämä vähentää rahan määrää entisestään ja lisää käteisen kysyntää ja nostaa siten korkoja. Mutta korkojen nousu tekee investoinnit entistä kannattamattomammiksi.

Keynes ehdotti, että tämän voisi rikkoa manipuloimalla korkoa, lisäämällä rahan tarjontaa. Keynesillä oli ajatusleikki: keskuspankki painaa rahaa, ja hautaa sen maahan. Laskukaudella ihmisille huutokaupataan oikeuksia perustaa "rahakaivoksia" näille alueille.

Keynesin teorioissa oli paljon muutakin ja paljon kaikenlaista mikä ei pidä paikkaansa, mutta yksi merkittävä näkemys on, joka usein unohdetaan, että kaikki ongelmat eivät johdu kilpailun puutteesta. Tämä oli Keynesiä edeltäneen taloustieteen oikeastaan keskeinen dogma, ja austrolibertaareille se on sitä edelleen.

Mutta, IM on myös täysin väärässä mitä tulee työttömyyteen. Suomessa on työvoimapula, joka johtuu siitä, että työttömyydestä maksetaan niin hyvin. Avoimia työpaikkoja on
yli 70 000, ja niiden määrä on lisääntynyt nopeammin kuin työttömyys on vähentynyt. Työpaikoista 34 prosenttia, eli yli 20 000 on vaikeasti täytettäviä.

Sosiaaliturva on tähän syynä, useammallakin tavalla. Ensiksikin, se tekee useista ihan OK työpaikoista kannattamattomia, koska käteen jää ehkä parisataa euroa töihin menemisen ja siihen liittyvien kulujen jälkeen. Tällä on paitsi suora, myös kerrannaisvaikutus, koska työtön ei myöskään käytä palveluja jotka työllistävät jne. Toiseksi, asumistuki estää vuokratason sopeutumisen ja pitää asumiskustannuksia korkealla. Se estää sopeutumisen markkinoilla niin, että asuntojen hinnat heijastelisivat työllisyystilannetta. Tämä omalta osaltaan vähentää investointeja rakentamiseen siellä, missä on työpaikkoja.

Näitä mekanismeja on vaikka kuinka monta, en jaksa edes luetella niitä kaikkia.

Tuplis kirjoitti...

Im:
Vältyimme samanlaiselta katastrofilta kuin 1990-luvun lamassa
.

Katastrofilta välttyminen ja sen lykkääminen hetkeä tuonnemmaksi ja paisuttaminen pikavipeillä ovat eri asioita.

Keynesin maksiimi on silkkaa misantropiaa.

Voi olla, mutta se on silti totta.

Jep. Se tosin olettaa, että elämme itse viimeisessä sukupolvessa, jolla on mitään väliä, ja haistattaa paskat tuleville. Maksiimi on hanskojen tiskiin lyömistä kun kysytään "miten tästä eteenpäin?" Se on enemmän kuin pikkusormi perkeleelle, se on pikemminkin lastensa sullomista Moolokin kitaan.

Talouden tekohengityselvyttämiseen uskovat tahot ovat historiallisesti katsoen joka kerta tuhonneet yhteiskunnan, johon ovat uskoaan päässeet soveltamaan. Minä luulin, että konservatiivin pitäisi välttää aikaisempia virheitä eikä toistaa niitä loputtomiin.

Tm:
En tiedä kovinkaan monta austrolibertaaria, jonka mielestä kaikki ongelmat johtuisivat kilpailun puutteesta. Ehkä kokemukseni on jossain määrin vääristynyt, sillä tutustuin oppiin Vox Popolin välityksellä, eikä kristitty usko moiseen panakeiaan.

Ironmistress kirjoitti...

Im:
Vältyimme samanlaiselta katastrofilta kuin 1990-luvun lamassa.

Katastrofilta välttyminen ja sen lykkääminen hetkeä tuonnemmaksi ja paisuttaminen pikavipeillä ovat eri asioita.


Emme paisuttaneet sitä pikavipeillä. Saimme lainaa hyvin edullisin ehdoin, sillä Suomi on erinomainen veronmaksaja.

Asiaa on tarkasteltu tänään ja eilen Takkiraudassa.

Paradoksaalisesti Ruotsi joutuu maksamaan lainaamastaan rahasta Suomea isompaa korkoa. Ruotsin velka-aste on Suomea pienempi, ja Ruotsi on lähes velaton. Luottoluokituslaitosten mukaan Ruotsin velka on liian pieni eikä yhteiskunta toimi siksi kunnolla. Tämän vuoksi Ruotsille raha on kalliimpaa kuin Suomelle.

Se, mikä oli asian opetus, on velanmaksukyvyn säilyttäminen. Velanmaksukyky - kyky suoriutua veloista - on kultaakin kalliimpaa. Pieni reikä upottaa aluksen, jos on liian pieni pumppu. Vastaavasti aluksessa voi olla isokin reikä, jos on iso pumppu.

Suomi ajautui katastrofiin 1991, koska tällöin velanmaksukyvystä ei pidetty huolta vaan annettiin yksityissektorin romahtaa kun säästettiin säästämiseen. 2008 pidettiin yksityissektorista ja sitämyötä velanmaksukyvystä huolta. Velka kyllä kasvoi, mutta niin kasvoi velanmaksukykykin.

Jep. Se tosin olettaa, että elämme itse viimeisessä sukupolvessa, jolla on mitään väliä, ja haistattaa paskat tuleville.

Ei, vaan se olettaa, että taloutta on huomennakin ja että velanmaksukyky säilyy tulevaisuudessakin.

Maksiimi on hanskojen tiskiin lyömistä kun kysytään "miten tästä eteenpäin?"

Romania maksoi valtionvelkansa Ceausescun aikana. Romania joutui käytännössä konkurssiin ja tuo pakkomielle velattomuuteen maksoi Ceausesculle hänen valtansa - ja henkensä. Ruotsin velkaantumisaste on luottoluokittajien mielestä liian pieni - se ei kykene tehokkaasti selviämään velvotteistaan.

Velkapääomalla ei ole merkitystä. Merkitystä on kyvyllä maksaa lyhennykset ja korot.

Jos nollavelka ajaa maan konkurssiin Ceausescun Romanian tapaan, ja liian suuri velka maksukykyyn nähden vaikeuksiin Kreikan tapaan, niin eikö jossakin tässä välillä ole sitten optimitila? Eli tilanne, jossa valtionvelka on riittävän iso pitämään taloutta pyörimässä, mutta ei liian iso haittaamaan sitä.

Suomi on yksi maailman parhaita velanmaksajia. Meillä ei siis ole hätäpäivää.

Talouden tekohengityselvyttämiseen uskovat tahot ovat historiallisesti katsoen joka kerta tuhonneet yhteiskunnan, johon ovat uskoaan päässeet soveltamaan.

Niinkuin Suomi sodan jälkeen 1940-luvulta aina vuoteen 1988?

Silloin, kun nuo opit hylättiin, tulos oli katastrofi. Ne maksoivat niin Romanialle kuin Suomellekin maan velanmaksukyvyn.

Minä luulin, että konservatiivin pitäisi välttää aikaisempia virheitä eikä toistaa niitä loputtomiin.

Siksi kannattaa toimia sillä tavalla, mikä varmasti toimii eikä sillä tavalla, mikä aiheuttaa katastrofin. Velkaelvytys toimii, kunhan samalla pidetään velanmaksukyvystä huolta eikä oteta velkaa kevytmielisesti eikä holtittomasti - ja säästetään hyvinä aikoina.

Sen tiesi jo Raamatun Joosef.

Ironmistress kirjoitti...

Keynesiläisyyden ongelma ei ollut se, että se olisi tuhonnut yhteiskunnan. Sen ongelma oli stagflaatio - tilanne, jossa yhteiskunnassa vallitsi samanaikaisesti sekä taantuma että inflaatio, ja tällaista ei olisi pitänyt olla. Kuitenkin oli 1970-luvulla.

Tämä sitten aikaansai oikeistopopulismin ja austrolibertarismin ja thatcherismin nousun. Tunnetuin seurauksin, jotka eivät ole olleet miellyttäviä. Luovuttaessa keynesiläisyydestä vaihdettiin inflaatio massatyöttömyyteen, ja saatiin aikaan talouden ylikuumeneminen, pörssiromahdus ja lama toisensa jälkeen.

Niinpä nuo oikeistopopulistiset talousopit on jouduttu yksi toisensa jälkeen hautaamaan ja kaivamaan Keynes jälleen ulos naftaliinista. Keynesiläisyydessä on austrolibertaarien kannalta yksi paha vika.

Se toimii.

Jukka kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.

Hyvinvointiyhteiskunta ilman jonkinlaista vertaisvalvontaa, vapaamatkustajien kyykyttämistä, on kuollut idea.

Sosiaalidemokratia on systeemi, jossa ihmisten tarve (ja sitä kautta myös halu) keskinäiseen kanssakäyntiin minimoidaan ja koetetaan syrjäyttää mahdollisimman moni normaali ihmissuhde instituutioilla, jotka synnyttäisivät jonkinlaisen symbioosin valtiokoneiston kanssa. Tämän sivutuotteena ihmiset tulevat aina vain välinpitämättömämmiksi mitään muuta kuin omaa napaansa kohtaan, koska instituutioiden tarjoamat vaihtoehdot ovat aina helpompia - heitä kun on näiden kuluttajiksi lapsesta asti koulutettu niin kasvatuslaitosten kuin mainostajienkin taholta.

Juuri näin.

vieras kirjoitti...

Iltaa. En ole ennen tänne kirjoittanut, mutta olen välillä lukenut tätä blogia. Kyseessä on Raamatun kohta 1. Moos. 41:34-36. Nykykäännöksen mukaan:

Faraon tulisi myös asettaa maahan virkamiehiä, jotka ottavat talteen viidenneksen Egyptin sadosta niinä seitsemänä viljavana vuotena. Heidän tulee koota noina tulevina hyvinä vuosina talteen kaikkea syötävää ja varastoida faraon valvonnassa viljaa varmaan talteen kaupunkeihin. Tämä vilja olkoon maassa varalla niiksi seitsemäksi nälkävuodeksi, jotka tulevat Egyptin maahan. Silloin maa ei joudu nälänhädän vuoksi perikatoon.

1933 käännöksen mukaan:

Näin tehköön farao: asettakoon päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä viljavuotena. Ja koottakoon näinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, kaikki niiden sato ja kasattakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon sato kaupunkeihin ja säilytettäköön, niin että maalla on eloa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka kohtaavat Egyptin maata. Niin ei maa joudu perikatoon nälänhädän aikana.

Tuo vilja ei siis ole ulkomaista velkaa, vaan itse hankittuja taloudellisia resursseja jotka on säilytty itseä varten pahojen aikojen varalle. Ei siis ole otettu velkaa. Keynesiläistä elvytystä ei tarvitse maksaa velalla jos on etukäteen kerätty varallisuutta jota on säilötty johonkin.

Tiedemies kirjoitti...

Kirjoitin yllä huolimattomasti ja virheellisesti. Eivät austrolibertaarit selitä kaikkia ongelmia johtuvaksi kilpailun puutteesta, vaan valtion väliintulosta.

Klassisessa taloustieteessä (ennen Keynesiä, mutta myös ennen itävaltalaisia) kilpailun puute oli oikeastaan keskiössä. Ekstraktiivisten monopolien murtaminen esimerkiksi katsottiin USA:ssa jo hyvin varhain valtion tehtäväksi. Austrolibertaarit eivät ole tästä lainkaan samaa mieltä.

Jukka kirjoitti...

On luonnollista kuten Ironmistress väittää että naiset kannattavat hyvinvointivaltiota.

Hyvinvointivaltiohan on juuri rahan siirtoa naisille. Nainen voi esimerkiksi turvallisin mielin rikkoa avioliittonsa tietäähän hän että valtio tukee taloudellisesti ja lasten huoltajuus menee hänelle. Kärsijöitä ovat lapset ja miehet.

Työpaikoilla sabattivapaat sun muut ovat naisten tapa haalia rahaa valtiolta. Suuri osa keskiluokkaisista naisista on jatkuvasti jossain ilmaisessa valtion järjestämässä koulutuksessa ja ulkona työmarkkinoilta - tai hoitovapaalla. Kyllä koulutus aina kannattaa - siis niille jotka saavat sitä ilmaiseksi ja niille jotka ovat AMK-opettajina pois todellisista töistä. Naiset kehuvat toisiaan kun uskalaltavat hypätä oravan pyörästä eli siirtyä miehensä tai valtion elätettävksi.

Hyvinvointiyhteiskuntaa tukevat tietysti myös ne luuseri-miehet jotka eivöt koskaan saa työtä omaa vetelyyttään. He lukevat Takkirauta-blogia jossa Ironmistress selittää että "on ihan luonnollista elää valtion kustannuksella. Ruokaa ja sirkushuveja !". Luuserille tulee tästä hyvä mieli ja hän antaa äänensä hyvinvointiyhteiskunnan puolesta.

Hyvinvointivaltio tuo Afrikasta ja Arabimaista lisää miehiä, mikä parantaa naisten asemaa seksuaalimarkkinoilla. Kärsijänä koko kansakunta.

Hyvinvointiyhteiskuntaa pyörittävät laumat sosiaalivirkailija jotka hekin ovat poissa oikeista töistä.

Jukka kirjoitti...

Lopulta hyvinvointiyhteiskunnan kohtaloa ei ratkaista äänestämällä. Enemmistö voi ylläpitää vaikkka kuinka suuria tulonsiirtoja, mutta jos systeemi ei ole kestävällä pohjalla - investoinnit ja työntekijät äänestävät jaloillaan tai ihmiset alkavat veltostua ja kontribuoida yhä vähemmän - se ei sitten kestä.

Sossut ja persut ja muut vasemmistolaiset kuten Ironmistress voivat ajaa verojen nousua, mutta kun veropolitiikan koordinointi maailman laajuisesti ei ole mahdollista niin hyvinvointiyhteiskunta ei ole vahvalla pohjalla.

Se voisi olla vahvalla pohjalla jos työmoraali tms. onnistuttaisiin pitämään korkealla ja jos hyvinvointiyhteiskunta loisi jotain oikeaa ja runsasta lisäarvoa eikä olisi vain yksi tasapainotila Nolla-summa-pelille niin kuin tämä nykyinen minusta alkaa olla.

Ironmistress kirjoitti...

Tuo vilja ei siis ole ulkomaista velkaa, vaan itse hankittuja taloudellisia resursseja jotka on säilytty itseä varten pahojen aikojen varalle. Ei siis ole otettu velkaa. Keynesiläistä elvytystä ei tarvitse maksaa velalla jos on etukäteen kerätty varallisuutta jota on säilötty johonkin.

Keynesin oppeihin kuuluu, että hyvinä aikoina verotetaan ja kerätään varallisuutta. Tämä oppi tuntuu unohtuvan monilta.

Velkaa ei kannata pelätä. Sensijaan velanmaksukyvyttömyyttä kannattaa. Kreikkaa ei kaada velka, vaan kyvyttömyys maksaa sitä.

Jukka, jos luuseria potkitaan päähän, niin ei hän siitä työllisty.

Hänestä tulee joko kerjäläinen tai rikollinen.

On halvempaa maksaa työttömyyskorvauksia kuin rakentaa vankiloita.

Tiedemies kirjoitti...

En näe asiaa yhtä synkkänä tai suunnitelmallisena kuin Jukka ja jotkut konservatiivit. Pikemminkin kyse on siitä, että ns hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa on aliarvioitu kannustinvaikutukset ja yleensäkin moral hazard, ja yliarvioitu järjestelmän kyky absorboida esimerkiksi maahanmuuttajia.

Teoria keskiluokan naisista tuottamassa Suomeen eksoottisia ulkomaalaisia miehiä kilpailemaan suomalaisten miesten kanssa ja näin parantamaan naisten neuvotteluasemaa ei vaikuta uskottavalta. Keskiluokkaiset naiset eivät usein kelpuuta kumppanikseen edes itseään vähemmän koulutettua miestä, saati jotain humanitääristä maahanmuuttajaa. So, vaikutus on tässä suhteessa marginaalinen. En usko myöskään sosialidemokraattisten naisten kykyyn orkestroida tällaista suunnitelmallista toimintaa.

Pikemminkin syy-seuraussuhde on toisinpäin. Koska alemman keskiluokan miehet - joita persujen peruskannat voittopuolisesti (eivät kokonaan) ovat - vastustavat humanitääristä maahanmuuttoa, näiden vastustajiksi noin muutenkin profiloituvat alkavat kannattaa sitä entistä enemmän.

Kyse on myös dynaamisen ja komparatiivisstaattisen tarkastelun sotkemisesta. Maahanmuuton kiristämisen ajatellaan olevan jotenkin sama asia kuin olemassaolevien maahanmuuttajien aseman heikentäminen. Toisaalta tämä nähdään sillanpääasemana, eli jos tässä annetaan "oikeistolle" periksi, niin seuraavaksi lakkautetaan lapsilisät. Pitämällä yllä alarmismia tässä suhteessa kuvitellaan suojeltavan hyvinvointiyhteiskunnan ydintä.

Mutta koska dynaamiset vaikutukset aliarvioidaan (ihmiset ylipäätään aliarvioivat riippumatta ideologiasta), niin ei nähdä että ydin mätänee kun sitä ei osata uudistaa. Saavutetuista eduista tinkimättömyys johtaa siihen, että myös kohtuuttomat ja epätarkoituksenmukaiset edut pyritään turvaamaan, vaikka niiden dynaaminen vaikutus olisi jopa edunsaajalle epäedullinen.

Case in point, toimeentulotuki, jota itse pidän täysin infernaalisena keksintönä: Kun pääset sen piiriin, saat vuokrat, lehdet, telkkarit, plus pikkuisen rahaa baarissa notkumista varten. Jokainen penni jonka tienaat, vähentää etuisuuksia täysimääräisesti. Tähän lasketaan kaikki sukulaisilta ja läheisiltä saadut lahjatkin. Toimeentulotuen asiakas revitään väkisin irti kaikista yhteisöistä, sukulaisista, kavereista jne, istutetaan sohvalle ja pidetään siellä, sosiaalitoimen silkkiverhoiltu rautasaapas rintakehän päällä, kunnes henkilö on paitsi haluton, myös kyvytön osallistumaan yhteiskuntaan mitenkään. Sitten marssitetaan esiin jotain temppuja, kursseja, jne, joihin patistellaan ja joissa demotivoidaan vielä entistä enemmän.

Tämä on sosialidemokratian kaikkein irvokkain piirre. Ei se, että annetaan rahaa ja vakuutetaan "mokia" vastaan, vaan se että kun asiat ovat huonosti, niin pidetään huoli että ne pysyvät huonosti. Ja miksi ei pidettäisi? Tämähän on sosiaalitätien tehtävä.

Riikka kirjoitti...

Ainakin se sossuvaltio perinteisesti rauhoittaa hillujat (huonot miehet?).

http://jpr.sagepub.com/content/49/2/273.abstract

Vaikka tokihan sitten ei-sossuvaltiossa kaikki Kunnon Miehet voisivat itse hankkia turvaa itselleen ja Kunnon Perheelleen, omalla rahallaan, kun riisto ja huonot naiset eivät veisi kaikkea.

Anonyymi kirjoitti...

IM: "Protestanttisessa Pohjois-Euroopassa kyllä. Vältyimme samanlaiselta katastrofilta kuin 1990-luvun lamassa."

Oletko nyt ihan tosissasi? Meillä on lähes sata miljardia euroa velkaa ja otamme joka vuosi lähes kymmenen miljardia lisää. Velan idea on se, että se on joskus maksettava takaisin. Korkojen kera.

Kuvitellaan, että minulla olisi satatonnia velkaa. Kävelisin sitten pankkiini ja kysyisin siellä olisiko mitenkään mahdollista, että saisin vielä vuosittain kymppitonnin lisää velkaa ihan vain elämiseen. Siis ihan vain elämiskustannuksiin, ei ostaakseni asuntoa tai muuten lisätäkseni omistustani tai investoidakseni hyvään liikeideaan. Mitä luulet, että pankissa minulle sanoisivat? Aivan, nauraisivat pihalle ja pian minua haettaisiin konkkaan.

Valtioiden kohdalla näin ei uskalleta tietenkään toimia, mutta kyllä ne samat talouden realiteetit pätevät suuremmassakin mittakaavassa. Pitäisi olla enemmän tuloja kuin menoja. Eikä velkaraha ole koskaan ilmaista. Jos otetaan velkaa, sen pitäisi tapahtua kun investoidaan johonkin sellaiseen, mistä on odotettavissa enemmän voittoa kuin korkoihin menee.

Anonyymi kirjoitti...

IM: "Miehet kuvittelevat olevansa haavoittumattomia ja kuolemattomia, ja mielellään ottavat riskejä - holtittomiakin. He kuvittelevat olevansa oman elämänsä herroja."

Onko sinulle koskaan tullut mieleen, että kenties suuri osa meistä miehistä haluaisi ihan aikuisten oikeasti olla oman elämänsä herroja? Se vain ei tässä pahoinvointikontrollivaltiossa onnistu. Olisiko tällä jotain yhteyttä siihen, että erityisesti miehet näyttävät voivan erityisen pahoin meidän yhteiskunnassamme? Ai niin, mutta eihän sillä ole väliä, pääasia että turvallisuutta (=sairaalloista kontrollia) kaipaavat, lapsiaan (kuoliaaksi) rakastavat äiti-madonnat voivat hyvin.

Mitä tulee sairaisiin, vammaisiin yms., niin ihan turha vetää mitään ääliöimäisiä kaasukammioita tähän mukaan. Niinkö Suomessa tosiaan hoidettiin sairaat ja vammaiset ennen sosiaalidemokratiaa? Jospa joskus avaisit jonkun historian kirjan (ja lukisitkin vähän). Tuo Tupliksen esiin nostama huoli yhteisöllisen vastuun puutteesta on hyvin todellinen: "mädätkööt vanhukset vanhainkodissa, minähän maksan veroni". Jos olisi vähemmän yhteiskunnallisia instituutioita olisi vähemmän veroja ja ihmisillä olisi varaa laittaa enemmän talteen pahan päivän varalle, ostaa vapaaehtoisia vakuutuksia (jos sellaisia kaipaavat) ja huolehtia läheisistään omalla kustannuksellaan. Eläminen olisi kaikinpuolin paljon halvempaa, sillä myös kulutushyödykkeiden hinta laskisi.

Emme me muutenkaan pysty pitkään tätä ylläpitämään, konkurssi on oven takana jo. Työpaikoista alkavat jo ne asiantuntija- ja johtotehtävätkin karata edullisempiin maihin. Ei auta vaikka tehtäisiin koko kansasta tohtoreita.

Tuplis kirjoitti...

Hyvää kommentointia anonyymiltä, kiitos.

Mietin tuossa matruunalaisessa näkemyksessä sellaistakin piirrettä, että jos kerran kansalaisia tulee kohdella kuin vajaavaltaisia lapsia, siis sillä perusteella, ettei heillä ole rahkeita huolehtia itsestään, niin millä ihmeen perusteella päättäjistöllä, jotka valitaan tismalleen samojen "lasten" joukosta, olisi yhtään paremmat keinot saati mahdollisuudet huolehtia näistä kuin kansalaisilla itselläänkään?

Minun nähdäkseni sosiaalivaltio varmistaa kolossaalisen perseilyn jo sillä, että päättäjistö on iloisesti irti jokaisen tekemänsä päätöksen seurauksista.

Anonyymi kirjoitti...

Tuplis: ” jos kerran kansalaisia tulee kohdella kuin vajaavaltaisia lapsia, siis sillä perusteella, ettei heillä ole rahkeita huolehtia itsestään, niin millä ihmeen perusteella päättäjistöllä, jotka valitaan tismalleen samojen "lasten" joukosta, olisi yhtään paremmat keinot saati mahdollisuudet huolehtia näistä kuin kansalaisilla itselläänkään?”

Tätä samaa olen pohtinut usein itsekin. Tässä maassa tuntuu olevan käsittämätön määrä ihmisiä, joiden luottamus poliitikkojen ja viranomaisten suorastaan yliluonnollisiin kykyihin on lähes hellyttävän järkkymätöntä. Aina kun meillä keskustellaan jostain ongelmasta (hyvänä esimerkkinä nyt viimeisin Hyvinkään tapaus), poliitikot ja virkamiehet esittävät patenttiratkaisuinaan uusia kieltoja, määräyksiä, säädöksiä, veroja ja/tai lisämaksuja. Ja käsittämättömän suuri osa ihmisistä hurraa tälle. Jos nuo olisivat toimiva ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan, kuten suurin osa päättäjistämme ja yllättävän suuri osa normikansalaisistakin näyttää kuvittelevan, me eläisimme jo lähes maanpäällisessä paratiisissa ja onnellisuusasteessa edellemme pääsisivät vain Pohjois-Korean kaltaiset uljaat valtiot ja kansakunnat. Mutta milloinkas tosiasiat olisivat olleet esteenä ”hyville päätöksille”?

Tuplis: ” Minun nähdäkseni sosiaalivaltio varmistaa kolossaalisen perseilyn jo sillä, että päättäjistö on iloisesti irti jokaisen tekemänsä päätöksen seurauksista.”

Tämän näkisin osaltaan olevan seurausta myös siitä, että varsin suuri osa päättäjistöstämme on ammattipoliitikkoja ja/tai ammattivirkamiehiä. Toisin sanoen, on eletty varsin suojattu lapsuus vähintäänkin keskiluokkaisessa perheessä, sieltä suoraan yliopistoon opiskelemaan jotain fantsua ainetta, jossa ei käytännön ongelmia tarvitse pohtia vaan voi syventyä hienoihin teorioihin. Yliopistossa on sitten viimeistään aloitettu jo politikointi ja siirrytty siinä ammattilaiseksi heti valmistumisen jälkeen, jos ylipäänsä on valmistuttu edes. Ja opiskeluajat on eletty erilaisille tukiaisilla + isukin luottokortilla. Oikeita töitä, semmoisia yksityisen sektorin töitä, joiden veroilla tätä valtiota pyöritetään ja joissa mokaamisesta voi oikeasti saada satikutia, ei ole tehty päivääkään. Aina on saatu rahat joko isukin tai veronmaksajien taskusta. Ja aina on pyöritty tietenkin niissä samoissa piireissä muiden samanlaisten poliittisten broilereiden tai nykyisten ja tulevien korkeiden virkamiesten (jotka myöskin ovat aina eläneet veronmaksajien rahoilla) parissa. Voisin kuvitella, että tuo jossain määrin hämärtää elämän realiteettien ymmärtämistä. Mutta yllättävän paljon meillä on väkeä, joka luottaa tämän elämäntavan päinvastoin tuottavan meidän poliittisesta ja virkamieseliitistämme kaikkivoipaisia jumalhahmoja, joiden johdolla voimme huoleti antaa valtion ottaa yhtä suuremman roolin elämässämme.

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy vielä kommentoida tähän aiempaan omaan kommenttiini:

” Valtioiden kohdalla näin ei uskalleta tietenkään toimia,…”

Tämä on yksi suuri syy nykyiseen talouskriisiin. Jos lainanantajapuolella olisi ollut uskallusta sanoa suorat sanat valtionpäämiehille, voisi tilanne olla paljon valoisampi. Tarkoitan sitä, että kun antamassani esimerkissä minulle vähintäänkin tarjottaisiin jonkinlaista talousneuvontaa pankin taholta ja tiukkaa kulukuuria, ehkä tosiaan jopa naurettaisiin päin naamaa, niin täsmälleen samoin pitäisi toimia valtioiden kohdalla. Ei pitäisi loputtomiin luottaa ”veronmaksajien karttuisaan käteen”. Jossain tulee raja lopulta vastaan, ei meidän selkänahastamme voi mahdottomuuksia nyhtää (mukavuusraja on tässä maassa ohitettu jo kauan sitten). Valtiontalouden hoidossa on useilla eurooppalaisilla valtiolla se piirre, että otetaan velkaa kuin sitä ei ikinä tarvitsisi maksaa takaisin ja korotetaan veroja ja muita maksuja ikään kuin veronmaksaja olisi väsymätön kantojuhta, jolle voi sälyttää äärettömän määrän maksuja, eikä korkealla verotuksella olisi mitään vaikutusta talouden kilpailukykyyn. Ei tätä peliä voi loputtomiin jatkaa. Surullista on se, ettei kukaan tunnu uskaltavan painaa jarrua, tai edes nostaa jalkaa kaasulta, vaikka betoniseinä lähestyy kovaa vauhtia. Koko Eurooppa on konkurssin partaalla ja Aasian talousmahdit ajavat ohi rytinällä.

Noin yleiskommenttina vielä, hyvä blogi sinulla Tuplis. En toki kaikkea ole lukenut läpi, mutta ne pari kirjoitusta, jotka luin olivat hyviä. Olen kutakuinkin kaikesta samoilla linjoilla. Muistelisin, että olet joskus aiemmin kirjoitellut monilla palstoilla. Fiksuja kommentteja oli jo silloin. Kiitokset sinulle ja kaikille muillekin ansiokkaille bloggaajille keskustelun ylläpitämisestä. Itselläni ei valitettavasti ole aikaa eikä energiaa blogin pitämiseksi.

Tuplis kirjoitti...

Kiitos itsellesi. Blogin alkupuolen näkemyksistä on kyllä tultu paikoin melkoinen matka, mutta parempaan suuntaan, kokisin.

Kirjoittelin aikoinaan enimmäkseen sekä Cityyn että Pakkotoistolle, ja näistä ensimmäiseen kyllästyin samojen naamojen toistaessa vuodesta toiseen samoja juttuja ja toisesta tuli bannia kun näkemykseni menevät aavistuksen vastakarvaan palstan omistajan kanssa ja tulin kritisoineeksi muutamia höperöimpiä antikristillisiä väittämiään.

Tiedemies kirjoitti...

Pohjoisten maiden velkataakka ei ole mitenkään hurjan suuri. Se on ollut suurempi 90-luvun lamassa ja sotien aikaan. Suurempi ongelma on että nyt on vähemmän syitä uskoa että menot saadaan alas.