Pages

Ajatuksia koulusta

Mielessäni ovat pyörineet viime aikoina suomalaiset kasvatuslaitokset.  Niitä pidetään ehkä maamme korkeatasoisimpina instituutioina ja niiden menestystä on hämmästelty ympäri maailmaa.  Kuitenkin siinä on muutamia tekijöitä, jotka saavat miettimään systeemin toimivuutta ja nettohyötyä uudemman kerran.

Peruskoulusysteemin ensimmäinen mieleen nouseva ongelma on oppilasaineksen heterogeenisyys.  Mitä erilaisempia oppilaat ovat, sitä enemmän heillä on keskinäisiä konflikteja ja sitä huonommin yhteinen opetus istuu heidän tarpeisiinsa.  Homma toimii varsin hyvin kellokäyrän keskivaiheilla, mutta jo varsin vähäisellä poikkeamalla keskiarvosta turhautuu sekä fiksumpi että tyhmempi koulutyön ollessa naurettavan helppoa tai ylivoimaisen vaikeaa.  Älykkäämmistä koulutetaan tällä ensi sijassa laiskureita ja tyhmemmillä on melkoinen motiivi lyödä hanskat tiskiin.  Mitä enemmän viimeksimainittuja koetetaan pitää kärryillä, sitä suurempi osuus älykkäämmästä aineksesta kypsyy jarruttelemiseen ja kehittää itselleen muuta viihdykettä aikansa kuluksi.

Ainoat heterogeenisyysongelmat eivät kuitenkaan asu ÄO-eroissa, vaan ymmärrykseni mukaan niin kulttuurinen, kielellinen kuin sukupuolinenkin diversiteetti on omiaan hankaloittamaan opetuksen sujumista.  Tietäen, millaista on yrittää keskittyä opetukseen hormonien jyllätessä ylikierroksilla luokan ollessa täynnä ärsykkeitä pariutumisvietille, pidän melkoisen hämmästyttävänä, että XY-kromosomiparista osalliset oppivat yläasteella tai lukiossa yhtään mitään.  En tosin ole yhtään varma siitä, josko itse tulin tuona aikana mitään oppineeksi.

Tietysti herää kysymys siitä, että mistä kaivetaan resurssit sukupuolittain jaoteltuihin, eritasoisiin ja kulttuurikohtaisiin kouluihin, mutta viimeksimainittua en edes kannata.  Yhteiskunta toimii parhaiten yksikulttuurisena, enkä näe mitään järkeä yrittää opettaa saman yhteiskunnan jäsenille keskenään erilaisia ja ristiriitaisia arvomaailmoja.  Olettaisin, että resursseja menisi toteutettunakin korkeintaan sen verran kuin nytkin, sillä keskitetysti tarpeet huomioon ottava systeemi toimii paremmin kuin kaikkea yhden muotin läpi yrittävä.  Koulumatkojen pituuteen ja asuinalueiden homogenisoitumiseen ne saattaisivat kyllä jossain määrin vaikuttaa, mutta en keksi miksi tämä olisi kenestäkään huono juttu.

Toinen ilmiö, mikä koulumaailmassa itseäni suuresti häiritsee, on opettajamateriaali.  En tiedä, missä vaiheessa opettajiston enemmistöstä tuli naisia, enkä tiedä sitäkään, missä määrin he onnistuvat pitämään itsellään kasvattajan auktoriteettia oppilaiden kasvaessa ja koetellessa niin omia kuin systeeminkin rajoja.  Miesopettajat eivät tänä päivänä ole tähän kummoinenkaan lääke, sillä he ovat valitettavalla enemmistöllä eläviä esimerkkejä siitä, ettei heiluri koipien välissä vielä miestä tee.  Vaikutusvaltaa väistämättäkin käyttävinä aikuisina he antavat omalta osaltaan kuvan siitä, millaisia miesten ja naisten tulisi olla.  Lapset oppivat asioita esimerkin kautta, ja sitä kautta he tulevat omaksuneeksi niitäkin asioita, joita ei kannattaisi.  Elämässään eksyneen oloiset opettajat kasvattavat elämässään eksyneen oloisia oppilaita.

Kolmas ilmiö on vahvassa vuorovaikutuksessa edellisen kohdan kanssa: en ole ollenkaan varma, että 9-12 vuotta kestävä opetus luottamaan tai pikemminkin nojaamaan julkiseen valtaan ja sen edustajistoon on hyväksi kenellekään.  Koska kouluissa opetetaan asiat hoitamaan aina opettajiston kautta, ovat kilteimmät ja tottelevaisimmat täysin aseettomia öykkäreitä vastaan - kurinpitoluvattomilla opettajilla on hyvin vähän laillisia keinoja puuttua esimerkiksi kiusaamiseen.  Tämä siitä huolimatta, että paras henkilö lopettamaan kiusaamisen uhriksi jäämisen on kiusattu itse.  Lapsia opetetaan vastuun siirtämiseen ja sen pakoiluun tilanteensa haltuun ottamisen ja parantamisen sijaan.  Uskon tämän olevan erityisen tuhoisaa poikalapsille - etenkin tänä yksinhuoltajuuden aikakautena - sillä oman vastuun kantaminen, aloitteellisuus ja hallittu riskien ottaminen ovat kaikki maskuliinisia piirteitä ja selkeä etu niin sukupuoli- kuin työelämässäkin.  Koulussa näitä piirteitä pyritään ja valitettavasti myös onnistutaan suitsimaan, tuottaen siinä sivussa identiteettikriisejä, toimintakyvyttömyyttä ja ahdinkoa.  Ja sitten syrjäydytään.

Hallitsevalle eliitille tämä kaikki käy sikäli mainiosti, että mitä suuremmassa määrin kansalaiset muistuttavat huonekasvia, sitä helpompi heitä on hallita.  Kuitenkin se, mitä hallitseva eliitti etunaan pitää, ja se, mikä on yhteiskunnalle hyväksi, ovat kaksi eri asiaa.

2 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Suosittelen vertaamaan Aasian kouluihin.

Ghostwriter kirjoitti...

Kyllä tämä näin on. Kammoittavaa, mutta totta. Ja itsekkin olin sangen tottelevainen ja olen edelleenkin liian kiltti +olen YH äidin poika ja vahvistan tuon kaiken kirjoitetun absoluuttisesti. Myös Äo osion olen kokenut, olen (vaikka itse sanonkin) inhoittavan viksu, eikä koulussa hirveästi mitään sellaista... kiinnostavaa kyllä ollut. Turhauduin yms. Pateettista, mutta minkäs teet.