Pages

Misoteistin teologia

Sekä kalvinisti että ateisti puhuu teologiasta samalla tavalla, ja, lukuun ottamatta käsityksiään siitä, onko Jumalaa olemassa, ovat sen sisällöstä myös samaa mieltä.  Se, mistä ei kumpikaan tingi missään kohdin, on se, että hänen allekirjoittamansa käsitys teologiasta on oikea.  Siinä, missä kalvinisti luottaa sokeasti erehtymättömän ihmisen teologiseen tulkintaan, näin tekee myös ateisti.  Tässä kirjoituksessa pohdin sitä, miksi tämä on, paitsi väärä lähestymistapa, myös väistämätön tie käsitykseen pahasta Jumalasta eli misoteismiin.  Ei ollut mielestäni ollenkaan yliampuvaa Gilbert Chestertonilta kutsua kalvinisteja saatananpalvojiksi.

Ensimmäinen asia, mistä ateistit ja kalvinistit ovat samaa mieltä, on kaksinkertainen predestinaatio.  Sanahirviö tarkoittaa sitä, että kaiken luominen yhdessä kaiken tietämisen kanssa tuottaa tulokseksi loogisesti myös kaiken tekemisen.  Tällöin kaikki on ennalta määrättyä, mitään vapaata tahtoa ei ole olemassa, vaan ainoa toimija maailmassa on tosiasiallisesti kosminen nukkemestari käsinukkiensa kanssa.  Kätevästi samalla pääsee eroon myös henkilökohtaisesta vastuusta ja täten kullakin on vapaat kädet tehdä aivan mitä mieleen juolahtaa, koska kaikki on kuitenkin korkeamman valitsemaa.  Looginen seuraus näkemyksen omaksumisesta on se, että synti lakkaa olemasta olemassa missään merkityksellisessä mielessä.

Toinen edellämainittujen tahojen yhteinen näkemys on edellisestä johtuva käsitys siitä, että mitään kyseisen jumaluuden tahdon vastaista ei tapahdu eikä voi tapahtua - kaikki on osa jumalaista suunnitelmaa.  Tämä näkemys yhdessä Raamatun lukemisen kanssa tuottaa hullunkurisia ristiriitoja, jotka saavat tilanteen vaikuttamaan siltä kuin kolmevuotias tenava leikkii nukeilla, joita sitten rupeaa soimaamaan siitä, miten on näillä leikkinyt.  Kaiken lisäksi mokoma hirviö nakkaa mielivaltaisesti sitten näitä lelujaan helvettiin ikuiseen kidutukseen.  Käsityksen loogisesta lopputuloksesta, sekopäisestä itselleen kiukuttelevasta ja vastuun muualle kaatavasta kaikkivaltiaasta on vaikea pitää.

Mitään näistä näkemyksistä on tosin uskomattoman vaikea sovittaa yhteen Raamatun sisällön kanssa - jos misoteismi olisi totta, se voisi vielä istua Vanhaan testamenttiin (joskin sekin edellyttäisi todella tarkoitushakuista tulkintaa), mutta Uuteen ei sitten pirullakaan.  Raamatusta käy useilta osin täysin ilmiselväksi se, että on ollut tilanteita, joissa Jumala ei ole tiennyt tulevaa, saati kaikkea kyseisellä hetkellä tapahtuvaa, mikä romauttaa nukkemestari-korttitalon välittömästi.  Koska Jumala ei tiedä kaikkea, vapaasta tahdosta tulee jälleen käsitteenä mahdollinen.  Sen mukana mahdollistuu myös luomusten henkilökohtainen vastuu valinnoistaan ja tekemisistään.

En tässä väitä, etteikö Jumala halutessaan voisi ottaa kaikesta selvää, mikä tarkoittaa sitä, että kyseinen olento olisi voliskientti (tietää halutessaan) omniskientin (ei voi olla tietämättä koko ajan kaikkea) sijaan.  Uskon vapaan tahdon olevan myös Jumalan prioriteettilistalla varsin korkealla, mistä syystä tämä ei vaikuta useinkaan käyttävän mahdollisuuttaan ottaa asioista selkoa etukäteen.  On tietysti oma kysymyksensä, missä määrin mielekäs käsite "etukäteen" edes on olennolle, joka kaikesta päätellen on paitsi fyysisen maailman myös sitä kautta ajan tuolla puolen.

Toinen asia, jonka ateistit ja kalvinistit unohtavat uskossaan jumalaiseen kaikkitoimijaan, on tämän maailman jumala.  He eivät usko Saatanaan minään Jumalasta erillisenä voimana, vaan samanlaisena tämän tahdottomana orjana kuin ihmisetkin - yhtenä mielipuolen uhrina muiden joukossa.  Kuitenkin hyvän ja pahan taistelu on Raamatussa oleellisessa osassa, erityisesti ateistien vierastamassa Uudessa testamentissa.

Se, että kaikki olisi Jumalan tahdon toteutumista, tekisi Jumalasta myös valehtelijan, sillä Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala ei ainoastaan ollut tietämätön joistakin asioista, vaan myös kykenevä katumaan sekä tekemisiään että tapahtumia.  Jos vapaata tahtoa ei olisi olemassa, olisi todella skitsofreenistä yrittää tavalla jos toisellakin taivutella luomuksiaan toteuttamaan tahtoaan ja vastaamaan rakkauteensa jos asiantila ei ole näiden käsissä.

Se, että Jumala olisi valehtelija, tekisi itse asiassa Raamatusta ylipäätään epäluotettavan ja sellaisena kelvottoman opaskartan ihmiselämään.  Kaiken - myös maailmassa tapahtuvan pahan - itse aiheuttava Jumala olisi paitsi pahuuden Jumala, myös valehtelija, eikä yksikään totuutta arvossa pitävä voisi olla tätä vihaamatta.  En ihmettele lainkaan sitä, että jokseenkin jokainen teologisia kysymyksiä miettinyt ateisti on myös misoteisti.

Kuitenkin, vapaasti Paavalia mukaillen, me näemme totuuden raamatullisen ilmoituksenkin kautta vain himmeän lasin läpi.  Meidän kaikkien teologisissa näkemyksissä ei ainoastaan voi olla virheitä - niitä on varmasti.  Tästä syystä täydellisen teologian tuputtajaan olisi viisasta suhtautua melkoisella skeptisyydellä - ajoi hän sitä missä tarkoituksessa hyvänsä.  Inhimillinen erehtymättömyys on jotain sellaista, mitä yksikään teologiset näkemyksensä Raamattuun pohjaava ei yksinkertaisesti voi allekirjoittaa.

9 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu.

Kalvinismia on mahdotonta kumota Raamatulla. Mutta se on mahdollista kumota sekä eksegetiikalla että filosofialla, jonka jälkeen kalvinistin ainoa puolustus on enää argumentum ad auctoritatem.

Kalvinismi on protestanttisuuden kaikkein perverssein, kieroin ja vääristynein suuntaus, joka tekee Jumalasta kaiken synnin ja pahuuden lähteen; kalvinistin Jumala on paha.

Ja tämän huomasi jo Calvin itse. Hänelle Jumala oli hyvän ja pahan tuolla puolen - siis olento, joka kertakaikkiaan ei vaivaa päätään tuollaisilla kysymyksillä, vaan joka yksinkertaisesti tekee joistakin ihmisistä syntyjään pahoja, jotta he tekisivät syntiä ja heidät tuomittaisiin Helvettiin. Se on hirmuinen oppi, sanoi Calvin, mutta Jumalan valtavan majesteetin edesssä ihmisjärjen on pakko nöyrtyä.

Tämä johti myös Lutherin ja Calvinin välirikkoon. Luther ei voinut hyväksyä tuonkaltaista Jumalaa. Luterilaisuudessa predestinaatio on käytännössä kuollut kirjain. Se löytyy kyllä Tunnustuskirjoista - mutta niin löytyy kuolemanrangaistuskin, ja lähes kaikki luterilaiset maat ovat luopuneet siitä.

Mutta kalvinismi johtaa väistämättä joko todella syvään ja hirveään sieluntuskaan ja painajaisiin - tai sitten kertakaikkisen pöyristyttävään ylimielisyyteen ja k*sipäisyyteen. Fred Phelps ja Westboro Baptist Church edustavat aika puhdasta kalvinismia.

Tuplis kirjoitti...

Kalvinismia on mahdotonta kumota Raamatulla.

Tuosta voidaan perustellusti olla (ja ollaankin) monta mieltä. Mikä riittäisi mielestäsi kalvinismin kumoamiseen?

Anonyymi kirjoitti...

Itse asiassa tuo ihmisillä leikkivä paha Jumala löytyy Paavalin kirjeistä. Ja luterilaisuuden Jumala on hyvä vain siksi, että Jumala on kaikkivaltias ja määrittelee itsenäs hyväksi.

Snafu kirjoitti...

Ei ole mitään eksegetiikasta ja filosofiasta irrallaan elävää "Raamatulla kumoamista", joten siinä mielessä voidaan sanoa reilusti, että Raamatulla voi varsin hyvin kumota kalvinismin (erityisesti sen vulgaarit tulkinnat).

Calvin itsehän ei ole syyllinen systematisointiin, joka Theodore Bezasta lähtien on reformoituja kiusannut. Calvin käsittääkseni osasi vielä vahvasti augustinolaisessa perinteessä eläessään suhtautua varauksella omaan järkeensä (näin olen McGrathilta oppinut).

Snafu kirjoitti...

En lisäksi muista lukeneeni mistään Lutherin ja Calvinin välirikosta, ja yhä tänäkin päivänä Lutherin Sidottu ratkaisuvalta on suosittua lukemistoa kalvinistien keskuudessa (vaan eiväthän he sitä edelleenkään oikein ymmärrä).

Taidat, Matruuna, lasketella nyt vähän omia latujasi.

Tunnustuskirjat ovat ennen kaikkea teologisia asiakirjoja, ei niillä ole argumentoitu kuolemanrangaistuksesta mitään (tai ainakaan juuri mitään, ainahan historian hämärästä joku pihatonttu voi löytyä).

IDA kirjoitti...

Vaikka inhimillinen erehtymättömyys onkin varsin mahdotonta, niin kirkon opetusviran erehtymättömyys on kuitenkin pakko tunnustaa ;)

Tiedemies kirjoitti...

En lähde kommentoimaan kalvinismia tai eksegetiikkaa, joten se mitä totean tässä ei liity uskontoihin. Voin ateistina kommentoida vain ateismia ja siinäkin vain sitä mitä ateismin kohdalla tarkoitetaan silloin, kun siitä puhutaan yleisemmin, ei jonkin spesifisen filosofisen tulkinnan suhteen.

Ensimmäinen on predestinaatioon liittyvä (mielestäni väärin-)käsitys. Kosmos, siis "kaikki se mikä on", on tarkalleen sellainen kuin se on. Tämä on ilmeinen tautologia, mutta sen tarkoitus on ilmaista se, että asiat ovat niinkuin ne ovat, ja tässä mielessä, mutta vain tässä mielessä, predestinaatio on "totta", so, se on totta vain muodollisista syistä, mutta ei "totta" missään ihmisen mittakaavassa operationaalisessa mielessä.

En myöskään ymmärrä miten "vapaan tahdon" problematiikka muka on mielekäs yleisessä muodossa. Kaikki se pohdinta mitä olen siitä nähnyt, haiskahtaa yhdeltä suurelta abstraktiovirheeltä, so., käsitteiden todellinen merkitys piilotetaan sellaisten käsitteiden taakse joiden merkitystä ei edes suostuta palauttamaan mihinkään sellaiseen jota voisi jotenkin koetella tai edes verrata loogisesti johonkin toiseen. Tarkoitan, kun kysytään "onko ihmisellä vapaa tahto?" tässä tivataan vastausta kysymykseen jonka kontekstia ei ole mitenkään rajattu. Vapaa missä mielessä?

Yksi yritys esittää kysymys on kysyä onko ihminen jotenkin epädeterministinen? Mutta epädeterminismikin on käsitteenä herkkä abstraktiotasolle ja kontekstille.

Lisäksi jo esimerkiksi laskettavuuden teoriasta tiedetään että tavallisella tietokoneellakin on "vapaa tahto", so, yritykset väittää että tietokoneohjelmien toiminta voidaan tuntea purkamalla se osiin ja analysoimalla jotenkin muuten kuin katsomalla mitä se tekee, johtavat jo loogiseen ristiriitaan. Tässä ei ole mitään fysikaalisesti mahdotonta pelissä, koneen jonka toimintaa on periaatteessakin mahdotonta ymmärtää, voi rakentaa vaikka LEGO-palikoista (mutta niitä tietysti tarvitaan älyttömästi).

Anonyymi kirjoitti...

Eksyinpä uudestaan tänne, ja nyt ehdin täydentämään argumenttini. Selvin viittaus ihmisillä leikkivään Jumalaan löytyy Roomalaiskirjeestä:

19 Joku teistä ehkä kysyy: "Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan." 20 Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?" 21 Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? 22 Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. 23 Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten.

Tuplis kirjoitti...

Voihan tuon niin tulkita, ja voi olla, että on ihmisiä, joiden valinnat Jumala on tehnyt (kuten esim. NPC-hahmot roolipeleissä), mutta päätellen siitä, mitä loput kirjeestä ja Raamatusta sanovat, on näiden ihmisten määrä äärimmäisen pieni.

Mitä astioihin tulee, käytetään toisinaan arkista ylevään käyttöön ja arvokasta arkiseen käyttöön. Alkuperäinen käyttötarkoitus ei ole välttämättä ainoa, johon se päätyy - syystä tai toisesta.