Pages

Vähän luonnollisesta laista

Niin kutsuttu luonnollinen laki, joka tähtää ihmisten onnellisuuden ja hyvinvoinnin maksimointiin, on minusta varsin mielenkiintoinen käsite.  Se on siinä mielessä hyvinkin luonnollinen, että kullekin meistä onnellisuus ja hyvinvointi ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita.  Tulin aihetta pureskellessani ajatelleeksi paria asiaa, joita valotan lyhyesti tässä.  En käsittele asiaa lainkaan juridiselta kantilta, koska sitä ovat käsitelleet monet paremmin kuin mihin rahkeeni riittäisivät.

Joissain piireissä luonnolliseksi laiksi mielletään ne asiat, joihin meillä on luontainen taipumus, mutta tämä tulkinta alentaa ihmisen eläimeksi.  Näkemyksen suurin vuotokohta on siinä, että ihmisillä on, paitsi vietit, jotka motivoivat meitä joihinkin asioihin, myös taipumus ja kyky pohtia, jolloin luonnollista lakia - sitä, mikä on ihmiselle luontaista - ei voi typistää itsekkyydeksi.

Käsitteinä onnellisuus ja hyvinvointi ovat aavistuksen liukuvia; kullekin meistä ne tarkoittavat eri asioita ja se, mikä tuottaa onnellisuutta yhdelle ei välttämättä tuota sitä toiselle.  Onnellisuus on muutenkin pitkälti ihmisen tavoittamattomissa: aina saavutettuamme yhden tavoitteen voimme sanoa korkeintaan, että olemme onnellisempia kuin siihen asti.  Hyvinvointi puolestaan on jossain määrin suhteellinen käsite sekin, ja iän karttuessa seinä nousee väkisinkin vastaan.

Ehkäpä kyseiset tavoitteet sitten ovat turhan epäselviä todella tavoiteltaviksi.  Mikä tilalle?  Uskonnolliseen lähdeaineistoon nojaten nostan tavoiteltavaksi asiaksi elämän.  Tällöin henkilökohtainen imperatiivi olisi tuottaa mahdollisuuksiensa mukaan niin kelpoista jälkikasvua kuin mahdollista.  Nähdäkseni tämä tavoite on se maali, johon tunnetut moraalit pääsääntöisesti pyrkivät.  Se on myös, sikäli kun oikein ymmärrän, yksi kristillisenkin moraalin tavoite.  Tätä elämänohjetta C.S. Lewis nimitti Taoksi kirjassaan The Abolition of Man, ja esitteli teoksen liitteessä käsitteen sisältöä.

Pidän tavoitetta uskottavana ja sopivana ihmisen luonnolliselle laille.  En ainakaan kykene kyseenalaistamaan sitä saati keksimään parempia vaihtoehtoja.  Sen voi todeta itse kukin tuottavan toteuttajalleen ja siitä osallisiksi pääseville enemmän onnellisuutta kuin muut toimintatavat - vaikka nämä muut saattaisivatkin tuottaa onnellisuuden tunteita nopeammin.

Jos siis ihmiselämän ylläpito ja tuottaminen on tavoiteltavaa, on sitä hedelmättömästi kuluttava ja tuhoava toiminta vältettävää.  Kukin meistä voi tietysti kohdallaan todeta, ettei jatkuvasti toimi tavoitetta silmälläpitäen, vaan tulee toisinaan, jotkut useinkin, sortuneeksi (itse)tuhoisaan toimintaan lyhytnäköisistä syistä.  Tätä touhua kutsutaan tietyissä piireissä synniksi, eikä se taida sittenkään olla niin elämälle vihamielinen käsite kuin miksi sitä on toisissa piireissä kutsuttu.

2 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Luonnolliseen lakiin kuuluu aika oleellisesti, että luonnolla on jonkinlainen merkitys tai päämäärä. Sukupuolisuuden päämäärä - luonnon kannalta - on ilmiselvästi elämän jatkaminen, joten uuden elämän suojeleminen on moraalisesti oikein.

mm kirjoitti...

Minua äkkiseltään tökki kirjoituksessa mainittu elämän "tuottaminen", mutta kyllä tajusin, että luonnollisen lain mukaan näin on. Toisaalta, mainitsemasi elämän "ylläpito" rinnakkaistavoitteena sisältää myhös IDAn:n mainitseman uuden elämän suojelemisen, jonka toteuttamiseen osallistuvat myös ne yksilöt, jotka eivät sitä "tuota".

Tuohon liittyen moraalisesti oikean käytöksen käytännöllinen seuraus nykyisessä ihmiskunnassa on mm jakaa yhteisiä rahoja (verorahoja) juuri näiden periaatteiden mukaan, myös lapsipoliittisissa ratkaisuissa.