Pages

Nihilismi projektiona

Usein vastaan tullut väittämä, jonka absoluuttiset arvot kieltävä nihilisti esittää tukemaan näkemystään, on suurin piirtein seuraava: maailmankaikkeuden näkökulmasta ihmiset ja näiden teot ovat niin mitättömiä, että sillä, mitä kukin milloinkin tekee, ei viime kädessä ole mitään väliä.  Samalla he toteavat usein, etteivät mitenkään kykene edes kuvittelemaan sellaista jumaluutta, jota tällaisen mitättömyyden teot kiinnostaisivat.  Minun nähdäkseni näkökulma on varsin selvä psykologinen projektio.

Esitetyssä skenaariossa nihilisti nimittäin olettaa maailmankaikkeuden (tai sitä hallitsevan) persoonan olevan samanlainen kuin omansa - joka ei todella välitäkään kaikesta, mitä tapahtuu.  Ainoa vaihtoehto tälle, jonka hän kykenee ymmärtämään, olisi mieletön ja siten merkityksiä antamaton Azathoth.  Persoona, jolle kaikki on merkityksellistä, jokaisen teoista pieninkin, on tälle näkemykselle vieras.

Kuitenkaan se ei ole vieras samaan tapaan kuin somalialaiset suomalaisille vielä 20 vuotta sitten, vaan vieras samaan tapaan kuin se rasittava naapuri, joka jaksaa muistuttaa asuinalueen järjestyssäännöistä kun niitä on rikottu.  Jos uskoo tekojen olevan vain subjektiivisesti merkityksellisiä, synnyttää absoluuttisen moraalin vaatiminen kaunaa.  Moderni nihilisti ei ole riittävän lähellä rakastaakseen - mutta ei myöskään riittävän kaukana ollakseen vihaamatta - Jumalaa.