Pages

Arkipäivän gnostilaisuudesta

Kovinkaan moni ei asiasta uskoakseni ole selvillä, mutta nykypäivänä eräänlainen gnostilaisuus houkuttelee yhä useampia puoleensa.  Minulle on kertynyt jonkin verran ratakiskoa, josta ajattelin vääntää selväksi mistä arkipäivän gnostilaisuudessa on kysymys, miksi se leviää ja missä mielessä se lupaa enemmän kuin kykenee lunastamaan.

Gnostilaisuus johtuu tietoa tarkoittavasta sanasta gnosis, ja tämän ymmärtäminen toimii varsin hyvänä avaimena katsantokannan sisällön tajuamiseen.  Kyseessä on uskomus, jonka mukaan tiedon haaliminen on ihmisen tavoite numero uno, ja että kaikki muu on toissijaista suhteessa siihen.  Tästä premissistä loogisesti seuraa, että viime kädessä kaikki muu kuin tiedon hankkiminen on yhdentekevää, jolloin moraalia ei tarvitse enää noudattaa.  Gnostilaiselle se on olemassa vain typeryksiä varten, vaikkakin sellaisille ehdottoman tarpeellinen.  Heille uskonto on suuri, välttämätön ja heidän älyään loukkaava valhe heitä alhaisemman yhteiskunnan muurin laastiksi.

Se, mitä tiedon tuoman moraalisen vapautuksen teologian kannattajat yleensä muistavat kertoa, on se, että tieto lisää tuskaa.  He nauttivat maalatessaan itsestään kuvan todellisina marttyyreina: kun suurin ja tärkein tieto löytyykin heiltä, se tarkoittaa, että sitä ei ole missään muualla, eivätkä he saa uskossaan pysymisestä mitään palkintoa - toisin kuin vaikkapa kristityt taivaspaikkoineen.  Paitsi tietenkin sen, ettei heidän tarvitse olla kunnolla, ja että voivat selitellä kaikki väärintekonsa pois.  Mikäs sen mukavampaa kuin tehdä mitä päähän juolahtaa ja tuntea silti olevansa oikeamielisyyden kirkkain lieska.

Kukin varmaankin on tässä vaiheessa ymmärtänyt, että ihminen, jolle kaikki on alisteista tiedon hankinnalle, on väistämättä moraalinen nihilisti.  Heille on viime kädessä yhdentekevää, miten tietoa hankitaan, ja mitä tehdään sillä aikaa, kun sitä ei hankita.  Se on helppo tie köyhän miehen epikurolaisuuteen, jossa vähän "tieteillään" ja juostaan loppuaika viettien perässä, koska ei ole mitään syytä olla juoksematta.  Toinen vaihtoehto on lannistua ja toivoa pääsevänsä kärsimyksen alhosta lopun ikäänsä, siinä sivussa epäsuorasti syyllistäen kaikkia muita omasta onnettomuudestaan.

Erityisen surkea juttu tässä gnostilaisessa harhaisuudessa on se, että tarkkaan ottaen he eivät tiedä edes sitä, mitä uskovat tietävänsä, ja mikä pahinta: he eivät tiedä uskovansa.  He eivät kykene epäilemään näkemystään, vaan pitävät siitä poikkeavia, kuten uskonnot, lyhyesti ilmaisten typeryksinä.  Tämä sementoi heidän pohjattoman ylpeytensä ja kaunan kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät myönnä heidän olevan oikeassa.

Ehkä kammottavimpana piirteenä arkipäivän gnostilaisuudessa kuitenkin pidän jalon valheen käsitettä: sitä, että yhteiskunta ja ihmiset voisivat tulla toimeen keskenään ainoastaan valheeseen perustuen.  Heidän mielestään valheen ainoa vaihtoehto on tyhjiö, eikä tyhjän päälle voi rakentaa mitään.  Minun nähdäkseni kuitenkin valhe on aivan yhtä lailla tyhjää, eikä sillekään voi rakentaa mitään, mutta totuuden hippusellekin voi, ja mitä enemmän totuudesta on selvillä, sitä parempaa ja kestävämpää on sille rakennettu ja siinä pysyvä.

Siinä, missä jotkut näkevät tiedonjanon hinnalla millä hyvänsä olevan hyveistä suurin, näen minä moisessa hyveen sijaan syntiinlankeemuskertomuksen likipitäen sanantarkan toisinnon.

4 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Just mietin samaa asiaa, kun Hammer oli kommentoinut :)

Itse olen nähnyt gnostilaisuuden sellaisena, tieto ja totuus tavallaan irrotetaan täysin historiasta ja todellisista tapahtumista.

Jotkut vanhat gnostilaisethan eivät esimerkiksi uskoneet, että ristiinnaulitsemista ja ylösnousemista olisi tapahtunut, vaan he näkivät sen vain henkimaailman luomana harhana, jonka takana oli oikea, salattu todellisuus.

Tiedemies kirjoitti...

Joo, olen ihmetellyt samaa. Erityisesti siis sitä, että muka valhe on parempi kuin ei mitään.

Ironmistress kirjoitti...

TM, the question is not about who is right but who is left. Se on kulttuurievoluution kantava voima.

Anonyymi kirjoitti...

Tuplis, voidaan huomata kuinka moraalinen rappio johtaa myös yhteiskunnan ja koulutuksen rappioon - tiedon korottaminen kaiken yläpuolelle ei siis tässä mielessä palvele sen omaakaan tarkoitusta.

IM, riippuu mitä kysytään; muistanet kuitenkin, ketkä kootaan vasemmalle ja ketkä oikealle puolelle, kun se hetki koittaa.