Pages

Kun tribalismi ei kuole

Kuten kaikki tiedotusvälineiden saavutettavissa viime päivinä olleet tietävät, on Norjassa toiminut yhden miehen terroristiorganisaatio ja tuottanut paljon tuskaa ja murhetta.  En kertaa tässä tapahtumia, vaan kerron, minkä takia en valitettavasti voi sanoa yllättyneeni kuin ehkä teon uhriluvun takia.  En myöskään käsittele irvokasta poliittisten irtopisteiden saalistusta terrorin uhreilla ratsastamisella, saati poliittisten vastustajien demonisointia.  Sitten asiaan.

Pääsyy tilanteelle on monikulttuurinen yhteiskunta: kun erilaiset, keskenään yhteensopimattomat kansat ja kulttuurit laitetaan asuttamaan samaa aluetta, syntyy konflikteja näiden välille.  Monikulttuurisuus on ilmiö, joka takaa nimenomaan sen väkivallan synnyn, jota sen kannattajat palopuheissaan pyrkivät estämään.  Se on ideologia, joka kieltää ihmisluonnon todellisuuden ja uskottelee tämän olevan rationaalinen ja pohjimmiltaan hyvä olento, jossa ei yksinkertaisesti ole itsekkyyttä saati taipumusta mennä koskaan siitä missä aita olisi matalin.

Ihminen kuitenkin on tribalistinen olento, ja tälle veri on vettä sakeampaa.  Ihminen pitää pääsääntöisesti kiinni omasta, tutusta ja totutusta, koska se tarjoaa rungon, jonka ympärille rakentaa elämänsä.  Uuden opettelu ikään kuin kääntää ihmisen taas lapsen asemaan, jossa ei kykene toimimaan normaalin yhteiskunnan jäsenen tavoin ja on myös tietoinen omasta kyvyttömyydestään.  Osa on tähän valmis, mutta kulttuurien kohdatessa molemmista löytyy riittämiin yksilöitä, jotka eivät samaan halua tai pysty, kuka mistäkin syystä.

Tällöin syntyy tilanne, missä on samalla alueella useampia keskenään kilpailevia käsityksiä siitä, mikä on oikein ja väärin.  Mitään väkivallan ulkoista keinoa selvittää käytännössä se, mikä käsitys kilpailun voittaa, ei ole.  Täten jonkun porukan on yksinkertaisesti pakko ottaa haltuun väkivallan monopoli ja alistettava muut noudattamaan sääntöjään.  Niin kauan kuin näin ei tehdä, räjähdysherkkä tilanne ja epävakaa tilanne ei lopu.  Tuloksena on sota - käytiin sitä sitten yksilö- tai yhteisötasolla.

Konfliktitilanteen jatkaminen sillä, että siihen ei puututa, ei ole kenenkään etu, vaan tuottaa suuremman määrän tuskaa ja murhetta kuin mikään vaihtoehtonsa.  Kaikki väkivalta ja tuska, joka ei tähtää suoraan väkivaltamonopolin pysyvään haltuunottoon ja kulttuurisen hegemonian sementointiin, on ylimääräistä ja tarpeetonta.

On uskomatonta, että syy-seuraussuhde ei edes käväise länsimaalaisten päättäjistön ja median mielessä näiden taivastellessa milloin mitäkin monikulttuurisuuden oiretta.

7 kommenttia:

Aava kirjoitti...

The reasonable man adapts himself to the world; the unreasonable one persists in trying to adapt the world to himself. Therefore all progress depends on the unreasonable man.
-George Bernard Shaw

Tuplis kirjoitti...

Väite pitää vettä vain siinä tapauksessa, että materialismi on tosi. Itse en siihen usko.

Aava kirjoitti...

Entä sisältyykö ihminen tuohon materialismiin, joka ei siis uskoaksesi ole totta?

Tuplis kirjoitti...

Ei. Toisin kuin materialisti uskoo, kristinuskon mukaan ihminen ei ole keho, vaan hänellä on sellainen.

Aava kirjoitti...

Niin, aivan, kristityt ovat dualisteja tässä asiassa. Mutta joka tapauksessa, molemmissa ajattelutavoissa keho on totta. Miten materialismi ei silloin ole totta? Eikö keho ole osa maanpäällistä mammonaa, jota kristittyjä käsittääkseni kehotetaan välttelemään haalimasta ja himoitsemasta?

Ja mitä vielä tuohon Shawn sitaattiin tulee, minusta se pätee niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Jokaisessa ihmisessä on sekä järjellinen voima, joka ajaa ihmistä sopeutumaan ympäristöönsä, että epäjärjellinen, joka ajaa ihmistä sopeuttamaan ympäristöä itseensä. Ensinmainittu on ikäänkuin kaasu, jälkimmäinen jarru. Sekä ihmisen että siten myös yhteisön edistys riippuu jälkimmäisestä.

ABB:llä on vain jälkimmäinen. Sen sijaan, että olisi esim. lähtenyt itse politiikkaan mukaan ajamaan äärioikeistolaisia näkemyksiään, hän päätti eliminoida toisia eli sopeuttaa maailmaa itseensä. Hän on myös
karmea esimerkki siitä, että mielenterveys tai -sairaus on paljon voimakkaampi vaikuttaja kuin vakaumus. Hänelle itselleen hän oli kristitty, meille muille psykopaatti.

Tuplis kirjoitti...

Materialismi ei ole silloin totta, jos fyysinen todellisuus ei ole kaikki, mitä on. Kehoja ei voi haalia lisää, mutta sikäli kyllä oikein, että ei siitäkään passaa elämäntehtävää itselleen tehdä. Se, kuten kaikki muukin materia, on jotain, mistä jokaisen täytyy jossain vaiheessa luopua. Jos uskoo materialismiin, on kyseessä kaiken loppu ja sellaisena aika pelottava ajatus.

Nimeäisin kaasun ja jarrun toisin päin. Noin muuten en ole ollenkaan varma siitä, että järki ajaisi ihmistä sopeutumaan ympäristöönsä - sopeutumisen järkevyys riippuu paitsi siitä mikä on oikein myös tilanteesta. Vääryyteen ei passaa sopeutua, ellei sitten pidä kehoaan hyvää ja oikeaa tärkeämpänä. Materialistilta kehon priorisoinnin tajuaa, muilta ei.

Minusta Jeesus ei ollut järjetön, mutta ei myöskään sopeutunut ympäristöönsä. Herää kysymys: miksi pyrkimys muuttaa maailmaa olisi järjetön?

Breivik ei ymmärtääkseni ole äärioikeistolainen, sillä hänellä ja libertaareilla on tuskin mitään yhteistä keskenään. Vapaus elää on vapausaatteen prioriteeteissa aika korkealla. Hän ei myöskään missään merkityksellisessä mielessä ole kristitty, sillä ei usko saati pyri noudattamaan sen moraalia.

Aava kirjoitti...

Hmm. Niin siis olen samaa mieltä siitä, ettei fyysinen todellisuus ole kaikki, mitä on, koska jo pelkästään aivoanatomialla on immateriaalisia seurauksia.

Kuitenkin, kun fyysinen todellisuus ei ole kaikki mitä on, eikö materialismi ole silloin väistämättä kuitenkin osatotuus?

Jos uskoo materialismiin, on kyseessä kaiken loppu ja sellaisena aika pelottava ajatus.

Jos mieltää, että fyysisellä on immateriaalisia seurauksia (kuten esim. se, että hermosolut "tuottavat" tietoisuuden ja tunteet), silloin ymmärtää, että fyysinen loppu ei voi enää tuottaa kokemusta immateriaalisesta lopusta. Ts. kuollut ihminen ei tiedosta olevansa kuollut. Sen takia, ainakin minun mielestäni, ajatus elämän rajallisuudesta ja fyysisen todellisuuden totuudesta osana kokonaisuutta, ei ole pelottava.

Pyrkimykset kiertää tuo sitävastoin ovat.

Noin muuten en ole ollenkaan varma siitä, että järki ajaisi ihmistä sopeutumaan ympäristöönsä - sopeutumisen järkevyys riippuu paitsi siitä mikä on oikein myös tilanteesta.

Niin, kaikki sopeutuminen ei ole järkevää. Järkevässä vaihtoehdossa ihminen voi joko sopeutua nykyiseen ympäristöönsä tai sitten sopeutua siihen, että nykyinen ympäristö on hänelle myrkyllinen -> ympäristönvaihdos. ABB:n olisi esim. ollut järkevää muuttaa vaikkapa Monacoon, jos häntä kerran tympi skandinaavinen maahanmuuttopolitiikka noin lujaa.

Saattaa kyllä muuten olla, että järki on vähän huono suomennos tässä. Mielekkyys tai tarkoituksenmukaisuus ehkä parempia.

Herää kysymys: miksi pyrkimys muuttaa maailmaa olisi järjetön?

Koska ainakin minun mielestäni sopeutumalla ympäristöön* on paljon vähemmän tuhoisaa muuttaa maailmaa verrattuna siihen, että yrittää sopeuttaa maailmaa itseensä. (Vanha viisaus: jos haluat muuttaa maailmaa, aloita se itsestäsi.)

*Ympäristöönsä sopeutuminen voi tosiaan tarkoittaa (ensin) sopeutumattomuutensa sopeutumista eli kykyä hyväksyä, että ihmisen nykyympäristö on hänelle enemmän myrkyllinen kuin ravitseva, ja sen jälkeen uuden ympäristön etsintää.

Esimerkiksi siis sitä, että osaa erottaa sillan, joka pitää polttaa, siitä joka pitää ylittää.

Järkevässä tapauksessa annetaan ympäristöjen olla, ja ihminen itse näkee vaivan löytääkseen itselleen hedelmällisimmän ympäristön. Järjettömässä pakotetaan elinolosuhteet muuttumaan ja pysytään itse ennallaan.

Ja sanoinkin, että ABB oli omasta mielestään kristitty - tätä näkemystään tosiaan tuskin kukaan muu jakaa.