Pages

Sanahirviö

Viime aikoina tapetilla on ollut kamala sanahirviö: positiivinen syrjintä.  Termi kuulostaa sisäisesti ristiriitaiselta ja tuottaa käytäntöön sovellettuna oikeita hirviöitä.  Ihmisen nostaminen toisten yläpuolelle ilman hyväksyttävää syytä synnyttää ja ruokkii antipatioita tämän ja muiden välillä.  Tämän lisäksi erioikeuksilla suosittu ei opi tulemaan toimeen samoilla ehdoilla kuin muut, vaan oppii edellyttämään paapomista vastaisuudessakin.  Positiivinen syrjintä luo nimenomaan sitä kaunaa, jonka vaikutuksia sillä pyritään estämään.

Jos haluat jostakusta vihatun, "positiivisesti syrji" sitä.

5 kommenttia:

Sammalkieli kirjoitti...

Positiivinen syrjintä on käsitteenä hyvä ja käyttökelpoinen. Mutta sen nykyinen käyttötapa on petollinen: kun puhutaan positiivisesta syrjinnästä, "unohtuu", että käytännössä kyse on yhteen etniseen ryhmään (suomalaiset) kohdistuvasta negatiivisesta syrjinnästä.

Positiivisesta syrjinnästä on ihan mielekästä puhua vaikka saamelaisten tapauksessa: Suomessa elävän alkuperäiskansan jäsenillä on esimerkiksi oikeus käydä oikeutta äidinkielellään, mitä taas esim. somaleilla ei onneksi ole.

Jos positiivinen syrjintä on neutraali käsite, niin silloin sitä pitäisi voida käyttää myös esim. tilanteessa, jossa esim. (turkulainen) työnantaja suosii etnisesti turkulaisia Suomen kansalaisia, jotka ovat luonnollisesti vain pieni osa Suomen kansalaisista...

Tuplis kirjoitti...

Hyvä huomio. Minusta vaikuttaa vähän siltä, että sanaa "syrjintä" käytetään tämän päivän poliittisessa diskurssissa synonyyminä ilmaisulle "vähemmistöön kohdistuva toiminta".

Se kuitenkin kantaa mukanaan edelleen pejoratiivista merkitystä, minkä ansiosta kaikki vähemmistöihin kohdistetut toimet saadaan kuulostamaan siltä kuin vähemmistöjä jotenkin sorrettaisi.

Veeti kirjoitti...

Joku syyhän sille on, että on alettu puhua "positiivisesta syrjinnästä", vaikka tuo oikeuttaa syrjinnän suoraan.

Minä olen sen mieltänyt niin, että tällä yritetään kiertää vastuuta. Suomessa on huomattu olevan jo niin hankalia asuinalueita, että niihin ei muuten saada mitenkään rahaa tai ainakaan rahaa normaalien tukien kautta. Tämän vuoksi on pitänyt keksiä termi "positiivinen syrjintä". Kokeilu on riistäytynyt käsistä ja nyt syrjimisen puolihumoristisella oikeuttamisella ja uudelleenmäärittelyllä pyritään kävelemään takaovesta vastuuta karkuun. Näillä samoilla ihmisillä luulen myös olevan hyvin vahva ja oikea käsitys siitä, mitä noiden alueiden tilanne tulee realistisesti olemaan tulevaisuudessa.

Syö miestä rotan lailla.

mm kirjoitti...

Käyn täällä oppiakseni - en vinoillakseni. Osaksi mietin, miksi (ihmeessä) olen jostain jutusta samaa mieltä - tai miksi (ihmeessä)jostain niin selvästi eri mieltä.

Kristinusko on liian kauan vaikuttanut omaan maailmankuvaani ja mielipiteisiini voidakseni olla täysin neutraali joissain asioissa. Tässä niistä yksi:

Jäin miettimään termiä "ilman hyväksyttävää syytä". Kuka määrää tai ketkä määräävät, milloin jokin syy on "hyväksyttävä". Määrätäänkö tuo syy enemmistön päätöksellä tai määräenemmistön - tai peräti johtoryhmän -tai jonkin diktaatroin päätöksellä. Lannistetaanko tuossa valinnassa aina vähemmistön ääni...

Käytännössä huomaan (ainakin mielessäni) helposti asettuvani "heikoimman" puolelle. Tiedän, että se on usein "mutu-valinta" tai että valitsen tarkkaan sen joukon, jonka arvoihin yhdyn tuossa valinnassa. (Oletan ja sanonkin tekeväni valintoja kristillisen pohjani perusteella, mutta se taitaa olla monessa tapauksessa vain toiveajattelua...)

Yhdessä asiassa ymmärrän tätä kirjoitusta ja olen aika tavalla samoilla linjoilla: "Suosittu ei opi tulemaan toimeen samoilla ehdoilla kuin muut, vaan oppii edellyttämään paapomista vastaisuudessakin." Kaikki me, eivät vain suositut, tarvitsemme kauhun tasapainoa pysyäksemme toiveitteimme ja tarpeittemme kanssa tasapainossa realiteettien kanssa.

Tuplis kirjoitti...

Se hyväksyttävä syy lienee tähän asti tehty hallinnollisilla päätöksillä, eli äärimmäisen pieni vähemmistö päättää eikä muilta kysytä. Se, mitä hallinto on pitänyt hyväksyttävänä syynä, sotii rankasti (toisinaan myös positiivisest) syrjittyjen oikeustajua vastaan.