Pages

Ranskalaisesta elokuvataiteesta

Minua on pitkän aikaa kummeksuttanut kriitikoiden rakkaus ranskalaista elokuvataidetta kohtaan.  Ehkä olen nähnyt vääriä ranskalaisia elokuvia, mutta Viimeisestä hengenvedosta (1960) elokuvaan Enter the Void (2009) niiden sävy on ollut kasvavassa määrin nihilistinen ja häkellyttävän suuresta osasta niitä seuraa katsojalle vain paha olo.

Päällimmäiseksi on mieleeni jäänyt se, että ranskalaisessa elokuvataiteessa ei ole hyviä tyyppejä, vaan kaikki elokuvien hahmot tuppaavat olemaan joko enemmän tai vähemmän pahoja tai sitten näiden uhreja.  Kaikesta oikein hehkuu mielettömyys ja pyrkimys shokeerata aina vain enemmän lihallisuudella, tarkoituksettomuudella ja kuolemalla, koska yksinkertaisesti mitään parempaa ei ole tarjolla.  Ranskalaisessa elokuvataiteessa hahmot ovat olemassa vain harrastaakseen seksiä ja kärsiäkseen kunnes kuolevat.

Ranskalainen elokuvataide on usein toteutettu luovasti ja äärimmäisen ammattitaitoisesti, mutta sen katsominen katsominen tuntuu ruumiinavauksen seuraamiselta: kaikki, mitä se voi käsitellä, on kuollutta.

En tiedä mitä muut ovat mieltä, mutta katsomalla ranskalaisia elokuvia minun on vaikea välttyä vaikutelmalta, että heillä on tarjota ruumis vaan ei sielua.

4 kommenttia:

IDA kirjoitti...

En tiedä.

Eric Rohmerin elokuvat ovat ihan hyviä.

Veikko Suvanto kirjoitti...

Luulen kyllä myös, että olet nähnyt vääriä elokuvia. Mainitsemiesi Godardin ja Noén sekä esimerkiksi Catherine Breillat'n tuotantoon luonnehdintasi kyllä sopii, mutta ei läheskään kaikkiin muihin. Rohmerin lisäksi suosittelen tutustumaan esim. Jean Renoirin, Jacques Beckerin, Marcel Pagnolin, Marcel Carnén, Jacques Tatin, François Truffaut'n ja uudemmista Arnaud Desplechinin tuotantoon. Jos nekään eivät uppoa, niin sitten on ehkä syytä jättää fransut sikseen – elokuvien katseluun käytettävissä oleva aikahan on rajallinen :)

Tuplis kirjoitti...

Kiitoksia suosituksista, mukava kuulla, että on kohdalleni osunut nihilismiin kallellaan olevan otos eikä koko kuvaa.

Juho kirjoitti...

Ranskalaisista elokuvista en tiedä, mutta heidän huumorinsa on jotain aivan hirveää. Lapsiin se tuntuu kuitenkin uppoavan. (Ei minulla ole mitään suurempaa ranskalaisia vastaan. Kunhan eivät kerro vitsejä.)