Pages

Miehekkyys

Erinäisissä piireissä on keskusteltu kautta aikain kiivaasti siitä, mitä miehekkyys on.  Puheenaihe on siitä mielenkiintoinen, että sitä on varsin vaikea määritellä tyhjentävästi ja monella on siitä henkilökohtaisiin ja kulttuurin tunnustamiin käsityksiin pohjautuvia ennakkoluuloja.  Kyseisten ennakkoluulojen mielekkyyttä tullaan harvoin ajatelleeksi - ainakaan, jos niissä on edes osa totta - ja ne otetaan sellaisenaan vastaan.  Tämä puolestaan synnyttää käsityksiin yhteensovittamattomia ristiriitoja ja käsitys miehekkyydestä on usein ristiriitainen.  Koetan vähän selventää käsitettä.

On miehekästä pitää fyysisestä voimastaan huolta.  Tämä johtuu siitä, että mitä heikompi keho on, sitä vähemmän siitä saa tarvittaessa irti, ja suojeltaessa konfliktitilanteessa heikompi keho on altavastaaja voimakkaammalle.  Miehekästä on hankkia keho, joka pystyy suojaamaan miestä ja tämän vaikutuspiirissä olevia - mieluiten ennaltaehkäisevästi, mutta tarvittaessa myös tositoimissa.  Tästä syystä kehonsa treenaaminen ja voimakkaalta näyttäminen on miehekästä.

Miehekästä on myös rohkeutensa treenaaminen, koska uskallus toimii hyvin pitkälle samalla tavalla kuin lihaksetkin: rohkeuttaan käyttämättömällä kanttia harvoin löytyy silloinkaan, kun olisi todella tarve.  Tämä tapahtuu tekemällä asioita, jotka pelottavat.  Rohkeus ilmenee usein riskien ottamisena, mutta on pidettävä mielessä, etteivät kaikki pelottavat asiat ole fyysisesti vaarallisia: rohkeutta kysyy asettua yleistä, kaveripiirin tai naisen mielipidettä vastaan ja puolustaa sitä, minkä oikeaksi uskoo.

Nämä yhdistämällä saadaan aikaan biologinen miehekkyys: fyysinen ja henkinen voima ovat välineet, joiden kautta pystymme vaikuttamaan ympäröivään maailmaan.  Monen mielestä tämä on miehisyyden koko kuva.  Ne ovat kuitenkin vasta auton kone ja huolto, eivätkä varsinaisesti kerro liikennesäännöistä mitään - yritys vetää tosiasioista moraalia on naturalistinen virhepäätelmä.  Hyväkuntoinen ja uskaltava mies saa helposti aikaan paljon enemmän pahaa kuin huonokuntoinen ja arka, jos hän käyttää vaikutusvaltaansa väärin.  Se, että biologian kolikolla on kaksi puolta, mahdollistaa sisäisesti ristiriitaiset miehuuskäsitykset.

Maailmassa on jonkin verran demonisia miehiä, joilla on keho ja tahto mutta ei kiinnostusta tehdä oikein.  Nämä hyvän ja pahan tuolle puolen asettuneet yli-(tai ihan yhtä hyvin ali-)ihmiset palavat aikansa kovaa, ja sammuvat viimeistään vanhuuttaan, eikä siitä kaikesta voimasta ja tahdosta synny mitään kestävää.  Heidän saavutuksensa kuolevat heidän mukanaan, jääden kummitukseksi tarinoihin ja kirjoihin jos edes niihin.

Miehekkyyden koko kuva on niissä ominaisuuksissa, joista saadaan hyvä isä.  Hyvän isän prioriteetti numero yksi on toimia perheensä evolutiivisen ja sosiaalisen kelpoisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.  Parasta, mitä jälkeläiset voivat perinnökseen saada, on esimerkki oikeasta toiminnasta.  Tällä tavoin miehisyys voi jatkua isältä pojalle ja kantaa elinvoimaista hedelmää.

Dogmaattis-moraalirelativistinen yhteiskuntamme tekee tässä virheen uskomalla, että miehisyyteen liittyvä virhe on biologinen moraalisen sijaan.  On mahdollista tehdä voimasta ja rohkeudesta synonyymejä öykkäröinnille, mutta sillä politiikalla maksimoidaan sekä öykkärien että selkärangattomien määrän sukupuolensa edustajistossa nyt ja tulevaisuudessa.  Tämä moraalirelativismin umpikuja todistaa väkevästi: se, joka ei tuomitse tekoja, päätyy tuomitsemaan ihmisiä.

Ps.  Oikeastaan jokseenkin kaiken saman voinee sanoa naisellisuudesta, jos voimakkuuden tilalle laittaa kauneuden, rohkeuden tilalle lempeyden ja isän tilalle äidin.

6 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Voima ja rohkeus eivät ole synonyymejä öykkäröinnille. Ongelmana tässä kuvassa on, että merkittävä osa ihmisistä ei osaa erottaa öykkäriä voimakkaasta ja rohkeasta ihmisestä.

Fyysinen voima on pelkkä väline, ja se on loppujen lopuksi aivan hiton huono väline yhtään mihinkään. Se on ollut sitä käytännössä aina, sen todistaa se, että me ihmiset olemme kokoomme suhteutettuna kertaluokkaa heikompia kuin lähimmät sukulaisemme gorillat tai simpanssit. Jos siis tarkastelemme evolutiivista "kelpoisuutta", niin moraalinen viesti fyysisen voiman korostamisessa ei voi olla kovin vahva.

Tuplis kirjoitti...

Sinänsä paikkansa pitävän huomiosi relevanssi pääsee oikeisiin mittasuhteisiinsa, kun tullaan miettineeksi josko ihmiselämässä päällekäyvät tapaukset ovat todennäköisimmin gorilloja ja simpansseja vai väkivaltaa kaihtamattomia ihmisiä.

Juho kirjoitti...

Miehekkyyden koko kuva on niissä ominaisuuksissa, joista saadaan hyvä isä. Hyvän isän prioriteetti numero yksi on toimia perheensä evolutiivisen ja sosiaalisen kelpoisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Parasta, mitä jälkeläiset voivat perinnökseen saada, on esimerkki oikeasta toiminnasta.

Minusta tämä oli oikein hyvä miehekkyyden kiteytys. Se on tietysti epätarkka, koska "kelpoisuus" riippuu ympäristöstä, ja siksi edellä mainitsemasi voima ja rohkeus eivät nekään välttämättä kuulu hyvän isän ominaisuuksiin. Usein ne edistävät kelpoisuutta, mutta tämäkin riippuu ympäristöstä.

Esim. Japanissa yksilön fyysinen voima ja rohkeus katsotaan helposti harmoniaa rikkoviksi piirteiksi, joita, jos nyt ei halveksita, niin ei erityisemmin ihaillakaan. Siellä ne eivät lisää kantajansa (sosiaalista tai evolutiivista) kelpoisuutta.

Se on tietysti eri asia onko tuollainen harmoniaa korostava yhteisö kilpailukykyinen yhteisöjen välisessä kelpoisuustaistelussa. Itse en osaa moista arvioida, mutta minusta siinä on kyllä vahvat puolensa.

Mutta monissa ympäristöissä voima ja rohkeus toki kuuluvat kelpoisuutta edistäviin ominaisuuksiin, sitä ei käy kiistäminen.

Anonyymi kirjoitti...

Nämä hyvän ja pahan tuolle puolen asettuneet yli-(tai ihan yhtä hyvin ali-)ihmiset palavat aikansa kovaa, ja sammuvat viimeistään vanhuuttaan, eikä siitä kaikesta voimasta ja tahdosta synny mitään kestävää.

Väittäisin kyllä, että monet vallankumousten alullepanijat ja toteuttajat ovat olleet yli-ihmisiä, jotka ovat itse luoneet moraalinsa.
Jeesus-hahmo lienee yksi esimerkki.

Muilta osin kirjoitus vaikuttaa yhdeltä (hyvän) miehekkyyden normatiiviselta määritelmältä. Määritelmän kannattaminen tai vastustaminen ovat makuasioita. Objektiivista, deskriptiivistä määritelmää ei ilmeisesti edes yritetä tavoitella.

Tuplis kirjoitti...

Juho:
Japani onkin sairas paikka. Haluan siteerata tähän kohtaan Mishimaa, koska sopii tilanteeseen melkein:

"The cynicism that regards all hero worship as comical is always shadowed by a sense of physical inferiority. Invariably, it is the man who believes himself to be physically lacking in heroic attributes who speaks mockingly of the hero; and when he does so, how dishonest it is that his phraseology, partaking ostensibly of a logic so universal and general should not (or at least should be assumed by the general public not to) give any clue to his physical characteristics. I have yet to hear hero worship mocked by a man endowed with what might justly be called heroic physical attributes. Facile cynicism, invariably, is related to feeble muscles or obesity, while the cult of the hero and a mighty nihilism are always related to a mighty body and well-tempered muscles."

Anonyymi:
Vallankumoukse(llise)t pääsääntöisesti syövät lapsensa. Jeesus on sikäli hauska esimerkki, että jos hän oli kuka sanoi olevansa, hänen on pakko olla ylimmän moraalin määrittäjä. Hän ei myöskään pistänyt olemassaolevaa moraalia paskaksi ja palamaan (ei asettanut itseään sen yläpuolelle vaan toimi sen puitteissa), vaan näytti miten se toteutetaan käytännössä - samaa on vaikea sanoa muista, öh, yli-ihmisistä.

Sammalkieli kirjoitti...

Eräs Thomas Thorild on todennut seuraavalla tavalla:

"Kun huomataan, että juuri sitä myöten kuin mies jalostuu, on hän, tapojen ja olennon lempeydessä, naisen kaltainen, niin kuin nähdään kaikissa mielellisissä ja tunteellisissa miehissä (hommes de sentiment), ja päinvastoin että juuri sitä myöten kuin nainen huonontuu, alkaa hän, kaikellaisessa pahassa tavassa, olla miehen kaltainen; niinpä, kun nähdään se täydellinen hellyyden ja hilpeyden yhtäläisyys, joka on naisten ja kaikkien tosinerojen välillä, se on, niiden ihmisten välillä, jotka älynsä tahi hyveensä kautta ovat kaikkien hyväntekijöitä: niin on mahdoton olla myöntämättä naisille juuri tämä sama luonnollinen ylevyys miesten ylitse, minkä nämä aina ovat luulleet itsellänsä olevan naisten ylitse."