Pages

Demokratia ja tribalismi

Demokratia on taas yksi näitä ideoita, jotka olisivat hyviä, jos ihmiset olisivat rationaalisia, kantojaan huolella punnitsevia järkiolentoja.  Todellisuus on kuitenkin sitä, että ihminen on tribalisoituva laumaeläin, joka ei hevillä vaihda ryhmäidentiteettiään sellaisen kerran hankittuaan, vaan pitää siitä viimeiseen asti kiinni ja vaihtaa vasta kun pohjaan on törmätty.  Tästä johtuu, että esimerkiksi edustuksellisessa demokratiassa status quon heilauttaminen on tavattoman vaikeaa: ihmiset eivät äänestä järki- vaan heimoperusteilla.

Syy ilmiölle on siinä, että läpi historiansa ihminen on toiminut pitkälti heimoyhteisössä, jonka luottamuksen hankkiminen ja pitäminen on merkinnyt elämää ja kuolemaa.  Ne, joille lojaliteetti heimoa kohtaan ei ole ollut kaikki kaikessa, ovat saaneet osakseen vähintään altruistista rankaisua, josta esimerkkinä käynee tämän päivän median toiminta suomalaisten väärää äänestyskäyttäytymistä kohtaan.  Väkevämpiäkin reagointitapoja on, kuten islamilainen uskonpettureiden murhaaminen.

Nämä toimet ovat omiaan hillitsemään paitsi porukan pettureiden määrää, myös halua kritisoida mitään, mitä omien porukka tekee.  Tuloksena on tilanne, jossa kulttuuri on äärimmäisen vihamielinen kantojensa tarkistamiselle ja uudelleen arvioimiselle, ja tekee yksilölle erittäin kalliiksi tehdä näin - ja nimenomaan siihen demokratian pitäisi kannustaa.

Vasta kun tilanne on täysin kestämätön - ihminen esimerkiksi kokee heimonsa pettäneen itsensä - tämä on valmis rikkomaan siteensä siihen ja tarkistamaan näkemyksiään.  Helposti tällöin tulee kyseeseen heimotason antiteismi, jossa oman identiteetin määrittelee oppositio edelliselle.  Kriisistä selviytyvä ihminen kuitenkin voi löytää uudet arvot ja heimon, jonka kanssa on mahdollista ryhtyä jälleen rakentavaan toimintaan.

Viime vaaleissa suomalaisista joka viides oli päätynyt tilaan, jossa koki oman heimonsa pettäneen itsensä niin pahasti, että joutui jättämään sille hyvästit, ja äänestämään nimenomaan "omiaan" vastaan.  Aika ja uuden lipun alle valitut toimijat näyttävät, josko uusi, rakentava heimo on tosiasia, vai oliko kyseessä vain status quon oppositioliike.

1 kommenttia:

mm kirjoitti...

Aika moni käännynnäinen keskustelee ja kiistelee oman vanhan itsensä kanssa. On vaara luulla, että kaikki entisen näkökannan edustajat ajattelevat täsmälleen niin kuin itse ennen ajatteli.
Onni on päästä rakentavaan vaiheeseen. Se vaatinee tervettä kriittisyyttä niin entiseen kuin uuteenkin viitekehykseen. Siihen tarvitaan aikaa.