Pages

Ateistisista argumenteista

Olen eloni ja oloni aikana sekä ollut ateisti että keskustellut ateistien kanssa uskonnoista ja niiden uskomattomuuksista, ja havainnut, että ällistyttävän usein argumentteina esitetään lentäviä lauseita, joita ei olla nähtävästi mietitty vakavasti lainkaan.  Päätelmään päätyy helposti tarkastelemalla niitä kriittisesti ja tässä on muutama esimerkki:

1) "Väitän, että olemme molemmat ateisteja. Minä vain uskon yhtä vähempään jumalaan kuin sinä. Kun ymmärrät miksi itse hylkäät kaikki muut mahdolliset jumalat, ymmärrät myös miksi minä hylkään sinun jumalasi." - Stephen Roberts

Väite on kaiketi suunnattu monoteistejä vastaan, koska esimerkiksi polyteistille esitettynä sen naurettavuus hyppää esiin kaivelemattakin.

Väitteen ensimmäinen ongelma: puhutaan muista mahdollisista jumalista.  Kun Jumalan määritelmäksi hyväksytään esimerkiksi kristillinen, mikään muu ei ole enää mahdollinen.  Lisäksi kaikki, jotka tietävät mitään monoteismistä ja polyteismistä, ymmärtävät, että niissä käytetään sanaa eri tavoin: jonkin asian tai kansan jumaluus vs. kaikkivaltias.  Termeistä jälkimmäinen suoraan poissulkee muut samansisältöiset termit, vaikka sinänsä kaikkivaltias ja muiden kansojen tai asioiden "jumalat" voivat mainiosti olla olemassa.

Väitteen murskaava ongelma on sanan miksi kohdalla.  Minä hylkään muut "mahdolliset" jumalat kahdesta syystä: Ensinnäkin Jeesus totesi, että hän itse on tie, totuus ja elämä, ja että kukaan ei pääse Jumalan luo kuin hänen kauttaan, ergo muut ovat väärässä.  Toiseksi kymmenestä käskystä ensimmäinen kieltää pitämästä muita jumalia (vaan ei kiellä niiden olemassaoloa).  Syyni hylätä muut on siis se, että kristinuskon dogmi poissulkee muut.  Tämä ei selitä Robertsin väitettä, koska häntä kukaan tai mikään ei metafyysisesti kiellä palvomasta vaikka mämmiä jumalana jos mieli tekee.

On siis pääteltävä, että Robertsin lausahdus on ainoastaan köykäinen yritys asettua vastapuolen yläpuolelle ja samalla luistaa näkemystensä perustelemisesta.  Sekä väite että perusteensa on osoitettu vääriksi.

2) Tämä ei varsinaisesti ole suora sitaatti mistään, vaan vapaa iteraatio: kristinusko on väärässä koska sitä tukemaan ei ole todisteita.

Ensinnäkään asioiden totuusarvo ei riipu siitä onko sen tueksi todisteita - kukin voi itsekin todeta vaikkapa "hellurei" ja sana on todettu vaikka siitä ei olekaan todisteita jos kukaan ei ole kuulemassa.

Kristinuskolle kuitenkin on todisteita, sekä Raamattu että useampi aikalainen ei-kristitty historiankirjoittaja.  Raamatussa annetaan useampia silminnäkijätodistuksia pitkältä ajanjaksolta, ja määritelmällisesti nämä ovat todisteita.  Ne voi kyseenalaistaa, jos haluaa, mutta ne eivät lakkaa olemasta todisteita vaikka kyseenalaistaisikin.

Toiseksi herää kysymys, että jos silminnäkijätodistukset muuten historiallisesti luotettavassa aineistossa suljetaan pois, mitä todisteita ylipäätään voitaisiin kelpuuttaa?  Mikä materiaalinen todiste olisi edes mahdollinen?  Minusta näyttää siltä, että kaikki todisteet, joita on mahdollista senaikuisin menetelmin antaa, on myös annettu.  Vastaavin todistein ateistit hyväksyvät käytännössä kaiken muun historiankirjoituksen, joten kyse ei ole todistuksen uskottavuudesta vaan itse tapahtumasta.

Väitteen takana on useimmiten se, että ateisti ei suostu uskomaan esimerkiksi kuolleista nousemista tai Jumalan jälkeläisyyttä todeksi, riippumatta siitä, onko sille todisteita vai ei.  Siihen hän on vapaa, mutta se, miten asiat ovat, ei riipu siitä, suostuuko joku uskomaan sitä vai ei.

3)  Evankeliumeja nimitetään usein sepitteeksi ja tätä perustellaan esimerkiksi pyrkimyksellä päästä käyttämään valtaa.

Kristityille ei ollut luvassa valtaa saati mammonaa sillä, että he julistavat olennaisesti omaa vallankäyttöoikeuttaan rajoittavaa uskoa.  Sen sijaan heille oli tästä julistuksesta luvassa kuolemantuomio, jonka moni heistä kärsikin.  Heillä ei ollut materiaalisessa mielessä mitään voitettavaa, joten muuta motiivia kuin vakaa usko heidät tapattavan kertomuksen levittämiseen on vaikea keksiä.

Sen sijaan on helppo keksiä uskottava motiivi sille, että haluaisi nähdä evankeliumit valheena: Raamattu asettaa lukuisia (tänä päivänä epämuodikkaita) rajoituksia muun muassa seksuaalikäyttäytymiselle, hedonismille - on tilanteita, jossa raamatullisessa mielessä oikein toimiminen näyttää olevan paljon vähemmän kivaa kuin viettinsä seuraaminen.

Se, että kristinusko olisi totta, tekeisi mahdottomaksi itselleen valehtelemisen ja oikean ja väärän relativisoimisen tilanteissa, joissa siitä nähtäisiin olevan itselle hyötyä.  Jos jumalia ei ole olemassa, voi kukin asettaa riman tismalleen niin alas kuin kulloinkin sattuu huvittamaan seurauksitta.  Sen sijaan ajatus siitä, että on mahdollista päätyä kuolemansa jälkeen metafyysiseen sieluroskikseen, ei ole kovinkaan houkutteleva - mikä on myös motiivi kieltää sen olemassaolo.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Lyhyesti muutamia kommentteja:

Historiantieteessä on kyse siitä, mitä todennäköisimmin tapahtui. Tässä tieteessä ei voida uskoa ihmeisiin, koska ne määrityksiltään ovat kaikkein epätodennäköisimpiä.

Ei kukaan hyväksy minkään uskonnon väitteitä, koska niistä ei ole mitään luotettavaa näyttöä, eivätkä väitteet ylösnousemuksista yms. ole mitenkään muuten todistettuja edes mahdollisiksi. Samantien pitäisi hyväksyä KAIKKIEN uskontojen päättömät ihmetarinat antiikin ajoilta ja aiemmin: silminnäkijätodisteiden perusteella.

Suosittelisin esim. historioitsija Bart Ehrmanin ja William Lane Craigin videoitua väittelyä (ks. youtube). Kyllä, Lane tosiaan häviää väittelynsä kun on kyseessä tarpeeksi pitkä väittely, jossa hän ei pääse käyttämään ns. 'haulikko-argumenttiaan' varautumattomaan vastaväittäjäänsä, joka ei osaa eikä ehdi ajanpuutteen ja aiheiden laajuuksien vuoksi vastailemaan perusteellisesti (samoin käy hänen kosmologia-argumenteissaankin).

Tuplis kirjoitti...

Historiantieteessä on kyse siitä, mitä todennäköisimmin tapahtui. Tässä tieteessä ei voida uskoa ihmeisiin, koska ne määrityksiltään ovat kaikkein epätodennäköisimpiä.

Historia ei ole tarkkaan ottaen tiede eikä siihen voi soveltaa tieteellistä metodia. Ymmärtääkseni historiassa on kyse siitä, mitä tapahtui, ei siitä, miten todennäköisenä sitä kukin pitää. Vierastan ilmaisua todennäköisyys, koska se on fiktiota.

Ei kukaan hyväksy minkään uskonnon väitteitä, koska niistä ei ole mitään luotettavaa näyttöä, eivätkä väitteet ylösnousemuksista yms. ole mitenkään muuten todistettuja edes mahdollisiksi.

Herää kysymys, että millä aineistolla ne voisi todistaa edes mahdollisiksi? Millainen näyttö riittää? Onko se, että ei henkilökohtaisesti usko ihmeiden tapahtumiseen, jonkin sortin todiste?

Samantien pitäisi hyväksyä KAIKKIEN uskontojen päättömät ihmetarinat antiikin ajoilta ja aiemmin: silminnäkijätodisteiden perusteella.

Yllättävän harvassa uskonnossa on useampia aikalaisten silminnäkijätodistuksia, joita voi ristiintarkistaa. Sitten taas vaikkapa islamin kohdalla argumentti uskonnosta oman vallan pönkittäjänä on mahdollinen, minkä voidaan katsoa syövän niiden uskottavuutta.

Suosittelisin esim. historioitsija Bart Ehrmanin ja William Lane Craigin videoitua väittelyä (ks. youtube).

Mikäpä jottei, kiitos vinkistä ja kommenteista. Taidan katsoa väittelyn ja kommentoida sitä vielä tämän päivän puolella.

Snafu kirjoitti...

Tässä tieteessä ei voida uskoa ihmeisiin, koska ne määrityksiltään ovat kaikkein epätodennäköisimpiä.

Mitä järkeä on soveltaa ihmeen käsitteeseen jotain todennäköisyyttä? Tällainen olettaa vain jo valmiiksi etukäteen ihmeen naturalismin sisäiseksi tapahtumaksi, joka ilmestyy jostain ex nihilosta ja on siksi äärimmäisen epätodennäköinen.

Ihme on kristillisen käsityksen mukaan Jumalan interventio omiin luonnonlakeihinsa. Tässä termin "epätodennäköisyys" käyttö on yhtä mielekästä kuin kysyä, millä todennäköisyydellä päätän valita kruunan tai klaavan.

Tiedemies kirjoitti...

En ota noihin kahteen muuhun argumenttiin kantaa, mutta keskimmäinen on täysin solidi sinänsä. Evidenssistä voi tietenkin olla montaa mieltä, enkä ota edes kantaa evidenssin laatuun sinänsä.

Mutta peruslähtökohtana, evidenssin puute ilmiöstä X on melko vahvaa evidenssiä siitä, että ilmiö X ei ole todellinen. Asioiden totuusarvo ei riipu todisteista, mutta todisteet ovat ainoa asia jonka pohjalta väittämien totuusarvoa voi arvioida. Ilman todisteita kaikki loogisesti ristiriidattomat väittämät ovat periaatteessa samanarvoisia.

Kristinuskon kohdalla on evidenssiä siitä, että esimerkiksi joku jamppa naulittiin ristillä, että hänellä oli seuraajia, ja että erilaisia tarinoita liikkui tämän henkilön ympärillä.

Tarinoita ja silminnäkijälausuntoja ihmeistä on tietenkin nykypäivänäkin paljon, esimerkiksi Uri Gelleristä monet yhä uskovat, että hänellä oli yliluonnollisia voimia. On ilmeistä, että silminnäkijälausunnoissa on tiettyjä ongelmia evidenssinä.