Pages

Sotketaan toisten hiekkalaatikot

Olen tehnyt sellaisen kiintoisan havainnon, että ne ihmiset, jotka kaikkein kovimmin kritisoivat ydinperhemallia, kristinuskoa, kansallistunnetta ja vaikkapa aseenkantolupaa, ovat juuri niitä ihmisiä, jotka eivät ole olleet kyseisistä asioista osallisia.  He eivät tarkkaan ottaen tiedä mitä kritisoivat, vaan perustavat näkemyksensä puhtaasti kuulopuheen tai silkan fiiliksen varaan, ymmärtämättä, mitä niiden todellisuus on.

Minusta se näyttää aivan siltä, että kun omat rahkeet eivät johonkin riitä, täytyy tehdä parhaansa osoittaakseen, ettei riitä muillakaan.  Se on hyvin lapsellinen suhtautumistapa, koska melkeinpä minkä tahansa rikkominen on helppoa, rakentaminen sen sijaan kysyy sekä pitkäjänteisyyttä että tolkkua.  Nelivuotias voi hyvinkin olla sitä mieltä, että hänelle asetetut säännöt ovat huonoja ja rikkoa niitä, mutta yksikään nelivuotias ei kykene rakentamaan mielekästä sääntökokonaisuutta.

Kulttuurisia rakenteita ja instituutioita rikkomaan pyrkivien ihmisten yleisin selitys toiminnalleen on rehellinen kritiikki.  Heidän mielestään kaikkea saa ja pitää kritisoida ja epäilyn tulee olla arvo numero yksi.  Se, mitä heille ei koskaan tule mieleen epäillä, on, josko juuri sitä asiaa on aiheellista epäillä.  Epäilys itse on epäilyksen tuolla puolen.  Se ei kuitenkaan voi olla pohja millekään, vaan kelpaa pelkästään instituutioiden, arvojen ja kulttuurien hajottamiseen ja sekoittamiseen.  Se on täydellisen kelvoton väline minkään pystyttämiseen ja täytyy aina hylätä viimeistään siinä vaiheessa kun halutaan rakentaa jotain.

Mitään yhteisöä, joka todella uskoo arvoihinsa, ei voi demoralisoida tai destabilisoida.  Sitä, joka aina kyseenalaistaa omansa, ei edes tarvitse - se on jo kaoottinen ja moraaliton, eikä yhteisö ensinkään.

3 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Hyvä!

Ironmistress kirjoitti...

Täsmälleen noin. Ja ne tärkeimmät perusarvot ovat totuus, hyvyys ja kauneus.

Relativismin päälle rakennettu maailmankuva on hiekalle rakennettu talo.

Sammalkieli kirjoitti...

Olen samaa mieltä pääpointeista, erityisesti ydinperhemallista. Toisaalta eikös laajentumaperhekin ole ihan normaali ja luonteva malli, erityisesti maaseudulla..

Hirvittää nykyinen into rikkoa avioliittoinstituutio. Ikään kuin haluttaisiin kokonaan tuhota ajatus siitä, että mies ja nainen elävät parina yhdessä. Lehdissä mainostetaan kaikenlaisia ryhmäavioliittoja yms. Kuitenkin monogamia on vallitseva "avioliittomuoto" jopa metsästäjä-keräilijöiden parissa. Täydellisen promiskuiteetin ajatus on länsimaisen degeneroituneen kulttuurin luomus.

Mutta nyt on kuitenkin pakko vähän provoilla:

Olen tehnyt sellaisen kiintoisan havainnon, että ne ihmiset, jotka kaikkein kovimmin kritisoivat polygamiaa, islamia, arjen monikulttuuria ja vaikkapa homoseksualismia, ovat juuri niitä ihmisiä, jotka eivät ole olleet kyseisistä asioista osallisia. He eivät tarkkaan ottaen tiedä mitä kritisoivat, vaan perustavat näkemyksensä puhtaasti kuulopuheen tai silkan fiiliksen varaan, ymmärtämättä, mitä niiden todellisuus on.