Pages

Linkkien kahdeksas

Jussi Halla-aho: Leikkauslista 
Pauli Vahtera: Maksamme velkaa - Miten hyvää tarkoittavat tekevät pahaa
Yrjöperskeles: Thorsilaista teoriaa ja käytäntöä

Don Colacho's Aphorisms: 2789
Fjordman: Why Islam must be expelled from the West
Samson's Jawbone: The Gaming of the Shrew - Shakespeare's Sociosexual Masterpiece 
Trees For Lunch: Why is the Left so obsessed with Race?
Vera's Log: How do you turn a conservative into a liberal?
Vox Popoli: On omniderigence

Pahan ongelma pähkinänkuoressa

Suora seuraus siitä, että on olemassa hyvää, on, että on oltava pahaa.  Muussa tapauksessa kumpikaan ei tarkoita mitään eikä olemassaolossa ole mitään mielekästä sisältöä.

Mitään kristinuskoon liittyvää jumaluusopillista ongelmaa asiassa ei ole.

Vähän muutoksesta

Muutos 2011 on toinen puolue PerSujen ohella, jota äänestävät lähinnä suomalaiset maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat tahot.  Se ajaa muun muassa suoraa demokratiaa, mikä sinänsä on uskoakseni ainakin nykyistä vähemmän huono järjestelmä.  Myöskään muutosaktiivien kirjoittamat jutut uskonnollisten ja valtiollisten juttujen toisistaan erottamisesta - kuten jumalanpilkkalain vastustaminen ja sen sellaiset asiat - eivät aiheuta minulle näppylöitä.  Olen suurimmasta osasta heidän ajamistaan asioista, joista olen tietoinen, hyvin pitkälle samaa mieltä.  Kuitenkaan ei ole käynyt edes mielessä, että äänestäisin heitä.  Miksi?

En puutu tässä siihen, että Muutos 2011 on äärimmäisen marginaalinen puolue, koska se, mitä sanoo, on tärkeämpää, moniko sanoo.  Puutun tässä siihen, että Muutos puheenjohtajineen on profiloitunut kusipääpuolueeksi, jolle on tärkeämpää provosoida ja olla nokkela kuin pitää katse pallossa.

Melkoisen tarkkaan jokainen puolueen puheenjohtajan kirjoittama teksti, joka on silmiini osunut, on sävyltään satiirinen, ylimielinen ja riitaa haastava.  Minusta näyttää siltä, että ainakin puolueen puheenjohtaja on sellainen hahmo, jonka kanssa on äärimmäisen vaikea tehdä yhteistyötä oikein missään sellaisessa asiassa, jossa on erimielisyyksiä.  Ikään kuin keskusteluun osallistuminen olisi henkilökohtaisen etevyydentunteen pönkittämisen väline sen sijaan, että koetettaisiin saada jotain hyvää ja tarpeellista aikaan.

Muutoksen edustajista yllättävän suuri osa tuomitsee itsensä periferiaan muodikkaalla ja äärimmäisellä uskontovastaisuudellaan, vaikka kyseinen uskontovastaisuus olisikin marginaalinen tai jopa olematon osa heidän poliittista ohjelmaansa.  Ihmiset kun eivät nyt vaan tykkää siitä, että joku tulee sanomaan heidän olevan ääliöitä syistä, joita ei voi mitenkään näyttää toteen.  Sellaista toimintaa pidetään varsin yleisesti kusipäisenä.

Minun nähdäkseni Suomen valtion suurimmat ongelmat ovat yli varojen elämisessä, siihen läheisesti liittyvässä maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikassa, eikä omien kanssa ole järkevää ryhtyä kinaamaan niin kauan kuin näitä ongelmia ei ole saatettu historiaan tavalla tai toisella.  Ongelmia ratkaistaan yhteispelillä eikä omien muroihin pissimisellä.

Pari ajatusta teokratiasta

Luettuani Takkiraudan teokratia-aiheisen kirjoituksen mieleeni tuli sellainen huomio, joka itselleni epäselvästä syystä jäi dogmaattisen "teokratia on tällainen" -julistuksen alle.  Kyseinen huomio on se, että uskonnot ovat erilaisia, ja jokainen luo näköisensä yhteiskunnan.  Kristillisen teokratian, islamilaisen teokratian, hindulaisen ja buddhalaisen teokratian välille yhtäläisyysmerkkien lyöminen olisi täysin absurdia.  Ainoa asia, mikä noita voisi yhdistää, olisi arvopohjan kestävyys, ja uskontojen siitä piirteestä olen kirjoittanut usein ennenkin.

Se tietysti, että arvopohja olisi kiinteä, ei tarkoittaisi sitä, että kaikki kehitys teknologisessa tai yhteiskunnallisessa mielessä pysähtyisi.  Sekin toki riippuisi uskonnosta, mutta esimerkiksi kristinuskon tapauksessa kehitystä voisi tapahtua niin teologisessa kuin teknologisessakin mielessä, sillä teologia on täsmälleen samassa mielessä "itseään korjaava" systeemi kuin luonnontieteetkin.

Minä vierastan caesaropapismia eli ajatusta siitä, että valtio vie ja uskonto vikisee.  Tämä johtuu siitä, että valtion niin päättäessä uskonnon voi kääntää vaikka päälaelleen.  Näin onkin tapahtunut, ja jokaisen valtiojohtoisen kirkon uskonto on kerettiläistä, paperinohutta ja epäuskottavaa - näin myös Suomessa.  Jotta uskonto ylipäätään voisi olla uskottava, sen sisällön tulisi olla riippumaton valtion edustajien mielipiteistä ja määrittyä vain oman dogminsa pohjalta.  Vain ihmisen, joka ei usko, mielestä valtiolla voi olla oikeus puuttua uskonnon sisältöön.

Kannatanko sitten teokratiaa, jossa kirkko johtaisi valtiota?  En, sillä olen kristitty, ja valtio välttämättä pakkovaltaa käyttävä taho.  Kristinuskossa kunkin valinnanvapaus on pyhä, mikä tarkoittaa sitä, ettei kirkolla ole oikeutta pakottamiseen, eikä se täten voi ottaa kontolleen valtion tehtäviä.  Sen sijaan kannatan kirkon riippumattomuutta valtiosta, jolloin se ei ole jälkimmäisen vietävissä ja korruptoitavissa vaan toimii edelleen moraalisena opettajana ja sielun paimenena.

Uskon kristittyjen olevan keskimäärin vähemmän huonoja hallitsijoita kuin vaihtoehtojensa, mutta samaan aikaan painotan, että kirkon tehtävä ei ole hallita vaan opastaa.  Sen rohkaisemina voimme oikaista ilmenevät ja havaitut vääryydet, mutta myös pitää mielessä oman erehtyväisyytemme, ja niin kutsutun täydellisen valtion, jossa kaikkien elo olisi kohdusta hautaan onnea ja auvoa, mahdottomuuden.

Teknomoraali

Minua on aina kummeksuttanut melkoisesti kohdatessani sen näkemyksen, jonka mukaan korkea teknologia tuottaa korkeaa moraalia.  Näkemys on outo, koska jokainen historiaa hivenenkään lukenut ihminen on täysin selvillä siitä, että teknologialla ja moraalilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.  Historia osoittaa, että on täysin mahdollista noudattaa äärimmäisen pöyristyttävää moraalia ja olla silti teknologisen kehityksen aallonharjalla, kuten 1930-luvun Saksa oli.

Teknologia ei vaikuta moraaliin millään muulla tavalla kuin ehkä tuottamalla uusia tilanteita joihin moraalia ei ole vielä sovellettu.  Joidenkin mielestä kuitenkin Tiede ja Järki sekä tuottavat että ylläpitävät moraalia - ainoa ongelma on se, etteivät he kykene osoittamaan sitä millään tavoin.  On esimerkiksi useita keskenään yhteensopimattomia moraalijärjestelmiä, jotka voivat olla sisäisesti koherentteja ja rationaalisesti muodostettuja.  Helppo tapa tuottaa esimerkki on laittaa vastakkain pro-elämä -asennoitunut ateisti ja humanity is overrated -asennoitunut ateisti: molemmat ovat samaa mieltä faktoista ja Tieteen ja Järjen suunnannäytöstä moraalissa vaan eivät moraalin sisällöstä.

Kun Tiede ja Järki ohjaavat yhteiskuntaa, lopputuloksena on ennen pitkää totalitarismi.  Asian voi todeta kuka hyvänsä tutustumalla niin historiaan kuin siihenkin, mitä länsimaiden hallitukset kiihtyvää tahtia tekevät: vievät vapauksia hyödyntäen demokraattista retoriikkaa.

Se into, millä vapauden nimissä hyvässä uskossa toimivat ihmiset tekevät kaikkensa tuhotakseen ainoan moraalijärjestelmän ihmiskunnan historiassa, joka on pitänyt inhimillistä vapaata valintaa pyhänä, on uskomatonta.  Kaikkialla, missä käydään keskusteluja yhteiskunnallisista ja moraalisista asioista, löytyy valtava määrä muuten tervejärkisiä ihmisiä, jotka kuitenkin pitävät kristinuskoa jonkin sortin syöpänä.  Heille kuitenkin siteeraan yhden lauseen verran Vox Dayta:

"The connection that you are missing between freedom, capitalism, individualism, reason, and a belief in God is that the first four are heavily dependent upon the fifth."