Pages

Teodikea

Ties kenen suuhun milloinkin pantu, teodikean nimellä kulkeva päätelmäketju on seuraava: Jumala on määritelmällisesti hyvä, kaikkivoipa ja kaikkitietävä, mutta maailmassa on pahaa, joten Jumalalta puuttuu vähintään yksi mainituista ominaisuuksista.  Sitä pidetään joissakin piireissä kristinuskon murskaavana argumenttina, mutta en itse jaa näkemystä, ja ajattelin valottaa sitä miksi.

Kaikkivoipaisuus on asia, josta tuskin koskaan keskustellaan teodikean ongelmaa setvittäessä, sillä kaikkeen pystyminen ei tarkoita sitä, että tekisi kaiken.  Tämä ominaisuus on ymmärtääkseni kristillisen kaanonin mukainen.

Kaikkitietävyys on ominaisuus, joka lienee kyllä yleinen käsitys myös kristittyjen keskuudessa, mutta parhaan ymmärrykseni mukaan sille löytyy hyvin vähän tukea Raamatusta itsestään.  Raamatulliset ilmaukset siihen suuntaan tapaavat olla sidottuja kontekstiin, eivät yleisiä lausuntoja.  Tästä syntyy kuitenkin omalaatuinen ristiriita, sillä tiedämme kristinuskoon kuuluvan myös inhimillisen valinnanvapauden.

Kuinka voisi valita vapaasti suhteessa siihen, joka tietää valinnan ennalta (ja on luonut valitsijan)?  Kun kysymyksen asettelee näin, ei mitenkään.  Sitten, kun kysyy puolestaan sitä, estääkö kukaan meitä valitsemasta mitä päätämme tehdä, meidän on - jos rehellisinä aiomme pysyä - vastattava ei.  Jumala on meidät luonut ja tietää mitä tulemme tekemään, mutta tästä huolimatta me valitsemme itse tehdä, eikä ole mielekästä väittää, että joku muu teki kyseisen valinnan puolestamme.

Viimein pääsemme kiinni teodikean mielenkiintoisimpaan osaan: hyvyyteen.  Jos maailmassa on pahuutta, miten Jumala voi olla hyvä?  Eikö hyvä Jumala lopettaisi kuvaannollisella sormien napsautuksella kaiken pahan?  Näitä kysymyksiä miettiessä tulee mieleen toisia kysymyksiä, joihin mielestäni pitää vastata ensin.

Ensimmäinen kysymys on se, että jos Jumala poistaisi maailmasta kaiken pahan, missä merkityksellisessä mielessä valinnanvapautta enää olisi?  Eikö suora ja välttämätön seuraus siitä, että valitsee itse tekeekö oikein vai väärin, ole se, että on mahdollista valita väärin?  Mitä valintaa saati vastuuta kukaan voisi enää kantaa jos kaikki valinnat olisivat yhtä hyviä, miten kukaan voisi enää oppia mistään mitään?  Toisin sanoen: olisiko meillä enää sielua saati edes persoonaa, jos emme voisi valita vääryyttä?  Ei olisi - me olisimme koneita.  Täten on todettava, että pahuus on suora seuraus valinnanvapaudesta.

Mitenkäs sitten valinnanvapaus, miksi se olisi hyvä, jos kerran sen takia mahdollistuu pahuus?  Ehkäpä olisi hyvä muistaa mitä muuta siitä väistämättä seuraa: hyvyys.  Ei ole mahdollista olla hyvä, jos ei ole mahdollista olla paha.  Vain vapaa voi valita rakkauden tien, eikä ilman valintaa ole rakkauttakaan.

Nämä saattavat monen mielestä olla kaikki hyväksyttävissä, mutta heitä askarruttaa se kärsimys, mistä ihmiset eivät ole vastuussa, kuten vaikkapa maanjäristysten kohdalla.  He toteavat, että koska maanjäristyksiä on, Jumala on paha.  Kuitenkin meidän on kysyttävä itseltämme: jos mitään kärsimystä tuottavia katastrofeja ei maailmassa olisi, välittäisimmekö toisistamme senkään vertaa kuin nyt?  Siinä, missä Jumalaa syyttävät näkevät katastrofeissa vain niiden aiheuttaman tuskan, he eivät näe lainkaan sitä hyvää tahtoa, jota hyvää tekevät ihmiset osoittavat auttaessaan hädänalaisia.  Kriisi tekee sankareita, ja vailla kumpaakaan ymmärrys hyvästä ja pahasta rapautuu ja unohtuu, koska ihminen on ihminen.

Joidenkin mieliä painaa myös Vanha testamentti ja siinä kuvatun Jumalan paikoin esiintyvä ankaruus.  He saattavat pitää sitä, että Jumala on tuominnut kokonaisia kansoja tuhoon, osoituksena tämän julmuudesta.  Heiltä ehkä unohtuu, että kyseiset kansat eivät tuhoutuneet Jumalan julmuuteen vaan omiin synteihinsä, ja kun kansa valitsee riittävän monta kertaa riittävän pahasti väärin, se päätyy sukupuuttoon tai tapetaan pois.  Se, mitä Raamatussa kuvataan Jumalan tuomioksi, ei välttämättä eroa millään muotoa siitä, että maailma toimii kuten se toimii eivätkä luonnonlait kysy mitä niistä ollaan mieltä.  Valinnoilla on seuraukset, eivätkä ne seuraukset ole minkäänlainen osoitus todellisuuden tai sen luoneen voiman pahasta tahdosta.  Sitä, että niissä näkee pahaa tahtoa, voisi verrata neulan itsessään pitämiseen pahana tuikattuaan sillä sormeensa.

Teodikea on kuitenkin mielenkiintoinen puheenaihe enkä ole lainkaan varma, että olisin käsitellyt sitä tässä tyhjentävästi, joten sekä kysymyksiä että mietteitä aiheesta otetaan kiitollisena vastaan.

Jk. Taannoin linkkaamassani kirjoituksessa myös Fangorn käsittelee asiaa.

6 kommenttia:

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Joidenkin mieliä painaa myös Vanha testamentti ja siinä kuvatun Jumalan paikoin esiintyvä ankaruus. He saattavat pitää sitä, että Jumala on tuominnut kokonaisia kansoja tuhoon, osoituksena tämän julmuudesta.

Tuo on eräs kiehtovimmista ominaisuuksista yliluonnollisiin auktoriteettteihin vetoavissa moraaleissa. Kansanmurhista saadaan hyviä kansanmurhia.

Tuplis kirjoitti...

Minusta on aika taikauskoista, että ateistit kutsuvat luonnonilmiöitä murhiksi.

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Luonnonkatastrofit ja ihmisten tekemät kansanmurhat ovat kaksi eri asiaa.

Tuplis kirjoitti...

Niin minustakin. Ei tule kyllä mieleenkään yhtään kristillistä kansanmurhaa, mikä lienee tietenkin sidoksissa siihen, että sellainen käsite olisi oksymoron.

Ilmeisesti kommentoin ensin ohitsesi - sain sanoistasi kuvan, jonka mukaan syyttäisit Jumalaa luonnonkatastrofeista tai kansanmurhista.

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Juuri nuo Vanhan testamentin temppuilut olivat mielessäni eikä taifuunit. Siis ne kansanmurhat jotka Jumala määräsi toteutettavaksi silloin joskus.

Tuplis kirjoitti...

Jumalahan totesi, että omiin synteihinsä kaatuvat, minkä lisäksi totesi senkin, että ne eivät tapahdu siksi, että esim. juutalaiset olisivat erityisen hyviä saati oikeamielisiä.