Pages

Fiktion ja todellisuuden ihminen

Fiktio eroaa todellisuudesta yhdellä, äärimmäisen merkittävällä tavalla.  Itse asiassa jos kyseistä eroa ei olisi, kukaan ei lukisi fiktiota.  Kyseinen ero on se, että fiktion henkilöhahmot eivät ole samanlaisia kuin me olemme: fiktion henkilöhahmot ovat sellaisia ihmisiä, joille paitsi tapahtuu asioita, myös tekevät asioita.  He ovat agentteja omassa todellisuudessaan, eivät sen passiivisia seuraajia.

Siinä, missä fiktion hahmot toimivat, on todellisuudessa tilanne valitettavan monen kohdalla meistä se, että vaikka aikaa kuluu, emme tee mitään.  Hukutamme itsemme ns. ajanviettoon, muodostui se sitten nettikeskustelusta, telkkarin katsomisesta, pleikkarin hakkaamisesta, viinan juomisesta tai julkkisjuorujen plaraamisesta.  Luonnollisesti kukaan meistä ei jaksaisi lukea kirjaa, joka koostuisi näistä asioista.

Fiktion tulee olla arkista ajanhukkaa kiinnostavampaa, jotta se voisi voittaa kyseisen ajanhukan.  Tämä edellyttää sitä, että fiktion henkilöhahmot, ovat erilaisia kuin ne, jotka sitä lukevat.  Normaali ihminen ei tajua elävänsä jatkuvasti sellaisten tapahtumien keskellä, joihin fiktiivinen hahmo reagoisi kirjan verran.

On toki selvää, että todellisuuden monimutkaisuuden takia kunkin on valittava taistelunsa, mutta siitä ei ajanviettäjän kohdalla ole kyse: hän ei taistele ollenkaan, vaan jättää sen muiden tehtäväksi.  Hän haluaisi maailmasta paremman, mutta hän ei halua panna tikkua ristiin sen eteen tai luopua ajanvietollisista rutiineistaan.  Ja koska hän ei tee mitään, ne, jotka pelaavat omaan pussiinsa, voittavat hänen kustannuksellaan.

Fiktion hahmot pistävät itsensä elämässään likoon eivätkä jää elämään Ruususen unta.  He eivät ole zombeja, joiden käsistä elämä vain valuu jonnekin sillä välin kun he odottavat asioiden paranevan.  Zombiksi on helppo heittäytyä, tai pikemminkin sellaiseksi tulee kummemmin heittäytymättäkin.  Zombielokuvaa katsova ihminen tulee itse asiassa hyvin harvoin ajatelleeksi kumpaa porukkaa hän elokuvan maailmassa edustaisi ja miksi.

Suuremmassa mittakaavassa länsimaat ja pienemmässä mittakaavassa lukemattomat yksilöt ovat syöksykierteessä, koska he antavat ajanvieton seireenien laulun lumota itsensä.  Kuitenkin jokaisella meistä on valta ja voima irrottaa itsemme siitä, tarttua härkää sarvista ja ottaa elämänsä käsiinsä.

Helppo tie ei paljon kysy mutta ei juuri palkitsekaan - voipa sen päässä olla kuilukin.  Vaikea tie edellyttää sitä, että antaa elämälle kaiken eikä vain murusia pöydänreunalta, mutta se myös palkitsee enemmän ja paremmin kuin mikään muu.  Lady Fortuna on häilyvä, sinnikkyys ei.

1 kommenttia:

Arawn kirjoitti...

En aivan jaa tätä näkemystä. Fiktion ihmisten suurin ero todellisuuden ihmisiin on se, että meille ei kuvata niitä fiktiivisen ihmisen "tylsiä toimintoja". Fiktiiviset ihmiset eivät esimerkiksi tunnu juuri koskaan käyvän vessassa tai tekevän monia muitakaan hyvin arkisia asioita paitsi silloin hyvin harvoin, kun niistä kertominen palvelee juonta. Aikahyppäykset voivat olla mitä tahansa muutamasta sekunnista vuosikymmeniin, jolloin meiltä jää paljon lukematta sen fiktiivisen ihmisen elämästä.

Toisaalta, en ole eri mieltä siitä, etteikö todellinen ihminen olisi mukavuudenhaluinen laiskuri. Minäkin olen...