Pages

Saamattomuuden saarnaajat

Ihan äkkiä en pysty sanomaan montako kertaa vastaan on tullut väite, jonka mukaan typerän ja viisaan ollessa eri mieltä viisas antaa ennen pitkää periksi.  Kyseessä lienee päätelmä, johon ollaan järkeilty päästävän siten, että typerä ei tajua antaa periksi kun taas viisas lopettaa hedelmättömän keskustelun.  Tämä sinänsä on ihan totta, vaikkakaan lopettaminen ja periksi antaminen eivät ole sama asia.  Se ei myöskään ole sanonnan viljelijöiden todellinen motiivi.

Kyseessä on nimittäin fraasi, joka mahdollistaa samaan aikaan saamattomuuden ja yläpuolelle asettumisen.  Se on klassinen keino pönkittää ylpeyttään, ja kuten melko pitkälle kaikki muutkin ylpeyden muodot, se ei edellytä mitään tekoa tai suoritusta.  Kuten kaikki vääryys, se ei kysy mitään muuta kuin sille periksi antamista.

Onko sitten niin, että kahden ihmisen ollessa eri mieltä viisaampi heistä on se, joka antaa periksi?  Ei tietenkään ole.  Se ei kerro viisaudesta, vaan sen puutteesta.  Jos jättää asiat itsekkäiden ja vääryyttä aikovien käsiin, nimenomaan niitä tuloksia, joita sillä toiminnallaan kylvää, myös niittää.

Viisas ei anna periksi väärintekijälle.  Se on totta, että aina keskustelu ei johda mihinkään, sillä on täysin mahdollista, että sanottu ei mene syystä tai toisesta perille.  Tällöin on viisasta lopettaa keskustelu, olettaen, että siihen ei osallistu muita.  Tämä ei tarkoita kuitenkaan samaa kuin periksi antaminen, vaan ainoastaan sitä, että siirrytään muihin vaikutustapoihin.

Vääryyden edessä hiljeneminen on heikkouden ja alistumisen merkki.  Paljon kauemmaksi viisaudesta ei pääse.  Ei pahantekijä lakkaa tekemästä pahaa sillä, että hänet jätetään rauhaan - päinvastoin.  Juuri sitä hän toivoo: mahdollisuutta rikkoa oikeutta ja toisia ihmisiä vastaan vailla pelkoa minkään tason takaisinmaksusta.

Omaa saamattomuuttaan, heikkouttaan ja pelkuruuttaan on harvinaisen typerää pitää viisauden merkkeinä.
All that is necessary for the triumph of evil is that good men do nothing.
        - Edmund Burke

49 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Näin on kuin kirjoitat. Mietiskelen vain miten se soveltuu yhteen kristillisen nöyryyden ja toisen posken kääntämisen kanssa. Kun siihen miekkaan pitäisi nyt vähitellen tarttua kaiken laiskan vetkuttelun jälkeen...

Ironmistress kirjoitti...

Viisaan ja typeryksen joutuessa keskenään konfliktiin viisaampi antaa periksi. Siksi typerykset dominoivat tätä maailmaa.

Tuplis kirjoitti...

Kari:
Vääryyden vastustamisella ei ole mitään välttämätöntä tekemistä koston kanssa, johon siihen toisen posken kääntäminen viittaa. Mitä nöyryyteen tulee, se tarkoittaa tosiasioiden tunnustamista, silloinkin, kun ne eivät ole itselle edullisia.

Sen myönnän, että itse olen laiska vetkuttelija, mutta kerään paraikaa voimia ja resursseja vakaalla aikomuksella myös pistää itseni likoon.

Ruukinmatruuna:
Defeatismi on kyllä erinomaisen buddhalainen tapa lähestyä asiaa.

Ironmistress kirjoitti...

Itse asiassa se on suomeksi "defaitismi". On totta, että buddhalaisuuden track record ei ole kovin hyvä islamin osalta. Mitä suosittelisit asialle tehtävän?

Tuplis kirjoitti...

Ruukinmatruuna:
Sen korvaamista kristinuskolla. Näin toki kohtalaisessa määrin kai paraikaa käykin.

Buddhalainen maailmankatsomus ei ole omiaan oikein minkäänlaiseen aktiiviseen pahan vastustamiseen. Se on sen sijaan omiaan jopa täydelliseen passiivisuuteen jopa hyökkäyksen kohteena, ainakin lukemani perusteella.

Itseensä uppoutuminen (meditointi, valaistumisen etsiminen, itsensä unohtaminen jne) estää tekemästä aktiivisesti pahaa, mutta ei estä ketään muuta tekemästä mitään pahaa. Ja he, jotka pahanteon kohdetta eniten satuttavat, ovat kaikki ne, jotka eivät tee mitään.

Kiitosta sanan korjaamisesta. Minulla tuppaa anglismi toisinaan sotkemaan oikeakielisyyttäni.

Tuplis kirjoitti...

Ai niin: jos kristinuskosta saa näppylöitä, muistaakseni myös sikhiläisyyden track record on erinomainen.

mm kirjoitti...

"Viisas ei anna periksi väärintekijälle." Kaikkien maiden viisaat yhdistykää - ja olkaa samaa mieltä edes jostain.

Veikko Suvanto kirjoitti...

Tuota noin, minusta vaikuttaa siltä että tulit kirjoituksesi loppuosassa asettaneeksi rattaat hevosen eteen: ei viisasta tee viisaammaksi se, että hän ymmärtää lopettaa, vaan viisas ymmärtää lopettaa siksi, että on viisaampi. Näin on juuri siitä syystä jonka itsekin kirjoituksesi ensimmäisessä kappaleessa toteat: "typerä ei tajua antaa periksi kun taas viisas lopettaa hedelmättömän keskustelun". Kun näin expressis verbis osoitat ensin ymmärtäväsi mistä on kyse, niin tuntuu omituiselta että kirjoituksesi loppuosassa ikään kuin unohdat tämän yksinkertaisen totuuden.

Tuplis kirjoitti...

Veikko:
Keskustelun lopettaminen ja periksi antaminen eivät ole samoja asioita. Keinot puoltaa käsityksiään, osoittaa niiden oikeellisuus tai ylivertaisuus eivät kuitenkaan rajoitu keskusteluun.

Jos oikeassa oleva antaa periksi väärässä olevalle, hän osoittaa olevansa tätä typerämpi ja/tai heikompi.

Ironmistress kirjoitti...

Ruukinmatruunalla oli joskus fleimisota-aikoinaan mottona the best way to treat assholes is to wipe them. Ei kovin kivaa kenenkään osalta, mutta toimi varsin hyvin.

Ehkä on vain niin, että kahdesta pahasta - pahuuden väkivaltaisesta vastustamisesta ja pahuuden alle alistumisesta - valitaan se pienempi paha. Oikeus ei saa väistyä vääryyden tieltä.

Veikko Suvanto kirjoitti...

Tuplis: Keinot puoltaa käsityksiään, osoittaa niiden oikeellisuus tai ylivertaisuus eivät kuitenkaan rajoitu keskusteluun.

Niinpä, mutta tuossa lähtökohdaksesi ottamassasi väitteessä onkin kyse juuri keskustelusta ja vieläpä nimenomaisesti sellaisesta keskustelusta, jossa vastakkain ovat tyhmä ja viisas. Siihen ei siis välttämättä sisälly mitään defaitista asennetta, vaikka Ruukinmatruuna ja sinä sitä niin tulkitsettekin, vaan yksinkertaisesti se oivallus, että koska aikamme ja voimamme ovat rajalliset, on järkevämpää pyrkiä vaikuttamaan keskustelulla niihin joihin ylipäänsä voi vaikuttaa kuin lyödä päätänsä loputtomiin seinään siinä harhaluulossa, että juuri tämä keskustelukumppani täytyy saada käännytettyä, muuten maailma ei parannu. Tähän harhaluuloon lankeaa yllättävän moni, kuten jokainen nettikeskusteluja vähänkin seurannut tietää.

-iminalas- kirjoitti...

Kyllä se niin on Tuplis, että viisas luovuttaa koska typerystä on MAHDOTON ( lukee muuten siinä raamatussakin )saada kääntämään päänsä, saati sitten viisastumaan. Eikä sillä ole paskan vertaa tekemistä minkään velttouden summuun kanssa. Älä suotta hihhuloidu sen ristin uskon kanssa ihan päättömäksi ( sitä näkeee yhtä mittaa ). Näet typerysten kanssa on mahoton "väitellä" koska he tietävät jo " totuuden" / ovat etukäteen sen päättäneet. They`r on a MISSION not on a quest.

Tuplis kirjoitti...

Veikko:
Niinpä, mutta tuossa lähtökohdaksesi ottamassasi väitteessä onkin kyse juuri keskustelusta ja vieläpä nimenomaisesti sellaisesta keskustelusta, jossa vastakkain ovat tyhmä ja viisas.

On selvää, että kukin valitsee taistelunsa, mutta viisasta ei ole luovuttaa, kun sellaiseen on lähdetty. Typerän päätä ei saa (järki)perusteilla käännettyä, mutta kyseisen typeryyden saa sen verran ilmeiseksi kaikille keskustelua seuraaville, että heitä hävettäisi olla tämän puolella. Typerän pää kääntyy sitten aikanaan niillä muilla keinoilla (jos on kääntyäkseen), mutta julkisessa keskustelussa on enemmän kuin kaksi sitä käyvää osapuolta, vaikka nämä eivät osallistuisikaan näkyvästi.

Kyse ei ole siitä, että juuri tämä keskustelukumppani pitäisi saada käännytettyä. Kyse on siitä, että kun on lähdetty puolustamaan oikeutta, se pitää viedä loppuun asti. On parempi jättää puolustus aloittamatta kuin viedä se puolitiehen ja antaa sitten periksi. Jos syyllistyy jälkimmäiseen, onnistuu näyttämään siltä, että oikeus on heikompi eli ei oikeassa lainkaan.

Tuplis kirjoitti...

-iminalas-:
Luovutatko sinä siinä vaiheessa, kun typerys tulee tekemään sinulle tai lähimmillesi pahaa? Et. Teet kaiken tarvittavan estääksesi pahantekijää pääsemästä päämääräänsä. Ne keinot eivät rajoitu väittelemiseen.

Kyse ei ole vain keskusteluista saati vain nettiväittelyistä. Kyse on ihan koko elämästä ja erityisesti vallankäyttöön liittyvistä asioista.

Jos paskapäälle antaa periksi, tämä tekee mitä tahtoo ja laskuttaa siitä muita. Pahanteko ei lakkaa sillä ettei siihen osallistu itse.

Veeti kirjoitti...

Keskustelu ja neuvottelu menevät minusta sekaisin tässä kommentoinnissa. Harvard Business Reviewin marraskuun numerossa on mainittu, että myös äärimmäisissä olosuhteissa neuvotteluissa tulee pitäytyä empaattisessa, kärsivällisessä ja järkevässä tyylissä. Se kun on ainoa keino menestyä neuvotteluissa.

Kun uskovainen kääntää toisen poskensa, se tarkoittaa, että hän on antanut oikeuden jumalan käsiin. Hän ei voi pakottaa pahantekijää lopettamaan, esim. poliisin avulla, vaan jos hän on nöyrä, hän kääntää toisen poskensa ja ottaa mahdolliset lisäiskut vastaan. Vain jumala voi lopettaa pahanteon.

"Sana kristinusko on väärinymmärretty. Todellisuudessa oli vain yksi kristitty ja hänkin kuoli ristillä."

-iminalas- kirjoitti...

Só ka ? täytyy myöntää, etten tullut ajatelleeksi TEKOJA. ..lähinnä ajattelin juurikin väittelyä yms.
tulit osoittaneeksi, että minä en aina snaijaa ajatella asioiden fyysistä ulottuvuutta. : /
tietystihän " kun järki loppuu käytetään voimaa ".

Ironmistress kirjoitti...

-iminalas, só deshou. Ongelma on siinä, että voima on tässä maailmassamme liiankin hyvä järjen korvike.

Tiedemies kirjoitti...

Äh.

Peliteoriassa on periaatteessa vain kourallinen erilaisia pelejä, riippuen siitä, onko toisen siirto tiedossa kun omaa tehdään vai onko peli simultaani, onko peli iteroitu vai ei, minkämuotoinen on payoff-matriisi ja nähdäänkö toisen pelaajan siirrot jälkikäteen. Moraalin ymmärtäminen sen kautta on melko yksinkertaista, eikä siihen tarvita mitään mumbo-jumboa, kuten uskontoja.

Metastrategiaa, joka toimisi kaikissa peleissä, ei vain yksinkertaisesti ole olemassa. Kunniakoodi, jota nämä murhanhimoiset lähi-itäuskonnot tarjoavat ratkaisuiksi kaikkiin ongelmiin, toimii oikeasti vain tilanteessa, jossa sopimusten ylläpitämiseen ei ole luotettavaa koneistoa, eikä neuvottelulla ole saatavissa molemminpuolista agressiostrategian poissulkevaa ratkaisua aikaan. Siksi ne ovat yleisiä paimentolaisten, huumekauppiaiden jne. parissa.

Väite, jonka mukaan muiden kuin agressivisten kunniakoodiin perustuvien strategioiden omaksuminen olisi "pehmoilua" muissa tilanteissa, on virheellinen. Persläville ei tarvitse tosiasiassa tehdä mitään, jos ne eivät todelllisuudessa uhkaa mitään. Ja jos ne uhkaavat jotain, reaktion pitää riippua siitä kontekstista, jossa ne uhkaavat.

Ei laillisuusperiaatetta ole vedetty hatusta ja korostettu jotenkin kiusaksi tai ihmisten muuttamiseksi zombeiksi, vaan se on kehittynyt keskiajalta tähän päivään eheänä jatkumona, ja kun tilastoja katsotaan, näemme kuinka tehokas se on: väkivaltaan kuolemisen todennäköisyys on länsimaissa luokkaa sadasosa siitä, mitä se oli vielä kolmesataa vuotta sitten.

Tuplis kirjoitti...

Tm:
Ihan hyvää settiä, vaikka olikin enemmän asian vieressä kuin siinä itsessään. Olen aika pitkälle samaa mieltä monista noista jutuista, mutta esimerkiksi moraalin ymmärtäminen ja ylläpitäminen ovat kaksi hyvin erilaista asiaa. Etenkin kun materiaalisen maailman payoff-matriisit joko toimivat tai sitten eivät.

En tuossa advokoi minkään sortin paimentolaismoraalia vaan pikemminkin herättelen ihmisiä suuttumaan niille, jotka tällä hetkellä tekevät elämästään vaarallisempaa ja kurjempaa kuin sen tarvitsisi olla l. hallintoeliitille. Sillä tarkoitan myös itseni herättelyä, tarkoitus on ottaa oma nimi käyttöön lähitulevaisuudessa.

Veikko Suvanto kirjoitti...

Oikea nimesi on jo nykyisellään helppo selvittää (samoin kuin sivumennen sanoen Tiedemiehenkin), joten jos omalla nimellä kirjoittaminen on sinulle issue, niin en ymmärrä mikset ole siirtynyt siihen jo paljon aikaisemmin.

Veeti kirjoitti...

Tiedemieheltä:

"Metastrategiaa, joka toimisi kaikissa peleissä, ei vain yksinkertaisesti ole olemassa. Kunniakoodi, jota nämä murhanhimoiset lähi-itäuskonnot tarjoavat ratkaisuiksi kaikkiin ongelmiin, toimii oikeasti vain tilanteessa, jossa sopimusten ylläpitämiseen ei ole luotettavaa koneistoa, eikä neuvottelulla ole saatavissa molemminpuolista agressiostrategian poissulkevaa ratkaisua aikaan. Siksi ne ovat yleisiä......"

.... parisuhteissa.

"Ei laillisuusperiaatetta ole vedetty hatusta ja korostettu jotenkin kiusaksi tai ihmisten muuttamiseksi zombeiksi, vaan se on kehittynyt keskiajalta tähän päivään eheänä jatkumona, ja kun tilastoja katsotaan, näemme kuinka tehokas se on: väkivaltaan kuolemisen todennäköisyys on länsimaissa luokkaa sadasosa siitä, mitä se oli vielä kolmesataa vuotta sitten."

Jokainen määrittelee tehokkuuden tietysti itse. Nyt ei ehkä kuolla väkivaltaisesti, vaan yksin.

Tuplis kirjoitti...

Veikko:
Onhan se helposti selvitettävissä, en ole koskaan pyrkinyt erityisen tarkkaan sitä varjelemaan. Mutta jos tästä vielä vanhoilla päivillään saisi päähänsä ryhtyä jotain poliittista tekemään niin siinä tilanteessa pelkkä nimimerkki, edes ihan hyvin palvellut, ei oikein pelaa.

Sammalkieli kirjoitti...

Vänkääminen kehittää parhaimmillaan kummankin osapuolen käsitystä puheena olevasta asiasta. Jos vielä kumpikin osapuoli noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, niin väännössä on usein jotain mieltä ilman yleisöäkin. Netissä argumentit vain näyttävät usein olevan enemmän yleisölle kuin vastapuolelle suunnattuja.

Tiedemies kirjoitti...

Minä en puhunut asian vierestä, vaikka ymmärrän kyllä miksi tulkitsit sen niin. Ideana on siis, että "suuttuminen" on vain kunniakoodiin tms. kuuluva strategia. Se on kyllä sisäsyntyinen ja kyllä, sitä käytetään henkilökohtaisissa suhteissa täysin luonnostaan. On aivan normaalia suuttua kaverille, jos tämä tekee oharit, suuttua aviopuolisolle, jos tämä käyttäytyy dorkasti tms.

Nämä ovat ihmisten henkilökohtaisia tunteita, so, ne perustuvat siihen, miten ihminen itse jonkin toiminnan omalla kohdallaan kokee. Suuttuminen on tunnetila, se on reaktio, joka meille on kehittynyt, se toimii signaalina lajitovereille siitä, että suuttuja on nyt havainnut yrityksen petkuttaa, että suuttuja on valmis ottamaan toiselta jotain väkivalloin pois, tms. Se on paitsi signaali, myös toimintaan motivoiva tekijä.

Suuttumus voi toimia ihmiselle indikaationa siitä, että häntä on ns. kustu silmään. Sensijaan raivoaminen, so, suuttumuksen julkinen ilmaisu tuhoisaa käytöstä signaloivalla tavalla [huutaminen, uhkaava käytös jne], kuuluu sinne väkivaltaiseen kunniakulttuuriin tai puhtaasti yksityiselämän piiriin.

Ilmaisen tämän yksinkertaistaen: Laillisuusperiaatteen idea on, että me neuvottelemme siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä noin julkisessa sfäärissä, neuvottelutulos kirjataan lakiin, ja sen jälkeen näitä asioita ei ratkaista suuttumalla tai raivoamalla, vaan lainkäytön osalta.

Ongelmia jää ratkaisematta, koska yhteiskunta ei ole täydellisen öljytty kone, eikä sitä voi olla, koska se koostuu ihmisistä tunteineen ja puutteineen. Esimerkiksi kun joku tekee "pientä kiusaa", suuttumuksen ilmaisu voi olla paikallaan. Samoin jos laki on ns. hampaaton joidenkin rikkomusten suhteen, ihmiset ilmaisevat näistä asioista suuttumustaan. Se on ihan OK, mutta poliittinen relevanssi on mitätön. Tietenkin jos huomaamme, että jokin asia jää toistuvasti vaille ratkaisua, ja ihmiset jatkuvasti ratkovat ongelmaa tuhoisin ja aggressiivisin keinoin, on syytä palata neuvottelupöydän ääreen ja miettiä, olisiko mielekästä pistää "leviathan" hoitamaan homma.

Valkea kirjoitti...

Re: Veeti

Tohtori John Hartung kirjoittaa: Kymmenen käskyä on tarkoitettu koskemaan rikkomuksia "naapuria" vastaan, joka määritellään esim. "Älä tapa" -käskyn osalta; "Sinä et saa tappaa naapuriasi.... kansasi lapsia, oman kansasi poikia, sinun kanssaihmisiäsi ..." Kymmenen käskyn kappaleet kirjoitettiin alunperin ilman pilkkuja, pisteitä ja isoja kirjaimia yhteen ja ne kaikki viittasivat lopussa olevaan naapuri-sanaan, esim.; "Älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä anna väärää todistusta naapuriasi vastaan, älä himoitse naapurisi vaimoa, hänen taloaan, hänen peltoaan, hänen miespuolista palvelijaansa (orjaansa), tai hänen naispuolista palvelijaansa (orjaansa), hänen härkäänsä, tai hänen aasiansa, tai mitään mikä on NAAPURISI." (Dr. John Hartung, Love Thy Neighbor: The Evolution of Ingroup Morality. Skeptic, Vol. 3. No. 4., 1995)

Jeesus noudatti partikulaarista moraalia. Tämä käy ilmi mm. Matteuksen evankeliumin alun (1: 1-17) sukuluettelosta, joka merkitsee, että Jeesus noudatti juutalaisia sisäryhmäavioliittolakeja. Kanaanilaisnaisen tapaus kertoo, että Jeesus teki selkeän eron sisäryhmän ja ulkoryhmien välille sisäryhmän eduksi. (Matteus, 15: 21-28). Kristinuskon mukaan kristityt/kansat ovat yhtä "Jeesuksessa", eli vasta kuolemanjälkeisessä elämässä, ei maan päällä. Universaali lähetystehtävä annettiin Jeesukselle vasta kuoleman jälkeen. (Matteus, 28: 16-20). Jeesuksen opetuslasten väkivallattomuus ja huolettomuus huomisesta oli vain Jeesuksen läsnäolon mahdollistama hetkellinen rauha ja ennustettava yltäkylläisyys maan päällä. Kun Jeesus oli lähdössä pois, Jeesus kumosi läsnäolonsa mahdollistamat käskyt, ja käski käyttämään väkivaltaa normaalisti ja varautumaan huomiseen: "Jeesus sanoi opetuslapsille: "Kun lähetin teidät matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä mitään? "Ei mitään he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi: "Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan." (Luukas, 22: 35-36) Nykykielellä: "Käyttäköön tarvittaessa vaikka viimeiset rahansa, jotta saa ostettua miekan." Toisen posken kääntäminen liittyi juutalaisten liialliseen riidanhaastamiseen ja riitaisuuteen, jota Jeesus pyrki vähentämään. Poskelle lyöminen tai läpsäyttäminen viittaa samaan kuin myöhemmin Euroopassa herrasmiehen haaste hansikkaalla poskelle lyömällä. Toisen posken kääntäminen ei velvoita ketään alistumaan väkivallan alle tai pidättäytymään väkivallan käytöstä silloin kun se on tarpeellista, ainoastaan välttämään turhaa ja jatkuvaa riitelyä sisäryhmässä.

Kristinusko on siis Jeesuksen esimerkin ja ohjeiden mukaan universaalia partikularistista moraalia eri etnisille, kansallisille ja kristityille ryhmille.

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kristinusko olisi samalla lailla aggressiivinen, väkivaltainen ja ulkopuolisia vihaava kuin eräät muut uskonnot. Kristinuskoon kuuluu toiminnan ja suhtautumisen rationaalinen kohtuullistaminen tietyin ehdoin, silloin kun siihen on edellytyksiä.

Valkea kirjoitti...

Nim tiedemies: "... väkivaltaan kuolemisen todennäköisyys on länsimaissa luokkaa sadasosa siitä, mitä se oli vielä kolmesataa vuotta sitten."

- Verratkaa nim. tiedemiehen väitettä Suomen historiallisiin henkirikostilastoihin yli 250 vuoden ajalta:

http://www.optula.om.fi/uploads/dy5rcevcgroa.pdf

Antti kirjoitti...

Missä vaiheessa Suomea koskeva tilasto on ollut yhtä kuin länsimaita koskeva?

"Henkirikollisuuden kehitys on viimeisten 200 vuoden aikana poikennut Suomessa
olennaisesti läntisestä Euroopasta ja muista Pohjoismaista."


Nykyään näkee yhä useammin, kun suksi tökkää jonkinlaiseen "Suomi == länsimaa | länsimaa == Suomi" - aksioomaan, joka toisinaan lähemmin tarkasteltuna kertoo enemmänkin väkinäisestä samaistumisesta kuin mistään todellisesta tilasta.

Toinen, yleisempi virheoletus on, että Suomi kuuluu Skandinaviaan.

Tiedemies kirjoitti...

Valkea: Luepa kuvan alla oleva teksti:

Henkirikollisuuden kehitys on viimeisten 200 vuoden aikana poikennut Suomessa olennaisesti läntisestä Euroopasta ja muista Pohjoismaista. Länsi-Euroopassa henkirikollisuuden asukaslukuun suhteutettu taso puolittui 1800-luvulla (kehitys on yleensä yhdistetty teollistumisen mukanaan tuomiin yhteiskunnallisiin
muutoksiin), Suomessa sen sijaan henkirikollisuus kääntyi tuolloin
merkittävään ja pitkäaikaiseksi osoittautuneeseen kasvuun
.

Suomen tilasto on anomalia, Suomessa väkivaltarikollisuus oli 1700-luvulla poikkeuksellisen alhaista eurooppalaiseen tasoon nähden. Nykyinen taso on poikkeuksellisen korkea, ja korkeampi kuin 1700-luvulla.

Ergo: Suomi ei ole länsimaa.

Tiedemies kirjoitti...

Toki väitteeni "sadasosasta" oli puhtaasti hatusta vedettyä; todellinen suhdeluku on läntisessä euroopassa noin yksi kymmenesosa. Ero on kuitenkin merkittävä, jos katsotaan vaikutusta elinikään ja kuolinsyihin.

Väkivallanteot ovat yleisimpiä kuolinsyitä miehillä kaikissa heimoyhteisöissä. Yleisestiottaen pienyhteisöissä, erityisesti metsästäjä- keräilijäkulttuureissa ihmiset, etupäässä nuoret miehet, tappavat toisiaan ja etenkin kilpailevien yhteisöjen jäseniä tahdilla jonka rinnalla Johannesburgin slummit näyttävät todella rauhallisilta.

Rauhallisimpia ja turvallisimpia paikkoja elää taas ovat kaupungit, ja erityisesti sellaisilla alueilla joissa tulonjako on tasainen, alkoholin ja muiden päihteiden kulutus vähäistä, valkoihoisia ja ateisteja on paljon, homoseksuaalisuus on yleistä, ampuma-aseita on vähän, ikäjakauma on tasainen so. nuoria on kohtuullisen vähän, yhteisöllisyyttä on vähän, jätehuolto toimii, koulutus on maksutonta, verot ovat korkeat, jne jne.

Tuplis kirjoitti...

Tm:
Minä löydän paljon selkeämmän selittävän tekijän, tosin se korreloi ainakin tänä päivänä aika monen noista kanssa. Selitys on se, että mitä vähemmän ihmiset ovat keskenään tekemisissä, sitä vähemmän väkivaltaa esiintyy.

Elämme antiyhteisöllisessä yhteiskunnassa, jossa niin kavereita kuin sukuakin nähdään kerran kuussa jos edes sitä. Se on niitä yhteiskuntia, joissa on ihan kiva elää siihen asti että hyvä sää lakkaa. Se tietysti tuo myös muita ongelmia, kuten vaikkapa romahtavan lapsiluvun, luottamuksen jne.

Valkea kirjoitti...

Nim. tiedemies, sävellät taas juttuja.

Mutta, jotta välttyisin niitä jatkuvasti siivilöimästä ...

Tässä on Totuus. Kristityt kyllä ymmärtävät.

http://owlcityblog.com/2010/10/25/my-hope-is-found/#comment-56392

Valkea kirjoitti...

Tarkennus.

Lyhyempi tie päämäärään:

http://owlcityblog.com/2010/10/25/my-hope-is-found/

Tiedemies kirjoitti...

En ihan ymmärrä mitä ihmeellisen turmiollista siinä on teidän mielestänne, että ihmiset eivät tapa toisiaan.

Selitys ei ole "kanssakäymisessä", vaan siinä, nähdäänkö muut ihmiset uhkina vai ei. Heimoyhteisöissä työnjako on yksinkertainen ja yhteistyön koetut hyödyt vähäiset. Kaupankäyntiä kyllä esiintyy, mutta sen vaihtoehtona on usein rosvoaminen. Jos naisista on pulaa, niitä voidaan ryöstää naapureilta, ja yleensä siinä sivussa joudutaan tappamaan tai ainakin vahingoittamaan vakavasti toisten heimojen miehiä.

Paimentolaisyhteisöissä taas omaisuus on helposti varastettavassa muodossa, ja paimentolaisen ja hänen perheensä on osoitettava, että se on valmis puolustamaan omaisuutta. Tämä johtaa siihen, että usein on tarve näyttää voimaa pienimmästäkin loukkauksesta. Erilaiset verikosto-koodistot ovat voimassa vähän samasta syystä kuin kylmän sodan aikana oli paljon ydinaseita, toiveena on, ettei kukaan uskalla aloittaa väkivallan kierrettä.

Kaupungeissa, joissa on poliisit - ammattimainen poliisitoiminta levisi 1700-1800-luvuilla kaikkiin eurooppalaisiin ja vähän myöhemmin USA:n kaupunkeihin, ja tämä vähentää tällaisten pullistelukulttuureiden tarvetta. Kun suurempi osa ihmisistä asuu kaupungeissa, väkivaltaa on vähemmän.

En minä "sävellä" mitään juttuja. Henkirikosluvut - tai oikeastaan väkivaltaisen kuoleman luvut - ovat pienentyneet teollisen vallankumouksen myötä, ja ne alkoivat pienentyä jo merkittävästi sitä ennen laillisuusperiaatteen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen asettuessa varhaiskeskiajan jälkeen.

Toki on totta, että esittämäni tulkinta oli hieman provokatiivinen. Sekulaarien moraaliperiaatteiden yleistyminen alkoi 1600-1700- luvuilla, on vaikea sanoa, onko niillä ollut sanottavaa vaikutusta henkirikosten vähenemisen suhteen, vai onko taustalla yksinkertaisesti teollinen vallankumous.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin vastavuoroisen väkivallan kulttuurin heikkeneminen on vähentänyt väkivaltaa yleensä. Oikeastaan tarkemmin ajatellen tätä voi ajatella kristillisen moraalin yleistymisenä.

Olen tietoinen, että Valkea ja Tupla-J edustavat sellaista tulkintaa kristillisestä moraalista, jossa vastavuoroinen tai jopa ennaltaehkäisevä väkivalta ei ole poissuljettua, tämä oli käsittääkseni puritaanien yms. radikaalimpien protestanttien näkemys alunperin.

Anonyymi kirjoitti...

Valkea:

"Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kristinusko olisi samalla lailla aggressiivinen, väkivaltainen ja ulkopuolisia vihaava kuin eräät muut uskonnot. Kristinuskoon kuuluu toiminnan ja suhtautumisen rationaalinen kohtuullistaminen tietyin ehdoin, silloin kun siihen on edellytyksiä."

Tarkenna. Varsinkin tuo jälkimmäinen virke voi tarkoittaa minun mielestäni ihan mitä vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tuplis: "Vääryyden edessä hiljeneminen on heikkouden ja alistumisen merkki. Paljon kauemmaksi viisaudesta ei pääse. Ei pahantekijä lakkaa tekemästä pahaa sillä, että hänet jätetään rauhaan - päinvastoin. Juuri sitä hän toivoo: mahdollisuutta rikkoa oikeutta ja toisia ihmisiä vastaan vailla pelkoa minkään tason takaisinmaksusta."

Ei ole heikkoutta eikä alistumista jatkaa omaa (HUOM! OMAA!) elämäänsä pahantekijän väliintulosta huolimatta. Kostaminen taas on pahantekijän tasolle laskeutumista, silloin tekee väärin itseään ja koko ihmiskuntaa kohtaan.

Viisautta on se, että ymmärtää, mikä on tärkeää. Se, että noudattaa itse hyvän elämän periaatteita, kuten oikeudenmukaisuutta, vahingollisista asioista (mm. päihteistä ja väkivallasta, vihan lietsomisesta ja elollisten kiusaamisesta) pidättäytymistä.

Jos lähtee pahantekijän haastamana veriseen sotaan "oikeuden ja totuuden" puolesta "vääryyttä" vastaan, se on pelkkää hulluutta. Vain hullu jättää elämänsä elämättä, työnsä tekemättä ja perheensä vaille huolenpitoa, koska paha tahtoo itselleen kilpakaverin.

Pahuus saa voimaa taisteluista, mutta kun sen jättää yksin, se kutistuu omaan mitättömyyteensä. Pahuus ja paha ihminen eivät pärjää ilman tukijoita, ihailijoita, kannustajia.

Pahaa vastaan voi taistella vain olemalla rehellinen ja aito (myös ja varsinkin itselleen), pyrkimällä hyvään, kehittämällä itseään, tietojaan, taitojaan, ymmärrystään. Pahaa voi torjua rakkaudella, sillä että ajattelee hyvää ihmisistä ja suojelee heikompiaan, ei tuomitse toisenlaisia, ei pyri pätemään itserakkaasti "viisaudellaan" ja "totuuksillaan", uhoa "voimallaan".

Paha haluaa eristää ihmiset toisistaan ja olla itse kaikkien tähti, viisauden ja voiman lähde. Kun ihmiset eivät lähde seuraamaan pahan tähteä, heillä on mahdollisuus elää keskenään sovussa, toisiaan tukien ja toisiltaan oppien.

Tuplis kirjoitti...

Anonyymi:
Ei ole heikkoutta eikä alistumista jatkaa omaa (HUOM! OMAA!) elämäänsä pahantekijän väliintulosta huolimatta. Kostaminen taas on pahantekijän tasolle laskeutumista, silloin tekee väärin itseään ja koko ihmiskuntaa kohtaan.

En puhu kostosta. Yksi väärä ei oikeuta toista.

Valkea kirjoitti...

Re: nim. tiedemies.

Viimeisimmässä kommentissa nim. tiedemies sekoittaa taas faktaa ja fiktiota. Esim:

"Heimoyhteisöissä työnjako on yksinkertainen ja yhteistyön koetut hyödyt vähäiset."

- Jos yhteistyön hyödyt olisivat heimossa tai jossain muussa joukossa vähäiset, on todennäköistä, että niitä ei olisi olemassa. Yhteistyö ei ole nyky-yhteiskunnissa vähentynyt pseudoindividualismista huolimatta. Nykyiset atomisoidut ihmiset on vain organisoitu suurten kompleksisten organisaatioiden kautta (joka on virhe, mutta siitä joskus toiste). Ihmisen toimintaa ei voida ymmärtää ilman sosiaalisuutta ja yhteistoimintaa, edes karuimmilla niukimman tuoton alueilla joilla on vähiten etnistä kilpailua. Yhteistoiminta ja sosiaalisuus ja voimakas taipumus niihin on kehittynyt vuosimiljoonien kuluessa ihmisyhteisöissä ja niitä edeltävissä yhteisöissä. Psykologisesti ihmiset pitävät universaalisti sosiaalisuuteen liittyviä asioita tärkeimpinä ja merkittävimpinä; ne ovat psykologisesti pakottavimpia ja niihin liittyvät heuristiset taipumukset voimakkaimpia (sosiaalinen asema; hyväksyntä; arvostus; häpeä; kunnia; roolit; identiteetit; hyödyllisten tai sellaisiksi kuviteltujen taitojen ja toimintapojen imitointi; konformismi; ensimmäisen ja toisen asteen rankaisu; auktoriteetit; jne).

"Tämä johtaa siihen, että usein on tarve näyttää voimaa pienimmästäkin loukkauksesta."

- Ilman tarkennusta tuo ei oikein tarkoita mitään tai se voi johtaa helposti virheellisen päättelyyn. Ei ole olemassa yhtenäistä maailmanlaajuista paimentolaiskulttuuria, vaikka tiettyjä yhteisiä omaisuuden ja yhteisön puolustamiseen liittyviä tekijöitä löytyy. Esimerkiksi Irlannin ja Skotlannin paimentolaisten keskuudessa kehittyi ja kehitettiin herrasmieskulttuuri, joka säätelee laajemman yhteisön/ yhteiskunnan käyttäytymistä paljon tehokkaammin kuin lähi-idässä on tyypillistä. Irlantilaiset ja skotlantilaiset eivät nimenomaan osoita voimaa pienimmästäkin loukkauksesta, vaan pyrkivät kohteliaasti sivuuttamaan pienet loukkaukset ja säilyttämään rauhallisuuden. Jos loukkaukset jatkuvat ja kertyvät (eräässä tutkimuksessa keskimäärin n. 6-7 loukkaus johti räjähdykseen, mutta tilanteet reaalimaailmassa ovat monimutkaisempia, joten suoralta kädeltä ei voida siirtää em. lukuja reaalimaailmaan) tai yksittäinen loukkaus on törkeä ja vakava, yhtäkkiä ja varoittamatta seuraa, mahdollisesti väkivaltainen, räjähdys. Englantilaisessa kulttuurissa ihmiset lähettävät/ antavat negatiivisia signaaleja heti ensimmäisistä loukkauksista alkaen, joilla on taipumus ja pyrkimys estää tilanteen eskaloitumista ja vähentää räjähdyksiä. Englantilaiset osaavat keskimäärin tulkita vastapuolen aggressiivisuuden tilaa paremmin kuin irlantilaiset ja skotlantilaiset, koska he tavallaan saavat siihen liittyen enemmän "harjoitusta". Silti kummallakin toimintatavalla, ja niihin liittyvillä vastapuolen rankaisuilla ja uhkilla on pyrkimyksenä vähentää ja säädellä väkivaltaa ja niin ne myös tekevät. Toisaalta täytyy myös muistaa, että paimentolaiskulttuureissa *tarvitaan* enemmän väkivaltaa kuin esim. maanviljelykulttuureissa, joten ei ole mielekästä vertailla henkirikostilastoja näiden välillä ilman tarkempaa kvalitatiivista ja kvantitatiivista määrittelyä.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

"... ammattimainen poliisitoiminta levisi 1700-1800-luvuilla kaikkiin eurooppalaisiin ja vähän myöhemmin USA:n kaupunkeihin, ja tämä vähentää tällaisten pullistelukulttuureiden tarvetta. Kun suurempi osa ihmisistä asuu kaupungeissa, väkivaltaa on vähemmän."

- Lause ennen ensimmäistä pilkkua pitää periaatteessa paikkansa, vaikka alkuperäinen poliisitoiminta sisälsi paljon muutakin kuin se mitä nykyään tarkoitamme poliisilla. Siihen kuului koulutuksen järjestely ja säätely; kunkin asukkaan työ- ja muiden statusten tarkkailu ja niihin liittyvä ohjaus ja mahdollinen rankaisu hallinnollisella alueella; onnettomuuksiin ja luonnonkatastrofeihin varautuminen; talouden, kaupankäynnin ja markkinapaikkojen valvonta ja säätely; jne. Mutta kaupunkien poliisitoimintaa edelsi mm. voimakas ja kaoottinen kaupungistuminen, joka lisäsi epäjärjestystä, rikollisuutta ja rikollisjoukkoja runsaasti niitä edeltävistä pienistä kaupungeista ja kyläyhteisöistä. Suuret kaupungit siis ensin lisäsivät väkivaltaa niin paljon, että sitä oli pakko alkaa säätelemään poliisitoiminnalla.

Nykyaikana vertailtaessa suurkaupunkeja ja pikkukaupunkeja voimme aloittaa vaikkapa vertailemalla Usan murhapääkaupunkeja Detroitia ja Baltimorea keskilännen rauhallisiin pikkukaupunkeihin; siitä huolimatta, että pikkukaupungeissa lähes kaikki kantavat asetta/ ovat aseenhaltijoita. Henkirikokset jälkimmäisissä ovat keskimäärin alhaisemmat kuin Suomessa. Toisaalta pikkukaupungeissa syntyy reaalimaailman ja tilastollisten lukujen välille harha. Kärjistettynä; jos pikkukylässä asuu kymmenen ihmistä ja heistä yksi alkoholisoitunut henkilö murhaa toisen, kymmenen prosenttia kylän populaatiosta murhattiin sinä vuonna. Vaikka tilastoluku on vaikuttava, on todennäköistä että kahdeksan muuta ihmistä ja murhaaja itse eivät ole olleet millään tavalla väkivallan uhkaamia tai sen kohteena. Toisin on kaupungeissa. Itseänikin on jo pelkästään tänä vuonna uhattu väkivallalla 3 kertaa (2 suoraan, 1 kerran hiukan epäsuoremmin; sanotaan niin, että maahanmuuttajat ovat tässä tilastossa maksimaalisesti yliedustettuina). Jos en olisi sellainen kuin olen, minut olisi hakattu.

Jukka kirjoitti...

Hyvää keskustelua.

TM:

Kunniakoodi, jota nämä murhanhimoiset lähi-itäuskonnot tarjoavat ratkaisuiksi kaikkiin ongelmiin, toimii oikeasti vain tilanteessa, jossa sopimusten ylläpitämiseen ei ole luotettavaa koneistoa,

Kunniankulttuuri elää ehkä avioliitossa, koska niiden sopimusten ylläpitämiseen - joihin usein on vilpittömästi uskottu ja sitouduttu, tai ainakin toinen on uskonut ja sitoutunut - ei ole luotettavaa koneistoa.

Ei ole koska moraalista yhteisöä ei enää ole.

Jukka kirjoitti...

Peliteoriaa on näemmä onnistuneesti sovellettu myös historiatieteen ongelmiin.

Kovaa suitsutusta peliteoreetikko Herbert Gintisinarvostelussa.

Gintisin arvostelut ovat hyvä lähde. Hän lukee näemmä useamman kirjan viikossa.

Jukka kirjoitti...

TM:

"Heimoyhteisöissä työnjako on yksinkertainen ja yhteistyön koetut hyödyt vähäiset"

Työnjako on yksinkertainen mutta yhteistyön hyödyt ovat usein suuret. Siis ainakin jos a) metsästeään suurriistaa tai b) soditaan paljon naapureiden kanssa.

Tiedemies kirjoitti...

Kirjoitin epätäsmällisesti, ja ymmärrän, miksi ymmärsit minun väittäneen, että yleisesti yhteistyön hyödyt olisivat heimoyhteisöissä vähäiset. Tarkoitin tietenkin sitä, että eri yhteisöjen välinen yhteistyö oli vähäistä, ja siitä oli saatavissa vain vähäistä hyötyä, koska periaatteessa eri yhteisöillä oli samantapaisia resursseja.

Valkean analyysi on mielestäni oikean suuntainen, on todellakin niin, että nyky-yhteiskunnassa olemme osana paljon monimutkaisempia ja monitahoisempia verkostoja kuin oikeastaan ymmärrämme.

Kaupungistuminen ei lisännyt väkivallan määrää henkeä kohden, verrattuna täysin agraariseen yhteisöön. Toki kaupungit muuttuivat entistä väkivaltaisemmiksi kun ne kasvoivat, erityisesti kun ne kasvoivat nopeasti. Lisäksi mahdollisuus joutua väkivallan todistajaksi tai joutua kärsimään välillisesti siitä, että sitä esiintyy lähistöllä, kasvoi. Ja on aivan totta, että poliisitoiminta syntyi juuri tähän tarkoitukseen.

Skotlannin ylämaiden paimentoilaisten kunniakulttuuri ei ole aivan niin jyrkkä kuin joissain muissa paikoissa. Tietenkään ei ole mitään "yhtä" paimentolaiskulttuuria. Mutta taipumus väkivaltaan on yleisempää, ja sille on funktionaalinen syy. Esimerkiksi ns. "villissä lännessä", USA:n laajentuessa länteen, karjapaimenet joutuivat usein ratkomaan ongelmia väkivalloin, paljon harvemmin kuin vaikkapa maanviljelijät, ja syykin oli ilmeinen.

En ymmärrä mikä tekstissäni olisi muka jotenkin pielessä: maaseutu- ja erityisesti paimentolaiskulttuureissa kuolettava väkivalta on yleisempää kuin kaupungeissa. Tämä ei tarkoita, että ryöstöjen, uhoamisen, uhkailun, tms. uhriksi joutuminen olisi harvinaisempaa kaupungeissa. Itseasiassa päinvastainen on totta: Ihmiset uhoavat kaupungeissa todennäköisesti enemmän juuri siksi että kuolettavan väkivallan käyttö on niin harvinaista.

Kunniakulttuureista täytyy sanoa vielä se, että ne eivät ole yksikäsitteisesti väkivaltaisia tai kuolettavia. Pohjois-Afrikan ja lähi-idän arabeilla on edelleen selvästi voimakkaampi kunniakulttuuri kuin vaikkapa Suomessa on, ja silti henkirikoksien määrä on (ainakin virallisesti) luokka neljäsosa suomalaisesta. Suomi on itseasiassa USA:n ohella anomalia, koska Suomi on moninkertaisesti väkivaltaisempi maa kuin muut vauraat länsieuroopan maat.

Jukka kirjoitti...

Kehitys paimentolaiskulttuurista ja kunniankulttuurista laillisuuteen ja kehitys ahdistavasta yhteisöllisyydestä kaypungin vapauteen voidaan toki ajatella edistyksenä.

Ajatus tällaisen kehityksen universaalisuudesta ei vlttämättä kuitenkaan päde. Fukuyama esitti loistavassa kirjassaan Historian Loppu ajatuksen, että liberaalismin voitto on vääjäämätön. Kirjan loppukappaleet kuitenkin totesivat, että tämä on vain hypoteesi ja on tiettyjä voimia, jotka pelaavat toiseen suuntaan.

Vaihtoehtoisena historian universaalina selitysmallina Fukuyaman mallin tilalle voidaan esittää se sivilisaation elinkaari-ajattelu, jonka ibn Khaldun esitti jo 1300-kuvulla.

Ei elinkaariajattelu ole ristiriidassa kokonaan liberalismin edistysuskon kanssa, koska ibn Khaldun ei ollut kulta-ajan haikailija kuten moni muu elinkaariajattelun kannattaja. ibn Khaldunin ajatus on vain että että sivilisaation klassisen kauden (progression tuloksen) jälkeen tulee vääjäämättä rappio. Rappion kautta seuraa barbaarien "hyökkäys" - barbaarien joiden kulttuuria leimaa korkeampi yhteisöllisyyden taso mutta alempi sivistyksen taso.

ibn Khaldunin tavoin minun on hiukan hankalaa arvottaa kunniankulttuuria harjoittavia ihmisiä - vaikkapa talebaneja - typeryksiksi siitä yksinkertaisesta syystä että en näe rappion jälkeistä barbarian nousua minään moraalisena kysymyksenä.

(Google-tilissä oli joku ongelma enkä siksi käyttänyt sitä kommentoidessani.)

Tiedemies kirjoitti...

Yllä kirjoitin "paljon harvemmin kuin maanviljelijät", vaikka tietenkin tarkoitin "useammin". Syyt ovat täysin ilmeiset, paimentolaisilla on karjaa tms, joka on helppo varastaa, ja jonka vahtiminen on eräänlaista poliisityötä.

Erikoistuneemman työnjaon olosuhteissa poliisityökin ulkoistetaan. On täysin kiistaton tosiasia, että tällaisessa tilanteessa väkivaltaa on paljon vähemmän. En usko, että tästä on mitään epäselvyyttä.

USA:n väkivaltarikosten top 10 on:
1. St. Louis (Missouri)
2. Detroit (Michigan)
3. Memphis (Tennessee)
4. Baltimore (Maryland)
5. Buffalo (New York)
6. Cleveland (Ohio)
7. Kansas City (Missouri)
8. Stockton (Kalifornia)
9. Washington D.C.
10. Philadelphia (Pennsylvania)

Ohio, Michigan, New York ja Pennsylvania ovat näistä "pohjoista", kun taas Missouri, Tennessee ja Maryland ovat "etelää". Kalifornia on asia erikseen, veikkaisin, että nuo ovat jotain L.A.:n sateliitteja, joissa on paljon jengiväkivaltaa.

Missään nimessä en kiistä, etteikö nykyään olisi niin, että suurin osa väkivallasta tapahtuu suurissa kaupungeissa. Olisi peräti yllättävää jos näin ei olisi. Sensijaan Valkea esitti aivan oikeanlaisen tulkinnan yllä: jos pienessä yhteisössä tapahtuu rikos, se on vaikutukseltaan suhdelukuina ajateltuna selvästi suurempi. Jos 100 hengen yhteisössä tapahtuu henkirikos kerran 10 vuodessa, niin se on silti 1/1000 ihmistä per vuosi.

Tämä on kolminkertainen luku esimerkiksi eteläisen Afrikan keskimääräisiin lukuihin. Tilastojen valossa nyt vaan näyttäisi siltä, että pienemmissä yhdyskunnissa -- ei kaikissa, huomatkaa, mutta tiettyjen riskitekijöiden ollessa voimassa -- ihmiset turvautuvat useammin väkivaltaan kuin atomisoituneemmassa kaupunkiympäristössä.

Tähän on aivan ilmeisiä syitä. Ensinnäkin, voimakkaat tunnereaktiot "luokatuksi" tulemisesta, ovat yleensä harvinaisempia silloin, kun yhteisössä ei ole mekanismia, jolla tällaisen loukkauksen sivuuttaminen voisi johtaa jonkinlaiseen kasvojen menettämiseen. Huumejengeillä tms. joissakin suurkaupungeissa on tällaisia kunniakoodeja, ja siksi niiden jäsenet saattavat ampua jonkun jos tämä etuilee jonossa tms.

Maaseutuyhteisöissä tietenkin on eroja, mutta kunniakoodit ovat hieman yleisempiä sellaisissa yhteisöissä, ja ne säilyvät pidempään.

Minä pidän hieman erikoisena sitä, että arabimaiden tilastojen mukaan henkirikoksia sattuu niissä äärimmäisen harvoin. Oikeastaan, en pidä tilastoja kovin luotettavana, koska kunniakulttuuri on niissä erittäin vahva. Ottaen huomioon, kuinka yleistä palvelusväen pahoinpiteleminen jne. on, uskoisin, että tilasto, jonka mukaan Saudi-Arabiassa tapahtuu henkirikoksia reilusti alle puolet Suomen vastaavista, on yksinkertaisesti täysin väärä.

Ironmistress kirjoitti...

Afganistan onkin mielenkiintoinen maa. Se on siirtynyt suoraan barbariasta rappioon ilman välissä olevaa lyhyttä sivilisaation kautta.

Jukka kirjoitti...

Kuuntelin jonkun BBC:n raportin jossa keskiluokkainen toimittajanainen (noin 50) kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja sen ajan elämästä Kabulissa.

Oli siinä paljon sivistyksenkin piirteitä.

Tiedemies kirjoitti...

Sivistys voi olla prosessina tietysti syklinen ja toisinaan taantuva, mutta sille on olemassa mittareita, jotka ovat jokseenkin kiistattomia.

Tällaisia ovat: Lapsikuolleisuus, väkivaltaisen kuoleman todennäköisyys, lukutaito tai oikeastaan sen yleistykset(*), jne. Monia muitakin esimerkkejä voidaan keksiä, mikään niistä ei tietenkään ole yksikäsitteinen tai ainoa, mutta melko hyvä komposiitti saadaan kun arvioidaan näitä kaikkia.

Tällä tavalla tarkasteltuna sivistys näyttäisi olevan aivan eri tasolla nykypäivänä euroopassa, pohjoisamerikassa ja Japanissa, kuin se on missään koskaan ollut maailmanhistorian aikana. Tiedän, että tämä kiukuttaa monia, mutta mielestäni tämä prosessi voidaan nähdä jatkumona Kreikasta, Roomasta, keskiajalta nykypäivään, liberalismin - laajasti ymmärrettynä - voittokulkuna. Siis erotuksena sellaiselle yhteiskuntamallille, jossa on kyseenalaistamattomia totuuksia (Roger Baconia pidetään kokeellisen tieteen isänä), synnynnäisiä kiistämättömiä etuoikeuksia, jne jne. Siinä mielessä minusta Fukuyaman teesi ei ole likipitäenkään vielä murtunut.

(*) toistaiseksi se on lukutaito, mutta on jo jonkin verran viitteitä siitä, että tämä on monimutkaisempi käsite, koska kyky hakea, prosessoida, jne. tietoa, vaatii muutakin kuin kyvyn lukea. Tässä suhteessa kaikki tämän keskustelun osapuolet ovat jotain paljon enemmän kuin vain "lukutaitoisia", vaikka Valkea omaa sivistyneisyyttäni yleensä epäileekin.

Ironmistress kirjoitti...

Tiedemies ja Jukka: Kulttuurievoluutio ei noudata mitään sääntöjä, ei mitään kaavaa eikä se ole mikään riemukulku alhaisesta ylevään. Se on vain päämäärätön prosessi, joka toimii samalla tavoin kuin biologinenkin evoluutio - geenien sijaan toimijoina ovat meemit ja organismien sijaan meemipleksit, ja prosessi on lamarckistinen, ei darwinistinen - mutta itse prosessi on täysin analoginen biologisen evoluution kanssa.

Kulttuurievoluutio vaikuttaa aina tässä ja nyt, ei ikinä tulevaisuudessa. Emme voi menneisyyden emmekä tämän hetken perusteella sanoa, miten asiat ovat tulevaisuudessa - vain ennustaa.

Tulevaisuus ei ole sen enempää kiveen hakattu kuin veteen piirrettykään. Se on päämäärätön ja tuntematon, mutta ei kaoottinen. Eikä kulttuurievoluutio varsinkaan ole syklinen sen enempää kuin biologinen evoluutiokaan.

Kautta aikojen soturikansojen merkitys maailmanhistorialle on ollut hyvin vähäinen. Ne ovat syntyneet, riehuneet aikansa ja kadonneet jättämättä maailmanhistoriaan muuta kuin kertomuksia raakuukista, julmuuksista ja sodista. Skyytit, hunnit, spartalaiset, viikingit, mongolit, atsteekit - kaikki hävisivät jättämättä pysyviä kulttuurillisia saavutuksia. Ateenan merkitys on pitkällä aikavälillä ollut paljon isompi kuin Spartan, vaikka Sparta voittikin peloponnesolaissodat.

Kaikkein merkittävin tekijä sivilisaation kestokyvylle on sen talous. Raha - nervus rerum - ratkaisee lopulta kaiken, ja se mahdollistaa väkivaltakoneiston ylläpitämisen. Niin kauan kun sivilisaation talouspohja on kestävä, sillä ei ole mitään ongelmia. Ei Rooma kaatunut barbaarien miekkoihin - siitä todistaa Bysantin historia. Länsi-Rooma kaatui konkurssiin.

Sama juttu arabi-imperiumin ja brittiläisen imperiumin kanssa. Ne kertakaikkiaan menivät konkurssiin - eivät rappeutuneet eivätkä sortuneet sotilaallisesti.

Tiedemies kirjoitti...

Kulttuurievoluutio ei noudata mitään sääntöjä, ei mitään kaavaa eikä se ole mikään riemukulku alhaisesta ylevään.

Ei tietenkään, mutta kulttuurin parissa on syntynyt rakenteita, jotka ovat hämmästyttävän pitkäikäisiä. Kirjoitustaito, sisävessat, ruoan kypsentäminen, maanviljelys, jne.

Nämä ovat pitkäikäisiä, koska ne toimivat ja uusintavat itseään. Markkinatalous on yksi niistä rakenteista, jotka toimivat ja jotka toimivat omaksi edukseen, samoin on kaupungistuminen ja kehittynyt työnjako. Jne. Näiden "ylevien" rakenteiden tulevaisuus on tietenkin tuntematon, ja tietenkin on mahdollista että jokin muu syrjäyttää ne.

Laillisuusperiaatteen contra kunniakulttuurin yhteydestä voidaan todeta, että useimmissa maailmankolkissa "meemipleksi", joka koostuu markkinataloudesta, lukutaidosta, laillisuusperiaatteesta jne., on syrjäyttänyt kunniakulttuurit. Se prosessi on tietenkin kesken, eikä ole mitenkään varmaa, että se jatkuu aina samaan suuntaan.

Brittiläinen imperiumi ei kadonnut mihinkään. Se on edelleen olemassa, se muutti muotoaan, kun demokratia ja laillisuusperiaate syrjäyttivät sen. Kuningatar ja britannian parlamentti eivät enää määrää, mitä Kanadassa, Australiassa, Etelä-Afrikassa tai Intiassa tehdään, mutta näiden maiden kulttuuriperinne on tänä päivänä edelleen täysin brittiläisen kulttuurin ja erityisesti skotlantilaisen valistuksen läpitunkema. Intia ja Etelä-Afrikka tietysti rajoitetummin, koska niissä on laajoja ihmisjoukkoja, jotka ovat toisenlaisesta kulttuuripiiristä, mutta brittiläisen kulttuurin tosiasialliset vaikutukset heidänkin elämäänsä ovat tänä päivänä takuulla suuremmat kuin ne olivat 1900-luvun alussa.