Pages

Ajatuksia äänioikeudesta

Minä en ole demokraatti enkä kannata yleistä saati yhtäläistä äänioikeutta.  Tämä mielipide on omiaan herättämään närää kanssaihmisissä - heidän mielestään kyseessä on ehkä tärkein oikeus, joka yksilöllä voi olla.  He ovat kuitenkin tuota mieltä vain silloin, kun asiasta tulee puhe.  Kyseinen mielipide on ylipäätään mahdollinen siksi, että he eivät tule ajatelleeksi mitään muita oikeuksia.  Tai niin minä ainakin asian näen, ja teen parhaani selittääkseni minkä takia.

Äänioikeus ei tarkkaan ottaen ole oikeus.  Jos esimerkiksi minulta otettaisiin pois äänioikeus, minulla olisi edelleen kaikki itseäni koskevat oikeudet, joiden puitteissa elää normaalia ja tasapainoista elämää, toteuttaen itseäni valitsemallani tavalla.  Vaikutusmahdollisuuteni elämääni ja politiikkaan olisivat suuruudeltaan täsmälleen samat kuin tälläkin hetkellä.

Jos äänioikeus ei ole oikeus, mitä se sitten on?  Vallankäyttöä toisten ihmisten ja näiden oikeuksien yli.  Ja kuten kaikella poliittisella vallankäytöllä, sillä on taipumus korruptoida.  Äänioikeusyhteiskunnassa ongelmana eivät ole pelkästään korruptoituneet poliitikot, vaan peräti korruptoituneet kansanryhmät etujaan ajavine puolueineen ja äänitorvineen.  Ne tunnistaa varsin helposti siitä, että ne puuttuvat toisten ihmisten ihan oikeisiin oikeuksiin, kuten oikeuteen omistaa ja olla kärsimättä väkivaltaa.

Pätevä nyrkkisääntö poliittisen vallan väärinkäytön tunnistamiseen on vanha kunnon "jos sama asia tehtäisiin yksityisesti, olisiko se laitonta?"  Jokseenkin kaikki korruptoituneiden ryhmien ajamat asiat ovat; jos ei omaksi edukseen niin ainakin inhokkien haitaksi.  Merkillepantavaa on, että korruptoituneet tahot eivät koskaan kannata mitään lakia, mikä heikentäisi heidän asemaansa millään tavoin.  Maksumies on aina joku muu.

Koska äänioikeus tekee käytännössä jokaisesta sen piiriin kuuluvasta ihmisestä vallankäyttäjän, se tarkoittaa myös sitä, että medialla ei ole enää mahdollisuutta olla vallan vahtikoira.  Koska media koostuu äänioikeutetuista, heille tulee siitä yksi vallankäyttönsä kanava.  Se myös näkyy: minkä tahansa aviisin aukaisemalla löydät hyvin nopeasti sen toimituksen lemmikit ja inhokit.

Äänioikeus tekee politiikasta myös tabun.  Koska jokaisella on oikeus käyttää valtaa "yhteisiin asioihin", koetaan jokainen poikkeavan mielipiteen ilmaisu uhaksi.  Jos se ei ole hyvin perusteltu, se sallitaan ja sille nauretaan, mutta jos se taas on, se on vaie(nne)ttava.  Ikävillä faktoilla ei saa tulla sotkemaan toisenmielisten hiekkalaatikolle, koska se, mitä he äänestävät ja ajavat, on heidän asiansa.  Paitsi että ei ole, sillä äänestysten tulokset koskevat kaikkia.  Samoin kuin jokaisen työtätekevän tai lainkuuliaisen oikeuksia polkevat lait, joita näiden sosiaalituettujen ja kriminaalien ajamina ajetaan.

Hyvänen aika, sanoinko kriminaalien?  Kyllä.  Käytän sanaa siksi, että he pyrkivät rikolliseen lopputulokseen - rullaamaan rahat ne ansainneiden taskusta ja täyttämään niillä omansa.  Se, että he ovat värvänneet valtion välikädeksi ajamaan asiaansa ja huolehtimaan väkivallasta, ei tee vääryydestä oikeaa.

Äänioikeus ei ole koskaan tukenut kenenkään oikeuksia.  Se on sen sijaan nakertanut niitä askel kerrallaan pois - milloin minkäkin tekosyyn varjolla.  Se on nukutuslääke, jolla pitää kansa rauhallisena sillä välin, kun yhteiskuntamme tuotolla elävät rosvoparonit täyttävät taskunsa ja säätävät loputtomasti lisää lakeja ja julkisen sektorin menoeriä.  Se tuottaa laki- ja hallintokokonaisuuden, joka ei ole koskaan valmis, ja joka jatkaa itsensä kasvattamista niin pitkään kuin se pystyy.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei tuota elinvoimaista saati oikeudenmukaista yhteiskuntaa.  Äänioikeutemme ei turvaa oikeuksiamme vaan uhkaa niitä.  Kaikkialla äänioikeus korreloi negatiivisesti vapauden kanssa: Neuvostoliitossa oli yleinen äänoikeus, mutta vapaaksi ihmistä oli siellä hankala sanoa.  Vastaavasti 1800-luvun Yhdysvalloissa yleistä äänioikeutta ei ollut, mutta vapautta yllin kyllin.

Kannatanko äänioikeuden poistamista?  En, vaan sen sitouttamista meriitteihin, vastuunkantoon yhteiskunnasta yli henkilökohtaisen ja lähipiirin edun - esimerkkinä tällaisesta voisi olla vaikkapa asepalvelus ja sen pysyvyyden ehtona nettoveronmaksu.

3 kommenttia:

Antti kirjoitti...

Erittäin hyvä kirjoitus. Äänestämisessä on silti sellainen "trollin tsäänssi". Tai siis ainakin itse olen ajatellut niin, että saattaisin jopa äänestää vastaan, jos minua kovasti kyrpii jonkun puolueen tai sen jäsenten edesottamukset. Tähän saakka olen käyttänyt kys. asiaa vain retorisesti: "Niin kauan kuin jauhat tuota paskaa ja puutut minun asioihin, minä äänestän vaikka natsipuoluetta jos sillä saan sinulle vitutuksen aikaiseksi."

Tiedemies kirjoitti...

En näe äänioikeutta mitenkään ongelmattomana, mutta ihan noin matemaattisesti ajatellen tämänkaltaisten funktionaalisten rajoitusten ongelmana on se, että valta kasaantuu harvoille, jotka sitten käyttävät sitä helposti väärin.

Tietenkin enemmistökin voi käyttää valtaa väärin, mutta kokonaisuuden kannalta se, että kaikki ovat äänioikeutettuja, ainakin teoriassa estää sellaisten lakien säätämisen, jossa suurin osa porukasta on täysin painettu maan rakoon ja orjan asemaan.

Jos äänioikeus sidotaan meriitteihin, joiden toteuttamiseen ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia - kuten nettoveronmaksuun - luodaan mekanismi, jolla voidaan "pudotuspelillä" tehdä suurimmasta osasta kansalaisia pelkkiä orjia.

Tämä on ehkä tarkoituksesikin, joskin retoriikka "rosvoparoneista" viittaa muuhun. USA ei ollut kovin vapaa 1800-luvulla niille, joilla äänioikeutta ei ollut, eikä esimerkiksi oikeutta omaisuuteen ollut käytännössä muilla kuin valkoisilla miehillä.

Paradoksaalista argumentillesi on myös se, että vuosina 1869-1896 USA:han tuli 14 miljoonaa uutta siirtolaista; tämä vastaisi Suomen oloissa liki kolmea miljoonaa siirtolaista. Tässä suhteessa USA olikin kyllä "vapaa", mutta tuskin sillä tavalla, jota tarkoitat.

Sammalkieli kirjoitti...

Vammaiset, sairaat, eläkeläiset, työttömät ja pienituloiset tulisi jättää äänioikeutta vaille? No eikös tämä tavallaan tapahdu spontaanistikin: juuri heikossa asemassa olevat ja syrjäytyneet eivät hirveästi äänestä. Esimerkiksi pelkällä toimeentulotuella elävät äänestävät harvoin, paljon harvemmin kuin keskiluokka.

Jos kuvaamasi ilmiö olisi tosi, niin meillä olisi Suomessa paljon parempi sosiaaliturva kuin nyt on. Suomea ei kuitenkaan hallitse mikään syrjäytyneiden etuja ajava ryhmittymä.

En itsekään kannata yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta: mielestäni rikoslakiin pitäisi saada takaisin käsite kansalaisluottamuksen menetys. Muusta sitten olemmekin eri mieltä.