Pages

Elinvoima

Jokaisen rappeutuvan kulttuurin tunnusmerkki on ollut loputon (arvo)keskustelu.  Keskustelu syö kaiken sen energian, mikä tulisi kanavoida oman kelpoisuuden ylläpitoon.  Historiaan perehtyminen paljastaa tämän selvästi ja vastaansanomattomasti.  Skeptiset tahot voivat kysyä itseltään, milloin vaikkapa Ateena ja Rooma olivat intellektualeimmillaan ja mistä lähtien länsimaalaisten vaikutusvalta maailmassa alkoi laskea.

Ihminen voi toimia nopeasti vain niiden arvojen pohjalta, jotka ovat olleet hänelle itsestäänselviä pitkän aikaa - tie kognitiosta selkärankaan on pitkä.  Elämässä on tilanteita, joissa elämän ja kuoleman ratkaisee kyky toimia epäröimättä, eivätkä nämä tilanteet rajoitu yksilön kokemuksiin, vaan pätevät myös sivilisaation tasolla.

Epäröinnin synnyttämästä rappeutuvasta, epävarmasta ja puolustuskannalle jääneestä häviäjästä voi tulla voittaja valitsemalla tiensä ja omistautumalla jumalalleen.  Mitä pidempään on omistautunut ja mitä paremman suunnan valinnut, sitä voimakkaammaksi kasvaa.  Voimakkaimmat voittavat kuollessaankin, kuten herransa.  Katse on pidettävä pallossa: ihminen tai yhteiskunta, joka ryhtyy ottamaan oppitunteja häviäjiltä, opettaa itsensä häviämään.

Tässä on diversiteetin ja eklektismin heikkous: riippumatta siitä, onko vierailla aineksilla jotain positiivista tarjottavana, niistä ei ole mahdollista omaksua pelkkää positiivista ja karsia negatiivinen pois - ihmiset saati kulttuurit eivät ole rusinapullia, joiden sattumat voi keräillä yksi kerrallaan pois.  Kun on valmis sotkemaan arvomaailmansa antamalla pikkusormen perkeleelle, tarkoittaa niin kutsuttu järkiratkaisu itsensä heikentämistä, epävarmuustekijöiden ja tehottomuuden lisäämistä.

Ajatus ei koskaan vastaa tekoa eikä ideologia käytäntöä, kuulostivat ensimmäiset miten hyvältä tahansa.  Voimakkaaksi kasvaa kokemuksen kautta, ei järkeilemällä.  Sankarista ei tule sankari ennen seikkailua ja vaikeuksien konkreettista voittamista.  Kuvitelma oikotiestä onneen synnyttää käytännössä lohikäärmeen, velhon tai tyrannin: heikkouksilleen sokean hirviön, joka aiheuttaa niihin sortumalla mittaamatonta tuhoa ja kärsimystä.

Ajatukset, ideologiat ja teoriat, tarjoavat parhaimmillaankin epätäydellisiä ja tulkinnanvaraisia kuvauksia todellisuuden luonteesta.  On vain yksi taho, jonka sana vastaa todellisuutta, ja sen tahon sana synnytti todellisuuden.  Meidän muiden kohdalla jokainen teko painaa enemmän kuin tuhat sanaa niin hyvässä kuin pahassa.

Radikaali, idealisti, skeptikko ja teoreetikko on rappion luoja ja epävarmuuden siittäjä.  Viisas valitsee sankarikseen sen, jonka sankaruus näkyy muuallakin kuin pilvilinnoissa tai niiden alas repimisessä.

Elinvoimaltaan intellektuaalit - eli käytännön ulkopuolta painottavat tahot - ovat enää hiipuvaa hiillosta.  Mitä syvemmälle yhteiskunnan arvot on sisäistetty ja mitä voimakkaammat ne ovat, sitä suurempi on sen elinvoiman roihu.

2 kommenttia:

Antti kirjoitti...

"Tässä on diversiteetin ja eklektismin heikkous: riippumatta siitä, onko vierailla aineksilla jotain positiivista tarjottavana, niistä ei ole mahdollista omaksua pelkkää positiivista ja karsia negatiivinen pois - ihmiset saati kulttuurit eivät ole rusinapullia, joiden sattumat voi keräillä yksi kerrallaan pois. Kun on valmis sotkemaan arvomaailmansa antamalla pikkusormen perkeleelle, tarkoittaa niin kutsuttu järkiratkaisu itsensä heikentämistä, epävarmuustekijöiden ja tehottomuuden lisäämistä."

Väitätkö, ettei mikään negatiivinen koskaan tuota positiivista? Ongelma on hallinnan illuusiossa. Ihminen haluaa peukaloida suuntaa ja vauhtia, kuvitella hallitsevansa muutosta, mutta epäonnistuu kaikessa muussa, paitsi illuusion säilyttämisessä. Positiivinen ja negatiivinen eivät ole vakioita, vaan muuttuvat maailman mukana. Olen asiasta aikaisemminkin tohottanut, mutten muista tarkalleen, kumottiinko se.

Diversiteetti juuri lopettaa arvokeskustelun ja synnyttää elinvoimaisuudeen. Diversiteetti on myös kaiken kehityksen lähtökohta. Ideoiden vaihtokauppa. Tälläkin hetkellä eristyksissä olevat elelevät kivikaudella. Ei keskenään voi mitään vaihtokauppaa käydä - resursseissa tai ideoissa.

On tietysti totta, että vaihtokaupassa pätee kysynnän ja tarjonnan laki. Idioottihan se on joka maksaa asiasta, jota ei tarvitse. Diversiteetin luomisessa pätee silti sama hallitsemattomuus. Väitän, että kuka tahansa, joka sanoo, että diverisiteetin tietoisella luomisella saavutetaan jotakin spesifistä, on joko idiootti tai valehtelee.

Tuplis kirjoitti...

Positiivinen ja negatiivinen sinänsä ovat vakioita, mutta käsityksemme niistä ei. Meillä kun on tiettyä vajavaisuutta tuossa käsityskyvyssä ja asioista jää ymmärtämättä ehkä jopa suurin osa niiden seurauksista. Mitä pidemmälle jonkin tapahtuman tai teon seuraukset vaikuttavat, sitä vaikeampi niitä on edes yrittää ennustaa.

Täten se, että lähtee sörkkimään kokonaisuutta, tuppaa tuottamaan paljon muitakin vaikutuksia kuin ne toivotut.