Pages

Ajatuksia helvetistä

Tuli vastaan mielipide kristillisen helvetin luonteesta.  Esitettiin näkemys, jossa kristillisen helvetin luonne ja täten myös Jumalan, on kostonhimoinen, koska se on ikuinen, siinä, missä rikos hetkellinen.  Näkemystä ei esittänyt kristitty, mikä ei liene kenellekään yllätys.  Maailmankatsomukselliset erot tekevät asiasta keskustelemisesta vähemmän mielekästä, joten pohdin asiaa yksinäni.

Ensin on otettava huomioon, että jos helvetti on immateriaalinen tila, se on väistämättä ikuinen, koska se on ajan tuolla puolen.  Aika on materian ominaisuus, ja jos sielu ei ole materiaa, kuolemanjälkeinen tila on pysyvä - tai näin asia on ainakin tämänhetkisen inhimillisen ymmärryksen mukaan.  Sitten taas, jos kuoleman jälkeen ihmisellä on keho, on olemassa myös aika.  Minä en ole ihan varma ovatko kaikki käsitykset kristillisen helvetin luonteesta ikuisia.  Itse spekuloin, että rakkauden ja armon Jumala ei välttämättä heivaisi ikuiseen rangaistukseen ketään, joka oppisi katumaan.  Sen sijaan voin kuvitella, että ikuisesti ylpeä ja syntejään katumaton myös kärsisi oman valintansa seurauksia ikuisesti jos niin päättäisi.  Pidän aika persoonallisena näkemystä, jonka mukaan tällaisessa skenaariossa kyse olisi Jumalan kovapäisyydestä ja -sydämisyydestä.  Itse osansa tietoisesti valinnut uhri ei voi syyttää toisia omasta valinnastaan.

Toiseksi on otettava huomioon, ettemme tiedä, mikä helvetti tarkkaan ottaen on.  Teorioita on lukuisia silkasta unhoon painumisesta ja sielun katoamisesta tuliseen järveen, mikä antaisi ymmärtää kuolemanjälkeisen olomuodon olevan sittenkin materiaalinen, mutta ilmeisesti eri tavalla, koska ihmisille tuttujen luonnolakien mukaan tuli kuluttaa aika nopeasti loppuun sen minkä polttaa.  Monelle se unhoon painuminenkaan ei kuulosta pahalta, ja joidenkin uskontojen mukaan siihen jopa tähdätään - tosin jotkut, Napoleonin kaltaiset, kuolevaisuuttaan pelkäävät ateistit, haluavat tehdä kaikkensa ollakseen painumatta unhoon.  Maksoi mitä maksoi.

Kolmas tarkastelemisen arvoinen asia on Jumalan luonne, jota oman ilmoituksensa mukaan ihminen ei voi ymmärtää.  Onko helvetin olemassaolo varma todistus kostonhimosta?  Ei, kuten ei vaikkapa vallihautakaan ole välttämättä toive siitä, että joku putoaa sinne ja kuolee, vaikka kyllä varmaan on mahdollista, että joku pahantahtoinen mutta ei järin tehokas taho kyhää vallihaudan juuri sitä tarkoitusta varten, kuvitellen, että monikin sinne putoaa vahingossa.  Täten: vaikka voisimmekin ymmärtää Jumalan luonteen ja tarkoitusperät (eli kuvitellen niiden olevan inhimillisiä), ei pelkkä helvetin olemassaolo vielä kerro Hänen mahdollisesta kostonhimoisuudestaan yhtään mitään.

On myös pidettävä mielessä, että ihmiset, jotka helvettiin päätyisivät, tuppaavat olemaan niitä ihmisiä, jotka tekosillaan saavat sen aikaan myös maan päälle.  Sekulaarit tahot ovat kyhänneet heitä varten muun muassa vankiloita, jotta normaalit ihmiset eivät joutuisi elämään helvetissä, jonka nämä helvetinluojat saavat aikaan maan päälle.  Koska sekulaari vankeusrangaistus voi kestää koko loppuiän, onko kyseessä todistus siitä, että sekulaari oikeus on väistämättä kostonhimoinen - vankilassa kun tapaa olla ikävää?  Minun nähdäkseni ei ole, vaikka toisenlaisenkin näkemyksen voi perustella valikoimalla yhdet ja jättämällä toiset asiat huomiotta.

Mikä muu kuin kostonhimo voisi olla helvetin luomisen syynä?  Ensimmäiseksi mieleen hyppää - kuten yllä sekulaarissa yhteiskunnassa - oikeus.  Esimerkiksi ihminen, joka murhaa toisen, vie toiselta kaikki mahdollisuudet vaikuttaa tämän jälkeen tässä maailmassa, samalla riistäen tämän kaikilta omaisiltaan ja luoden paljon enemmän kärsimystä, myös paljon pidemmäksi aikaa, kuin tekonsa on kestänyt - kun otetaan huomioon sukupolvet, jotka jäävät syntymättä hänen valintansa seurauksena, on mahdollista, että oikeudenmukainen rangaistus inhimillisenkin ymmärryksen mukaan todella on ikuinen.  Kuten todettua, me emme voi tietää.

Havaitsemme siis, että jos Jumala on luonut helvetin kostaakseen, jos helvettiin joutuu varmasti ikuisuudeksi ja jos helvetissä on varmasti kidutuksen kohteena, se on suhteeton ja epäoikeudenmukainen rangaistus hetkellisistä rikoksista hänen tahtoaan vastaan.  Yksikään näistä sanalla jos varustetuista kohdista ei ole varma, eikä tämän tarkastelun perusteella niistä yksikään näytä uskottavalta.  Tämä johtuu siitä, että vaikka tulkinta onkin mahdollinen, se sotii monin tavoin Raamatun sisältöä vastaan.  Vaatii melkoista pokkaa väittää vakavalla naamalla, että älyttömin mahdollinen tulkinta on se osuvin.

0 kommenttia: