Pages

Elämänhallintaa

"There are two kinds of people in the world.  Those that enter a room and turn the television set on, and those that enter a room and turn the television set off." - The Manchurian Candidate

On ilmiselvää, että yhä useammalla yksilöllä on egalitaristisessa demokratiassa aina vain pienemmät odotukset itseään ja aina vain suuremmat odotukset ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan.  Kyseessä on yhtälö, joka tuottaa miinusmerkkisen tuloksen, ja mitä enemmän miinusmerkkisiä tuloksia päästään kasautumaan, sitä varmemmin ja nopeammin yhteiskunta, jolta voi vaatia yhtään mitään, lakkaa olemasta.  Kun ihminen, joka ei ole tottunut pistämään itse tikkua ristiin minkään eteen, joutuu omilleen, hän on vulgaarilatinaksi kusessa.

Moni pitää seuraavia ohjeita itsestäänselvinä, ja vähintään yhtä moni kokee, ettei hänen tarvitse noudattaa niitä.  He ovat aivan oikeassa: esitetyt asiat ovat ainakin olleet jokaiselle normaalille ihmiselle itsestäänselviä iät ajat, eikä niitä kenenkään tarvitse noudattaa, jos eivät halua niistä hyötyä.  Kuitenkin se, että ei koskaan koettele itsekuriaan tai elämänhallinnallisia kykyjään, tekee elämästä hyvällä säällä seilaamista ja jokainen myrskynpoikanen on tuurista kiinni.  Harva voi toki olla seppä syntyessään eikä toisaalta kaikista sellaista millään tule, mutta suurin osa oppii kyllä kunhan vain opettelee.

Opettele asettamaan tavoitteita ja saavuttamaan ne.  Aloita pienestä ja siirry askel kerrallaan suurempiin.  Hyvä alku voisi olla paheidensa rajoittaminen, esimerkiksi mässäilyhimonsa keskittämisen viikottaiseen karkkipäivään ja kaljoittelun kertaan kuussa.

Treenaa mitä tahansa fyysistä urheilulajia aktiivisesti.  Se tekee hyvää sekä keholle että mielelle: treenaava ihminen tuntee olevansa paljon enemmän elossa kuin treenaamaton, ja pikkuhiljaa edistyminen on jälleen konkreettinen osoitus siitä, että työ tavoitteiden eteen kantaa hedelmää.  Urho Kekkonen totesi kaikkien syiden olla harrastamatta liikuntaa olevan tekosyitä, ja oli oikeassa.

Opettele tekemään ruokia ja kiinnitä huomiota ravinnon laatuun.  Hyvin harva - etenkään yksinelävä - tänä päivänä enää viitsii tehdä ruokiaan, vaan vetelee päivästä toiseen heikosti ravitsevilla, väsyttävillä ja lihottavilla eineksillä ja ihmettelee, kun ei jaksa tehdä mitään, lepää huonosti, lihoaa ja sairastelee.  Tämän ja edellisen yhdistämällä pääsee eroon myös melkoisesta määrästä "sukurasitteita" terveytensä suhteen.

Älä vedä överiksi vaatimalla liikoja.  Ajatus askeesista ja ns. täydellisen hyveellisestä elämästä vailla mitään paheita on houkutteleva, mutta tuhoon tuomittu.  Kullakin meistä on paheita, mutta ylpeys omasta täydellisyydestään on sieltä pahimmasta päästä, ja käy lankeemuksen edellä: kun ihminen, joka vaatii itseltään ehdotonta kuuliaisuutta kaikissa asettamissaan säännöissä ja tavoitteissa, repsahtaa tavalla tai toisella, hän lannistuu täysin ja sanoo samantien "antaa mennä kun on kerran mennäkseen".  Älä siis ruoski itseäsi maan rakoon vain siksi, että et pysty täyttämään teoriassa mahdollisia mutta käytännössä mahdottomia odotuksia.

Astu pois mukavuusalueeltasi.  Sikäli kun olet rutinoitunut tekemään arkena aina samat asiat, samoissa ympyröissä ja samoilla tavoilla, riko rutiini.  Tee jotain, mikä pakottaa sinut ottamaan ohjat käsiisi ns. autopilotin sijaan, ja havaitse, että uskomattoman moni vieraalta tai pelottavalta tuntuva asia ei olekaan sitä, vaan yllättävänkin helposti voitettavissa.

Älä märehdi tai vitkastele.  Ajatus jonkin suoritettavan tai muuten vaan mieltä painavan asian hoitamisesta on yhdeksän kertaa kymmenestä paljon rasittavampi ja energiaa vievämpi kuin siitä suoriutuminen.  Hyvä nyrkkisääntö jokaiseen asiaan, mikä mieleen tulee ja mikä pitää tehdä, on tee se nyt.  Tällöin ne eivät pääse kasautumaan ja ahdistamaan, vaan antavat sen sijaan onnistumisen tunnetta ja on aina yksi kivi vähemmän kontolla.

Tee hyvää toisille, vaikka he eivät tekisikään mitään erityistä sen ansaitakseen.  Vaikka se olisi vain ystävällinen (vaan ei nöyristelevä) asenne niitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa sattuu kunakin päivänä olemaan tekemisissä, jo se tekee hyvää sekä itselle että muille.

Mitä enemmän näitä sääntöjä toteuttaa, sitä todennäköisemmin kasvaa myös terve itseluottamus, ja tarve paeta itseään ärsykkeiden, virikkeiden, tajusteiden ja muiden tylsistävien, tuhoisien, mutta helppojen, asioiden maailmaan, vähenee.  Jos mieleen tulee lisää kohtalaisen yleispäteviä, rakentavia ja konkreettisia elämänohjeita, kuulen niitä mieluusti.

1 kommenttia:

Sammalkieli kirjoitti...

Mainio kirjoitus! Sosialistina olen muuten sitä mieltä että jotain tällaista pitäisi pakkoluetuttaa kaikille vastikkeettomia sosiaalitukia nostaville ihmisille. Alan muutenkin pikkuhiljaa kallistumaan sille kannalle että esim. toimeentulotuen saamisen edellytyksenä pitäisi olla jokin yleishyödyllinen puuhastelu paikkakunnan hyväksi, edes parina päivänä viikossa. Vaikka kaikista pitääkin pitää huolta, suhteen pitäisi olla jotenkin resiprookkinen.

Itselläni on muuten joskus ongelmia ehkä tuon liian vaatimisen suhteen: esimerkiksi kun pidempi tipaton kausi loppuu, on vain niin helppoa ostaa lisää ölperiä ja laittaa Irwin Goodman soimaan..

kun on alkuun päässyt, niin antaa mennä vaan